yleinen

Miksi digitalisaatio on maaseudun kannalta keskeistä? Tässä viisi syytä

pyry_2016
Pyry Takala

Maaseudun menestys tulevaisuudessa on paljon kiinni siitä, osataanko digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntää. Näin voisi tiivistää yhteen virkkeeseen juuri valmistuneen Smart Countryside -selvityksen sanoman.

Kyseessä on valtioneuvoston selvityshanke, jossa on etsitty keinoja siihen, kuinka maaseudun palveluja voisi parantaa digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä (lisätietoja selvityksestä saa osoitteesta tietokayttoon.fi).

Digitalisaatio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita: yhdelle se on videoneuvotteluita, toiselle verkko-ostoksia. Joillekin koko digitalisaation käsite voi jäädä hämäräksi. Mutta miksi varsinkin syrjäseuduilla asuvien tulisi olla kiinnostuneita aiheesta?

Ensinnäkin, sähköisiin palveluihin ladataan suuria odotuksia. Monet kokevat ne tärkeimpänä keinona pitää tyhjenevä maaseutu asuttuna jatkossakin. Moni kuitenkin kokee tarvitsevansa lisää tietoa ja opastusta palvelujen käyttöön. Toisin sanoen kaikkien taidot eivät ole vielä odotusten tasolla.

Toiseksi, digitalisaatioon liittyy syrjäytymisen riski. Monet hoitavat jo kätevästi pankkiasiat ja uutisten luvun älypuhelimella. Sen sijaan monet digitaalisia palveluja eniten tarvitsevista, kuten vanhukset, uhkaavat jäädä palvelujen ulkopuolelle. Monelta puuttuu yhä sähköpostiosoite. Osa yrityksistä hyödyntää jo big dataa, toiset eivät koe digitalisaation hyödyttävän lainkaan.

Tästä päästäänkin kolmanteen huomioon: digitalisaatio mullistaa yritystoimintaa. Moni yritys pyrkii yhä muokkaamaan nykyistä toimintaansa sähköiseksi, vaikka koko toimintamallia voisi hahmotella uusiksi. Jos verkkoyhteydet ovat kunnossa, syrjäisimmälläkin peräkylän kaupalla on mahdollisuus hankkia asiakkaita kaikkialta maailmasta. Tätä globaalissa kilpailussa pärjääminen myös vaatii.

Neljänneksi, digitalisaatio on jo tuonut maaseudulle paljon hyvää. Yritykset houkuttelevat asiakkaita Facebookissa, Seinäjoella liikkumista voi ostaa palvelupaketteina, kirjastot opettavat tablettien käyttöä ja etätyö onnistuu vaikka savusaunan kuistilta. Lääkäri hoitaa etäyhteydellä, Postilta voi tilata ruohonleikkuun ja verkkokurssit mahdollistavat etäopiskelun. Jatkossa esimerkiksi tavaroiden ja ihmisten liikkumisvirrat on mahdollista yhdistää niin, että turhat ajot vähenevät.

Viimeisenä huomiona on syytä mainita, että nettiyhteyksissä on parantamisen varaa. Vaikka 4G-verkko kattaa jo yli 97 prosenttia väestöstä, lisäpanostuksia tarvitaan toimintavarmaan, kiinteään verkkoon. Tähän on panostettu ja panostetaan jatkossakin. LVM valmistelee esimerkiksi laajakaistatukilain muutosta, jolla edistetään laajakaistaverkkojen rakentamista lisäämällä julkisen tuen osuutta hankkeen kokonaiskustannuksista.

Smart Countryside on tutkimus, jossa on haalittu valtava määrä perustietoa tulevien kokeilujen pohjaksi. Suomi on jo täynnä alueellisia kokeiluja, ja jatkossa on keskityttävä hyödyllisen tiedon ja kokemusten levittämiseen. Tätä varten valtioneuvoston kanslia rakentaa parhaillaan Kokeilun paikkaa, jossa tietoa ja kokeiluideoita voi jakaa (kokeilunpaikka.fi). Palvelu avataan helmi-maaliskuun vaihteessa.

Erilaisilla alueilla digitalisaatio ei kuitenkaan etene ylhäältä johdetusti, vaan paikallistuntemus on äärimmäisen tärkeää. Jotta maaseutu voidaan säilyttää elinvoimaisena, ideoita ja uudistushenkeä tarvitaan joka puolella Suomea.

Pyry Takala

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n palveluosaston markkinayksikössä

Smart Countryside: Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä

 

Ministeri Bernerin blogi

Reilu viikko elämästä; Epilogi

Kasvoin isoisäni ja isäni ohjauksessa paitsi uutteran työnteon ihanteeseen, myös kahteen muuhun tärkeään arvoon: a) reilun pelin kunnioitukseen; sekä siihen b) ettei pidä kovin vähistä valitella. Ei ruikuteta turhia vaan tehdään! Viedään yhdessä sovitut työt kitisemättä päätökseen asti.

2500 vuotta sitten demokratian ensimmäiset aihiot alkoivat muotoutua helleenisessä kreikassa. Kaikki oli yksinkertaista.

Oli demos, kansa. Ja oli kratos, valta.

Yhteisten asiain hoitamiseksi nähtiin tärkeäksi sovittaa nämä kaksi yhteen: yhdenvertaisella, tasapuolisella, kaikkia yhteisön jäseniä kunnioittavalla tavalla.

Demokratia oli sitä, että asetuttiin yhteisesti koolle. Että pohdittiin asioita, käytettiin puheenvuoroja, avattiin näkökulmia, tehtiin päätöksiä. Muodostui käytännöksi, että enemmistön mielipide yleensä voitti.

Ja sitten koottiin – tuon aikaisessa maailmassa – viittojen helmat ja tehtiin niin kuin yhdessä oli sovittu.

Ja yhäkin demokratiaa, tätä niin sanottua länsimaista demokratiaa, pidetään ihmisyhteisöjen toistaiseksi parhaana hallintomuotona. Ja sellainen se eittämättä onkin. Vain aito yhteistyön halu ja kyky, vahva sitoutuminen yhteiseen hyvään, voi ajaa kokonaisten kansakuntien etua.

“Ministeri B. yrittää toimia samalla tehokkuudella kuin yritysmaailmassa “, sanotaan.

Aivan totta, yritän aina parhaani. Koska se ei ole minusta ainoastaan oikein vaan myös ainoa todellinen vaihtoehto. Miksi tehdä jotakin vain puolivillaisesti? Mitä ideaa on missään toiminnassa, jos se muotoutuu kuin suuntavaistoa vailla olevien juoksukilpailu Monty Pythonissa? Lähtölaukaus pamahtaa – ja kaikki säntäävät aivan eri suuntiin, kuka mihinkin.

Ei mistään mitään sillä tavoin tule.

Nyt tarvitaan ennen muuta yhteistyökykyä, sitä että osataan ja halutaan juosta samaan suuntaan. Että tehdään yhdessä asioita, jotka hyödyttävät meitä kaikkia.

Mutta asiat eivät tapahdu itsestään. Tarvitaan esityötä. Tarvitaan selvityksiä. Tarvitaan suunnitelmien aihioita, toimintamalleja, joista keskustella, joita hioa yhdessä. Ellei kukaan näitä ratkaisumalleja tuota, ei ole mitään mistä keskustella, mitään mitä työstää, mitään mistä päättää. Suomi on ollut liian kauan uudistamatta. Emme saa luopua rohkeudesta esittää ja tuoda keskusteluun rakenteellisiakin uudistuksia, jotka toisivat Suomeen kasvua, osaamista, työllisyyttä ja edelläkävijyyttä sekä investointeja.

Arvostammeko enemmän poliittista kokemusta kuin perehtyneisyyttä? Onko parempi olla politiikassa kokenut ja lausua ääneen kantoja asioista, joita selvityksen luonnoksessa ei välttämättä edes ole? Onko perehtyminen ja itsensä likoon laittaminen, odottaen samaa muilta, yhtä kuin kokematon poliittinen johtopäätös?

Demokratia ei ole eikä se saa olla paikoillaan oloa, pelkän status quon säilyttämistä. “Se että tekee parhaansa ei lähimainkaan aina riitä”, sanoi Sir Winston Churchill. “Joskus on oltava valmis tekemään kaikki se mikä on tarpeen.” Olen samaa mieltä.

Jos totuus on minkä tahansa sodan ensimmäinen uhri, politiikassa uhrin nimi näyttää yhä useammin olevan luottamus. Jos luottamus menetetään, jäljelle jää vain itsepyyteistä kyräilyä. Tämän yli on nyt päästävä, maamme ei ansaitse sisäiseen kyräilyyn sortuvia päättäjiä, olivat he poliittisia päättäjiä tai virkamiehiä.

Uusi viikko käynnistyy ensi yön jälkeen, olen valmistautunut. Meillä on ratkaistavana liikenteen merkittävät ongelmat, kuten kuinka kansallisen ilmastopolitiikan mukaiset tavoitteet saavutetaan? Miten uudistamme suomen autokantaa, joka on Euroopan toiseksi vanhin? Miten rakennamme suotuisan toimintaympäristön liikenteen digitaalisille palveluille ja automatisaatiolle. Miten lisäämme rahoitusta väylien pitkäjänteiseen kehittämiseen? Miten turvaamme väyliemme korjausvelasta pääsemisen vuoteen 2027 mennessä?

Haluan luoda Suomeen uutta työtä ja hyvinvointia. Nyt on aika kääriä hihat ja katsoa yhdessä tuulilasin läpi sen sijaan, että jäisimme katsomaan paljon pienempään peruutuspeiliin. Käsi yhteistyölle on ojennettu avoimella kämmenellä, huoneeni ovi on auki, kaikille, aina.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 29.01.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

Ministeri Bernerin blogi

Maaseudun kurittaminen ei ole vaihtoehto

Suuri viikko alkaa olla lopuillaan. Julkistimme selvityksen, jossa esitetään valtavia uudistuksia liikenteeseen. Taustalla on suuri määrä työtä, ja on ollut hienoa päästä esittelemään hallituksen pyytämän selvityksen ehdotuksia suurelle yleisölle.

Päädyimme ehdottamaan liikenneverkon hallinnointiin valtionyhtiötä, sillä se lisäisi toiminnan tehokkuutta. Yhtiö pystyisi kehittämään liikenneverkkoa pitkäjänteisemmin kuin valtio, mikä tehostaisi väylänpitoa ja investointeja. Näin samalla rahamäärällä saataisiin enemmän, ja yhtiö voisi ottaa lainaa tarvittaessa. Myös ulkomainen liikenne saataisiin vihdoin maksujen piiriin, mikä toisi lisämaksajia.

Esittämämme uudistukset ovat sellaisia, joiden uskon pitävän Suomen liikenneverkon kansainvälisen kehityksen eturintamassa. Samalla voidaan vastata tiukkoihin päästövähennystavoitteisiin, joihin on joka tapauksessa keksittävä ratkaisu yhtiöittämisestä huolimatta. Siksi on ollut harmi, että esitys on nostattanut vastakkainasettelua kaupunkien ja maaseudun välillä.

Vastakkainasettelua olemme valmistelun aikana yrittäneet välttää, sillä maaseudun kurjistaminen ei ole ollut tässä hankkeessa vaihtoehto. Yksityisauto on monen kansalaisen ainoa mahdollinen liikkumismuoto. Syrjäseutujen todellinen ongelma on teiden rappeutuminen, jota uudistuksilla pyrimme torjumaan.

Olemme esimerkiksi esittäneet, että liikenneverkkoyhtiö lähtisi liikkeelle kiinteillä maksuilla, jotka suosivat paljon ajavia. Samoin polttoaineveron alennus auttaa pitkien välimatkojen maaseudun ihmisiä. Autoveron poiston myötä puolestaan yhä useammalla olisi varaa ostaa entistä vähäpäästöisempi auto ja säästää näin kustannuksia jatkossa. Raskaan liikenteen kulut pienenisivät, mikä tukisi myös syrjäseutujen yrittäjyyttä.

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi teki pyynnöstämme laskurin, jolla jokainen kansalainen saa suuntaa-antavan arvion nykyisistä autoilukustannuksistaan verrattuna tuleviin. Tulevaisuuden kustannuksiin vaikuttavat muun muassa ajetut kilometrit, asiakkaan valitsema maksumalli sekä auton päästöt.

Laskuri on aiheuttanut ymmärrettävää huolta etenkin niille, joiden kustannukset näyttäisivät tulevaisuudessa nousevan. On syytä muistaa, että laskuri antaa vain karkean arvion. Periaatteena on, että keskimääräisesti suomalaisten kustannukset eivät nouse nykyisestä, mutta yksilöllistä vaihtelua on paljon. Autoilijan pitää voida vaikuttaa kuluihinsa valinnoillaan. Meidän tehtävä on tukea tätä kehitystä ja huolehtia, että asetelma on kaikille oikeudenmukainen.

