yleinen

Esteettömyyden edistämisessä asenne ratkaisee

Vesanen-Nikintin_Irja_3
Irja Vesanen-Nikitin     (Kuva: LVM)

Nykyisen esteettömyysajattelun juuret juontanevat Vietnamin sotaan. Sieltä palasi Yhdysvaltoihin suuri joukko turhautuneita, vihaisia ja toiminnanhaluisia nuoria miehiä. Heillä oli vain muutama ongelma. He olivat vammautuneet sodassa. Heidän ja muiden vammaisten henkilöiden yhdenvertaisten oikeuksien ajamiseen syntyi kansalaisliike. Lakien myötä osallistumis- ja liikkumismahdollisuudet paranivat.

Nykyisin myös meillä Suomessa esteettömyys on kirjattu lainsäädäntöön. Käänteentekevää liikenteen osalta on ollut se, että saman pöydän ääreen saatiin niin valmistajien, toimijoiden, vammaisjärjestöjen kuin hallinnonkin edustajat. Risteävät näkemykset ovat mielestäni olleet hedelmällisiä, koska näin on saatu aikaan kestäviä ratkaisuja. Yhteistyöllä asenteet lähentyvät toisiaan. Samanlainen yhteistyö on tarpeen myös digitaalisten palveluiden kehittämisessä.

Esteettömyys tarkoittaa sitä, että palvelut soveltuvat mahdollisimman monen käytettäväksi riippumatta henkilön iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä. On siis harhaanjohtavaa ajatella, että esteettömyyteen, käytettävyyteen ja laatuun panostaminen hyödyttäisi vain marginaaliryhmiä ja olisi vain lisäkustannus.

LVM on vastikään julkaissut toimenpideohjelman liikenteen ja viestinnän digitaalisten palveluiden esteettömyydestä. Ohjelmassa korostetaan, että liikenteen ja viestinnän yleisiä digitaalisia palveluja – kuten esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita – tulee kehittää esteettömiksi eli mahdollisimman monelle soveltuviksi.

Ohjelman lähtökohtana on yleisten palvelujen mahdollisimman hyvä käytettävyys ja asiakasystävällisyys niin, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Erityiseen tarkoitukseen kehitettyjä digitaalisia palveluja voidaan toisaalta myös yhdistää yleisiin palveluihin ja luoda näin uusia, kaikille soveltuvia palveluja. Esimerkiksi liikenteen yleisiin mobiilisovelluksiin voidaan avoimien rajapintojen kautta sisällyttää kuuroille tarkoitettuja tulkkauspalveluita sisältävä sovellus.

Ohjelman toinen painopiste on liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempi saatavuus. Tiedon puute johtaa siihen, ettei näitä palveluja osata tai uskalleta käyttää, jäädään kotiin tai turvaudutaan helpommin esimerkiksi yhteiskunnan korvaamiin taksikuljetuksiin. Liikenteen esteettömyyttä koskevaa tietoa tuleekin nyt kerätä systemaattisesti ja sitä on välitettävä kaikille palvelujen tuottajille ja välittäjille.

Esteettömät ratkaisut eivät ole kalliita, kun ne tehdään oikea-aikaisesti. Tämä koskee niin kalustoa, laitteita kuin palveluitakin. ”Design for all” on periaate, jolla asiat suunnitellaan alusta lähtien ja jokaisessa vaiheessa niin, että moninaiset käyttäjätarpeet otetaan huomioon. Kehittämistyössä ovat vuoropuhelu ja testaus avainsanoja.

Esteettömyyden edistäminen onkin paljolti kiinni asenteista. Tänään, kun yhteiskunta digitalistoituu yhä kiivaampaa tahtia, ja liikenne ja viestintä ovat yhä kiinteämmin yhteydessä toisiinsa, tarvitaan esteettömyydelle myönteistä asennetta aina vain laajemmin.

Hyvin suunniteltu esteetön viestintä- ja liikennepalvelu on laadukas ja helppo kaikille käyttäjille – ei vain niille, joille esteettömyys on käytön ehto.

