automatisaatio, digitalisaatio, liikenne

Raideliikenteen automaatiolla lisää turvaa ja tehoa

Janne Hauta (Kuva: LVM)

Junat ja raitiotiet olivat industrialismin ensimmäisiä ”moderneja” kulkutapoja. Kiskot mahdollistivat tavaroiden ja ihmisten liikkumisen myös seuduilta, joissa ei ollut vesireittiä. Tämän seurauksena teollistuminen levisi huomattavasti aikaisempaa laajemmille aluille.

Tieliikenteen automatisoituminen ja palveluistuminen etenee kovalla vauhdilla ja nämä trendit tulevat myös vauhdilla raideliikenteeseen. Automaatiota on kuitenkin hyödynnetty kaupunkiraideliikenteessä jo kauan.

Esimerkiksi Lontoossa, Kööpenhaminassa ja Pariisissa on ollut automaattisia metrolinjoja jo vuosien ajan. Kuten muussakin automaatiossa, myös kaupunkiraideliikenteessä sillä pyritään lisäämään turvallisuutta, tehostamaan ratakapasiteetin käyttöä sekä energiatehokkuutta. Metrojärjestelmät ovat toimintaympäristöinä suljettuja ja tämän vuoksi yksinkertaisempia toteuttaa automaattisen operoinnin näkökulmasta. Suomessa metroliikenteen automaation odotetaan tapahtuvan 2020-30 -luvun taitteessa kalustouudistusten yhteydessä.

Raitiovaunuliikenteen automaation osalta on todennäköistä, että automaattiajamisen teknologiaa kehitetään ensin autoihin ja tätä kehitystyötä hyödynnetään raitiovaunuihin. Tähän on syynä turvallisuus: Raitiovaunuliikenne toimii avoimessa vuorovaikutteisessa ympäristössä muun liikenteen ja tienkäyttäjien kanssa.

Viime aikoina sekä EU:n rautatievirasto ERA:ssa että Euroopan sateliittinavigointivirastossa GSA:ssa on kiinnitetty huomiota satelliittipaikannuksen ja automaation tuomiin mahdollisuuksiin raideliikenteen kulunvalvonnassa. Suomen onkin hyvä seurata tiiviisti sitä, miten uudet tekniikat kehittyvät ja miten niitä otetaan eri maissa turvallisesti käyttöön. Uusiin tekniikoihin sisältyy mahdollisuus tehdä asiat ja investoinnit halvemmalla. Raideliikenne ei tee tässä poikkeusta.

Junaliikenteessä automaatiota hyödynnetään jo kuljettajien apuna. KUPLA eli kuljettajien päätelaite on tablettisovellus, joka otettiin käyttöön reilu vuosi sitten, toimii veturinkuljettajien ensisijaisena tiedonlähteenä. Sovellus mahdollistaa nopean ja reaaliaikaisen tilannetiedon välittämisen junan kuljettajalle.

Lentoasemien terminaalien välisessä liikenteessä täysin automaattiset tai kokonaan kauko-ohjatut junat ovat olleet maailmalla käytössä jo pitkään. Näissä kohteissa pitkälle viedyn automaation mahdollistaa muulta liikenteeltä erotettu rataverkko, joka yksinkertaistaa toimintaympäristöä merkittävästi.

Raideliikenne on aina ollut, ja tulee olemaan, tärkeä osa arjen ja loman liikkumista. Automaation avulla siitä on mahdollista tehdä vieläkin kilpailukykyisempää ja turvallisempaa.

Janne Hauta

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Tieto-osaston neuvotteleva virkamies.

 

yleinen

Verkkovierailua kuin kotimaassa – kotimaata unohtamatta

Sini Wiren
Sini Wirén

Kesäkuun 15. päivä tulee voimaan verkkovierailua koskeva uusi EU-asetus. Uudistuksen myötä kotimaan liittymällä soitetuista puheluista ja tekstiviesteistä ei enää peritä lisämaksua unionissa matkustettaessa. Myös dataa voi monissa tapauksissa käyttää kohtuudella ilman ylimääräisiä kuluja.

Verkkovierailumaksuja on alennettu asteittain jo kymmenen vuoden ajan. Unionin linjaus maksujen poistamisesta kokonaan syntyi kesällä 2015. Keskeiset yksityiskohdat kuitenkin jäivät tiukkoihin jatkoneuvotteluihin, jotka kestivät aina tämän vuoden alkuun saakka.

Suomi on kannattanut tavoitetta verkkovierailumaksujen poistamisesta. Käyttäjiltä perittävien lisämaksujen kielto ei kuitenkaan saa johtaa kotimaisen hintatason nousuun tai markkinahäiriöihin. Pohjois-Euroopassa ja erityisesti Suomessa tarjotaan merkittävissä määrin edullisia rajattomia liittymäpaketteja. Datan käyttömäärät ovat eurooppalaiseen keskiarvoon nähden moninkertaisia.

Tilanne, jossa matkustajalle ilmaista verkkovierailua tarjoava kotioperaattori joutuisi edelleen maksamaan kohdemaan vierailuverkon operaattorille merkittäviä tukkumaksuja, olisi kestämätön. Jatkoneuvotteluissa Suomi pitikin välttämättömänä säänneltyjen tukkuhintakattojen huomattavaa alentamista.

Neuvotteluiden lähtöasetelma ei ollut helppo. Komission ehdottamassa täydentävässä sääntelyssä lupaus Suomen kaltaisten edullisten kotimaisten hinnoittelumallien turvaamisesta oli jäämässä huomioimatta. Samanaikaisesti neuvoston linjauksia tukkuhintakatoista dominoivat korkeita tukkumaksuja ajavien turistimaiden kannat. Joulukuussa 2016 Suomi joutui äänestämään ehdotuksia vastaan.

Kansallisella poliittisten päättäjien, viranomaisten ja sidosryhmien tiiviillä yhteistyöllä sekä samanmielisten jäsenmaiden vaikuttamisella tukkutason hintakatot saatiin lopulta laskemaan ja koko sääntelyuudistuksesta tasapainoisempi. Neuvotteluasetelmat huomioiden lopputulos on Suomen kannalta kohtuullinen.

Uudistuksen käsittely onkin hyvä muistutus EU:n lainsäädäntömenettelyn haasteita. Enemmistöpäätösmenettelyssä pieni asukasluku tarkoittaa pientä äänimäärää. Vaikuttamistyössä on usein toimittava isoja jäsenmaita moninkertaisesti aktiivisemmin. Kansallisia erityispiirteitä ei Brysselissä aina osata huomioida, ellei niistä rohkeasti muistuteta.

Vaikuttamistyön tuloksena EU-asetukseen saatiin kaksi Pohjoismaita hyödyttävää seikkaa. Ensinnäkin rajattomien ja suurten datapakettien osalta asetuksessa säädetään matkailijoiden perustarpeet helposti kattavasta minimimäärästä, joka verkkovierailussa on tarjottava lisämaksutta. Täysin rajattomasti lisämaksutonta roamingia teleyritykset eivät siis ole velvoitettuja tarjoamaan. Todennäköisesti keskenään kilpailevat yritykset kuitenkin pyrkivät tarjoamaan minimimäärääkin kattavampia liittymiä.

Edelleen kotioperaattorin maksettavaksi jäävät tukkukustannukset huomioon ottaen uusi sääntely voi aiheuttaa jonkinasteisia kustannuspaineita. Toisaalta paljon reissaava asiakas ei liittymäänsä päivittäessään välttämättä hätkähdä pientä kokonaishinnan nousua, jos kännykkää tai tablettia voi käyttää huolettomammin maiden rajoista välittämättä.

Samalla on tärkeää varmistaa se, etteivät lisämaksuttoman verkkovierailun todellisiksi maksajiksi joudu ne, jotka matkustelevat harvemmin – tai eivät ehkä ollenkaan. Toinen seikka liittyykin juuri tähän. Tarvittaessa teleyritys on voinut hakea Viestintävirastolta lupaa periä verkkovierailusta pientä lisämaksua halpojen kotimaan hintojen ja ennen kaikkea ilman datakattoa tarjottavien liittymien tarjonnan jatkamiseksi.  Näissäkin tapauksissa roaming-lisämaksut ovat moninkertaisesti nykyisiä pienempiä.

Toisaalta sekin on mahdollista, että joihinkin liittymiin käyttömahdollisuus kotimaan ulkopuolella ei jatkossa kuulu enää ollenkaan – muutamissa jäsenmaissa teleyritykset ovat päätyneet tällaisiin ratkaisuihin mobiililaajakaistaliittymien osalta. Tämä ei välttämättä ole asiakkaan kannalta negatiivinen asia: esimerkiksi pelkkään kesämökkikäyttöön hankittavassa liittymässä mahdollisimman halpa kotimaan hinta voi painaa käyttäjälle paljon enemmän kuin mahdollisuus roamingin käyttöön.

Tulevat kuukaudet näyttävät, millaisia käytännön vaikutuksia uudella sääntelyllä on. Asetus jättää yrityksille tuotteistusvaraa, kuten markkinataloudessa kuuluukin. Jo nyt on nähtävissä, että saatavilla tulee olemaan monenlaisia liittymiä eri käyttäjätyypeille. Tärkeintä on, että valinnanvaraa riittää, ja että liittymän käyttöehdot ovat ostopäätöstä tekevälle asiakkaalle selkeät.

Tulevaisuuden osalta on huomattava, että verkkovierailija voi olla paljon muutakin kuin jäsenvaltion rajan kännyköineen ylittävä matkustaja – esimerkiksi tämän ajoneuvo. Roaming-sääntelyn vaikutuksia nopeasti kehittyvässä digitaalisessa ympäristössä onkin seurattava huolella.

Tulevaisuuden palvelujen yhteentoimivuuden varmistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että myös verkkovierailumarkkinat ovat kotimaan telemarkkinamme tapaan tehokkaasti kilpaillut. Mitä toimivampaa kilpailu on, sen paremmin kysyntä ja tarjonta ohjaavat toimijoita tarjoamaan ratkaisuja myös tulevaisuuden toimintaympäristöön.

Sini Wirén

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Verkko-osaston kehittämisyksikössä

yleinen

Yhdessä kokeillen LVM:n hallinnonalan tekemisen ytimessä

Hauta_Janne_005
Janne Hauta (Kuva LVM)

Kokeilukulttuurin edistäminen on yksi Sipilän hallituksen kärkihankkeista. Hallitus haluaa kannustaa niin kansalaisia kuin valtionhallintoakin matalan kynnyksen kokeilemiseen. Kokeileminen on hyväksi havaittu tie toimiviin tuotteisiin ja palveluihin, jota myös menestyvät yritykset käyttävät omassa toiminnassaan.

LVM:n kokeiluhankkeissa on perinteisesti käytetty ppp-mallia. PPP eli public-private partnership merkitsee sitä, että hankkeissa on mukana sekä viranomaisia että yrityksiä ja tutkimuslaitoksia.

LVM:n kokeiluhankkeiden tavoitteena on myös edistää kansalaisten omatoimisuutta ja yrittäjyyttä. Kansalaiset ovatkin ppp-malliin liitettävä neljäs p eli people. Toinen tärkeä teema on alustatalouden edistäminen, jonka avulla saadaan toimivia, verkostoituneita kokeiluyhteisöjä.

LVM:n hallinnonalan tärkein kokeiluinstrumentti on Liikennelabra. Se on hallituskauden alussa LVM:n luoma ja jo vuoden päivät Trafin koordinoima liikenteen digitaalisten kokeiluiden edistämisfoorumi. Liikennelabran yhtenä tavoitteena on tuoda yhteen julkisen ja yksityisen sektorien toimijoita ja lisätä vuorovaikutusta. Tavoitteena on, että tästä syntyy toimivia verkostoja, jotka luovat uudenlaisia innovatiivisia ekosysteemejä.

Liikennelabrassa painopiste on älykkään liikenteen ja liikkumisen palveluissa. Viime aikoina liikkumisen automaatio, robotiikka ja tiedon hyödyntäminen liikenteen sujuvoittamisessa ja turvallisuuden edistämisessä ovat nousseet voimakkaasti esiin. Kokeiluista ja piloteista saadut kokemukset antavat arvokasta tietoa siitä, mitkä voisivat olla pysyvämpiä ratkaisuja tulevaisuuden liikenteessä.

Liikennelabra pyrkii toimimaan koko Suomea palvelevana markkinalabrana, joka viestii käynnissä olevista liikenteen palveluita koskevista hankkeista. Hankkeiden kirjo on laaja. Käynnissä olevat kokeilukohteet ovat esim. automaattibussit, poronvaroitusjärjestelmä, maaseudun uudet ja älykkäät kuljetukset, Aurajoen ylittävä automaattilautta jne.

Tällä hetkellä kiinnostus miehittämättömien ilma-alusten hyödyntämiseen on kova. Eri sektoreilla on herätty dronien mahdollisuuksiin toiminnan tehostamisessa ja näiden uusien sovellutusten testaaminen on käynnissä.

Yhtenä uutena kokeiluna Liikennelabran kokeilukentässä on Digitaaliset liikennepalvelut arktisissa olosuhteissa. VTT:n koordinoima yrityskonsortio pyrkii kehittämään ja testaamaan liikkuvan testilaboratorion avulla älyliikennepalveluita. Lisäksi tavoitteen on testata älykkäiden liikenneratkaisujen yhteentoimivuutta Suomen maarajat ylittävässä liikenteessä.

Lisätietoa liikenne- ja viestintäalan kokeilukulttuurista löytyy Liikennelabran uusilta kotisivuilta 

Janne Hauta

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies Tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä