On ainakin yksi asia, josta Suomessa ollaan täysin yksimielisiä. Ei ole väliä, kysytäänkö asiaa tavalliselta tienkäyttäjältä tai poliitikolta, elinkeinoelämän edustajalta tai ammattiyhdistysliikkeeltä. Suomen väyläverkoston kunto ja tila on heikentynyt viime vuosina ja tilanteeseen tulee saada kiireellinen korjaus.
Hallitus on päättänyt tarttua asiaan määrätietoisesti. Hallituskauden aikana on tarkoitus investoida 900 miljoonaa euroa perusväylänpitoon. Tästä summasta 600 miljoonaa euroa on uutta rahaa ja loput siirtoa kehittämishankkeista. Tämäkään raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta iso osa nykyisestä väyläverkostosta saadaan korjattua nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon.
Mistä pitäisi lähteä liikkeelle? Helppoja valintoja ovat huonossa tilassa olevat sillat, tiet, rautatiet ja vesiväylät. Järkevintä on laittaa ensin kuntoon romahdusvaarassa oleva infra. Korjauskohteiden ja toimenpiteiden valinta tehdään asiantuntijavirastossa poliittisesti päätettyjen kriteereiden mukaisesti.
Liikennepolitiikan tehtävänä on tuottaa hyvinvointia, kasvua ja kilpailukykyä. Perusväylänpidon tulee ensisijaisesti vastata ihmisten ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Liikenneverkon laadun ja kunnon tulee vastata asiakkaiden nopeastikin muuttuviin tarpeisiin ja luoda mahdollisuuksia elinkeinoelämän toiminnalle ja kehittymiselle. Tästä esimerkkinä on se, että perusväylänpidon rahoitusta kohdennetaan biotalouden edellytysten turvaamiseen, huomioiden koko logistinen ketju.
Liikenteen automatisaatio kehittyy koko ajan. Ennemmin tai myöhemmin tulemme automatisoimaan koko liikennejärjestelmän. Itse uskon vaihtoehtoon ennemmin, ja onkin järkevää alkaa valmistautua automatisaatioon jo nyt. Automatisoitu liikennejärjestelmä tarvitsee toimiakseen timanttisessa kunnossa olevan väylä- ja matkaviestintäverkon. Osa perusväylänpidon rahoituksesta käytetäänkin digitalisaation ja automatisaation kehittämiseen rahoittamalla niitä tukevia pilotteja ja kokeiluja. Samalla kun laitamme väyläverkon korjausvelkaa nurin, edistämme liikenteen digitalisaatiota ja valmistaudumme tulevaisuuteen.
Niin olet oikeassa .
ongelma onkin ratkaisuissa , erityisesti siinä perusratkaisussa mikä aloitettiin vuoden 2007 jälkeen kun ei toteutettu silloisia LVM tavoitteita, joissa edellytettiin maantieliikenteen volyymien pienentämistä raide ja vesiliikennettä kehittämällä.
Kun nyt panostetaan edelleen valtiolle väylien ja liikenteen ylläpitokustannuksiltaan edullisimman liikennemuodon tutkimiseen ja kehittämiseen vähiten ,vain puolet siitä mitä LVM hallinnon kustannukset, niin voi vain ihmetellä sitä että miten kyetään pienentämään päästöjä ja saamaan logistiikan kustannukset puoleen (kilpailijamaiden taso) kuorma auto liikennettä kehittämällä.
Kun samaan aikaan kilpailija maat panostavat halvemman vesiliikenteen kehittämisiin ( www. vesitiet.fi /seminaari tammikuu 2015 ) . ja ovat nyt jo tehokkaampia kun mm Ruotsissa on vain 56 rekkaa /1000 asukasta kohden ja meillä vastaava luku on 96
mutta keskustelu asiasta jatkuu….
Suomessa on unohdettu yksi tehokkaimmista tavoista liikkua, mikä tulee vaikuttamaan esimerkiksi kilpailukykyymme Ruotsiin ja varsinkin USA:n verrattuna. Näissä maissa tarjotaan hyvät kehittymismahdollisuudet liikeilmailulle. Pätkällä kiitotietä tavoitetaan monta kaupunkia tehokkaammin kuin sadoilla kilometreillä rauta- ja autotietä. Suomeen tarvitaan pikaisesti strategia, miten kasvavan Aasian liikenteen rinnalla voimme tarjota joustavat aikatauluttamattomat yhteydet liikeyrityksille, tai toiminta valuu vähitellen niihin paikkoihin joissa yhteydet toimivat. https://www.youtube.com/watch?v=jmHeymmPvww