Ministeri Bernerin blogi

Reilu viikko elämästä; Epilogi

Kasvoin isoisäni ja isäni ohjauksessa paitsi uutteran työnteon ihanteeseen, myös kahteen muuhun tärkeään arvoon: a) reilun pelin kunnioitukseen; sekä siihen b) ettei pidä kovin vähistä valitella. Ei ruikuteta turhia vaan tehdään! Viedään yhdessä sovitut työt kitisemättä päätökseen asti.

2500 vuotta sitten demokratian ensimmäiset aihiot alkoivat muotoutua helleenisessä kreikassa. Kaikki oli yksinkertaista.

Oli demos, kansa. Ja oli kratos, valta.

Yhteisten asiain hoitamiseksi nähtiin tärkeäksi sovittaa nämä kaksi yhteen: yhdenvertaisella, tasapuolisella, kaikkia yhteisön jäseniä kunnioittavalla tavalla.

Demokratia oli sitä, että asetuttiin yhteisesti koolle. Että pohdittiin asioita, käytettiin puheenvuoroja, avattiin näkökulmia, tehtiin päätöksiä. Muodostui käytännöksi, että enemmistön mielipide yleensä voitti.

Ja sitten koottiin – tuon aikaisessa maailmassa – viittojen helmat ja tehtiin niin kuin yhdessä oli sovittu.

Ja yhäkin demokratiaa, tätä niin sanottua länsimaista demokratiaa, pidetään ihmisyhteisöjen toistaiseksi parhaana hallintomuotona. Ja sellainen se eittämättä onkin. Vain aito yhteistyön halu ja kyky, vahva sitoutuminen yhteiseen hyvään, voi ajaa kokonaisten kansakuntien etua.

“Ministeri B. yrittää toimia samalla tehokkuudella kuin yritysmaailmassa “, sanotaan.

Aivan totta, yritän aina parhaani. Koska se ei ole minusta ainoastaan oikein vaan myös ainoa todellinen vaihtoehto. Miksi tehdä jotakin vain puolivillaisesti? Mitä ideaa on missään toiminnassa, jos se muotoutuu kuin suuntavaistoa vailla olevien juoksukilpailu Monty Pythonissa? Lähtölaukaus pamahtaa – ja kaikki säntäävät aivan eri suuntiin, kuka mihinkin.

Ei mistään mitään sillä tavoin tule.

Nyt tarvitaan ennen muuta yhteistyökykyä, sitä että osataan ja halutaan juosta samaan suuntaan. Että tehdään yhdessä asioita, jotka hyödyttävät meitä kaikkia.

Mutta asiat eivät tapahdu itsestään. Tarvitaan esityötä. Tarvitaan selvityksiä. Tarvitaan suunnitelmien aihioita, toimintamalleja, joista keskustella, joita hioa yhdessä. Ellei kukaan näitä ratkaisumalleja tuota, ei ole mitään mistä keskustella, mitään mitä työstää, mitään mistä päättää. Suomi on ollut liian kauan uudistamatta. Emme saa luopua rohkeudesta esittää ja tuoda keskusteluun rakenteellisiakin uudistuksia, jotka toisivat Suomeen kasvua, osaamista, työllisyyttä ja edelläkävijyyttä sekä investointeja.

Arvostammeko enemmän poliittista kokemusta kuin perehtyneisyyttä? Onko parempi olla politiikassa kokenut ja lausua ääneen kantoja asioista, joita selvityksen luonnoksessa ei välttämättä edes ole? Onko perehtyminen ja itsensä likoon laittaminen, odottaen samaa muilta, yhtä kuin kokematon poliittinen johtopäätös?

Demokratia ei ole eikä se saa olla paikoillaan oloa, pelkän status quon säilyttämistä. “Se että tekee parhaansa ei lähimainkaan aina riitä”, sanoi Sir Winston Churchill. “Joskus on oltava valmis tekemään kaikki se mikä on tarpeen.” Olen samaa mieltä.

Jos totuus on minkä tahansa sodan ensimmäinen uhri, politiikassa uhrin nimi näyttää yhä useammin olevan luottamus. Jos luottamus menetetään, jäljelle jää vain itsepyyteistä kyräilyä. Tämän yli on nyt päästävä, maamme ei ansaitse sisäiseen kyräilyyn sortuvia päättäjiä, olivat he poliittisia päättäjiä tai virkamiehiä.

Uusi viikko käynnistyy ensi yön jälkeen, olen valmistautunut. Meillä on ratkaistavana liikenteen merkittävät ongelmat, kuten kuinka kansallisen ilmastopolitiikan mukaiset tavoitteet saavutetaan? Miten uudistamme suomen autokantaa, joka on Euroopan toiseksi vanhin? Miten rakennamme suotuisan toimintaympäristön liikenteen digitaalisille palveluille ja automatisaatiolle. Miten lisäämme rahoitusta väylien pitkäjänteiseen kehittämiseen? Miten turvaamme väyliemme korjausvelasta pääsemisen vuoteen 2027 mennessä?

Haluan luoda Suomeen uutta työtä ja hyvinvointia. Nyt on aika kääriä hihat ja katsoa yhdessä tuulilasin läpi sen sijaan, että jäisimme katsomaan paljon pienempään peruutuspeiliin. Käsi yhteistyölle on ojennettu avoimella kämmenellä, huoneeni ovi on auki, kaikille, aina.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 29.01.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.