automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, tutkimus, viestintä, viestintäpolitiikka

Datan jakamisen sietämätön keveys

Taru Ratsas, viestintäneuvos, Tietoliiketoimintayksikkö

Kodakia käytetään esimerkkinä digitaalisesta disruptiosta. Kuvien digitointi ei sinällään ollut mullistus vaan se, että kotialbumin sijaan valokuvia pystyttiin levittämään. Sama murros on tapahtumassa datataloudessa: varastoinnin sijaan arvo syntyy jakamisesta.

Maailman yleisin käyttöjärjestelmä on avoin. Avoimuus tarkoittaa jakamista. Linux on jakanut ytimensä eli lähdekoodin. Arvo syntyy kehityksestä, jota koodilla tuotetaan. Samoin datassa, jonka jalostaminen tuottaa arvon. Esimerkiksi liikennepalvelulain tarkoitus on siten avata tietorajapintoja, sillä uudet liikkumisen palvelut ja matkaketjut edellyttävät datan yhdistämistä.

Asiakasdata nähdään uniikkina. Asiakkaat eivät ole kuitenkaan vain sinun, vaan jaettuna myös muiden. Kokonaiskuva on vain henkilöllä itsellään. Siten tietosuoja-asetuksen antama oikeus itseään koskevaan dataan ja sen siirtämiseen on mahdollisuus henkilötiedon laajempaan hyödyntämiseen. Finanssiala on sopeutumassa muutokseen myös maksupalveludirektiivin myötä. Pankeille vaatimus avata asiakastilien rajapinnat tarjoaa samalla pääsyn kilpailijan asiakkaisiin.

Datan määrä kasvaa, mutta silti datan saatavuus on palvelukehityksen rajoite. Klassinen seuraus tästä on ns. katulamppuefekti, jossa ihminen etsii puistoon hukkaamiaan avaimia lampun alta, koska valaistulta alueelta hän voi avaimen löytää. Valon kohdetta tulisi laajentaa yli organisaatiorajojen, jolloin ratkaisuja etsitään laajemmalla datalla. Yksittäisellä yrityksellä ei ole usein tarpeeksi dataa, jotta koneen opettaminen olisi järkevää.

Teimme selvityksen yritysten tarpeista datan anonymisointiin. Oletuksena oli, että yrityksillä on tarve palveluihin, joiden avulla ne voivat massamuotoisesti hyödyntää dataa, josta henkilö ei ole enää tunnistettavissa. Tilastokeskus tarjoaa tällaista palvelua tutkimukselle. Haastattelut eivät tuoneet oletukselle kuitenkaan vahvistusta. Anonymisointi nähdään tärkeäksi, mutta datan käsittelyä ei haluta antaa yrityksen ulkopuolelle.

Yritykset haluaisivat selkeitä ohjeita siitä, milloin henkilötiedon anonymisointi on riittävää. Data on sidonnaista käyttöyhteyteen, joten yhtä yleistä ratkaisua ei ole. Eikä anonymisointia tule nähdä kertaluonteisena toimenpiteenä. Yrityksellä tulee olla käytänteitä, joilla se hallitusti käsittelee ja seuraa henkilötiedon käsittelyä vaatimusten mukaisesti sekä kykyä arvioida tietojen anonymiteettiä säännöllisesti. Osoitus tietosuojasta huolehtimisesta on yrityksen paras vakuutus.

Datan jakaminen edellyttää oikeuksien ja vastuiden tasapuolista määritystä. Datayhteistyö estyy usein jo etukäteen, kun pelkästä naapurikateudesta tai luottamuksen puutteesta nousee kiista hyödyistä. Jakamistaloudessa arvo syntyy, kun panostuksia voidaan osittaa ja maksut määräytyvät käytöstä. Palveluista tulisi sekä datan tuottajille että käyttäjille järkeviä.

Anonymisoidun datan käyttökohteita riittää. Tietoa analysoiden voitaisiin esimerkiksi löytää terveysriskejä, syrjäytyviä nuoria, kehittää liikenteenohjausta, koulutussuunnittelua tai markkinointia, optimoida energiankulutusta, paljastaa petoksia, ennakoida taloutta tai kertoa miten verenpaineeni suhteutuu verrokkikansalaiseen.

Tulevaisuus on datan hyödyntämisessä ihmisten palvelemiseksi. Se on ”on-demand”- palveluja, jotka vastaavat käyttäjän tarpeeseen tarvittaessa. Se on dataa yhdistelevien ympäristöjen, joissa robotit auttavat murskaamalla dataa. Ei ole järkeä, että kone opetetaan lukemaan datalla, joka nollataan seuraavaa asiakasta varten. Tekoälyn tarjoamaa oppimisetua ei kannata hukata vain sillä, että valmius datan jakamiseen puuttuu.

Kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön Tietoliiketoimintayksikössä. 

Julkaisu:   Anonymisointipalvelut. Tarve ja toteutusvaihtoehdot (LVM:n julkaisuja 7/2017)

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku

Kohti uusia liikenteen palvelumahdollisuuksia

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Eduskunta antoi tänään tukensa uusien liikenteen palvelujen kehittämiselle kun se hyväksyi liikennekaari-nimellä valmistellun lain sisällön. Lain peruslähtökohta on tarjota asiakkaalle mahdollisimman hyviä ja joustavia liikenteen palveluja.

Laki liikenteen palveluista on merkittävä asia liikenteelle ja koko yhteiskunnalle, meille jokaiselle. Siinä on kyse kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin vastaamisesta, maaseudun palvelujen turvaamisesta, uusista innovaatioista ja Suomen kilpailukyvystä. Laki on myös valmistautumista tulevaisuuteen ja samalla keino vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Uusi laki mahdollistaa saumattomat liikenteen palveluketjut. Keskeistä on, että lailla avataan liikkumispalveluja koskevat olennaiset tiedot. Tällä varmistetaan se, että tiedot ja tietojärjestelmät sekä lippu- ja maksujärjestelmät ovat yhteen toimivia. Eduskunta piti liikenteen palveluiden digitalisaation kehittämistä niin tärkeänä, että halusi nopeuttaa uuden lain voimaantuloa tältä osin.

Sääntelyn keveneminen parantaa mahdollisuuksia uusiin ja monipuolisempiin palveluihin erityisesti maaseudulla. Laki mahdollistaa erilaisten kuljetusten yhdistämisen. Palvelut voidaan turvata ja pitää kohtuuhintaisina kun samassa kyydissä kulkevat niin yritysten, viranomaisten kuin postinkin kuljetukset.

Lain valmistelun aikana huomiota saivat erityisesti taksijärjestelmän muutokset. Suuret uudistukset herättävät aina mahdollisuuksien lisäksi huolenaiheita. Onkin hyvä todeta, että moni asia taksitoimialalla pysyy edelleen säänneltynä ja taksiyrittäjiä ja taksinkuljettajia tulevat jatkossakin koskemaan tarkat vaatimukset. On tärkeää, että taksit pysyvät keskeisenä osana liikennejärjestelmää ja ovat asiakkaille osa sujuvaa matkaketjua.

Lain toisen vaiheen valmistelu on jo pitkällä. Siinä jatketaan palvelevan liikennejärjestelmän kehittämistä ottamalla mukaan kaikki liikennemuodot. Liikenteen palvelujen digitalisoinnin ja tiedon hyödyntämisen edellytyksiä parannetaan edelleen.

Liikenne- ja viestintävaliokunta esitti omassa mietinnössään, että lain nimi muutettaisiin liikennekaaresta laiksi liikenteen palveluista. Tämä muutos kertoo siitä, että liikenne nähdään palvelukokonaisuutena. Olen iloinen siitä, että eduskunta on vahvasti mukana tässä uudistuksessa.

 

Ministeri Bernerin blogi

Taksille halutaan lisää asiakkaita osana Suomen liikennepalveluja

Hallituksen tavoitteena on kehittää joukkoliikenteestä yhä useammalle aito vaihtoehto oman auton käytölle. Tähän päästään raivaamalla joukkoliikenteen laajemman tarjonnan esteet ja luomalla edellytyksiä sille, että eri liikennevälineet voivat muodostaa yhtenäisen palvelun.

Liikenteen palveluja on perinteisesti kehitetty liikennemuodoittain. Jotta liikenne olisi aidosti palvelu sen käyttäjille, on eri liikennemuotoja voitava yhdistää. Kaikilla toimijoilla tulisi olla yhtäläiset mahdollisuudet toimia liikenteen markkinoilla ja päästä alalle.

Laki liikenteen palveluista on parhaillaan eduskunnan käsiteltävänä. Sen perusajatuksena on tarjota asiakkaille mahdollisimman hyviä ja joustavia liikenteen palveluja. Jatkossa liikenteen palvelut tullaan hankkimaan entistä useammin paketteina ja matkaketjuina.

Jotta tähän päästään on meidän myös pidettävä huoli, että liikennemarkkinoille syntyy liiketaloudelliset toimintaedellytykset uudelle palvelutarjonnalle. On siis tärkeää, että kaikki liikennemuodot ovat tasavertaisesti mukana osana liikennemarkkinaa.

Taksisääntelyn kehittäminen on saanut uuden laajan lakikokonaisuuden valmistelussa suuren julkisen huomion. Se on monessa mielessä ymmärrettävää, sillä suomalaista taksia pidetään nykyään laadukkaana ja luotettavana. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että taksin käyttöaste ja provisiopalkattujen kuljettajien palkkataso on varsin matala.

Suomalainen taksi seisoo aivan liian usein tolpalla odottamassa seuraavaa asiakasta ja kuljettaja kotona odottamassa seuraavaa ajovuoroa. Samaan aikaan on olemassa suuri asiakaspotentiaali, joka ei kohtaa nykymuotoisen taksipalvelun kanssa. Taksi on turhan harvoin luonteva ja rationaalinen osa ihmisten arkisia matkaketjuja.

Taksielinkeinon kulurakenteessa on sekä kiinteitä että muuttuvia osia. Selkeästi suurin yksittäinen menoerä on kuljettajan provisiopohjainen palkkakulu, jossa kuljettajalle maksetaan yleensä kiinteä osa taksin ajovuoron myynnistä. Kulurakenteen huomattavasti pienempiä osuuksia edustavat ajosuoritteeseen sidotut menot, kuten mm. polttoaine, renkaat tai määräkilometreittäin syntyvä huoltotarve. On siis helppo nähdä, että taksikaluston käyttöasteen nosto näkyisi nopeasti asiakkaalle halvempana hintana ja kuljettajalle suurempana palkkana.

Miten uusi lainsäädäntö sitten auttaa taksialan parempaan käyttöasteeseen? Aiemmin jo mainittu matkapalvelujen paketoiminen ja ketjuttaminen tulee luomaan lisää kysyntää. Lisäksi lähes kaikissa muissa liikennemuodoista tuttu hintajousto tulee tekemään taksin aiempaa houkuttelevammaksi osaksi matkaketjua. Taksi saattaa maksaa enemmän pikkujouluna, mutta vastaavasti monena aikana viikosta nykyistä vähemmän. Syntyy paljon tarjontaa, jossa kysynnän salliessa alempi hinta kohtaa uusi asiakkaita – ja jossa aiemmin tolpalla seisovan taksin kannattaa kyyti ajaa.

Mikä sitten lainsäädännössä muuttuu? Taksialalle pääsy helpottuu, kun taksilupien määrällinen harkinta poistuisi. Taksiluvasta tulisi valtakunnallinen eikä sitä enää sidottaisi asemapaikkaan. Taksipalveluita voisi jatkossa tarjota nykyistä joustavammin. Samalla vastaavat muutokset esim. tavaraliikenteen osalta helpottaisivat taksien mahdollisuutta yhdistää toimintaansa muuta kuin henkilökuljetusta.

Taksin kuljettaminen vaatisi jatkossakin ajolupaa, jonka edellytyksenä on mm. taksinkuljettajan nuhteeton tausta. Kuljettajan lisäksi myös taksiyrityksellä on oltava oma lupansa. Välityskeskusten on tarkistettava luvan olemassaolo. Liikenne- ja viestintävaliokunta antoi laista viime viikolla mietinnön, jonka mukaan tulevaisuudessakin taksinkuljettajalta edellytetään ajoluvan saamiseksi hyväksytysti suoritettua koetta.

Taksiin syntyisi jatkossa samankaltainen hintajousto kuin useimmissa muissa liikennepalveluissa. Laissa liikenteen palveluista tullaan määrittelemään, miten hinnasta pitää ilmoittaa ja sopia, mutta asiakkaalla on jatkossa paremmat edellytykset päättää minkä hinnan palvelusta maksaa. Erilaiset digitaaliset palvelut helpottavat hintojen vertailua, ja toimivat myös erinomaisina laadunvalvojina. Viiden tähden yrityksen ja kuljettajan kyytiin on helppo nousta. Kilpailu lisää palvelun laatua alalla ja luotettaviksi havaitut yritykset pärjäävät kilpailussa. Suomessa otetaan kuitenkin käyttöön mahdollisuus tarvittaessa määritellä palvelujen enimmäishinta.

Lisäksi uusi laki tuo avoimuutta ja yhteensopivuutta tietojärjestelmiin. Liikenteen toimijoille tulee velvollisuus avata yhteisten rajapintojen kautta olennaiset liikennetiedot, jolla varmistetaan sujuvien ja saumattomien matkaketjujen luominen.

Taksitoiminta olisi siis jatkossakin luvanvaraista ja kuluttajansuojasta huolehditaan. Ja mitä alan tulevaisuuteen tulee, niin olen vakuuttunut, että luomme nyt taksille huomattavasti paremmat jatkoedellytykset kannattavalle elinkeinolle. Taksi ansaitsee lisää asiakkaita.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 09.04.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

hallitusohjelma, lainsäädäntö, norminpurku

Kuka hyötyy sujuvasta sääntelystä?

Silja Ruokola, lainsäädäntöjohtaja (kuva: LVM)

Parempi sääntely on jo pitkään ollut EU:n tavoitteena. Kotimaassa sujuvampaan sääntelyyn pyritään hallituksen kärkihankkeella. Mitä paremman sääntelyn ja norminpurun hankkeilla tavoitellaan?

Lainsäädäntö on yhteiskunnan perusta, ja säädösvalmistelu yksi ministeriön perustehtävistä. Yhteiskunnan muuttuessa myös lainsäädäntöä pitää uudistaa, sujuva sääntely on valmistautumista tulevaisuuteen.  Hyvä lainsäädäntö on loogista, ymmärrettävää ja joustavaa. Lainsäädäntö luo raamit erilaiselle toiminnalle, mutta sen ei turhaan pidä estää innovaatioita ja kehittämistä. Toimiva lainsäädäntö on Suomelle kilpailutekijä.

Hallituksen norminpurkuhankkeen tavoitteena on helpottaa kansalaisten arkea ja yritysten toimintaa. Eri hallinnonaloilla käydään läpi lainsäädäntöä, perataan ja puretaan.  Meneillään on noin 200 norminpurkuhanketta tai säädösten uudistushanketta. Yhtenä kärkihankkeen tavoitteena on sujuvoittaa lupa- ja valitusprosesseja ja minimoida viranomaisten keskinäiset valitukset. Sujuva sääntely on kansalaisten ja sidosryhmien palvelemista.

Avoimuus on viranomaistoiminnan perusasioita. EU:n paremman sääntelyn ohjelmassa painotetaan, että kansalaisilla ja sidosryhmillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa valmisteilla oleviin asioihin. Lainsäädännön valmistelua ja kuulemismenettelyjä halutaan parantaa. Norminpurussa ei olekaan kyse pelkästään pykälistä vaan koko lainsäädäntökulttuurin uudistamisesta. Vaikuttavuuden parantaminen on yksi oman norminpurkuhankkeemmekin tavoitteita.

Suomen edistyksellinen liikennealan lainsäädäntö kiinnostaa maailmalla. Komission ja joidenkin EU-jäsenmaiden edustajat ovatkin parhaillaan Suomessa keskustelemassa liikennealan paremmasta sääntelystä. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja haasteita, joihin lainsäädännössä tulee varautua. Tässä työssä olemme aktiivisesti mukana.