Irja Vesanen-Nikitin

Kirjoittaja on hallitusneuvos LVM:n Palveluosaston peruspalveluyksikössä

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021

yleinen

Ilmatiede, viestintä ja merenkulku Arktisen neuvoston agendalla

Kristiina_Pietikainen_001_184x141px
Kristiina Pietikäinen (Kuva LVM)

Suomi aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajakautensa tilanteessa, jossa toiminta arktisella alueella sisältää sekä uhkia että mahdollisuuksia. Puheenjohtajan nuija siirtyi Yhdysvalloilta Suomelle Fairbanksissa Alaskassa 11.toukokuuta. Suomen teemat puheenjohtajuuskaudella ovat ympäristönsuojelu, viestintäyhteydet, meteorologinen yhteistyö sekä koulutus. Teemat koskettavat läheisesti myös liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaa.

LVM ja sen hallinnonalan eri toimijat ovat koonneet omat painopisteensä Suomen teemoihin liittyen. Tavoitteena on hyödyntää kestävästi arktisen alueen liiketoimintamahdollisuuksia, parantaa meriturvallisuutta ja viestintäyhteyksiä sekä hyödyntää sää- ja olosuhdetietoja aiempaa kattavammin.

Hyvät viestintäyhteydet luovat perusedellytyksen arktisen alueen väestön elinolosuhteiden ja elämän laadun kehittymiselle sekä alueen liiketoiminnan kehittymiselle.  Suomen kaudella jatketaan keinojen etsimistä viestintäyhteyksien parantamiseksi.  Arktisen alueen viestintäyhteydet perustuvat satelliittiyhteyksiin, langattomiin ratkaisuihin ja kaapeleihin.  Suomi on laatinut selvityksen Koillisväylän tietoliikennekaapelista ja tavoitteena on edistää kaapelin rakentamista puheenjohtajuuskaudella. Suomi tukee myös uusien langattomien hybridiratkaisujen kehittämistä alueen tarpeisiin.

Valtaosa arktista aluetta on merta. Meriliikenteen arktisilla alueilla odotetaan kasvavan merijään sulaessa ja uusien väylien avautuessa liikennöinnille.  Suomen puheenjohtajuuskauden tavoitteena onkin parantaa merenkulun turvallisuutta kiinnittämällä huomiota IMO:n polaarikoodiin, digitalisaation mahdollisuuksiin merenkulussa sekä arktisen navigoinnin haasteisiin.

Aivan keskeinen tavoite on sää- ja olosuhdetiedon parempi hyödyntäminen arktisen operaatioiden tukena ja ilmastonmuutoksen havainnoinnissa. Meteorologinen yhteistyö parantaa yleistä turvallisuutta, palvelee kansainvälistä meri- ja lentoliikennettä sekä tuottaa tietoa arktiselle ilmastotutkimukselle.

Meteorologian painottaminen arktisessa yhteistyössä on jo saanut kiitosta kansainvälisestikin. Fairbanksin kokouksessa WMO (maailman meteorologinen järjestö) hyväksyttiin Arktisen neuvoston tarkkailijajäseneksi. Tätä kautta maailman ilmatieteen laitosten asiantuntemus saadaan täysipainoisesti hyödyntämään arktista tutkimusta ja havaintopalveluiden kehittymistä.

Suomen ohjelma korostaa ilmastonsuojelua sekä kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista arktisella alueella. Nämä tavoitteet onnistuttiin kirjaamaan myös Fairbanksin julkilausumaan, joka toimii puheenjohtajuuskauden ohjenuorana.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla ympäristönsuojelullisia tavoitteita tuetaan liikennepolitiikalla. Robotit, automaatio ja älykäs väyläinfrastruktuuri yhdistettynä ajantasaiseen ja tarkkaan olosuhdetietoon lisäävät liikenteen ja liikkumisen turvallisuutta arktisilla alueilla sekä vähentävät päästöjä. Hyvät ja kattavat liikenneyhteydet ovat myös pohjoisten alueiden liiketoiminnan edellytys.

Kaksivuotinen puheenjohtajuuskausi antaa Suomelle mahdollisuuden edistää globaalisti liikenne- ja viestintäpolitiikan tavoitteita. On ilo lähteä viemään vahvaa suomalaista arktista osaamista kansainvälisille foorumeille!

Kristiina Pietikäinen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön strategiajohtaja

liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Liikenne- ja viestintäministeriö 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriö täyttää 125 vuotta 13. päivänä syyskuuta 2017. Vuonna 1892 perustetun kulkulaitostoimituskunnan ajoista maa on kehittynyt ja ministeriö edeltäjineen on antanut siihen vahvan panoksen.

1800-luvun kulkulaitospolitiikka keskittyi kahteen liikennemuotoon: valtio rakensi kanavia ja rautateitä kasvaviin kuljetustarpeisiin. Radat ja vesiväylät nostivat Suomen teollisuusyhteiskunnaksi. Valtion infrastruktuuri nieli kulkulaitospolitiikan resurssit ja vei syystäkin hallinnon huomion. Maantiet olivat maanomistajien vastuulla. Siksi niitä oli vähän ja nekin huonoja. Teollisuuden kuljetuksiin niistä ei juuri ollut ja ihmiset taittoivat pitkätkin matkat jalan.

Palveluiden järjestämisessä suurimmat murheet olivat postipalvelut ja kehno kyytilaitos kestikievareineen. Myös lennätin ja sen kannoilla puhelin paransivat jo 1800-luvulta alkaen teollisuuden ja kaupan tuottavuutta. Vielä vuosikymmeniä ne olivat kuitenkin vain käenpoika kulkulaitosten pesässä.

Suomi tutustui autoon 1800-luvun lopulla, mutta liikennepolitiikassa tämän kolmannen liikennemuodon arvo tunnustettiin vasta 1920-luvulla. Muutamissa vuosikymmenissä kirkastui, että laivat ja junat olivat kohdanneet voittajansa.

Sodan jälkeen vaurastuva maa kasvoi autoyhteiskunnaksi. Kauppa ja kansainvälinen vuorovaikutus kasvattivat panostusta myös lentoliikenteeseen. Siitä tuli neljäs liikennemuoto vesi-, rautatie- ja tieliikenteen rinnalle.

Vielä suurempi muutos nähtiin kuitenkin vasta 1900-luvun lopulla. Viides liikennemuoto, viestintä, kasvoi kulkulaitosten liitännäisestä keskeiseksi yhteyksien tarjoajaksi. Alettiin puhua tietoyhteiskunnasta, jossa sähköisen viestinnän ja tietotekniikan liitto muutti kaiken, jota se kosketti. Kehitys jatkuu yhä.

Vuosikymmenten kuluessa liikennepolitiikan keinot ovat vaihdelleet. Liikennepolitiikan missio on kuitenkin säilynyt ennallaan. Ministeriö ja kaikki sen edeltäjät ovat edistäneet yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja elinkeinoelämä voivat saada käyttöönsä korkealaatuisia, turvallisia ja edullisia yhteyksiä.

Liikenne ja viestintä ovat kiistattomasti keskeisiä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteitä. Yhteiskunnan siirtyessä tällä vuosisadalla yhä syvemmälle digitaalitalouteen liikenne- ja viestintäpolitiikan ydinalue on laajentunut infrastruktuurista palveluihin.

Liikenteen ja viestinnän verkot ovat toki edelleen tärkeitä ja vaativat niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta suuria panostuksia. Nyky-yhteiskunta toimii kuitenkin verkossa tarjottujen palveluiden varassa. Niiden polttoaine on digitaalinen tieto. Ministeriö luo suotuisaa ympäristöä tietoon perustuvien liikenne- ja viestintäpalveluiden tarjonnalle.

Hyvät liikenne- ja viestintämarkkinat tuottavat suomalaisille ja maan elinkeinoelämälle maailmanluokan palvelut, jotka ovat turvallisia, edullisia, ympäristöystävällisiä ja teknisesti edistyneitä.

Osana Suomen 100-vuotisjuhlaa ministeriö kunnioittaa 125-vuotista historiaansa ja sen tekijöitä jatkamalla rohkeasti uudistustyötään.

Harri Pursiainen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö