automatisaatio, digitalisaatio, lainsäädäntö, viestintäpolitiikka, yleinen

Mahdollisuuksien taajuuksilla

Kaisa-Laitinen-fb-rajaus
Kaisa Laitinen, viestintäneuvos (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriön ydintehtävänä on varmistaa sekä ihmisten ja tavaroiden että tiedon sujuva liikkuminen. Toimivat tietoliikenneyhteydet ja niiden kautta tarjottavat palvelut ovat välttämättömiä elinkeinoelämälle, kilpailukyvylle ja meille kansalaisille.

Kaikki sähköistä viestintää keskeisimmin koskettavat säännökset on koottu sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin. Aiemmin tietoyhteiskuntakaaren nimellä tunnetun järkäleen ensimmäiseen pykälään on kirjattu ydintehtävämme; viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen.

Toisena lakiin kirjattuna tavoitteena, ja myös viranomaisen keinona sekä televisio- ja radiolähetysten että langattomien puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuden varmistamiseksi, on radiotaajuuksien tehokkaan käytön turvaaminen.

Taajuudet ovat viestintäverkkojen polttoainetta. Pyrimme tarjoamaan tätä arvokasta ja rajallista polttoainetta teleyrityksille oikea-aikaisesti ja riittävästi. Ja aika hyvin olemme siinä onnistuneetkin.

Teleyrityksemme ovat saaneet runsaasti taajuuksia joko veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, mikä on mahdollistanut yritysten investoinnit verkkoihin. Kun taajuuksia on riittävästi, verkkojen suunnittelu on helpompaa ja ne eivät ruuhkaudu niin helposti.

Valtio on asettanut taajuuksien käyttöoikeuksille kuitenkin myös riittäviä ehtoja ja velvoitteita, jotta yritykset ja kuluttajat saisivat mahdollisimman nopeasti ja laajasti laadukkaita palveluja. Ja useimmiten teleyritykset ovat jopa pistäneet valtion asettamia rakentamisvelvoitteita paremmaksi, mistä saamme kiittää osaltaan jo useita vuosikymmeniä sitten avattua markkinaa ja kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäistä kilvoittelua.

Jotta kollegani taajuushallinnossa eivät menetä yöuniaan, en juristina yritä selittää taajuuksia ja radioaaltoja koskevia fysiikan lakeja. Eikä palveluita käyttävän kansalaisen tarvitse taajuuksia tai teknologioita miettiä; silloin olemme tehtävässämme onnistuneet. Tärkeintä on, että yhteydet toimivat ja ovat riittäviä jokaisen käyttötarpeisiin.

Miksi 5G?

Tällä hetkellä ympäri maailman valmistaudutaan 5G-aikakauteen. Meillä Suomessa tänä syksynä teleyrityksille myymämme ensimmäiset 5G-taajuudet otetaan käyttöön jo ensi vuoden alussa, kansainvälisessä vertailussa ensimmäisten joukossa.

Miksi me sitten kiritämme 5G:tä, kun kolme valtakunnallista 4G-verkkoa jo kattaa lähes koko väestön ja pyörittää dataa kansainvälisesti vertailtuna paljon ja halvalla? Varmasti on myös kuluttajia, joiden nykyinenkään liittymä ei vielä toimi täysin toivotulla tavalla.

Tavoite kärkisijoista 5G-kilpajuoksussa ei ole (vain) insinöörien ja virkamiesten iloksi. Maailma muuttuu ja meidän on pysyttävä mukana. 5G liikuttaa tietoa nopeammin ja varmemmin kuin edelliset sukupolvet ja siten vastaa tiedonsiirron kasvavaan määrään myös seuraavilla vuosikymmenillä.

Kuluttajille 5G tarkoittaa kymmenkertaisesti nopeampaa ja vakaampaa langatonta tiedonsiirtoa. Se mahdollistaa nykyistä laajemman etätyöskentelyn ja yhä personoidumpia media- ja viihdesisältöjä parhaalla kuvanlaadulla paikasta riippumatta.

5G-verkot eivät vielä korvaa nyt käytössä olevia verkkoja, vaan täydentävät niitä. 5G:n käyttöönotto itseasiassa vähitellen parantaa myös 4G-liittymiä.

Esineiden internetistä kaiken internetiksi

5G:n käyttöönotto mahdollistaa teollisuudelle ja yrityksille uutta liiketoimintaa ja tehokkaammat prosessit. Esineiden internet, eli esineiden varustaminen erilaisilla datasensoreilla, laajentuu myös aivan uusille alueille. Jääkaappi, joka tilaa itsekseen lisää maitoa on klassinen, mutta ehkä hieman väheksyvä esimerkki uuden teknologian tarjoamista monista mahdollisuuksista.

Esineiden verkoston massiivisen dataliikenteen hyödyntäminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi etäohjausta, etähallintaa, mittaamista, ohjelmointia ja automaatiota. Teollisuudelle se merkitsee uusia valmistusmenetelmiä.  Terveydenhuollossa voidaan hyödyntää etäpalveluja, reaaliaikaista terveydenhuoltoa ja terveyden seurantaa. Maatalous tehostuu, kun toimintoja voidaan entistä enemmän automatisoida ja ajoittaa esimerkiksi reaaliaikaisen ympäristönseurannan mukaan.

Älykäs liikenne mahdollistaa ajantasaiseen tilannekuvaan perustuvat käyttäjäkeskeisemmät ja sujuvammat matka- ja logistiikkaketjut. Osa liikenteestä on automatisoitua, mikä tekee siitä turvallisempaa ja tehokkaampaa. Kodeissa laitteet suorittavat toistuvia mekaanisia toimintoja ohjelmoidusti tai etäohjauksessa, mikä muuttaa asunnot taloudellisemmiksi ja energiatehokkaammiksi älykodeiksi. Älykkäissä kaupungeissa tiedon kerääminen ja jakaminen mahdollistaa parempia palveluja ja tehokkaamman resurssien käytön.

Sääntelyä uudistetaan

5G:tä ja sen mahdollistamia palveluja on testattu Suomessa jo jonkin aikaa. Toivottavasti ensimmäisiä 5G-liittymiä tarjotaan kuluttajille jo ensi vuonna ja laajasti viimeistään vuonna 2020. Edellä maalatut tulevaisuudennäkymät toteutunevat vähitellen ja edellyttävät paljon työtä sekä yrityksissä että viranomaisissa.

Ensimmäisten 5G-taajuuksien käyttöönotto on nyt mahdollista, mutta työmme jatkuu. Ensi syksynä järjestettävässä maailman radiotaajuuskonferenssissa tehdään tärkeitä kansainvälisiä päätöksiä 5G:n tarvitsemista lisätaajuuksista. Konferenssiin valmistautuminen ja siellä vaikuttaminen on iso urakka etenkin viranomaisille. Edistyksellisen taajuuspolitiikkamme ansiosta olemme saaneet kansainvälisesti taajuushäirikön maineen, mihin olemme suhtautuneet suorastaan ylpeydellä. Jotain kertoo se, että Suomen viestintäverkoissa liikkuu eniten dataa asiakasta kohden koko maailmassa.

Myös EU:n sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokonaisuudistuksen eli niin sanotun telepaketin kansallinen täytäntöönpano käynnistyy ensi vuoden alussa ja edellyttää lakijärkäleemme perkaamista ja uudistamista.

Lainvalmistelussa tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia telepalveluiden saatavuuteen ja laatuun. Näin ollen tätäkin tärkeää hanketta tullaan varmasti valmistelemaan totuttuun tapaan toimialan kanssa keskustellen.

Kaisa Laitinen

kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osastolla

yleinen

Tulevaisuuden tekijöitä

jp_ristola_blogi
Juhapekka Ristola (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Digitalisaation, automaation ja tiedon hyödyntämisen myötä liikenteen ja viestinnän toimialasta on nopeasti kehittymässä uudenlainen palvelujen kokonaisuus. Teknologian kehittyminen avaa uusia palvelukonsepteja ja mahdollisuuksia, mutta vastaavasti se lisää yhteiskunnan riippuvuutta tiedosta ja tietojärjestelmistä.

Tämä on se viitekehys, johon tarvitaan modernia digiyhteiskuntaa palvelevaa hallintoa.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan rakenteita on viime vuosina järjestelmällisesti uudistettu vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä. Ministeriössä luovuttiin jo kolmisen vuotta sitten perinteisestä jaosta liikennepolitiikkaan ja viestintäpolitiikkaan.

Ratkaisu oli käänteentekevä. Ennakkoluuloton uusi organisoitumisemme on osaltaan mahdollistanut sen, että olemme pystyneet viemään läpi yhteiskuntamme kannalta merkittäviä uudistuksia liikenteen ja viestinnän palvelumarkkinoilla.

Nyt vuoden 2019 alussa myös hallinnonalamme virastorakennetta rukataan entistä rohkeammin eteenpäin katsovaan ja tuleviin mahdollisuuksiin tarttuvaan asentoon ja ryhtiin.

Virastoja on jatkossa kolme: Liikenne- ja viestintävirasto, Väylävirasto ja Ilmatieteen laitos. Samassa yhteydessä Liikenneviraston nykyinen liikenteenohjaustoiminto yhtiöitetään valtion kokonaan omistamaksi erityistehtäväyhtiöksi.

Liikenne- ja viestintäviraston muodostavat nykyiset Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ja Viestintävirasto. Lisäksi virastoon yhdistetään Liikenneviraston muut kuin väylätoimintaan liittyvät tehtävät. Myös Kyberturvallisuuskeskus toimii jatkossa osana Liikenne- ja viestintävirastoa. Uusi virasto hoitaa vastaisuudessa liikenteen ja viestinnän sääntely-, lupa-, rekisteri- ja valvontatehtävät.

Väylävirasto vastaa valtion tie-, meri- ja rataverkosta. Sen tehtävänä on suunnitella, kehittää ja kunnossapitää väyläverkkoja.

Erityistehtäväyhtiö Traffic Management Finland tuottaa tytäryhtiöineen liikenteen ohjaukseen ja hallintaan liittyviä palveluja tie-, meri- ja rautatieliikenteessä.

Traffic Management Finlandin tytäryhtiöt ovat rautatieliikenteen Finrail Oy, ilmailun Air Navigation Services Finland Oy, meriliikenteen Vessel Traffic Services Finland Oy ja tieliikenteen Intelligent Traffic Management Finland Oy. Nämä yhdessä muodostavat Traffic Management Finland Group -konsernin.

Uudistusten läpiviennissä kiinnitetään erityistä huomiota siihen, että organisaatioiden palvelutaso ja toiminnan laatu, luotettavuus ja turvallisuus varmistetaan kaikissa olosuhteissa. Pyrkimys on tietysti myös koko ajan parempaan. Asiakkaat odottavat joustavampaa, nopeampaa ja edullisempaa palvelua, joka on aitoa, hyvää ja asiakaslähtöistä.

Nyt voimaan tulevia uudistuksia on valmisteltu tiiviillä ja erinomaisen antoisalla poikkihallinnollisella yhteistyöllä.

Olen valmistelun aikana ihaillut hallinnonalamme – niin ministeriön kuin virastojenkin – henkilöstön joustavuutta sekä valtavaa osaamista, innostuneisuutta ja muutoshakuisuutta. Meillä riittää intoa ja uskallusta toiminnan kehittämiseen ja uuteen ajatteluun sekä uuden oppimiseen ja ammatilliseen kehittymiseen.

Olemme kehittymässä todelliseksi digitalisaatioon, palveluistumiseen, robotisaatioon ja tiedon merkityksen lisäämiseen tukeutuvaksi hallinnonalaksi. Näytämme suuntaa myös kansainvälisesti. Uskallamme soveltaa uusia teknologioita, murtaa perinteisiä toiminnan rakenteita sekä johtaa murrosta johdonmukaisesti kohti uudenlaista maailmaa.

Hallinnonalamme uusi moderni rakenne nojaa rohkeasti ja määrätietoisesti tulevaisuuteen, ja on mahdollisuus myös kaikille muille tulevaisuuden tekijöille.

Juhapekka Ristola

kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön konserniohjausosaston osastopäällikkö

 

yleinen

Harjoittelija: halpaa työvoimaa vai arvokkaita ajatuksia?

tessa_toni_blogiin
Tessa Toni (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Kesäkuun ensimmäisenä päivänä pujahdin liikenne- ja viestintäministeriön julkisivun graniittipilarien välistä rakennukseen, joka oli näyttäytynyt mielikuvissani viileitä virkamiehiä ja byrokraattisia perinteitä pullistelevana pyhättönä.

Tutkailin puisten porraskaiteiden kaiverruksia ja kattojen mahtipontisia koristekuviointeja. Pystyttäisiinkö tällaista sinitukkaista hiipparia ottamaan koskaan vakavasti ministeriön seinien sisällä?

Heti ensimmäisessä perehdytyspalaverissa mieltäni painaneet murheet osoitettiin onnekseni perusteettomiksi. Viestintäjohtajamme Susanna Niinivaara ilmoitti, että tänä kesänä viestintäharjoittelijan työtehtäviin kuuluu tavallisten toimeksiantojen lisäksi käänteinen mentorointi.

Trendikkään termin takana olevan menetelmän ydinajatus on nimestään huolimatta yksinkertainen: perinteinen kokeneelta kokemattomalle -asetelma käännetään päälaelleen ja nuorempaa työntekijää kannustetaan jakamaan sekä ajatuksiaan että osaamistaan eteenpäin.

Ensimmäinen ajatukseni oli pakokauhu. Mitä vasta-alkajalla muka voisi olla annettavana vanhemmille virkakollegoilleen? Mutta käänteinen mentorointi alkoikin päivien kuluessa tulla luonnolliseksi osaksi arkea. Samalla kun opin ministeriön vakiintuneesta viestinnästä, kerroin muille sosiaalisen median uusimmista ilmiöistä ja videotuotannon perimmäisistä pyrkimyksistä.

Käänteinen mentorointi onkin paljolti sitä, että harjoittelijaa haastetaan tunnistamaan omaa osaamistaan: harjoittelijan mielipiteitä ja ideoita kysytään, kuunnellaan ja kunnioitetaan. Se on sitä, että harjoittelijat nähdään tasavertaisina työyhteisön jäseninä.

Käänteisen mentoroinnin toteutuminen ei välttämättä vaadi ihmeellisiä asioita, ei tiukkaan aikataulutettuja palavereita taikka mentorointipareja. Tärkeintä on asenne.

Miltei jokaisen työuralta löytyy kokemuksia niistä paikoista, joissa uraansa aloittelevan työntekijän ainoana tehtävänä on kaataa palavereissa kahvia. Onnistunut mentorointikokemus vaatiikin harjoittelijan panoksen lisäksi työkavereilta kykyä vastaanottaa uutta ja unohtaa hierarkkiset asenteet.

Oman harjoitteluni aikana koin tärkeimmäksi sen, että tekemiseeni luotettiin ja sitä arvostettiin. Samalla kun opin uutta ja tunnistin oman osaamiseni ydinalueita, uskalsin jakaa tietoa niistä eteenpäin.

Käänteinen mentorointi auttaakin parhaimmillaan harjoittelijoita kasvamaan terveellä tavalla kyseenalaistaviksi, omilla aivoillaan rohkeasti ajatteleviksi tulevaisuuden tekijöiksi. Ja työyhteisö puolestaan voi löytää yllättäviä näkökulmia tuttuihin työtapoihin.

Tittelirajoja rikkomalla saattavat murtua myös epävarmuudet ja ennakkoluulot: mitä erilaisempaa väkeä on päättämässä tekemisestä, sitä osallistavampaa on työn tulos.

Kolme tärppiä kokeneille: Miten tukea harjoittelijaa käänteisen mentoroinnin toteuttamisessa?

Kysy

Vaikka jokin asia mietityttäisikin, saattaa vasta-alkajasta olla vaikeaa kyseenalaistaa talon toimintatapoja oma-aloitteisesti. Kannusta harjoittelijaa jakamaan ideoitaan ja mielipiteitään palavereissa ja kahvipöytäkeskusteluissa. Pyydä palautetta talon toiminnasta ja omasta tekemisestäsi. Millaisia näkökulmia arkeen talon ulkopuolelta tulleella tekijällä on?

Kuuntele

Anna harjoittelijan tunnistaa ja toteuttaa omia taitojaan. Jos harjoittelija kertoo osaavansa kirjoittaa sujuvasti, älä laita häntä opettelemaan aakkosia. Järjestä harjoittelijalle mahdollisuus puhua ja jakaa omaa osaamistaan eteenpäin kauemmin talossa olleille kollegoille. Jos harjoittelija pääsee opettamaan kollegoilleen jotakin uutta, ollaan käänteisen mentoroinnin ytimessä.

Kunnioita

Mikään ei ole kamalampaa kuin kuulla: ”Älä sinä siinä yritä, minä olen ollut tässä talossa kauemmin ja näin on tehty aina.”  Vanhojen ja ehkä jähmeiden toimintatapojen säilyttämiseksi tämä perustelu ei kuitenkaan riitä. Hengitä siis syvään ja unohda tittelirajat. Miksei harjoittelija voisi opettaa johtajalle jotakin uutta?

Tessa Toni

Kirjoittaja oli neljä kuukautta harjoittelijana liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä ja työskentelee nyttemmin osa-aikaisena suunnittelijana samassa yksikössä

 

Uusi harjoittelijahaku meneillään! Lisätietoja täältä.

 

ilmasto, infrastruktuuri, liikenne, Ministeri Bernerin blogi, väyläverkot, yleinen

Teiden talvihoito paremmalle tasolle

Anne_Berner_blogi3
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Viime talvikausi oli vaikea niin tienkäyttäjille kuin teiden hoidosta vastaavillekin. Talvi oli vetinen ja lämpötilat pyörivät nollan tienoilla ympäri maan. Kun lunta satoi, sitä tuli yllättäen ja paljon kerrallaan. Liukkaudentorjunta ja auraus eivät aina pysyneet sään vaihteluiden perässä. Lisäksi kelirikosta tuli pahin kahteenkymmeneen vuoteen.

Teiden huonosta hoidosta ja kunnosta saimme paljon palautetta niin yksittäisiltä kansalaisilta kuin yrityksiltäkin. Palaute oli ymmärrettävää ja aiheellista.

Taas uuden talvikauden kynnyksellä on pohdittava, kuinka varmistamme, etteivät edellisten vuosien talvihoito-ongelmat ole jälleen edessämme. Ilmastonmuutoksen seurauksena sääoloja on vaikea ennakoida, mutta reagointinopeuteemme ja hoidon tasoon voimme vaikuttaa.

Viime talvena jouduimme tekemään muutamia nopeita ratkaisuja akuutin tilanteen hoitamiseksi. Olennaista on kuitenkin pyrkiä pitkävaikutteisempaan toimintaan. Kysymys on liikenneturvallisuudesta, kansalaisten arjen sujuvuudesta ja elinkeinoelämän toimivuudesta.

Kunnossapidon vanhoja toimintamalleja tarkasteltiin viime kevään ja kesän aikana kriittisesti.  Liikennevirasto on yhdessä ELY-keskusten kanssa saanut nyt valmiiksi teiden talvihoitoon uudet toimintalinjat, joista osa otetaan käyttöön jo tulevana talvena. Linjaukset koskevat muun muassa toimenpideaikoja, kriteerejä ja itse toimenpiteitä.

Talvihoidon taso määräytyy tien hoitoluokan mukaan. Jo vuoden 2019 alusta lähtien korotetaan hoitoluokkaa erityisesti sellaisilla tieosuuksilla, joilla on runsaasti raskasta liikennettä. Osalla hiljaisista teistä puolestaan alennetaan liikennemäärien rajoja, joilla hoitoluokat määräytyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että aiempaa vähäisempi liikenne oikeuttaa korkeampaan hoitotasoon.

Lisäksi käyttöön on tulossa uusi urakkamalli, jonka mukaiset uusimuotoiset urakat alkavat vaiheittain lokakuusta 2019 alkaen.  Uudessa mallissa korostuvat tilaajan ja urakoitsijan yhteistyö, nopeampi reagointikyky muutoksiin ja läpinäkyvyys koko urakointiketjussa. Kiinteästä kokonaishinnasta siirrytään tavoitehintaan eli maksetaan toteutumien mukaan.

Talvihoitoon vaikuttaa myös uusi laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä, joka tuli voimaan elokuun alussa. Tämän lain nojalla voimme valvoa tienpidon laatua aikaisempaa kattavammin. Kokonaan uusi käsite on ELY-keskusten ja Liikenneviraston omavalvonta. Laissa määritellään, miten tienpidon vaatimusten toteutumista seurataan ja miten puutteet korjataan. Lisäksi näistä toimenpiteistä on raportoitava julkisesti.

Digitaalisilla apuvälineillä pystymme jakamaan tienkäyttäjille ajantasaista karttatietoa siitä, miten auraukset ja hiekoitukset etenevät. Myös ajantasaisen ja ennakoivan kelitiedon olemassaolo ja kehittäminen ovat tärkeitä, jotta tienkäyttäjät osaavat varautua huonoihin keleihin ja sopeuttaa ajamisensa sen mukaiseksi.

Kokonaistavoitteenamme on, että tienpidosta vastaavina viranomaisina toimintamme on vaikuttavampaa ja parempaa. Siksi hiomme toimintatapojamme sellaisiksi, ettei tienpidon laadun pitäisi ainakaan prosesseista olla kiinni.

Väistämättömänä kysymyksenä koko tieverkkomme kunnosta ja hoidosta puhuttaessa on raha. Lisärahoitusta teiden talvihoitoon suunnattiin hieman jo viime talvena, ja mennyt talvi pysyi mielessä myös syksyn budjettiriihessä.

Riihessä päätettiin 49 miljoonan euron liikennepaketista, josta 25 miljoonaa euroa osoitetaan tiestön talvikunnossapitoon ja kelirikon hoitamiseen vuoden 2019 aikana. Tämä on tienkäyttäjien kannalta hyvä uutinen: talveen on varauduttu.

Talvisin ovat aurauksen ja liukkaudentorjunnan varassa monet tärkeät, jopa elintärkeät toiminnot. Koulubussien ja -taksien on päästävä liikkumaan turvallisesti. Maitoautojen on päästävä hakemaan maidot maatiloilta. Tavaroiden on päästävä kauppojen hyllyille. Ihmisten on päästävä työpaikoilleen. Ambulanssin ja palokunnan täytyy päästä kohteisiinsa nopeasti keleistä riippumatta.

Koska talvi ilmastonmuutoksesta huolimatta tulee Suomeen joka vuosi muodossa tai toisessa, on tärkeää huolehtia siitä, että talvikunnossapitoon osoitetaan pysyvästi riittävä määrä varoja.

Tienpitäjälle talvi ei saa koskaan tulla yllätyksenä.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri