digitalisaatio, liikenne palveluna, tutkimus, yleinen

Galileo ottaa ensiaskeliaan

Seija Miettinen
Seija Miettinen, liikenneneuvos (kuva: LVM)

Euroopan siviilikäyttöön tarkoitettu Galileo-satelliittipaikannusjärjestelmä ottaa tänä vuonna ensimmäisiä askeliaan. Tarkoitus on, että järjestelmä antaisi aluksi ensimmäisiä signaaleja eli ilmaisia, avoimia palveluja, ja myöhemmin vuoteen 2020 mennessä kaupallisia ja suojattuja palveluja.

Asian vahvisti Helsingissä 30.5.-2.6. järjestettävään Euroopan navigointikonferenssiin (ENC2016) osallistuva EU:n satelliittinavigointiohjelman johtaja Matthias Petschke, joka vastaa Galileon ja siihen sisältyvän Egnos-satelliittipaikannusjärjestelmän etenemisestä.

Galileo on Euroopan haaste USA:n vuosikymmeniä toiminnassa olleelle GPS:lle, Venäjän Glonassille ja Kiinan Beidoulle. Eurooppa ja Suomi ovat sitoutuneet Galileo-ohjelmaan ja uskomme Galileon edistävän Euroopan kasvua, kilpailukykyä ja itsenäisyyttä.

Tavoitteena on, että Galileo-ohjelma olisi valmis vuoteen 2020, jolloin käytössä on 30 satelliittia. Satelliittien määrä on tällä hetkellä 14. Kaksi viimeisintä Galileo-satelliittia laukaistiin 24.5.2016. Tänä vuonna on tarkoitus vielä laukaista neljä satelliittia.

Satelliittipaikannus on osa meidän jokapäiväistä elämäämme. Se mahdollistaa digitaalisten palvelujen syntymisen ja useiden elintärkeiden infrastruktuurien kuten sähkö-, tietoliikenne- ja liikenneverkkojen toiminnan.

Satelliittinavigointi on avainasemassa myös, kun edistetään seuraavan sukupolven liikkumista. Galileo ja Egnos yhdistettynä esim. 5G-teknologiaan tarjoaa tarkan, kestävän ja luotettavan paikannuksen muun muassa automaattiajamiseen, eCall:iin, älykkäisiin ajopiirtureihin, verkottuneisiin ajoneuvoihin ja esineiden internetiin.

Suomelle tärkeitä ovat erityisesti Pohjoisen Euroopan ja arktisen alueen navigointi ja paikannus, paikannukseen liittyvä massadata ja älyliikenteen sovellukset. Pohjoisessa ja koillisessa paikannustarkkuus paranee, kun EU:n komission rahoittama uusi Egnos Rims -satelliittimaa-asema valmistuu Kuusamoon.

Komission selvityksen mukaan satelliittinavigointiin liittyvien vastaanottimien ja palvelujen tulojen odotetaan olevan vuoteen 2018 yli 40 miljardia euroa. Avainkysymys on, miten Eurooppa vastaa tähän haasteeseen.

Suomella on hyvät mahdollisuudet hyödyntää Galileon antamia mahdollisuuksia vahvan tietoliikenneosaamisemme pohjalta.

Seija Miettinen

 Kirjoittaja työskentelee johtavana asiantuntijana LVM:n tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

LVM:n verkkouutinen 31.5.2016: Satelliittipaikannus on digitalisaation taustavoima

European Global Navigation Satellite Systems Agency

 

 

automatisaatio, digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku

Yhdessä kohti uusia ja yhä parempia liikennepalveluja

Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)
Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)

Liikennekaari on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua. Mistä liikennekaari sai alkunsa ja missä ollaan nyt?

Liikenteen digitalisaatio etenee ja liikenne on muuttumassa palveluksi. Tähän tarvitaan myös uudenlaista lainsäädäntöä. Hallitus antoikin kesäkuussa 2015 lähtölaukauksen liikennekaari-lakihankkeelle: on toteutettava henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus.

Siitä se lähti. Uudistusta suunniteltiin kesä ja syksy. Hanke päätettiin jakaa kolmeen vaiheeseen sen laajuuden vuoksi. Marraskuun alussa 2015 ministeri Berner tiedotti: Nyt aloitetaan liikennekaaren valmistelu.

Alusta alkaen oli selvää, että valmisteluun tarvitaan mukaan kaikki mahdolliset tahot: liikennepalvelujen käyttäjät, tuottajat ja kehittäjät. Seurantaryhmä edustaa laajasti yhteiskunnan eri tahoja. Alatyöryhmissä on käsitelty markkinoihin, palveluihin ja tietoon liittyviä erityiskysymyksiä. Valmistelun keskiössä ovat koko ajan olleet kansalaiset ja yritykset, liikennejärjestelmän käyttäjät.

Liikenteen toimijat ovat järjestäytyneitä ja tottuneita tuomaan esiin näkemyksiään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Entä liikenteen erilaiset käyttäjät, miten heidän näkemyksensä ja kokemuksensa saatiin mukaan valmisteluun?

Olemme halunneet tarjota sidosryhmille runsaasti mahdollisuuksia esittää kysymyksiä ja kommentteja. Liikennekaaren kaikki sidosryhmätilaisuudet ovat olleet avoimia ja niitä on voinut seurata myös verkossa. Keskusteluunkin on voinut osallistua etänä. Tupa on ollut aina täynnä ja verkossa on käynyt kuhina. Lisäksi meitä on pyydetty eri tilaisuuksiin kertomaan liikennekaaren valmistelusta. Media on ollut kiinnostunut aiheesta ja keskustelu somessa on ollut aktiivista. Verkossa on saatavilla runsaasti materiaalia liikennekaaresta: tiedotteita, faktalehtiä, videoita. Liikennekaaren sisältöä on jalostettu tilaisuudesta toiseen edetessä, ennen lausuntokierrosta ja sen aikana.

Kaikkien näiden keskustelujen pohjalta valmistelimme hallituksen esitysluonnoksen, joka on nyt kaikkien hankkeesta kiinnostuneiden tarkasteltavana ja lausuttavana 23. toukokuuta asti. Luonnoksessa on konkreettisia pykäläehdotuksia, jotka helpottavat hahmottamaan millaisesta muutoksesta on kyse. Lausuntokierroksella on siis ehdotus, josta muokataan varsinainen esitys eduskunnalle annettavaksi. Tätä ennen esitykselle tarvitaan hallituksen tuki.

Kun lausuntoaika päättyy, käymme lausunnot läpi ja hiomme esitystä niiden pohjalta eteenpäin niin, että pääsisimme hallitusohjelmassa asetettuun maaliin. Esitykseen, joka hyödyntäisi digitalisaatiota ja mahdollistaisi niin vanhat kuin uudenlaiset, markkinaehtoiset ja innovatiiviset liikenteen palvelut.

Lainvalmistelu on yhteinen ponnistus, kiitos kun olet ollut siinä mukana!


Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies, joka toimii liikennekaari-hankkeen projektipäällikkönä.

Ministeri Bernerin blogi

Walk the talk – Sanoista tekoihin

Viime viikolla sain tilaisuuden esitellä Norjan hallituksen järjestämässä tilaisuudessa Liikennekaari-uudistusta norjalaisille liikenteen ja ympäristön sidosryhmille. Liikennekaaren yksi kantavista ajatuksista on edistää liikenne palveluna -ajattelua.

Liikkumisen vähentäminen ei ole vaihtoehto, mutta liikkumista voidaan ohjata entistä enemmän joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn sekä uusien palveluiden piiriin. Liikenteen uudet palvelut voivat parhaimmillaan vähentää autojen määrää merkittävästi.

Noin 90 prosenttia Suomen liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä ja noin 60 prosenttia näistä päästöistä aiheutuu henkilöautoista.

Meillä on valmisteilla kansallinen energia- ja ilmastostrategia, jossa linjataan toimenpiteet päästöjen vähentämiseksi eri sektoreilla vuoteen 2030. Liikennesektorilla nähdään, että keinovalikoiman pitää olla laaja: tarvitaan sekä liikenteen energiatehokkuutta parantavia toimia että uusia käyttövoimia. Meidän tulee edistää biopolttoaineiden ja vaihtoehtoisten käyttövoimien käyttöä. Tämä tarkoittaa sähkö-, vety- ja kaasuautojen käytön lisäämistä.

Norjan hallitus on lähestynyt liikenteen päästötavoitteita edistämällä ennen kaikkea sähköautojen käyttöä. Sähköauto saa mm vapautusta pysäköintimaksusta, käyttää ns bussikaistaa, hyödyntää maata kattavaa jakeluverkostoa ja merkittävää verotukea. Myös Hollannissa ja Ruotsissa on tehty menestyksellistä työtä sähköautojen lisäämiseksi.

Vertailin Norjan, Hollannin ja Ruotsin kokemuksia omiin Suomessa saamiini varsin tuoreisiin kokemuksiin.

Yritykseemme on vuoden 2015 aikana hankittu kaksi hybridiautoa. Käyttämäni auton tullessa hiljattain vaihtoikään, halusin seurata puheitani käytännössä, oman esimerkin ja kokemuksen kautta. Hankin diesel-käyttöisen BMW:n tilalle täyssähköauton.

Vaikka käytössäni on myös virka-auto, niin olen aina viihtynyt myös ratin takana. Yksi ensimmäisiä opetuksia sähköauton kanssa on ollut toimintasäde ja akkujen lataaminen, mikä on ollut kaikkien sähköajoneuvojen käytön jarruna.

Valitsemani sähköauto tarjoaa hyvän toimintasäteen, mutta akkujen lataus normaalista valovirtapistokkeesta ja ilman suuritehoista latausasemaa on käytännössä varsin hidasta. Omassa työssäni pitkät työpäivät ja runsas matkustaminen asettavat todellisen haasteen sähköauton vaivattomaan käyttöön.

Huomaan omakohtaisesti kuinka tärkeää on panostus kasvavaan latausinfraan, jota sekä autovalmistajat että mm. energiayhtiöt rakentavat. Sähköauton käytön yleistymisen tueksi on olemassa TEM:n ”Sähköautojen ja niiden latauslaitteiden energiatukiohjelma 2011-2017”. Olemme hakeneet myös Vallilalle tukea yleistä latauspistettä varten, jotta sekä omat että asiakkaiden autot voitaisiin ladata aiempaa tehokkaammin. Huomaan, että energiatukiratkaisut eivät välttämättä kaikilta osin tue sähköautohankintaa, sillä hybridiautoille ja täyssähköautolle ei välttämättä tukea myönnetä esimerkiksi autokohtaisten kiintiöiden täytyttyä tai auton hankinnan ajoituksesta johtuen.

Vielä meillä on matkaa kuljettavana, mikäli haluamme olla Suomessa edelläkävijämaa autokantamme suhteen. Hallitus onkin linjannut, että bioenergian ja muiden vaihtoehtoisten teknologioiden ja käyttövoimien kuten sähköautoteknologioiden osuutta lisätään kustannustehokkaasti.

Liikenne- ja viestintäministeriö kantaa kortensa kekoon pohtimalla jakeluinfran kehittämistä työryhmässä, jonka on tarkoitus saada työnsä valmiiksi ensi syksynä.

Liikennekaaren toteutuessa meillä on käsissämme aito mahdollisuus – ympäristön, asiakaslähtöisyyyden, yrittäjyyden ja työllisyyden näkökulmasta. Syksyllä kehitämme kakkosvaiheessa junaliikennettä osana liikenne palveluna kokonaisuutta.

Aion jatkaa työtäni, tehdä mistä puhun, ja yrittää löytää parhaat ratkaisut, jotta saamme pysyvää muutosta aikaan. Ehkä vuoden päästä voin jo luopua autosta – ainakin osittain.

Aurinkoista Helatorstaita!

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 03.05.2016.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.