Pohdimme pitkään laskuriin sisällytettäviä muuttujia sekä sitä, onko laskurin julkistaminen ylipäätään tarpeen. Päädyimme siihen, että ihmiset ansaitsevat jonkinlaisen konkreettisen työkalun, jolla voi arvioida suuntaa-antavasti tulevia kustannuksia. Jatkotyössä maksujen porrastukseen on löydettävä tasapaino niin, että ne toisaalta kannustavat hankkimaan uuden auton mutta eivät samalla aiheuta kohtuutonta haittaa niille, joille auto on välttämätön.

Puhetta on aiheuttanut myös autovero, jonka mahdollisella poistolla on hyvin yksilölliset vaikutukset. Pitkällä aikavälillä kaikki auton ostajat hyötyvät autoveron poistosta, koska sekä käytetyt että uudet autot olisivat jatkossa halvempia.

Tänä vuonna auton ostaville on mahdollista hyvittää veroalennuksesta aiheutunutta haittaa. Esimerkiksi 100 miljoonan euron hankintatuki vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaan vuonna 2017 lieventäisi autokaupan häiriöitä. Se voisi myös tukea niitä ihmisiä, jotka eivät muutoin olisi hankkimassa uutta autoa, ja siten alentaisi heidän tulevia kustannuksiaan. Toinen vaihtoehto on, että yhtiötä velvoitetaan antamaan alennuksia maksuista osalle autoilijoista. Alennuksilla ei voi hyvittää kaikkia tänä vuonna maksettuja autoveroja. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeen, koska seuraavaa autoa ostettaessa myös tänä vuonna auton ostavat hyötyvät alemmista hinnoista.

Tällä viikolla esitetyt uudistukset ovat osa selvitystä, eikä mitään ole päätetty. Huomenna maanantaina alkaa keskustelu osoitteessa otakantaa.fi. Kommentteja voi lähettää myös sähköpostilla osoitteeseen live@lvm.fi. Käymme kaiken palautteen läpi.

Olen hyvin kiitollinen kaikista rakentavista ehdotuksista, joilla voidaan ratkaista liikenneverkon rahoitusongelma ja päästöongelma sekä luoda uutta liiketoimintaa. Ennen kaikkea olen kiitollinen kaikista ehdotuksista, joilla voidaan vähentää vastakkainasettelua ja huolta tulevasta.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 22.01.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

yleinen

Tiesitkö tämän datasta?

Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)
Kirsi Miettinen (kuva LVM)

Tieto, tietosuoja, data, avoin data, henkilötieto, mydata, massadata… Kauhea soppa näidenkin eri nimikkeiden kanssa, ja mistä ihmeestä kukaan voi tietää, mitä milläkin oikeastaan tarkoitetaan?

Tieto on jo nykyään palveluiden perusraaka-ainetta, ja monet yritykset käsittelevät suuria tietomääriä tarjotessaan ja kehittäessään palveluitaan. Yksilön kannalta kiinnostavaa on hänen henkilötietojensa käsittely. Tästä on monesti ollut vaikeaa saada kokonaiskuvaa, vaikka henkilötietojen käsittelylle onkin olemassa EU-oikeudesta peräisin olevat tarkat pelisäännöt. Kaikessa tietojen käsittelyssä ei kuitenkaan ole kyse henkilötiedoista.

Henkilötiedolla tarkoitetaan varsin sananmukaisesti sellaista tietoa, joka on yhdistettävissä tiettyyn henkilöön. Tyypillisiä henkilötietoja ovat vaikkapa syntymäaika, osoite ja auton rekisterinumero.

Henkilötiedon käsittely terminä kattaa kaiken henkilötiedolle tehtävät toimenpiteet keräämisestä luovuttamiseen. Pääsääntö on, että henkilötietoa saa käsitellä henkilön oman suostumuksen, sopimuksen tai lailla säädetyn käsittelyoikeuden nojalla.

Henkilötieto voidaan anonymisoida, jolloin poistetaan mahdollisuus yhdistää tieto tiettyyn henkilöön. Tällöin tiedon käsittely muuttuu vapaammaksi. Tulevaisuudessa esimerkiksi ajoneuvot keräävät paljon tietoa, joka liittyy mm. sääolosuhteisiin, liikenteen sujuvuuteen ja tiestön kuntoon. Tällaisella tiedolla on paljon käyttöä ilman, että tarvitsisi tietää, mitkä ajoneuvot tietoa ovat keränneet.

Tietosuoja tarkoittaa ensiksikin henkilötietojen suojaamista ja niitä käytännön toimenpiteitä, joita henkilötietoja käsittelevän on tietojen suojaamiseksi tehtävä, ja toiseksi sitä lainsäädäntöä, jota tällöin on noudatettava. Tietosuojalla voidaan myös viitata henkilön oikeuksiin omien tietojensa suhteen, muun muassa rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastusoikeuteen.

Tätä pidemmälle mennään niin sanotussa omadata- eli mydata-ajattelussa, jossa pyritään muuttamaan henkilötietojen käsittelyn painopiste nimenomaan yksilökeskeiseksi. Omadatan avulla pyritään mahdollistamaan tietojen laajempi hyödyntäminen niin, että päätösvalta tietojen käytöstä on lopulta aina ihmisellä itsellään.

Suomi on johtavia maita omadata-ajattelussa , joka on vähitellen saamassa jalansijaa myös muualla Euroopassa ja kansainvälisesti. Liikenne- ja viestintäministeriö on tuottanut vuonna 2014 aiheesta julkaisun ”Johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen”.

Massadatalla (big data) tarkoitetaan yksinkertaistaen suurten tietomassojen käsittelyä. Massadatassa voi olla kyse henkilötietojen käsittelystä, tai sitten ei. Massadataa hyödynnetään esimerkiksi markkina- ja asiakasanalyyseissa, markkinoinnissa, uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä ja vanhojen parantamisessa.

Nimensä mukaisesti kyse on datasta massana, jolloin tietoa käsittelevä organisaatio ei ole kiinnostunut yksittäisten henkilöiden tiedoista. Jos anonymisoimattomia henkilötietoja kuitenkin käsitellään, huomioon on otettava tietosuojan vaatimukset.

Avoimella tiedolla tarkoitetaan sellaisia internetin kautta saatavia tietoja, joita voidaan vapaasti käyttää, muokata ja jakaa eteenpäin. Suomessa on tehty aktiivisesti töitä etenkin julkisen sektorin hallussa olevien tietovarantojen avaamiseksi avoimena data.

Liikenne- ja viestintäministeriön sektori on tässä hyvin kunnostautunut. Ministeriö on hiljattain julkaissut selvityksen hallinnonalansa datan avaamisesta ja hyödyntämisestä liiketoiminnassa ja päätöksenteossa (1/2017).

Hallinnonalan avoin data koskee muun muassa liikenne- ja olosuhdetietoa, liikenneverkkoa sekä säähän ja ilmastoon liittyvää tietoa. Julkisen sektorin avoimessa tiedossa ei ole kysymys yksittäisiin henkilöihin liittyvistä tiedoista tai salassa pidettävistä tiedoista.

Kirsi Miettinen

Kirjoittaja on lainsäädäntöneuvos liikenne- ja viestintäministeriön tietoliiketoimintayksikössä

 

 

Ministeri Bernerin blogi

On 2017 – kukaan ei ole ollut täällä ennen

Kreikkalainen filosofi Herakleitos (535-475 eaa.) oli viehtynyt katselemaan joen virtaamista. Hän pelkisti havaintonsa kuuluisaan kiteytykseen: “Panta rhei” – “kaikki liikkuu, kaikki muuttuu”. Herakleitoksen mukaan kukaan ei voinut astua samaan virtaan kahdesti. Virta ei ole enää koskaan sama. Eikä virtaan astujakaan ole enää toista kertaa täsmälleen sama.

Toisin sanoen: vain muutos on todellista, pysyvää. Ja kaikki pysyvyys on vastaavasti harhaa.

Näin päätteli ja todisteli mies, jota aikalaiset usein kutsuivat lempinimellä ´Hämärä´ – ennen muuta siksi että miestä ja hänen puheitaan pidettiin kovin vaikeaselkoisina. Kaikkea vielä: voisiko muutoksen ytimen tavoittaa enää yhtään selkeämmin? Tokkopa vain.

Myös presidentti Barack Obama käsitteli jäähyväispuheessaan muutosta. Hän kuvasi, kuinka yhteiskunnalliseen muutokseen päästään usein vain suuren murroksen kautta, suuren voimien kokoamisen ja yhteisen ponnistamisen reittiä.

Muutos on väline, meidän demokraattisen järjestelmämme työväline. Vain muutoksen avulla on mahdollista löytää kulkutie, tunneli, johonkin uuteen. Ja nimenomaan sellaiseen uuteen, jonka me, yhteiskunta, voimme demokraattisesti hyväksyä.

Obama kehotti meitä uskomaan. Ei päättäjien kykyyn luoda muutosta – vaan meidän kaikkien.

Omalta osaltani voin avoimesti tunnustaa: monena iltana, pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen, tunnen oloni joskus hyvin surulliseksi. Kauas totuudesta harhautuneet otaksumat tai huhupuheet eivät suinkaan valu kuin vesipisarat hanhen selästä. Politiikan toimijatkaan eivät ole muovia.

Monen vuosikymmenen yrittäjäkokemukseni on kasvattanut minut totuudellisuuteen ja konkretiaan. Vakiintunut ja hyväksi havaittu toimintamalli on hyvin suoraviivainen. Ensin määritetään tavoitteet: mihin halutaan päästä. Sitten suunnitellaan toimet ja reitti: mitä on tehtävä, että asetettuihin tavoitteisiin on mahdollista päästä. Ja sitten kääritään hihat ja pistetään toimeksi: kaikella tarmolla mutta myös kaikella valppaudella!

Paraskaan suunnitelma ei voi eikä saa olla tunnoton reitin varrella syntyville kehityshavainnoille. Tässä tulee yhteiskunnallinen keskustelu, demokratiamme ydin, hyvin tärkeään rooliin.

Sosiaalinen media ja nopeat uutissyklit ovat luoneet meille ennennäkemättömiä mahdollisuuksia. Sama kehitys uhkaa kuitenkin tehdä meidät malttamattomiksi ja laiskoiksi. On helpompi vetäytyä omiin kupliimme kuin käydä aitoa keskustelua. Vuoropuhelua ei monestikaan saada edes alkuun, kun kaikki jo – jääkiekkotermein – torpataan, taklataan vasten laitaa.

Tarvittaisiin malttia kuunnella, loppuun asti. Tarvittaisiin malttia odottaa selvityksiä, kokonaiskuvan selkeään hahmottumiseen asti – informaatiota, josta voimme muodostaa valistuneita mielipiteitä. Ja tarvittaisiin malttia ja sallivuutta ääneen ajatteluun, erilaisten äänenpainojen ja näkökantojen esittämiseen ja kuunteluun, kelpo dialogiin. Vain tällä tavoin on mahdollista päästä näkemään riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Ja vain tällä tavoin on edellytykset tehdä ratkaisuja, jotka kestävät muutosta, muovautuvat ajan muutosten mukana.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 15.01.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

yleinen

Avoin data tehokäyttöön

Anne Miettinen
Anne Miettinen, tutkimuspäällikkö (kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on valtavat avoimen tiedon reservit, jotka vain odottavat niiden hyödyntämistä liiketoiminnassa. Katalogi koko hallinnonalan avatusta datasta sekä tiedot vielä avattavista ja käyttörajoitteisesta aineistosta on nyt koottu ensimmäistä kertaa yhteen.

Ilmatieteen laitos, Liikennevirasto, Trafi ja Viestintävirasto ovat avanneet laajasti ja pitkäjänteisesti tietovarantojaan yleiseen käyttöön säähavainnoista valtakunnalliseen tie- ja katuverkon tietojärjestelmään sekä kulkuneuvojen teknisistä tiedoista verkkotunnusrekisteriin. Datan lisäksi on avattu myös rajapintoja ja lähdekoodia.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan avointa dataa on jo käytetty liiketoiminnassa liikenne-, viestintä- ja olosuhdepalveluissa, mutta toistaiseksi vain murto-osa datan arvosta on hyödynnetty. Mahdollisuuksia olisi monin verroin enemmän, sillä avoimen datan käyttökohteita on eri toimialoilla valtavasti.

Entistä monipuolisemman, reaaliaikaisemman ja laadukkaamman avoimen datan tulisi olla helposti hyödynnettävissä, jotta se tukisi hallitusohjelman strategisia tavoitteita kuten liikenteen kehitystä palveluna (MaaS), robotiikan ja automaation lisäämistä – mutta myös ympäristöystävällisyyttä, turvallisuutta, toimintavarmuutta ja väyläomaisuuden hallintaa.

Liiketoiminnan ja uusien palvelujen kannalta tärkeää on kuitenkin myös se, että yritykset avaisivat dataansa ja rajapintojaan. Esimerkiksi liikennekaaressa vaatimus datan avaamiseen ei koske ainoastaan julkista sektoria vaan myös yksityisen sektorin julkisluonteista dataa sekä lippu- ja maksujärjestelmien rajapintojen avaamista. Parhaillaan käynnissä olevassa liikennekaaren toisessa vaiheessa tarkoituksena on myös parantaa liikennetiedon hyödyntämistä eri käyttötarkoituksiin.

Datapolitiikan laajentamiseen sisältyy suuria mahdollisuuksia ja haasteita. Millä keinoilla erityyppisten toimijoiden dataa voidaan yhdistää? Millaisessa roolissa viranomaiset ja markkinaehtoiset toimijat olisivat tiedon kerääjinä, hallinnoijina ja luovuttajina? Millaisia palvelualustoja käytettäisiin? Tulisiko avoimella datalla olla palvelutasovaatimukset?

Nyt kun valtaosa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan avattavissa olevasta datasta on avattu, tulemme jatkossa kiinnittämään yhä enemmän huomiota sen laatuun, helppokäyttöisyyteen ja markkinointiin. Avoin data ei yksin tee autuaaksi vaan sen arvo syntyy sen hyödyntämisestä liiketoiminnassa ja päätöksenteossa kaikkialla yhteiskunnassa.

Tässä meillä kaikilla on vielä paljon tehtävää ja saavutettavaa. Siksi yrittäjien, kaupunkien ja koodareiden kannattaa panostaa liikenne- ja viestintätietoa hyödyntävään konkreettiseen yhteiskehittämiseen ja pilotteihin sekä data-analytiikkaa hyödyntäviin kokeiluihin.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön tutkimuspäällikkö

Verkkouutinen: Datan avaaminen ja hyödyntäminen liiketoiminnassa etenee

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan datan avaaminen ja hyödyntäminen liiketoiminnassa ja päätöksenteossa. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 1/2017

Avoin data –raporttia ja liikenne- ja viestintäministeriön avointa dataa esitellään Liikennelabra-tilaisuudessa 24.1. klo 13-16.15. Tilaisuus on jo täynnä, mutta sitä voi seurata verkkolähetyksenä.

Ministeri Bernerin blogi

Yrittäjä yhteiskunnallisena päättäjänä. Kuin tuli ja vesi? Vaiko kuin lanka ja loimi?

Äitini vanhemmat olivat pienyrittäjiä, leipuri ja kaupanpitäjä, Sveitsissä. Perhe asui leipomon ja kaupan yläpuolella, ja elämä oli työtä kellon ympäri.

Isänpuoleinen isoisäni tuli Sveitsistä Suomeen ja perusti tänne pienen kutomon. Yrittäjyys oli ainoa tapa työllistyä ihmiselle, joka ei ollut saanut käydä kouluja ja joka ei osannut uuden kotimaansa kieltä. Oman yrityksen käynnistäminen 1930 -luvun Suomessa oli iso päätös. Perustamiseen tarvittiin pääomaa, eikä yrityksiä perustettu pop up -hengessä, lyhyen elinkaaren ajatuksissa. Päinvastoin: yritys nähtiin elämäntyöksi, jonka tuli kantaa yli sukupolvien.

Yrittäjä-isovanhemmat ja isäni, omat esikuvani, opettivat minulle työn tärkeyden. Isoisäni ja myöhemmin isäni olivat sitä mieltä, että yrittäjyyteen – siihen liittyvään päätöksentekoon, vastuunkantoon ja riskinottoon – tulee kasvaa nuorena. Itsekin sain vastuuta kantaakseni jo varhain ja tehtäväkseni olla omalta osaltani mukana rakentamassa aikaa kestävää, yli sukupolvien kantavaa kasvupohjaa.

Kun sitten aikanaan otin vastaan pienen yrityksemme toimitusjohtajan tehtävät, meitä vallilalaisia oli kymmenkunta. Kun kohtasimme 90-luvun alun laman, joukkomme määrä oli kasvanut pariin kymmeneen. Työtä teimme isän kanssa yötä päivää. Itse tein myös kiivastahtista kenttätyötä, myyntireppurina, jossa roolissa kiersin maata yli 70 000 ajokilometrin vuositahtia.

Vaihe vaiheelta yrityksemme kasvoi, ja mahdollisti uusia työpaikkoja Suomeen. Isältäni ja minulta ei liiennyt aikaa sen enempää harrastuksiin kuin lomiinkaan. Tärkeintä oli varmistaa yrityksen toimivuus, huolehtia sen toimintaedellytysten ja tulevaisuuden turvaamisesta seuraaville sukupolville. Yrittäjyyteni onkin opettanut minulle, miten tärkeää on kyetä tekemään päätöksiä, jotka perustuvat kauaskantoiseen visioon, huolella selvitettyihin ja valmisteltuihin faktoihin sekä tarkkaan havainnointiin ympäröivästä maailmasta. Päätösten tulee aina perustua perehtyneisyyteen, ymmärrykseen rakenteiden muuttumisesta sekä tulossa olevien muutosten huolellisesta ennakoinnista – niin kansallisella kuin kanainväliselläkin tasolla. Erityisen tärkeää on myös olla selvillä esimerkiksi teknologisesta kehityksestä.

Yrittäjyyteni on edellyttänyt minulta uteliaisuutta, jatkuvaa kiinnostusta uusiin asioihin, rohkeutta ja sitoutuneisuutta. Ylimpänä vaikuttimena on ollut halu tehdä mahdollisimman hyvää työtä, yltää korkeaan laatuun kaikessa mitä tehdään. Tärkeää on myös kärsivällisyys, pitkäjänteisyys. Olenkin usein sanonut, että minun kvartaalini ei ole vuosineljänneksen vaan sukupolvien mittainen.

Suomi on ollut viime vuosikymmenien aikana erittäin riippuvainen yrittäjien kyvystä luoda työpaikkoja. Merkittävä määrä uusista työpaikoista onkin syntynyt pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Juuri näiltä yrittäjiltä me tarvitsemme tänäkin päivänä vahvaa uskoa huomisen Suomeen. Suomeen joka uskaltaa ja osaa tehdä tarvittavia rakennemuutoksia kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla: muutoksia jotka luovat kantavan perustan kehitykselle niin julkisen, yksityisen kuin ns. kolmannenkin sektorin piirissä.

Suomi ansaitsee sitoutuneita yrittäjiä. Ja tarvitsee heitä mukaan myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Omalta osaltani toivon voivani tuoda yhteiskunnalliseen päätöksentekoon eritoten kaksi asiaa: a) kyvyn visioida tulevaa; sekä b) kyvyn viedä asioita tavoiteltuun maaliinsa asti. Päätösten joita teemme tänään, tulee kantaa kymmeniä vuosia eteenpäin. Vain näin voidaan luoda uusia mahdollisuuksia nouseville sukupolville ja varustautua niihin vääjäämättömiin muutoksiin, joita tiedämme olevan edessä.

Tämän päivän työ vaatii meiltä rakenteiden uudistamista, kehitystä kahlitsevien normien purkamista sekä mahdollistavan yhteiskunnan rakentamista. Tämän päivän työ vaatii meiltä terveen kilpailuympäristön, jossa innovaatioilla ja teknologisella kehityksellä on edellytykset luoda meille uutta työtä ja uutta yrittäjyyttä. Tämän päivän työ vaatii meiltä kykyä ennakoida voimistuvan digitalisaation tuomaa suurta murrosta, kykyä luoda tilaa uusille palveluille.

Ihminen tekee päätöksiä viime kädessä aina tunteella. Sekin on osa ihmisyyttämme. Uuden synnyttäminen ja kehittäminen vaativat vastavoimaa, oppositiota. Yhteiset tavoitteemme – esimerkiksi työllisyysasteemme nostaminen, hyvinvointimme turvaaminen, turvallisuutemme varmistaminen, yhtenäisyytemme säilyttäminen sekä ympäristömme suojeleminen – ovat niin arvokkaita asioita, että ne eivät saa vaarantua missään olosuhteissa. Ja juuri siksi on niin tärkeää luoda kansallinen ilmapiiri, joka takaa tärkeille ratkaisuillemme parhaat mahdolliset edellytykset.


Anne Berner

Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 08.01.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.