Ministeri Bernerin blogi

Sujuva ja hyvin toimiva lainsäädäntö on valmistautumista tulevaisuuteen

Lainvalmistelu on ministeriön perustyötä. Liikenne- ja viestintäministeriön tehtävänä on varmistaa, että väestöllä ja elinkeinoelämällä on käytössään toimivat liikenne- ja viestintäpalvelut. Lainsäädännön keinoin varmistamme, että ihmiset, tavarat ja tieto liikkuvat joustavasti. Maailman muuttuessa myös lainsäädännön tulee muuttua. Hyvin toimiva lainsäädäntö on valmistautumista tulevaisuuteen.

Toukokuussa vahvistettu liikennepalvelulaki kuvaa hyvin sitä, mikä on viranomaisten tehtävä uuden edessä: toimia mahdollistajana. Ministeriö ei perusta uusia yrityksiä tai kehitä uusia tuotteita, mutta ministeriöllä on tärkeä tehtävä hyvien olosuhteiden luomisessa. Kun lainsäädäntö on edistyksellistä ja ajassa mukana, myös edellytykset markkinaehtoiselle toiminnalle tai uusille innovaatioille kasvavat. Mitä enemmän kilpailua ja vaihtoehtoja on saatavilla, sitä parempia palveluja kansalaisten ja yritysten on mahdollista saada.

Kukaan ei voi ennustaa tulevaisuutta, mutta sitä voidaan ennakoida ja siihen voidaan varautua. Toimintaympäristömme voi muuttua nopeastikin ja silloin on tärkeää, ettei lainsäädännöllä ole liiaksi kahlittu alan toimijoita. On myös tärkeää, että säädökset ovat teknologianeutraaleja. Tämä mahdollistaa uuden syntymistä, kun palveluja ja toimintoja voidaan jatkossa synnyttää uusimmalla teknologialla. Digitalisaation tarjoamat mahdollisuudet kannattaa ehdottomasti hyödyttää. Samalla kun tuemme uuden syntymistä, meidän on syytä huolellisesti arvioida myös muutoksien tuomat vaikutukset.

Säädösten sujuvoittaminen ja turhien normien purkaminen ovat vahvasti esillä hallituksen agendalla. Ei kuitenkaan ole itsetarkoitus pelkästään purkaa ja poistaa säädöksiä, vaan ennemminkin kyse on toimintatapojen uudistamisesta. Mikä toimii ja mitä pitäisi muuttaa? Tällaista arviointia lainsäädäntötyössä tehdään jatkuvasti. Mikään laki ei ole ikuinen. Tarvittaviin muutoksiin tulee tarttua rohkeasti ja sidosryhmiä tarkasti kuunnellen. Sidosryhmällä emme ajattele ainoastaan eri alojen etujärjestöjä, vaan jokaista Suomen kansalaista, joka haluaa lainsäädäntötyöhön vaikuttaa esimerkiksi palauteprosessin kautta. Onkin tavanomaista, että ehdotuksia muutetaan tai tarkennetaan valmisteluprosessin aikana saadun palautteen pohjalta. Paras lopputulos saadaan, kun koko yhteiskunta on aktiivisesti mukana asioiden valmistelussa ja toteutuksessa.

Olemme liikenne- ja viestintäministeriössä panostaneet avoimeen valmisteluun ja useita tilaisuuksia voikin seurata myös verkon välityksellä. Tämä on parantanut merkittävästi valmistelun seuraamista ja keskusteluun osallistumista myös silloin kun paikan päälle tuleminen ei ole ollut mahdollista.

Kaikki ministeriöt ja hallinnonalat ovat aktiivisesti edistäneet tarpeettomien normien purkamista ja säädösten sujuvoittamista. Arkea helpottavaa työtä tehdään myös eri virastoissa. Toimintoja ja prosesseja kevennetty ja tämä on hyödyttänyt laajemmin koko yhteiskuntaa. Kun yhteiskuntamme toimii dynaamisesti ja ketterästi, lisäämme Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta. Tarvitaan rohkeutta ajatella uudella tavalla.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 24.09.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

Ministeri Bernerin blogi

Valtio markkinoilla – pidetään kansallisomaisuuden arvosta huolta

Hallituksen tavoitteena on edistää markkinoiden kehittymistä ja Suomen kilpailukykyä, ja sitä kautta lisätä yhteiskunnan ja kansalaisten hyvinvointia. Viranomaistoiminnalla on oma roolinsa näiden tavoitteiden saavuttamisessa. Joissain tapauksissa tavoitteisiin voidaan kuitenkin päästä tehokkaammin yhtiömuotoisen toiminnan puitteissa. Parhaimmillaan valtio voi käyttää omistamiaan yhtiöitä yhteiskunnan aktiivisen uudistamisen välineenä.

Valtion omistukselle on useita perusteita. Kaupallisesti toimivissa yhtiöissä valtio-omistajan tavoitteena on kulloinkin parhaan taloudellisen kokonaistuloksen saavuttaminen. Tätä arvioidaan kannattavuuden ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun perusteella. Valtion omistus on perusteltua myös tilanteessa, jossa valtiolla on yhtiön toimintaan liittyvä strateginen intressi. Strateginen intressi voi liittyä esimerkiksi maanpuolustukseen, huoltovarmuuteen, infrastruktuurin ylläpitoon tai peruspalveluvelvoitteesta huolehtimiseen.

Kaupallisesti toimivien ja strategisen intressin yhtiöiden lisäksi valtiolla on erityistehtäväyhtiöitä. Erityistehtävää toteuttavissa yrityksissä valtiolla on yhteiskunnallisia tavoitteita, jotka liittyvät johonkin yhteiskunnan toimivuuden kannalta keskeiseen tehtävään, joka on kuitenkin tehokkainta organisoida yhtiömuodossa. Myös valtion erityistehtäviä toteuttavissa yhtiöissä yleistavoitteena on, että toiminta on kannattavaa. Näissä yhtiöissä valtion omistajapoliittiset tavoitteet perustuvat mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen.

Rautateiden henkilöliikenteen avaaminen kilpailulle on erinomainen esimerkki tilanteesta, jossa valtio voi hyödyntää omistustaan yhteiskunnan uudistamiseen. Valtio voi omalla toiminnallaan edesauttaa markkinoiden kehitystä luopumalla monopoliasemastaan, eli mahdollistamalla sen, että markkinoille voi tulla valtion omistaman VR:n lisäksi muitakin palveluntarjoajia. Kilpailun avaaminen edellyttää kuitenkin aktiivista omistusta: kilpailuneutraalien olosuhteiden luomiseksi VR:stä eriytetään kalusto-, kunnossapito ja kiinteistöpalvelut omiksi erikoistehtäväyhtiöikseen.

Usein kun julkisuudessa keskustellaan markkinoiden avaamisesta kilpailulle tai yhtiöittämisestä, käytetyt termit jostain syystä korvautuvat sanalla yksityistäminen. Termien merkityksessä on kuitenkin selkeä ero. Valtionyhtiön yksityistäminen tarkoittaisi valtion omistuksen luovuttamista (myymistä) yksityiselle toimijalle. Yhtiöittämisessä ei ole kyse omistajanvaihdoksesta, valtion omistusosuus ei muutu. Esimerkiksi VR:stä eriytettävät kalusto-, kunnossapito ja kiinteistöyhtiöt jatkavat toimintaansa valtion omistamina erityistehtäväyhtiöinä. Myös liikennöintiin keskittyvä VR jatkaa valtionyhtiönä.

Kilpailun avaamisen ja VR:n yhtiöjärjestelyn tavoitteena on lisätä palvelujen tarjontaa ja monipuolisuutta siten, että palvelut vastaavat nykyistä paremmin eri asiakasryhmien tarpeisiin. Aktiivisella omistuksella – valtio-omistaja ohjaa yhtiön tavoitteita – tuetaan hallittua elinkeinorakenteen uudistumista ja parannetaan kansantalouden kasvuedellytyksiä.

Vuosien varrella liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimialoja on avattu kilpailulle ja toimintoja yhtiöitetty. Erinomainen esimerkki onnistuneesta kilpailun avaamisesta ja siitä seuranneista asiakashyödyistä löytyy telemarkkinoilta. Suomessa on nyt hyvin toimivat, kilpaillut telemarkkinat ja sen seurauksena asiakkailla laadukkaat ja kattavat palvelut kohtuullisella hinnalla. Tilanne voi tuntua meistä itsestäänselvyydeltä, mutta suomalaiset telemarkkinat toimivat maailman mittakaavassakin poikkeuksellisen asiakaslähtöisesti.

Toinen esimerkki aiemmasta valtion viranomaistehtävästä on yhtiöitetty lentokenttätoiminta. Finavia Oyj:n alaisuudessa Helsinki-Vantaan lentokentällä on pystytty läpiviemään kunnianhimoinen 900 miljoonan investointiohjelma, joka mahdollistaa liiketoiminnan kehittymisen pitkälle tulevaan. Lentokenttää onkin palkittu maailman parhaimpiin kuuluvaksi jo usean vuoden ajan. Valtion tehtävä on mahdollista maalleen suotuisa kehitys. Tämä tarkoittaa myös aitoa huolenpitoa omistamiensa yhtiöiden tulevasta arvosta. Näitä ajatuksia on syytä rohkeasti seurata nyt ja jatkossakin.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 17.09.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, viestintä, yleinen

Seuraavat 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Kulkulaitosten hallinnoinnista on 125 vuodessa kasvanut liikenne- ja viestintäpolitiikka, jolla yhteiskunnan pyörät pidetään liikkeessä. Sen keinoin voitetaan etäisyyksien aiheuttamat haitat. Liikenne ja viestintä ratkovat ikuista tehtävää: sitä, miten ihmiset, tavarat, tieto ja palvelut voivat olla läsnä ja saatavilla siellä, missä niitä tarvitaan.

Liikenne- ja viestintäministeriöksi varttunut suuriruhtinaskunnan kulkulaitostoimikunta pyrkii yhä yhdistämään ihmisiä, maata ja maailmaa.

Viestintä ja yhä enemmän liikennekin on opittu näkemään palveluina. Ne kietovat ihmiselämän verkkoihinsa tekemällä mahdolliseksi yhtä hyvin ihmisten arkisen kanssakäymisen kuin globaalin tuotannon, palvelut ja kaupan. Liikenne ja viestintä ovat yhteiskunnan hyvinvoinnin välttämättömän perusta ja yhteiskunnan kehityksen moottori seuraavallakin vuosisadalla.

Teknologia on ollut ja on liikenne- ja viestintäjärjestelmän suuri muutostekijä. Digitaalitaloudessa tieto on palveluiden polttoainetta. Digitaalisen tekniikan mahdollisuuksien käyttäminen on vasta alussa ministeriön toimialalla niin kuin koko yhteiskunnassakin. Tieto liikkuu ja tuottaa lisäarvoa. Sen avulla yhteiskunta on yhä tehokkaampi, turvallisempi ja tasa-arvoisempi. Ilmastonmuutoksen uhan alla elävässä maailmassa liikenneteknologia tarjoaa myös uusia käyttövoimia, jotka sallivat ympäristöystävällisen liikkumisen, kuljetukset ja palvelut.

Ihmisen työtä ja vastuuta siirtyy yhä autonomisemmalle teknologialle. Automatiikka auttaa ja helpottaa liikkumistamme jo nyt. Aikanaan digitaalitekniikan huipputuote, robotti, muuttaa liikkuvan ihmisen roolin kuljettajasta pelkäksi matkustajaksi kaikissa liikkumisvälineissä. Robotit leimaavat liikenteen ja viestinnän seuraavaa sataa vuotta. Liikenne- ja viestintäpolitiikalla luodaan puitteet turvalliselle kehitykselle.

Liikenne- ja viestintäjärjestelmä toimii verkoissa. Tieto- ja viestintäverkot, maantiet, rautatiet, vesiväylät ja lentoasemaverkosto ovat yhteiskunnan infrastruktuurin kovinta ydintä. Tulevaisuudessa ne kietoutuvat monisäikeiseksi systeemiksi. Tulevaisuuden verkostojen rakentaminen vaatii paljon resursseja.

Kaupalliset viestintäverkot kehittyvät markkinaehtoisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan. Liikenneverkkojen taso puolestaan riippuu julkisesta taloudesta, koska julkisyhteisöt omistavat ja ylläpitävät valtaosaa liikenneverkoista. Verkot voisivat olla yhteiskunnan ja talouden kehityksen vahva muutosvoima, johon tehty investointi palautuisi maan parempana kilpailukykynä ja ihmisten hyvinvointina.

Vielä nyt kuljemme väärään suuntaan. Sen sijaan, että liikenneverkkojen kehittäminen olisi vahva muutosvoima, ne rappeutuvat resurssien niuketessa. Sataa vuotta emme voi odottaa. Liikenneverkkojen rahoituksen ongelma on ratkaistava kestävällä tavalla ja mahdollisimman nopeasti.

Myös seuraavat 125 vuotta liikenne- ja viestintäpolitiikalla voidaan edistää ihmisten hyvinvointia. Yhteyksiä ja niiden tekijöitä tarvitaan aina. Maailma, jossa liikenne ja viestintä eivät kehity, jää kehityksestä jälkeen kaikessa muussakin.

Harri Pursiainen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeirön kansliapäällikkö.

Ministeri Bernerin blogi

Liikenneverkon rahoitus saatava kestävälle pohjalle

Yhteiskunnan tärkein tavoite tulisi olla palvella jäseniään ja heidän tarpeitaan. Liikenne- ja viestintäjärjestelmän tehtävänä on turvata kansalaisten sujuva arki, tiedon, tavaroiden ja ihmisten liikkuminen sekä ylläpitää elinkeinoelämän kilpailukykyä ja hillitä ilmastonmuutosta. Liikenne- ja viestintäverkkojen tulisi olla toimintavarmat ja turvalliset, ja kapasiteettia olisi oltava riittävästi yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun tarpeisiin. Verkkojen rakentamisen ja ylläpidon olisi oltava kustannustehokasta, energiatehokasta ja sen tulisi ottaa huomioon ympäristönäkökohdat.

Tämän lisäksi liikenteen ja liikennejärjestelmän suunnittelussa, ylläpidossa ja kehittämisessä olisi huomioitava toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset. Näitä tekijöitä ovat mm. liikkumisen murros, digitalisaatio, automaatio, muutokset aluerakenteessa, kaupungistuminen, väestömuutokset, ilmasto- ja energiakysymykset, liikenteen uudet palvelut sekä hallinnolliset muutokset. Kaikki nämä muutokset asettavat uudenlaisia vaatimuksia liikenneverkolle. Jotta monimuotoisiin ja muuttuviin tulevaisuuden haasteisiin pystytään vastaamaan, on liikenneverkon rahoitus ratkaistava kestävällä tavalla.

Verkkojen toimivuudessa olisi varauduttava myös erilaisiin ääritilanteisiin. Suomen kilpailukyvyn sekä taloudellisen kehityksen kannalta tulisi varmistaa Suomen sisäinen saavutettavuus sekä kansainväliset yhteydet kaikissa tilanteissa.

Valitettavasti liikenneverkon rahoitus ei ole tällä hetkellä kestävällä pohjalla. Liikennesektori muuttuu tällä hetkellä niin valtavaa vauhtia, että kymmenen vuoden päästä tarpeet liikenneverkolla ovat täysin erilaiset, kuin ne kymmenen vuotta sitten olivat. Liikenneverkon on vastattava valtavaan murrokseen, jotta se ei toimisi kehityksen jarruna. Kansantaloutemme tulee päästä kehittymään parhaalla mahdollisella tavalla. Vanhat rahoitusmallit ja -keinot eivät ole tähän enää vastaus.

Liikenneverkon käyttäjinä ovat kansalaiset ja elinkeinoelämä. Yhdessä haluamme, että liikenneverkko toimii kehityksen mahdollistajana ja antaa hyvät edellytykset joustavalle, täsmälliselle ja innovatiiviselle liiketoiminnalle. Liikennejärjestelmän tulee edistää työssäkäyntialueiden toimivuutta erityisesti joukkoliikenteen keinoin, mutta tarvittaessa myös henkilöautolla. Liikenneinfrastruktuuri toimii kansantalouden kehityksen moottorina ja meidän on huolehdittava siitä, että se moottori on öljytty.

Suomen liikenneinfrastruktuuria ei ole valitettavasti viime vuosina pystytty kehittämään valtion budjettirahoituksella asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Olemassa olevan liikenneverkon korjausvelan kuromiseen kohdistettu rahoitus ei ole ollut riittävää. Erityisesti tie- ja rataverkkomme on päässyt rapistumaan. Mitä huonompaan kuntoon päästämme liikenneverkkomme, sitä kalliimmaksi sen saattaminen tarpeita vastaavaan kuntoon maksaa. Kehittämishankkeiden investointikustannuksia on jo pitkään jaksotettu valtion talousarviossa koko ajan pidemmälle ajanjaksolle, mikä on johtanut käytössä olevien määrärahojenkin pienentyessä siihen, että uusia kehittämishankkeita pystytään käynnistämään vain vähän.

Ratkaisuja tähän ongelmalliseen tilanteeseen tarvitaan pikaisesti. Liikenneverkon rahoitusta arvioiva parlamentaarinen työryhmä jatkaa työtään ja alkaa pohtia näitä tärkeitä kysymyksiä. Miten ja missä korjausvelkaa tulisi vähentää? Millä tavalla liikenneverkon rahoituksesta saataisiin pitkäjänteistä ja riittävää? Millaisia odotuksia liikenneverkollemme kohdistuu? Toivon, että helmikuussa parlamentaarisen työryhmän toimikauden päättyessä olemme viisaampia näiden kysymysten suhteen. Mikäli nyt uskallamme tehdä rohkeita, oikeansuuntaisia päätöksiä, hyötyy siitä kansantaloutemme ja kansalaisemme seuraavien vuosikymmenien, ellei jopa vuosisatojen ajan.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 10.09.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.

Ministeri Bernerin blogi

Parlamentaarisen työryhmän esittämät päästövähennystoimet ovat tärkeä askel

Olemme parlamentaarisessa työryhmässä saaneet julkistettua ensimmäiset väliraportin, jolla Suomi lähtee toteuttamaan ilmastonmuutosta torjuvia toimia liikenteessä. Haaste on merkittävä ja koskee meitä jokaista. Pidän siksi arvokkaana, että voimme löytää näihin kysymyksiin yhdessä vastauksia. Parlamentarismi on tähän keino, sillä yhdessä sovittu kestää myös yli vaalikausien.

Liikenneverkon rahoitusta arvioiva parlamentaarinen työryhmä antoi väliraporttinsa liikenteen päästövähennystoimenpiteistä 30.8. Työryhmä koostui eduskunnan kaikista puolueista.

Työryhmän kiireellisin tehtävä oli määritellä ne liikenteen toimenpiteet, joita toteutetaan jo 2018. Näihin kuuluu julkisen talouden suunnitelmassa vuosille 2018–2021 energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden edistämiseksi varatut 25 miljoonaa. Työn pohjana oli myös hallituksen päätös, jonka mukaisesti 25 miljoonan euron vuosittaisesta rahoituksesta 16 miljoonaa kohdistuisi liikenteeseen.

Kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa linjataan, että liikenteen päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä jopa 50 prosenttia verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen. Tähän kovaan tavoitteeseen Suomen hallitus ja liikenne- ja viestintäministeriö on hyvin sitoutunut.

On kuitenkin selvää, että nyt päätetyt toimenpiteet eivät yksinään riitä, jotta 3,6 miljoonan tonnin päästövähennyksiin päästään vuoteen 2030 mennessä. Myös työryhmä korosti, että liikenteen päästövähennysten rahoitusosuuden tulisi olla nyt päätettyä suurempi.

Hallitus päättikin syksyn budjettiriihessä varata esitettyjen toimien lisäksi 8 miljoonan euron rahoituksen vanhojen autojen romutuspalkkiota varten. Lisäpanostuksella edistetään vähäpäästöisten ajoneuvojen hankintaa ja autokannan uusiutumista.

Työ päästövähennyskeinojen osalta ei siis lopu tähän, vaan se jatkuu ministeriöissä, parlamentaarisessa työryhmässä sekä eduskunnassa sen käsitellessä konkreettisia ehdotuksia.

Suomi on vahvasti sitoutunut päästövähennystavoitteisiin

Kansallisten tavoitteiden rinnalla teemme työtä osana Eurooppaa. EU:n komissio on esittänyt Suomen päästövähennystavoitteeksi 39 %, joka on meitä oikeudellisesti sitova velvoite.

Työtä päästövähennysten eteen tehdään laajalla rintamalla. Liikenne- ja viestintäministeriön lisäksi myös työ- ja elinkeinoministeriössä, ympäristöministeriössä sekä maa- ja metsätalousministeriössä työ päästövähennyksien saavuttamiseksi on käynnissä.

Ei ole yhtä keinoa, jolla nämä tavoitteet saavutetaan. Jatkossa parlamentaarisen työryhmän eteen tulee myös pohdittavaksi, miten se haluaa ottaa kantaa liikenteen tuloihin ja menoihin, mukaan lukien verotus. Nämä ovat selkeä osa päästövähennystoimia sekä koko liikenneverkon kehittämistä ja ylläpitoa.

Tarvitsemme kaikki mahdolliset keinot ja yhteistä sitoutumista, jotta haasteeseen voidaan vastata. Tarvitsemme myös rohkeutta tehdä uudenlaisia päätöksiä ja kykyä nähdä nämä toimenpiteet mahdollisuuksina. Suomen panos päästövähennyksissä on nähtävä myös osana meille kehittyvää osaamista ja teknologiaa. Haluankin nähdä, että Suomesta muodostuu vahva ympäristöosaamisen viejä.

Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri

 

Julkaistu osoitteessa anneberner.fi 03.09.2017.
Julkaistu LVM:n Impulssi-blogissa 22.05.2018.