automatisaatio, digitalisaatio, liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Uudistuminen perustuu yhteiseen tahtotilaan ja mahdollistavaan hallintoon

Harri_Pursiainen_blogi
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Markkinataloudessa yritykset tuottavat palveluita markkinoilla. Liikenteen palveluita on historiallisesti tuotettu julkisten ja yksityisten yksinoikeuksien varassa. Liikennemarkkinat, sanan varsinaisessa merkityksessä, on luotu vasta viime vuosina, eikä työ ole ihan valmis vieläkään.

Mallia haettiin viestintäalalta, jossa regulaatiolla on 30 vuodessa luotu maailman kehittyneimmät, edullisimmat ja turvallisimmat palvelumarkkinat. Sen seurauksena Suomessa käytetään absoluuttisinkin luvuin mitattuna enemmän dataa kuin esimerkiksi Saksassa ja maahan on syntynyt menestyvää telealan teollisuutta. Sääntely on kiistatta tuottanut hyötyjä asiakkaalle, palveluiden tarjoajille ja koko yhteiskunnalle.

Mitä hallinnon sitten pitää tehdä mahdollistaakseen uudistumisen?

Sääntelyn tärkein asiakas on palvelujen käyttäjä

Ensiksi pitää hoksata, kuka on asiakas. Tärkein mahdollistamisen ideologiaa edistävä askel otetaan päättäjien ja regulaattoreiden päässä. Regulaation asiakas pitää valita oikein.

Aikoinaan meidänkin ministeriömme strategiatyössä törmättiin kysymykseen asiakkaasta. Konservatiivisemman ajattelutavan mukaan sääntely on laadittava liikennepalvelun tarjoajien ehdoin. Olen itsekin ollut todistamassa aikaa, kun pykälät kirjoitettiin liikenne- ja viestintäalan yrityksissä ja etujärjestöissä, ja ministeriö jakoi ne eteenpäin omina ajatuksinaan.

Uudempi näkemys sai voimaa viestintäpolitiikan kokemuksista, jotka seurasivat siitä, että palveluiden käyttäjä nostettiin keskiöön. Regulaattori ei enää palvellutkaan teleyritysten tuottotarpeita ja sujuvaa tulonjakoa, vaan sen asiakas oli viestintäpalveluiden loppukäyttäjä, viestivä kuluttaja tai yritys. Palvelun tarjoajat olivat toki elintärkeitä kumppaneita ja asiantuntijoina, mutta regulaatio perusteltiin aina loppukäyttäjän tarpeilla.

Tuo uudempi asiakasnäkemys voitti ja laajeni liikennepolitiikkaan. Se on siitä lähtien kirjattu kaikkiin strategioihimme. Se on keskeisin mahdollistavan regulaation oppi: regulaation tärkein asiakas, markkinoiden herra ja hidalgo, on palveluiden käyttäjä.

Oppi ei ollenkaan tarkoita, että regulaattorin ja palveluiden tarjoajien intressit olisivat jotenkin perustavasti vastakkain. Päinvastoin: niillä on sama asiakas. Sääntelyviranomainen ja palveluntarjoaja voivat löytää toisensa. Regulaattorin luomassa toimintaympäristössä palveluiden tarjoajat voivat hoitaa tehtävänsä ja palvella hyvin.

Elinvoimainen liikennetoimiala ja kukoistava liiketoiminta ovat kuluttajan ja koko yhteiskunnan etu, ja hyvä sääntely on lopulta myös hyvää elinkeinopolitiikkaa. Viestintämarkkinoiden avaamismyrskyjen jälkeen eivät viestintäyrityksetkään ole toivoneet vanhaa aikaa takaisin.

Regulaattorin ei pidä valita kuluttajan puolesta

Toiseksi pitää ymmärtää disruptiota. Regulaattorin ei pidä mennä valitsemaan kuluttajan puolesta. Aika, jolloin teknologia disruptoi markkinoita niin kuin liikennealalla nyt, altistaa regulaattorin virheille. Sen ei pidä ryhtyä puolustamaan häviävää teknologiaa eikä kohtuuttomasti suosimaan uutta. Teknologianeutraalista sääntelystä ei pidä poiketa ilman painavia yhteiskunnallisia syitä.

Disruptiossa syntyy usein jännite regulaattorin ja erityisesti niiden yritysten välillä, jotka ovat disruption kohteena. Silloin regulaattorin pitää muistaa, kuka asiakas on. Asiakkaan hyödyt ja tarpeet ratkaisevat. Kauempaa tarkastellen disruptio on yleensä – vaikka ei aina – asiakkaalle hyväksi.

Luottamusta markkinoihin

Kolmanneksi pitää luottaa markkinoihin. Markkinoita luotaessa poistetaan kilpailun esteitä. Tyypillisesti alallepääsy helpottuu ja toiminnan ehdot kevenevät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että viidakon lait tulisivat kumottavien pykälien tilalle. Meillähän on kilpailu- ja kuluttajanormistoa, jota sovelletaan esimerkiksi liikennemarkkinoilla erityissääntelyn vähentyessä. Ideaalimaailmassa erityissääntely tekee itsensä lopulta tarpeettomaksi.

Käytännössä sääntelyä tarvitaan aina. Regulaation suuri ongelma on, että sillä on taipumus elää liian sitkeästi, kun maailma muuttuu. Mitä yksityiskohtaisempi pykälä, sitä suurempi riski. Hyvää tarkoittavia pykäliä saatetaan kirjoittaa varsinkin kuluttajaa suojaamaan, mutta ajan oloon hyvä regulaatio muuttuu huonoksi ja tulee estäneeksi uusia palveluita. Esimerkiksi liikennepalvelun kuluttajaa suojeleva normi kääntyy itseään vastaan, jos kuluttaja joutuu maksamaan suojelustaan sen, että markkinoille ei tule uusia palveluita.

Joskus regulaattorin pitää kajota rajustikin markkinoihin, jotta kilpailu ylipäänsä alkaisi. Esimerkiksi käyvät liikennepalvelulain tuoreet säännökset, joilla avattiin liikennepalvelun tarjoajien kaupallista dataa myös niiden kilpailijoiden käyttöön. Kovia, mutta välttämättömiä normeja.

Sääntelyn noudattamista pitää valvoa. Se on kuluttajan etu ja hyvin toimivien markkinoiden välttämätön edellytys. Ilman ammattitaitoista, rohkeaa ja riittävän toimivaltaista valvojaa regulaatio jää vain hyväksi aikeeksi. Sellaisen valvojan luominen oli liikenne- ja viestintähallinnon uudistuksen tavoite.

Mahdollisuuksista otettava kaikki irti

Tekeehän se mahdollistava hallinto muutakin kuin reguloi. On hienoa, miten Suomessa koko toimiala vie yhteisvoimin eteenpäin liikenteen digitalisaatiota. Liikenteen mahdollisuuksista ei kukaan saa kaikkea irti yksin. Liikennealan kasvuohjelma on askel yhteistyön kehityspolulla, jota pitkin liikenteen älystrategiat ovat kulkeneet jo yli vuosikymmenen.

LVM on saanut parina viime vuonna kansainvälistä tunnustusta sekä mahdollistavasta ja digitalisaation huomioivasta liikennelainsäädännöstä että edistyksellisestä viestintäpolitiikasta. Suomalainen hallinto on liikenteen palveluistumisen edelläkävijä.

Lakimme ovat maailman sallivimpia myös autonomiselle liikenteelle. Katse kääntyy nyt yrityksiin ja kaupunkeihin: saadaanko mahdollisuuksista kaikki irti? Tarvitaan ennakkoluulotonta bisnestä ja topakkaa lain valvojaa, jotta hyvät säännökset muuttuvat lihaksi parempina palveluina ja liiketoimintana.

Jatkoaskelia. Liikenteen palveluiden sääntelyssä keskeinen suunnanmuutos on ollut käyttäjän nostaminen huomion keskipisteeseen. Seuraavaksi uusi näkökulma on laajennettava infrastruktuuriin ja liikennejärjestelmän suunnitteluun. Kaupungit ovat yrityksille keskeinen alusta kehittää uusien teknologioiden sallimia liikkumisen palveluita asumisen ja elinkeinojen tarpeisiin. Mahdollisuuksien hyväksikäyttö vaatii myös kaupunkien ja valtion vahvempaa kumppanuutta.

Muutakin tarvitaan ja kaikkein eniten liikenteen hinnoittelun ja verotuksen sovittamista tukemaan liikennemarkkinoiden uudistumista ja ilmastopolitiikan tavoitteita.

Liikenteen kasvuohjelmassa meillä on hyvä tilaisuus yhdessä osoittaa, miten palveluiden käyttäjien etu, liikennepolitiikan ja elinkeinopolitiikan tavoitteet ja kukoistavan liiketoiminnan vaatimukset pystytään sovittamaan yhteen.

Harri Pursiainen

kansliapäällikkö

Kirjoitus perustuu Liiketoimintaa liikenteestä -foorumissa 2.4.2019 pidettyyn puheeseen.

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!