Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Suomessa luottamus viranomaisiin on maailman huipputasoa. Tämä luottamus ansaitaan pitkäjänteisellä hyvällä työllä ja noudattamalla tarkasti yhteisiä sääntöjämme hyvästä hallinnosta. Tätä luottamusta rakentaa myös suomalaisten viranomaisten kyky olla ajassa kiinni ja kehittää palveluitansa. Sähköiset palvelukanavat ja viranomaisten näkyminen sosiaalisessa mediassa helpottavat arkea ja tuovat viranomaistoiminnot lähemmäs ihmisiä. Ei siis ihme, että digitaalisia palveluita halutaan tarjota yhä enemmän.
Kun kyse on ihmisten tiedoista, tarvitaan huolellista valmistelua. Kansalaisten tietosuojasta ei saa antaa tuumaakaan periksi. Avoimet rajapinnat, avoin data ei koskaan saa tarkoittaa tarpeettomien henkilötietojen levitystä ympäri maailmaa.
Sitä ei ole tarkoitettu liikennepalvelulaissakaan. Tietosuoja on yksi hallituksen esityksessä useimmin toistuvista sanoista. Tietosuojakysymyksiä punnitaan, painotetaan ja perustellaan. Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelijat ovat tarkkaan lukeneet ja omaksuneet tietosuojavaltuutetun lausunnon esitysluonnoksesta. Esitys saatettiin valtioneuvoston omasta aloitteesta perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi juuri tietosuojasyistä. Valiokunnan vaatimat muutokset lakiesitykseen on tehty.
Euroopan unionin tietosuoja-asetus on liikennepalvelulain hallituksen esityksen keskeinen peruspilari. Se on henkilötietojen suojaa koskeva yleislaki, jota tulee noudattaa. Kansallisesti voidaan antaa vain sitä täydentävää erityissääntelyä, ei mitään sen kanssa ristiriidassa olevaa. Tämä on ollut liikenne- ja viestintäministeriössä lainvalmistelun kantava periaate. Se näkyy esimerkiksi niin, että tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia ei mahdollisuudesta huolimatta rajoiteta, vaan niitä vahvistetaan.
Vaikka sääntely jättää teknisten ratkaisujen valinnan ja arvioinnin tietojen vastuutaholle, on riittävät toimet lain käytännön toteutuksessakin tehtävä. Tietosuoja ei saa jäädä vain paperinmakuisiksi sanoiksi lakiesityksen sivuille. On esimerkiksi tärkeää, että palvelu on määritelty ja toteutettu siten, ettei se anna ulos tai ettei sen perusteella pysty päättelemään tarpeettomia henkilötietoja. Sitä, onko näin tehty, vai ei, tutkitaan nyt Trafin tapauksessa.
Julkisuudessa on esitetty ankaria syytöksiä Trafin palveluiden tietosuojapuutteista. Sen vuoksi palvelu on nyt suljettuna ja Suomen parhaat asiantuntijat tutkivat palvelun tietosuojan ja tietoturvan. Myös tietosuojavaltuutettu osallistuu itseisarvoisesti tähän työhön. Palaamme selvityksen tuloksiin. Palveluiden kohtalo ratkeaa niiden perusteella.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja siksi sujuvat liikenneyhteydet ovat meille erityisen tärkeitä. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa on käytössä julkinen liikenne, jolla oman auton ostamisen voi usein korvata. Kyse on asenteesta ja tottumuksesta.
Toisin on maaseudulla ja haja-asutusalueella. Oma auto on maaseudulla usein välttämättömyys.
Olen saanut kuulla huolestuneisuutta dieselautojen tulevaisuudesta.
Keski-Euroopassa dieselautojen käyttöä on paikallisesti kielletty ja perusteena on ollut ilmanlaatuongelmat tietyissä kaupungeissa. Meillä Suomessa ei samanlaisia ongelmia ole ja siitä syystä ei ole kiireellistä syytä rajoittaa dieselin käyttöä.
Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksen nimissä niin fossiilisesta dieselistä kuin fossiilisesta bensiinistäkin täytyy päästä eroon.
Ymmärrän, että jo ajatus dieselautojen poistumisesta on voinut tuntua kohtuuttomalta etenkin maaseudulla, missä ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat jo nyt eri tavalla kuin kaupungeissa. Ilmastonmuutos tuntuu konkreettisimmin siellä, missä sää vaikuttaa elantoon. Esimerkiksi viljelijät joutuvat työssään yhä useammin sopeutumaan sään ääri-ilmiöihin ja kasvintuhoajiin.
Tulevaisuus on aikamuodoista vaikein
Miksi sitten lainkaan olen ottanut esille tulevaisuudessa odottavia ratkaisuja, sellaisia, joita en enää liikenne- ja viestintäministerinä ole mukana päättämässä?
Siksi, että vastuunkantoa politiikassa on uskaltaa puhua myös aikamuodoista vaikeimmasta eli tulevaisuudesta. Menneisyyden tiedämme, nykyisyyttä elämme – mutta tuleva ei parhaimmallakaan suunnittelulla ole täysin varma. Menneestä oppimalla ja nykyhetken teoilla voimme kuitenkin luoda parhaan mahdollisen polun tulevaisuuteen.
Suomen hiiletön huominen tehdään yhdessä. Hiilidioksidipäästöjen poistamisessa ja fossiilisista energianlähteistä luopumisessa on kyse isoista päätöksistä, jotka vaativat laajaa kansalaiskeskustelua ja huolellista valmistelua.
Lokakuussa julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti kuvaili riskejä, jotka toteutuvat, jos maapallon lämpötila nousee yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintä on tullut yhä vahvemmin koko hallituksen ja näin myös liikenne- ja viestintäministeriön työhön.
Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä maanantaina 10.12. pääministeri Juha Sipilä on kutsunut 150 suomalaista vaikuttajaa keskustelemaan aiheesta ”Suomalaisia ilmastotekoja – Enemmän ja nopeammin”. Tilaisuutta voi seurata suorana verkkolähetyksenä vn.fi/live
Maaseudulla ja kaupungeissa eri keinot
Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä ja siitä valtaosa tieliikenteestä. Muutoksia tarvitaan siis myös liikenteessä. Tavoitteena ei ole rajoittaa liikkumista vaan ohjata sitä kestävämpiin kulkumuotoihin ja käyttövoimiin. Ministeriömme tämän hallituskauden suurin lakihanke – laki liikenteen palveluista – on alusta asti ollut myös laki liikenteen hiilipäästöjen hillitsemiseen.
Koska liikenne ja liikkuminen on erilaista maaseudulla ja kaupungeissa, myös keinot liikenteen päästöjen vähentämiseen voivat olla erilaisia.
”Sähköautoista tulee valtavirtaa ja pyörällä kuljetaan yhä useammin lyhyet matkat” on visio, joka toteutuu nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. Välimatkat ovat pitkiä ja julkinen sähköautojen latausverkko maaseudulla vielä kehittymätön.
Kaasuautot ja niiden tankkaaminen kotimaisella biokaasulla taas voisi olla maaseudulla toimivampi vaihtoehto. Paikallisen biokaasutuotannon kehittäminen ja käyttö liikenteessä voisi tuoda alueella työtä ja toimeentuloa.
Myös perinteinen dieselauto voisi päästöjä ajatellen olla maaseudulla hyvä ratkaisu, jos polttoaineena olisi uusiutuva diesel. Jo nyt markkinoilla on sataprosenttisesti uusiutuvaa dieselpolttoainetta, joka sopii periaatteessa kaikkiin dieselautoihin. Uusiutuvan dieselin osalta on huomioitava tämän polttoaineen raaka-aineiden rajallisuus. Kun uusiutuvan dieselin tuotantoa ei voi kasvattaa rajattomasti, on mahdollista, että uusiutuva diesel täytyy tulevaisuudessa säästää niiden liikennemuotojen käyttöön, joita ei pitemmälläkään aikavälillä ole mahdollista kovin helposti sähköistää. Tällaisia ovat esimerkiksi raskas liikenne ja lentoliikenne.
Kaikki nämä ovat aiheita, josta meidän on hyvä keskustella tulevaisuuden vuoksi jo nyt. Luomme tulevaisuutta tämän päivän ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Ajatuksemme tulevasta vaikuttavat siihen, millainen lapsiemme ja lastenlapsiemme tuleva nykyisyys on. Tämän päivän nuoret ovat huomattavasti huolestuneempia ilmastonmuutoksesta kuin ikätoverinsa kymmenen vuotta sitten.
Asiantuntijoille kiitos liikenteen ilmastotyöhön osallistumisesta
Liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopolitiikan työryhmä julkaisee ylihuomenna 12.12. loppuraporttinsa, jossa kerrotaan, miten Suomen liikenne on hiiletöntä vuoteen 2045 mennessä. Tätäkin tilaisuutta voi seurata suorana verkko lähetyksenä osoitteesta www.lvm.fi löytyvästä linkistä.
Olen kiitollinen siitä, että saimme ryhmään mukaan Suomen parhaimpia asiantuntijoita kuten Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen, Sitran johtaja Mari Pantsarin ja Tampereen teknillisen yliopiston apulaisprofessori Heikki Liimataisen vain muutamia mainitakseni. Luotan siihen, että asiantuntijat tekevät parhaansa.
Luen raportin, kun se minulle julkaisupäivänä luovutetaan.
Kansainvälisen ilmastoraportin (IPCC) julkistus sai aikaan kalevalaisen kilpalaulannan siitä, kuka sitoutuu tekoihin, jotka ovat välttämättömiä.
Hyvä niin. Ilmastonmuutos on vääjäämätöntä ilman nopeita ja merkittäviä toimia. Toimia, jotka jättävät jälkensä elämäntapaan, yhteiskuntaan ja talouteen. Toimia, joihin emme ole valmiita tai valmistautuneita. Toimia, joita ilman seuraamukset ovat katastrofaaliset, ellemme toimi nyt ja huomenna.
Mitä jää jäljelle, kun kaikki on jo sanottu ilmastonmuutoksesta? Kun kaikkien vilpittömyys ja tahdonlujuus tehdä tarvittavat päätökset on vuorollaan kyseenalaistettu? Kun oma ja kansakuntamme rooli tämän pyöreän pallon pelastajana tuntuu pieneltä ja mitättömältä?
Jäljelle jäävät arki ja intohimo. Arkea ovat ne suuret ja pienet jokapäiväiset ilmaston eduksi tehtävissä olevat päätökset. Päätökset, jotka on helppo sivuuttaa, mutta joiden kollektiivinen merkitys on suuri. Päätös tehdä työmatka auton sijaan julkisella liikenteellä, taittaa kauppamatka kävellen tai pyöräillen, tankata biopolttoaineita bensiinin sijaa, laatia suunnitelmat sähköauton hankkimiseksi heti kun kukkaron nyörit antavat myöten.
Arkea on myös se työ, jota kukin meistä tekee omassa roolissaan henkensä pitimiksi. Ilmastonmuutos ei jätä yhtään ammattikuntaa kylmäksi. Pikemminkin päinvastoin. Jokaisen meistä pitäisi pohtia, miten ilmasto- ja ympäristöasiat otetaan omassa työssä ja sen tavoitteissa huomioon. Vaikka johtajuutta kaipaisimmekin, ilmastonmuutosta ei voi ulkoistaa.
Liikenne- ja viestintäministeriön arki rakentuu yhä enemmän ilmastonmuutoksen edellyttämien ratkaisujen etsimiseen ja löytämiseen. Ministeriöön perustetaan vuodenvaihteessa ilmasto- ja ympäristöyksikkö. Se ei tule jättämään yhtään kiveä kääntämättä, jotta liikenteestä tulisi hiiletöntä vuoteen 2045 mennessä.
Jo ennen kuin yksikkö aloittaa, valmistuu suunnitelma (#ILMO45) siitä, miten tavoitteeseen päästään liikenteen palveluita, teknologisia ratkaisuja ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä.
Koska ilmastonmuutokseen on päädytty globaalin toiminnan kautta, on myös ratkaisuista päästävä sopuun maailmanlaajuisesti. Hiilidioksidipäästöt syntyvät niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Meret roskaantuvat, melu haittaa ja fossiiliset polttoaineet haukkaavat ilmaa jota hengitämme. Ministeriö tulee siten panostamaan voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön EU:ssa, Itämerellä, Arktisella sekä YK:n alaisissa tieliikenteen (UNECE), merenkulun (IMO) ja ilmailun (ICAO) organisaatioissa.
Kun kaikki on jo sanottu, jäljelle jää myös intohimo – palava halu toimia. Polte muuttaa maailmaa, jotta se säilyy monimuotoisena, turvallisena ja tasa-arvoisena myös tuleville sukupolville. Uskallus vaikuttaa. Voima, joka luo rohkeutta tehdä tarvittavat selvitykset, sopimukset ja päätökset. Voima, joka luo uudet ratkaisut ja innovaatiot ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.
Kalevalassa Ilmarinen takoo uuden auringon ja kuun, mutta ne eivät paista. Väinämöinen palaa teettämään Ilmarisella avaimet, joilla aurinko ja kuu saadaan takaisin taivaalle tarkoitustaan täyttämään.
Nyt on aika takoa uudet avaimet maapallomme pelastamiseksi.
Päivi Antikainen
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikön johtaja 1.1.2019 alkaen
Liikenne- ja viestintäministeriön ydintehtävänä on varmistaa sekä ihmisten ja tavaroiden että tiedon sujuva liikkuminen. Toimivat tietoliikenneyhteydet ja niiden kautta tarjottavat palvelut ovat välttämättömiä elinkeinoelämälle, kilpailukyvylle ja meille kansalaisille.
Kaikki sähköistä viestintää keskeisimmin koskettavat säännökset on koottu sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin. Aiemmin tietoyhteiskuntakaaren nimellä tunnetun järkäleen ensimmäiseen pykälään on kirjattu ydintehtävämme; viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen.
Toisena lakiin kirjattuna tavoitteena, ja myös viranomaisen keinona sekä televisio- ja radiolähetysten että langattomien puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuden varmistamiseksi, on radiotaajuuksien tehokkaan käytön turvaaminen.
Taajuudet ovat viestintäverkkojen polttoainetta. Pyrimme tarjoamaan tätä arvokasta ja rajallista polttoainetta teleyrityksille oikea-aikaisesti ja riittävästi. Ja aika hyvin olemme siinä onnistuneetkin.
Teleyrityksemme ovat saaneet runsaasti taajuuksia joko veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, mikä on mahdollistanut yritysten investoinnit verkkoihin. Kun taajuuksia on riittävästi, verkkojen suunnittelu on helpompaa ja ne eivät ruuhkaudu niin helposti.
Valtio on asettanut taajuuksien käyttöoikeuksille kuitenkin myös riittäviä ehtoja ja velvoitteita, jotta yritykset ja kuluttajat saisivat mahdollisimman nopeasti ja laajasti laadukkaita palveluja. Ja useimmiten teleyritykset ovat jopa pistäneet valtion asettamia rakentamisvelvoitteita paremmaksi, mistä saamme kiittää osaltaan jo useita vuosikymmeniä sitten avattua markkinaa ja kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäistä kilvoittelua.
Jotta kollegani taajuushallinnossa eivät menetä yöuniaan, en juristina yritä selittää taajuuksia ja radioaaltoja koskevia fysiikan lakeja. Eikä palveluita käyttävän kansalaisen tarvitse taajuuksia tai teknologioita miettiä; silloin olemme tehtävässämme onnistuneet. Tärkeintä on, että yhteydet toimivat ja ovat riittäviä jokaisen käyttötarpeisiin.
Miksi 5G?
Tällä hetkellä ympäri maailman valmistaudutaan 5G-aikakauteen. Meillä Suomessa tänä syksynä teleyrityksille myymämme ensimmäiset 5G-taajuudet otetaan käyttöön jo ensi vuoden alussa, kansainvälisessä vertailussa ensimmäisten joukossa.
Miksi me sitten kiritämme 5G:tä, kun kolme valtakunnallista 4G-verkkoa jo kattaa lähes koko väestön ja pyörittää dataa kansainvälisesti vertailtuna paljon ja halvalla? Varmasti on myös kuluttajia, joiden nykyinenkään liittymä ei vielä toimi täysin toivotulla tavalla.
Tavoite kärkisijoista 5G-kilpajuoksussa ei ole (vain) insinöörien ja virkamiesten iloksi. Maailma muuttuu ja meidän on pysyttävä mukana. 5G liikuttaa tietoa nopeammin ja varmemmin kuin edelliset sukupolvet ja siten vastaa tiedonsiirron kasvavaan määrään myös seuraavilla vuosikymmenillä.
Kuluttajille 5G tarkoittaa kymmenkertaisesti nopeampaa ja vakaampaa langatonta tiedonsiirtoa. Se mahdollistaa nykyistä laajemman etätyöskentelyn ja yhä personoidumpia media- ja viihdesisältöjä parhaalla kuvanlaadulla paikasta riippumatta.
5G-verkot eivät vielä korvaa nyt käytössä olevia verkkoja, vaan täydentävät niitä. 5G:n käyttöönotto itseasiassa vähitellen parantaa myös 4G-liittymiä.
Esineiden internetistä kaiken internetiksi
5G:n käyttöönotto mahdollistaa teollisuudelle ja yrityksille uutta liiketoimintaa ja tehokkaammat prosessit. Esineiden internet, eli esineiden varustaminen erilaisilla datasensoreilla, laajentuu myös aivan uusille alueille. Jääkaappi, joka tilaa itsekseen lisää maitoa on klassinen, mutta ehkä hieman väheksyvä esimerkki uuden teknologian tarjoamista monista mahdollisuuksista.
Esineiden verkoston massiivisen dataliikenteen hyödyntäminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi etäohjausta, etähallintaa, mittaamista, ohjelmointia ja automaatiota. Teollisuudelle se merkitsee uusia valmistusmenetelmiä. Terveydenhuollossa voidaan hyödyntää etäpalveluja, reaaliaikaista terveydenhuoltoa ja terveyden seurantaa. Maatalous tehostuu, kun toimintoja voidaan entistä enemmän automatisoida ja ajoittaa esimerkiksi reaaliaikaisen ympäristönseurannan mukaan.
Älykäs liikenne mahdollistaa ajantasaiseen tilannekuvaan perustuvat käyttäjäkeskeisemmät ja sujuvammat matka- ja logistiikkaketjut. Osa liikenteestä on automatisoitua, mikä tekee siitä turvallisempaa ja tehokkaampaa. Kodeissa laitteet suorittavat toistuvia mekaanisia toimintoja ohjelmoidusti tai etäohjauksessa, mikä muuttaa asunnot taloudellisemmiksi ja energiatehokkaammiksi älykodeiksi. Älykkäissä kaupungeissa tiedon kerääminen ja jakaminen mahdollistaa parempia palveluja ja tehokkaamman resurssien käytön.
Sääntelyä uudistetaan
5G:tä ja sen mahdollistamia palveluja on testattu Suomessa jo jonkin aikaa. Toivottavasti ensimmäisiä 5G-liittymiä tarjotaan kuluttajille jo ensi vuonna ja laajasti viimeistään vuonna 2020. Edellä maalatut tulevaisuudennäkymät toteutunevat vähitellen ja edellyttävät paljon työtä sekä yrityksissä että viranomaisissa.
Ensimmäisten 5G-taajuuksien käyttöönotto on nyt mahdollista, mutta työmme jatkuu. Ensi syksynä järjestettävässä maailman radiotaajuuskonferenssissa tehdään tärkeitä kansainvälisiä päätöksiä 5G:n tarvitsemista lisätaajuuksista. Konferenssiin valmistautuminen ja siellä vaikuttaminen on iso urakka etenkin viranomaisille. Edistyksellisen taajuuspolitiikkamme ansiosta olemme saaneet kansainvälisesti taajuushäirikön maineen, mihin olemme suhtautuneet suorastaan ylpeydellä. Jotain kertoo se, että Suomen viestintäverkoissa liikkuu eniten dataa asiakasta kohden koko maailmassa.
Myös EU:n sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokonaisuudistuksen eli niin sanotun telepaketin kansallinen täytäntöönpano käynnistyy ensi vuoden alussa ja edellyttää lakijärkäleemme perkaamista ja uudistamista.
Lainvalmistelussa tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia telepalveluiden saatavuuteen ja laatuun. Näin ollen tätäkin tärkeää hanketta tullaan varmasti valmistelemaan totuttuun tapaan toimialan kanssa keskustellen.
Kaisa Laitinen
kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osastolla
Digitalisaation, automaation ja tiedon hyödyntämisen myötä liikenteen ja viestinnän toimialasta on nopeasti kehittymässä uudenlainen palvelujen kokonaisuus. Teknologian kehittyminen avaa uusia palvelukonsepteja ja mahdollisuuksia, mutta vastaavasti se lisää yhteiskunnan riippuvuutta tiedosta ja tietojärjestelmistä.
Tämä on se viitekehys, johon tarvitaan modernia digiyhteiskuntaa palvelevaa hallintoa.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan rakenteita on viime vuosina järjestelmällisesti uudistettu vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä. Ministeriössä luovuttiin jo kolmisen vuotta sitten perinteisestä jaosta liikennepolitiikkaan ja viestintäpolitiikkaan.
Ratkaisu oli käänteentekevä. Ennakkoluuloton uusi organisoitumisemme on osaltaan mahdollistanut sen, että olemme pystyneet viemään läpi yhteiskuntamme kannalta merkittäviä uudistuksia liikenteen ja viestinnän palvelumarkkinoilla.
Nyt vuoden 2019 alussa myös hallinnonalamme virastorakennetta rukataan entistä rohkeammin eteenpäin katsovaan ja tuleviin mahdollisuuksiin tarttuvaan asentoon ja ryhtiin.
Virastoja on jatkossa kolme: Liikenne- ja viestintävirasto, Väylävirasto ja Ilmatieteen laitos. Samassa yhteydessä Liikenneviraston nykyinen liikenteenohjaustoiminto yhtiöitetään valtion kokonaan omistamaksi erityistehtäväyhtiöksi.
Liikenne- ja viestintäviraston muodostavat nykyiset Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Viestintävirasto. Lisäksi virastoon yhdistetään Liikenneviraston muut kuin väylätoimintaan liittyvät tehtävät. Myös Kyberturvallisuuskeskus toimii jatkossa osana Liikenne- ja viestintävirastoa. Uusi virasto hoitaa vastaisuudessa liikenteen ja viestinnän sääntely-, lupa-, rekisteri- ja valvontatehtävät.
Väylävirasto vastaa valtion tie-, meri- ja rataverkosta. Sen tehtävänä on suunnitella, kehittää ja kunnossapitää väyläverkkoja.
Erityistehtäväyhtiö Traffic Management Finland tuottaa tytäryhtiöineen liikenteen ohjaukseen ja hallintaan liittyviä palveluja tie-, meri- ja rautatieliikenteessä.
Traffic Management Finlandin tytäryhtiöt ovat rautatieliikenteen Finrail Oy, ilmailun Air Navigation Services Finland Oy, meriliikenteen Vessel Traffic Services Finland Oy ja tieliikenteen Intelligent Traffic Management Finland Oy. Nämä yhdessä muodostavat Traffic Management Finland Group -konsernin.
Uudistusten läpiviennissä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että organisaatioiden palvelutaso ja toiminnan laatu, luotettavuus ja turvallisuus varmistetaan kaikissa olosuhteissa. Pyrkimys on tietysti myös koko ajan parempaan. Asiakkaat odottavat joustavampaa, nopeampaa ja edullisempaa palvelua, joka on aitoa, hyvää ja asiakaslähtöistä.
Nyt voimaan tulevia uudistuksia on valmisteltu tiiviillä ja erinomaisen antoisalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä.
Olen valmistelun aikana ihaillut hallinnonalamme – niin ministeriön kuin virastojenkin – henkilöstön joustavuutta sekä valtavaa osaamista, innostuneisuutta ja muutoshakuisuutta. Meillä riittää intoa ja uskallusta toiminnan kehittämiseen ja uuteen ajatteluun sekä uuden oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen.
Olemme kehittymässä todelliseksi digitalisaatioon, palveluistumiseen, robotisaatioon ja tiedon merkityksen lisäämiseen tukeutuvaksi hallinnonalaksi. Näytämme suuntaa myös kansainvälisesti. Uskallamme soveltaa uusia teknologioita, murtaa perinteisiä toiminnan rakenteita sekä johtaa murrosta johdonmukaisesti kohti uudenlaista maailmaa.
Hallinnonalamme uusi moderni rakenne nojaa rohkeasti ja määrätietoisesti tulevaisuuteen, ja on mahdollisuus myös kaikille muille tulevaisuuden tekijöille.
Juhapekka Ristola
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön konserniohjausosaston osastopäällikkö
Kesäkuun ensimmäisenä päivänä pujahdin liikenne- ja viestintäministeriön julkisivun graniittipilarien välistä rakennukseen, joka oli näyttäytynyt mielikuvissani viileitä virkamiehiä ja byrokraattisia perinteitä pullistelevana pyhättönä.
Tutkailin puisten porraskaiteiden kaiverruksia ja kattojen mahtipontisia koristekuviointeja. Pystyttäisiinkö tällaista sinitukkaista hiipparia ottamaan koskaan vakavasti ministeriön seinien sisällä?
Heti ensimmäisessä perehdytyspalaverissa mieltäni painaneet murheet osoitettiin onnekseni perusteettomiksi. Viestintäjohtajamme Susanna Niinivaara ilmoitti, että tänä kesänä viestintäharjoittelijan työtehtäviin kuuluu tavallisten toimeksiantojen lisäksi käänteinen mentorointi.
Trendikkään termin takana olevan menetelmän ydinajatus on nimestään huolimatta yksinkertainen: perinteinen kokeneelta kokemattomalle -asetelma käännetään päälaelleen ja nuorempaa työntekijää kannustetaan jakamaan sekä ajatuksiaan että osaamistaan eteenpäin.
Ensimmäinen ajatukseni oli pakokauhu. Mitä vasta-alkajalla muka voisi olla annettavana vanhemmille virkakollegoilleen? Mutta käänteinen mentorointi alkoikin päivien kuluessa tulla luonnolliseksi osaksi arkea. Samalla kun opin ministeriön vakiintuneesta viestinnästä, kerroin muille sosiaalisen median uusimmista ilmiöistä ja videotuotannon perimmäisistä pyrkimyksistä.
Käänteinen mentorointi onkin paljolti sitä, että harjoittelijaa haastetaan tunnistamaan omaa osaamistaan: harjoittelijan mielipiteitä ja ideoita kysytään, kuunnellaan ja kunnioitetaan. Se on sitä, että harjoittelijat nähdään tasavertaisina työyhteisön jäseninä.
Käänteisen mentoroinnin toteutuminen ei välttämättä vaadi ihmeellisiä asioita, ei tiukkaan aikataulutettuja palavereita taikka mentorointipareja. Tärkeintä on asenne.
Miltei jokaisen työuralta löytyy kokemuksia niistä paikoista, joissa uraansa aloittelevan työntekijän ainoana tehtävänä on kaataa palavereissa kahvia. Onnistunut mentorointikokemus vaatiikin harjoittelijan panoksen lisäksi työkavereilta kykyä vastaanottaa uutta ja unohtaa hierarkkiset asenteet.
Oman harjoitteluni aikana koin tärkeimmäksi sen, että tekemiseeni luotettiin ja sitä arvostettiin. Samalla kun opin uutta ja tunnistin oman osaamiseni ydinalueita, uskalsin jakaa tietoa niistä eteenpäin.
Käänteinen mentorointi auttaakin parhaimmillaan harjoittelijoita kasvamaan terveellä tavalla kyseenalaistaviksi, omilla aivoillaan rohkeasti ajatteleviksi tulevaisuuden tekijöiksi. Ja työyhteisö puolestaan voi löytää yllättäviä näkökulmia tuttuihin työtapoihin.
Tittelirajoja rikkomalla saattavat murtua myös epävarmuudet ja ennakkoluulot: mitä erilaisempaa väkeä on päättämässä tekemisestä, sitä osallistavampaa on työn tulos.
Kolme tärppiä kokeneille: Miten tukea harjoittelijaa käänteisen mentoroinnin toteuttamisessa?
Kysy
Vaikka jokin asia mietityttäisikin, saattaa vasta-alkajasta olla vaikeaa kyseenalaistaa talon toimintatapoja oma-aloitteisesti. Kannusta harjoittelijaa jakamaan ideoitaan ja mielipiteitään palavereissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Pyydä palautetta talon toiminnasta ja omasta tekemisestäsi. Millaisia näkökulmia arkeen talon ulkopuolelta tulleella tekijällä on?
Kuuntele
Anna harjoittelijan tunnistaa ja toteuttaa omia taitojaan. Jos harjoittelija kertoo osaavansa kirjoittaa sujuvasti, älä laita häntä opettelemaan aakkosia. Järjestä harjoittelijalle mahdollisuus puhua ja jakaa omaa osaamistaan eteenpäin kauemmin talossa olleille kollegoille. Jos harjoittelija pääsee opettamaan kollegoilleen jotakin uutta, ollaan käänteisen mentoroinnin ytimessä.
Kunnioita
Mikään ei ole kamalampaa kuin kuulla: ”Älä sinä siinä yritä, minä olen ollut tässä talossa kauemmin ja näin on tehty aina.” Vanhojen ja ehkä jähmeiden toimintatapojen säilyttämiseksi tämä perustelu ei kuitenkaan riitä. Hengitä siis syvään ja unohda tittelirajat. Miksei harjoittelija voisi opettaa johtajalle jotakin uutta?
Tessa Toni
Kirjoittaja oli neljä kuukautta harjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä ja työskentelee nyttemmin osa-aikaisena suunnittelijana samassa yksikössä
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Viime talvikausi oli vaikea niin tienkäyttäjille kuin teiden hoidosta vastaavillekin. Talvi oli vetinen ja lämpötilat pyörivät nollan tienoilla ympäri maan. Kun lunta satoi, sitä tuli yllättäen ja paljon kerrallaan. Liukkaudentorjunta ja auraus eivät aina pysyneet sään vaihteluiden perässä. Lisäksi kelirikosta tuli pahin kahteenkymmeneen vuoteen.
Teiden huonosta hoidosta ja kunnosta saimme paljon palautetta niin yksittäisiltä kansalaisilta kuin yrityksiltäkin. Palaute oli ymmärrettävää ja aiheellista.
Taas uuden talvikauden kynnyksellä on pohdittava, kuinka varmistamme, etteivät edellisten vuosien talvihoito-ongelmat ole jälleen edessämme. Ilmastonmuutoksen seurauksena sääoloja on vaikea ennakoida, mutta reagointinopeuteemme ja hoidon tasoon voimme vaikuttaa.
Viime talvena jouduimme tekemään muutamia nopeita ratkaisuja akuutin tilanteen hoitamiseksi. Olennaista on kuitenkin pyrkiä pitkävaikutteisempaan toimintaan. Kysymys on liikenneturvallisuudesta, kansalaisten arjen sujuvuudesta ja elinkeinoelämän toimivuudesta.
Kunnossapidon vanhoja toimintamalleja tarkasteltiin viime kevään ja kesän aikana kriittisesti. Liikennevirasto on yhdessä ELY-keskusten kanssa saanut nyt valmiiksi teiden talvihoitoon uudet toimintalinjat, joista osa otetaan käyttöön jo tulevana talvena. Linjaukset koskevat muun muassa toimenpideaikoja, kriteerejä ja itse toimenpiteitä.
Talvihoidon taso määräytyy tien hoitoluokan mukaan. Jo vuoden 2019 alusta lähtien korotetaan hoitoluokkaa erityisesti sellaisilla tieosuuksilla, joilla on runsaasti raskasta liikennettä. Osalla hiljaisista teistä puolestaan alennetaan liikennemäärien rajoja, joilla hoitoluokat määräytyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että aiempaa vähäisempi liikenne oikeuttaa korkeampaan hoitotasoon.
Lisäksi käyttöön on tulossa uusi urakkamalli, jonka mukaiset uusimuotoiset urakat alkavat vaiheittain lokakuusta 2019 alkaen. Uudessa mallissa korostuvat tilaajan ja urakoitsijan yhteistyö, nopeampi reagointikyky muutoksiin ja läpinäkyvyys koko urakointiketjussa. Kiinteästä kokonaishinnasta siirrytään tavoitehintaan eli maksetaan toteutumien mukaan.
Talvihoitoon vaikuttaa myös uusi laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä, joka tuli voimaan elokuun alussa. Tämän lain nojalla voimme valvoa tienpidon laatua aikaisempaa kattavammin. Kokonaan uusi käsite on ELY-keskusten ja Liikenneviraston omavalvonta. Laissa määritellään, miten tienpidon vaatimusten toteutumista seurataan ja miten puutteet korjataan. Lisäksi näistä toimenpiteistä on raportoitava julkisesti.
Digitaalisilla apuvälineillä pystymme jakamaan tienkäyttäjille ajantasaista karttatietoa siitä, miten auraukset ja hiekoitukset etenevät. Myös ajantasaisen ja ennakoivan kelitiedon olemassaolo ja kehittäminen ovat tärkeitä, jotta tienkäyttäjät osaavat varautua huonoihin keleihin ja sopeuttaa ajamisensa sen mukaiseksi.
Kokonaistavoitteenamme on, että tienpidosta vastaavina viranomaisina toimintamme on vaikuttavampaa ja parempaa. Siksi hiomme toimintatapojamme sellaisiksi, ettei tienpidon laadun pitäisi ainakaan prosesseista olla kiinni.
Väistämättömänä kysymyksenä koko tieverkkomme kunnosta ja hoidosta puhuttaessa on raha. Lisärahoitusta teiden talvihoitoon suunnattiin hieman jo viime talvena, ja mennyt talvi pysyi mielessä myös syksyn budjettiriihessä.
Riihessä päätettiin 49 miljoonan euron liikennepaketista, josta 25 miljoonaa euroa osoitetaan tiestön talvikunnossapitoon ja kelirikon hoitamiseen vuoden 2019 aikana. Tämä on tienkäyttäjien kannalta hyvä uutinen: talveen on varauduttu.
Talvisin ovat aurauksen ja liukkaudentorjunnan varassa monet tärkeät, jopa elintärkeät toiminnot. Koulubussien ja -taksien on päästävä liikkumaan turvallisesti. Maitoautojen on päästävä hakemaan maidot maatiloilta. Tavaroiden on päästävä kauppojen hyllyille. Ihmisten on päästävä työpaikoilleen. Ambulanssin ja palokunnan täytyy päästä kohteisiinsa nopeasti keleistä riippumatta.
Koska talvi ilmastonmuutoksesta huolimatta tulee Suomeen joka vuosi muodossa tai toisessa, on tärkeää huolehtia siitä, että talvikunnossapitoon osoitetaan pysyvästi riittävä määrä varoja.
Tienpitäjälle talvi ei saa koskaan tulla yllätyksenä.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Suomen rooli arktisena toimijana on vahvistunut entisestään tällä hallituskaudella. Kansallisen arktisen strategian toimeenpano on edennyt hyvin ja Suomi on ollut aikaansaava puheenjohtaja Arktisessa neuvostossa.
Toukokuussa päättyvän kaksivuotisen puheenjohtajakauden aikana Suomi on toiminut aktiivisesti ilmastonmuutosta vastaan ja tehnyt työtä kestävän kehityksen edistämiseksi arktisilla alueilla. Liikenteen ja viestinnän ratkaisuilla on yhä keskeisempi merkitys arktisessa toiminnassa ja politiikassa.
Arktisen toimintaympäristön merkityksen kasvaessa Suomi haluaa olla johtava toimija arktisessa politiikassa niin Euroopan unionissa kuin globaalistikin. Arktisesta toiminnasta halutaan Suomelle kasvua ja kilpailukykyä arktista ympäristöä kunnioittaen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen ovat kaiken arktisen toiminnan ytimessä.
Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuulla on erityisesti liikenne- ja viestintäverkkoihin, meteorologiaan ja merenkulun turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen liittyvät arktiset asiat.
Haluamme huolehtia elinkeinoelämän toimivista liikenneyhteyksistä pohjoisessa, edistää Koillisväylän tietoliikennekaapelin rakentamista ja varmistaa satelliittijärjestelmien tehokkaan hyödyntämisen liikenteessä ja sääpalveluissa. Jäämeren radan jatkoselvitys valmistuu joulukuussa, ja siinä arvioidaan erityisesti niitä toimenpiteitä, joita radan jatkosuunnittelu edellyttäisi.
Olemme aktiivisesti edistäneet parempien viestintäyhteyksien saamista kaikille arktisille alueille. Hyvät viestintäyhteydet luovat perusedellytyksen arktisen alueen väestön elinolosuhteiden ja elämän laadun sekä alueen liiketoiminnan kehittymiselle. Julkisia palveluita kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta voidaan huomattavasti kehittää digitalisaation avulla, kun riittävä viestintäinfrastruktuuri on olemassa. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä paikallisten asukkaiden, päätösten tekijöiden ja elinkeinoelämän kanssa.
Olemme arvioineet uusien langattomien ratkaisujen, merikaapeleiden ja satelliittipaikantamisen potentiaalia arktisilla alueilla. Toimivat langattomat yhteydet parantaisivat arktisen alueen meriliikenteen turvallisuutta ja mahdollistaisivat olosuhdetiedon välittämisen sekä luotettavan paikantamisen.
Tiedonsiirtotarve tulee kasvamaan monikymmenkertaiseksi jo lähivuosina, siksi olemme halunneet edistää Koillisväylän tietoliikennekaapelin rakentamista. Hanke edistää maamme kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä tuomalla lisää kapasiteettia viestintäverkkojen käyttöön. Uuden yhteyden avulla on mahdollista toteuttaa nopein fyysinen tietoliikennereitti Aasiasta Eurooppaan Norjan, Venäjän ja Suomen kautta. Teknisesti haastava hanke on tarkoitus toteuttaa kaupalliselta pohjalta teknologianeutraalisti. Tavoitteena on, että kaapeli rakennetaan vuonna 2019–2022.
Suomalainen kylmä- ja jääosaaminen on maailman huippua. Siksi on ollut ilo edistää arktista meteorologista yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen tukena, jotta sää- ja olosuhdetietoa voitaisiin hyödyntää entistä paremmin. Laadukas sää- ja olosuhdetieto parantaa yleistä turvallisuutta, palvelee kansainvälistä meri- ja lentoliikennettä sekä tuottaa tietoa arktiselle ilmastotutkimukselle.
Valtaosa arktisesta alueesta on merta. Meriliikenteen odotetaan kasvavan arktisilla alueilla merijään sulaessa ja uusien väylien avautuessa liikennöinnille. Siksi Suomi on vahvasti edistänyt meriturvallisuuden ja merenkulun ympäristöystävällisyyden parantamista.
Keskeinen työkalu tässä on niin sanottu Polaarikoodi eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymä arktisen merenkulun säännöstö. Suomi on edistänyt merenkulun turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä myös tukemalla digitaalisia innovaatioita kuten automaattista merenkulkua sekä vaikuttamalla merenkulun päästöjen vähentämiseen. Suomi on myös aktiivisesti edistänyt raskaan polttoöljyn käyttö- ja kuljetuskieltoa arktisilla merialueilla.
Uskon että Suomi voi olla jatkossakin kokoaan merkittävämpi arktinen valtio. Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia erityisesti elinkeinoelämän puolella. Suomalaisten yritysten tuottamilla innovaatioilla ja uusilla palveluilla voidaan tukea arktisen alueen kestävää kehitystä ja vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Tarvitaan yhteistyötä, verkostoitumista ja investointeja. Valtion tehtävänä on toimia mahdollistajana.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Esteettömyys helpottaa meidän kaikkien elämää. Ei ainoastaan heidän, joille se on välttämätöntä. Erilaisuuden huomioimisen pitäisikin olla standardi.
Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime vuonna liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskevan toimenpideohjelman. Se on tarpeellinen ja ajankohtainen, koska yhä useammat palvelut tilataan tai niitä käytetään älylaitteilla. Nyt on hyvä hetki katsoa, miten ohjelman suosituksia on otettu käyttöön.
Haluan korostaa, että tämän kirjoituksen aiheena oleva ohjelma ei koske liikenteen yleistä, fyysistä esteettömyyttä, vaan liikenteeseen ja viestintään liittyviä digitaalisia palveluja.
Toimenpideohjelma on suunnattu pääasiassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastoille, mutta se toimii ohjenuorana myös esimerkiksi tuotekehittelijöille, palvelujen tarjoajille ja tuottajille sekä kenelle tahansa liikenteen tai viestinnän alan toimijalle. Lisäksi vipuvaikutusta synnyttää virastojen ominaisuus ostajina: jos ostaja edellyttää tuotteelta tai palvelulta esteettömyyttä, on tarjoajan täytettävä nämä vaatimukset.
Peruslähtökohtana on, että yleisiä digitaalisia palveluja, esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita, tulee kehittää mahdollisimman monelle soveltuviksi. Siis esteettömiksi. Esteettömyys tarkoittaa sitä, että henkilö pystyy käyttämään palvelua riippumatta iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä.
Tavoitteena on, että yleiset palvelut olisivat niin käyttäjäystävällisiä, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Tämä edellyttää sitä, että kaikille sopiva suunnittelu eli ”Design for All” lähtee jo piirustuspöydältä. On järkevämpää ja myös taloudellisempaa rakentaa alusta lähtien esteetön palvelu tai laite kuin joutua korjaamaan jo kerran tehtyä.
”Design for All” -periaatteen lisäksi toimenpideohjelman painopisteitä ovat lainsäädäntö ja tieto.
Kohti parempaa tiedon saatavuutta
Nykyisin esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä sisältyy useisiin alan yleisiin lakeihin, mutta edistämistavoite ei ilmene niistä selkeästi. Yhdenvertaisuusvaikutukset tulisi huomioida aina uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa tai nykyistä muutettaessa. Lisäksi esteettömyydestä on olemassa teknistä sääntelyä ja suosituksia, jotka täytyisi osata hyödyntää esimerkiksi kilpailutettaessa palveluja.
Ohjelmassa painotetaan myös liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempaa saatavuutta. Tiedon puute johtaa helposti siihen, ettei palveluja osata tai uskalleta käyttää, ja tämän seurauksena jäädään kotiin.
Tiedon saatavuus edellyttää sitä, että tieto ja sen välittämiseen tarvittavat rajapinnat ovat avoimia. Tätä kohti ollaan jo menossa. Kesällä voimaan tullut liikennepalvelulaki velvoittaa avaamaan uusien innovatiivisten palveluiden kehittämisen näkökulmasta oleellisia tietoja eli dataa reiteistä, pysäkeistä, aikatauluista, hinnoista sekä palvelun saatavuudesta ja esteettömyydestä.
Lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että liikennepalvelujen digitaaliset asiakasliittymät ovat esteettömiä. Esteettömien sovellusten lisäkustannukset ovat vähäisiä. Pikemminkin on kysymys siitä, että asia tiedostetaan ja esteettömiä palveluja osataan tehdä.
Samalla on kuitenkin otettava huomioon ne, jotka syystä tai toisesta eivät pysty lainkaan käyttämään digitaalisia palveluja. Heitä varten tarvitaan esimerkiksi puhelinpalvelua tai vaihtoehtoisia myynti- ja palvelukanavia.
Tärkeintä asenteiden muutos
Myös viestinnän digitaalisiin palveluihin on tullut lisää esteettömyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä sen jälkeen, kun toimenpideohjelma julkaistiin.
EU:n saavutettavuusdirektiivi edellyttää, että julkisen sektorin organisaatioiden verkkosivut ja mobiilisovellukset tulee tehdä saavutettaviksi kaikille. Tämä koskee luonnollisesti myös meidän hallinnonalaamme.
Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivustolle myönnettiinkin Saavutettavuus huomioitu -leima maaliskuussa 2017. Sivustoilla, joille leima on myönnetty, on erityisesti otettu huomioon käyttäjät, joilla on näkö- tai kuulovammoja, motorisia tai kognitiivisia rajoitteita, sekä seniorit. Myös yksityinen sektori soveltanee tätä vaatimusta tulevaisuudessa.
Television ääni- ja tekstipalveluita on lisätty. Tekstitys ja äänitekstitys toimivat kaikissa Yleisradion ohjelmissa. Viime keväänä annetussa asetuksessa näiden palvelujen osuutta kaupallisten toimijoiden ohjelmissa nostettiin 50 prosentista 75 prosenttiin.
Liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskeva toimenpideohjelma kattaa vuodet 2017-2021. Varmasti ohjelmaa päivitetään uusien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi myös vuoden 2021 jälkeen.
Ohjelmia tulee ja menee, mutta peruskysymys meillä on aina edessämme: asenteet. Niistä esteettömyyden edistäminen on paljolti kiinni.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Nyt on kova kiire. Näin varoittaa 8.10.2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) erikoisraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Maapallon lämpötila ei saisi nousta yli 1,5 astetta. Jos raja ylitetään riskit ja seuraukset ovat merkittäviä. Nykytahdilla raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Muutosta voidaan hillitä, mutta toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin nyt heti, ei vasta tulevaisuudessa.
Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu jo. Suomessa on maanviljelyksessä koettu vakavia tulonmenetyksiä kuivuuden ja märkyyden takia. Viime kesä oli monella tilalla katovuosi, jonka kaltaista harva viljelijä oli aiemmin kokenut. Maailmalla laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuivuuden vuoksi, jos mitään ei tehdä. Arktisella alueella ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin missään muualla ja sillä on peruuttamattomia vaikutuksia alueen herkkään luontoon, ihmisiin ja elinkeinoihin.
On tärkeää ymmärtää ympäristömuutosten yhteys paitsi talouteen myös elämäntapaamme. Tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa, myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä.
Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, mikä on paras tapa vähentää liikenteen päästöjä. Nostan esille viisi erilaista näkökulmaa: verotus, sähköautot, kävely ja pyöräily, maaseudulla liikkuminen ja viidentenä globaali näkökulma.
1. Ohjataan verotuksella autokannan nuorentamista
Suomen autokanta on vanhaa ja ikääntyneet autot saastuttavat. Autokannan uudistaminen on yksi keino liikenteen päästöjen vähentämisessä. Hinta taas on yksi tärkeimmistä auton hankintaan vaikuttavista tekijöistä.
Autoveron tasoa merkittävästi laskemalla hankintahintaa saataisiin alemmaksi ja autokantaa uudistettua nopeammin. Auton valmistuksen osuus auton elinkaaren aikaisista päästöistä on niin pieni, että vanha auto kannattaa nykyisellä teknologiakehityksellä vaihtaa uuteen jopa alle kymmenen vuoden ikäisenä. Jotta uudistuksella olisi vaikutusta, veronalennukset tulisi kohdentaa erityisesti nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin.
Veroja alentamalla autokanta uusiutuisi. Veroratkaisuilla ja vanhojen autojen romutuspalkkiolla voidaan ohjata kuluttajien valintoja. Vanhojen suuripäästöisten autojen sijaan liikenteeseen on saatava energiatehokkaampia ja pienipäästöisempiä autoja.
Verotuksen käyttö autokannan uudistamiseen on keinona suoraviivainen. Jotta tavoitteisiin päästään, nämä päätökset on tehtävä. Autoveron alentaminen auttaa vähentämään myös vanhojen autojen tuontia.
Tänä vuonna Suomeen tuodaan arviolta jopa 40 000 käytettyä autoa, lähinnä Saksasta ja Ruotsista. Nämä autot ovat usein vanhahkoja, suuripäästöisiä dieselautoja, jotka säilyvät käytössä pitkään. Kun tavoitteena on liikenteen päästöjen vähentäminen, näiden autojen kasvava kanta on ongelma.
2. Sähköisellä liikenteellä on merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä
Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköautojen hankintatuki. Tuen suuruus on 2000 euroa. Se myönnetään yksityiselle henkilölle, joka ostaa tai pitkäaikaisvuokraa käyttöönsä täyssähköauton.
Tuki ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusia tuettuja sähköautoja on tähän mennessä ostettu alle 200 kappaletta. Tavoitteet ovat kaukana horisontissa. Päämäärä on, että liikenteessä olisi vuonna 2020 vähintään 20 000 ja vuonna 2030 vähintään 250 000 sähköautoa. On ilmiselvää, että tuen myöntämisen ehtoja on tarkistettava.
Sähköistä liikennettä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti. Liikenteen sähköistyminen vaatii useita eri toimenpiteitä. Poliittisin päätöksin voidaan edistää esimerkiksi taloyhtiöiden latausinfran rakentamista.
Kun katsotaan sähköisen liikenteen tulevaisuuteen ei pelkkä yksityisautoilun tarkastelu riitä. On etsittävä mahdollisuuksia myös kumipyörillä kulkevasta tavaraliikenteestä. On oltava avoin sähköön perustuville ratkaisuille muidenkin liikennemuotojen osalta. Merkkejä tulevasta on nähtävissä niin merenkulun kuin ilmailunkin alueella.
Liikenteen tulevaisuudessa odottaa suuri sähköinen muutos. Euroopan unionissa on juuri neuvoteltu autojen päästövähennystavoitteista. Näillä tavoitteilla on suora vaikutus autonvalmistajiin. Suunnittelupöydille ja tuotantolinjoille on pian tulossa merkittävä määrä vähäpäästöisiä autoja.
Suomelle korkean teknologina maana on luontevaa kulkea liikenteen sähköistämisen etujoukoissa. Muutos on mahdollisuus sekä ilmastolle että liiketoiminnalle. Mahdollisuuksiin kannattaa ja täytyy tarttua nyt, ei huomenna.
3. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on panostettava
Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös valmistuivat maaliskuussa. Molempien tavoitteena on, että kävely- ja pyörämatkojen määrät kasvaisivat 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.
Kansanterveyden kannalta myönteistä ja päästötöntä liikkumista voidaan edistää suhteellisen pienillä muutoksilla ja tuella. Kävelyn ja pyöräilyyn liittyvästä potentiaalista kertoo esimerkiksi kaupunkipyörien suuri suosio.
Kaupungeilla ja kaavoituksella on muutoksessa tärkeä rooli. Kevyt liikenne on huomioitava myös valtion vastuulla olevissa liikenneverkkohankkeissa sekä osana matkaketjuja.
Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tarvitaan rahaa. Tarvittavat panostukset eivät ole valtiontalouden näkökulmasta suuria. Niiden hyödyt ovat kuitenkin merkittäviä sekä ilmaston että kansanterveyden näkökulmista On tärkeää, että näihin hankkeisiin suunniteltujen rahojen kohdalla ei käytetä punakynää.
4. Liikenteen muutos tuo maaseudulle mahdollisuuksia
Liikennepalvelulaki tuo uusia mahdollisuuksia maaseudun liikkumiseen ja logistiikkaan. On tärkeää mahdollistaa uusia liikkumisen palveluita. Esimerkiksi esteet ihmisten ja tavaroiden kuljettamiselle samoilla palvelukyydeillä on poistettu.
Uudet liikkumisen palvelut eivät poista tarvetta yksityisautoiluun, eikä niin ole tarkoituskaan. Ne kuitenkin luovat vaihtoehtoja ja tehostavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Samalla pienenevät liikenteen päästöt.
Maaseudullakin liikenteen käyttövoimaratkaisut ovat tärkeitä. Sähkö yksin ei kuitenkaan ratkaisuksi riitä. Tarvitaan muassa maatalouden sivutuotteisiin perustuvaa puhdasta energiaa. Tulevaisuudessa esimerkiksi biokaasu on yhä useamman paikallisesti tuotettu liikkumisen energianlähde, erityisesti maaseudulla.
Mahdollistava lainsäädäntö on tärkeää uuden kehittämiselle. Liikenne- ja viestintäministeriössä mahdollisuuksia on luotu liikennepalvelulailla On tärkeää, että uuden luominen ja muutos huomioidaan myös muilla hallinnonaloilla.
5. Kaikkien on hoidettava osuutensa, vapaamatkustajille ei ole tilaa
Kaikilla kasvihuonekaasupäästöillä on väliä. Kaikki maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen osana Pariisin sopimusta. Myös meidän on hoidettava oma osuutemme.
Suomessa laaja-alainen liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä eli ILMO45 on etsinyt keinoja hiilettömään liikenteeseen. Työryhmän väliraportti julkaistiin syyskuussa. Loppuraportin ryhmän työstä saamme joulukuussa. Se on skenaario päästöttömästä liikenteestä vuonna 2045. Odotan sitä mielenkiinnolla.
On ollut hienoa seurata, miten laajalla rintamalla tätä työtä on tehty. Olen kiitollinen viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyöstä ja sitoutumisesta.
Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti sähköisti keskustelun kaikkialla maailmassa. Sen viesti on selvä: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Yhtä selvä on johtopäätös: Nyt on toimittava ja löydettävä yhdessä keinot ennakkoluulottomille ratkaisuille ja päätöksille. Kaikkien on osallistuttava. Ratkaisut löydetään yhdessä.
Anne Berner kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri
lvmfi
