automatisaatio, digitalisaatio, EU, viestintä, yleinen

Mikä teknologia autojen viestintään?

Maria_Rautavirta_blogi
Yksikön johtaja Maria Rautavirta (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Automaattiliikenne alkaa konkretisoitua, kun Eurooppa tekee ensimmäisiä haparoivia päätöksiään autojen keskinäisestä kommunikaatiosta (C-ITS, Cooperative Intelligent Transport Systems). Vaikka EU:lla on vahva tahtotila ja strategiset linjaukset 5G:n käyttöönotosta, vaatii vielä paljon työtä, että EU:n komissio, neuvosto ja parlamentti ymmärtävät, miten kokonaisvaltaisesta systeemisen tason muutoksesta liikenteen ja viestinnän liitossa on kyse.

Vuodesta 2011 alkaen EU:n komissio on kehittänyt autojen välisiä turvallisuustietoviestejä. Viesteillä pyritään luomaan ratkaisu, jossa autot kertovat toisilleen aikeistaan ja ongelmistaan, kuten omasta sijainnistaan ja nopeudestaan sekä havaitsemastaan liukkaasta tiestä tai tietyöstä.

Vuonna 2014 käytössä oli vain yksi teknologia, jonka varaan ensimmäisiä viestipalveluja alettiin rakentaa EU:ssa. Tämä teknologia on wifi-pohjainen, autoihin ja tienvarsiin asennettava ITS-G5.

Viestipalveluja on kuitenkin samaan aikaan kehitetty teollisuusvetoisesti myös tukeutuen mobiiliverkkoteknologiaan. Taustalla on ajatus, että näin turvallisuusviestejä voidaan välittää edullisemmin ja kattavammin myös pyöräilijöille, kävelijöille ja vanhempiin autoihin älypuhelinten kautta. Mobiiliverkkoratkaisu tukee myös liikkumisen palvelujen ja sovellusten integroimista osaksi auton käyttöä.

Suomen ja Pohjoismaiden yhteistyöllä kehitetty vaihtoehtoinen ratkaisu on se, että turvallisuusviestipalvelut toteutetaan hyödyntämällä nykyisiä 3G- ja 4G-verkkoja. Tämä on nyt valmiina otettavaksi käyttöön. Lisäksi markkinoille on jo tulossa täysin wifi-pohjaisen ITS-G5:n korvaava, globaalisti standardoitua lyhyen kantaman mobiiliteknologiaa hyödyntävä LTE-V2X, joka on yhteentoimiva myös nykyisten 3G- ja 4G -verkkojen sekä tulevaisuuden 5G-ratkaisujen kanssa.

Euroopassa komissio puskee kuitenkin eteenpäin säädöstä, jossa wifi vahvistetaan eurooppalaiseksi autojen kommunikaation harmonisoiduksi perusteknologiaksi, johon kaikkien muiden viestintäratkaisujen tulee Euroopassa mukautua.

Globaalilla tasolla kilpailijat ovat ymmärtäneet tilanteen hyvin. USA:n ja Aasian tekemät päätökset perustuvat liikenteen sektoria laajempaan kokonaisvaltaiseen näkemykseen. Ne luovat polun mobiiliverkkoteknologian ja 5G:n hyödyntämiselle myös kommunikoivien autojen osalta.

Liikenteen automaation ja digitalisaation edistämisessä on yksittäisen teknologian menestymisen sijaan kyse Euroopassakin ennen kaikkea siitä, että kotimarkkinat luovat kysyntää, ja että mahdollistetaan uusi kasvu älykkäiden järjestelmien ja ”kaiken internetin” kynnyksellä.

Autojen kommunikaatioratkaisut ovat automaattiliikenteen ja liikkumisen palveluiden kulmakiviä ja määrittelevät ne toimintamallit ja toimijat, joiden ympärille liikenteen automaation ja digitalisaation satojen miljardien kasvuekosysteemit ja arvoketjut alkavat rakentua. Lainsäätäjän ei tulisi tehdä päätöksiä voittajateknologiasta.

Suomi yhdessä harvalukuisten kumppanimaiden ja teollisuuden kanssa on sinnikkäästi pitänyt esillä EU:ssa mobiiliverkkoteknologioiden hyödyntämiseen perustuvien ratkaisujen liikkumatilaa EU-säädöksissä, sekä laajemmin 5G:n mahdollisuuksien hyödyntämistä liikenteen sektorilla.

Suomessa on oltu siilojen purkamisessa liikkeellä ajoissa. Tehdyt säädösuudistukset liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla sekä uusi perustettu Liikenne- ja viestintävirasto parantavat mahdollisuuksiamme vaikuttaa kehitykseen Euroopassa ja globaalilla tasolla. Liikenteen eurooppalaisissa siiloissa uuden sukupolven langattomien viestintäteknologioiden ominaisuuksia tunnetaan kuitenkin edelleen huonosti, ja työtä ymmärryksen lisäämiseksi on tehtävä kaikilla tasoilla.

Matka on vielä pitkä ja vaatii suomalaista sisua ja periksiantamattomuutta. Komissio antoi kiistellyn asetuksen autojen viestipalveluista 13.3.2019. Komission suuntaa ei muuttanut edes se, että sekä tele- että autoteollisuuden edustajat kirjelmöivät komission puheenjohtajalle Junckerille ja vaativat teknologianeutraalin säädöskehyksen turvaamista, ja että telekomissaari Ansip asettui puolustamaan teollisuuden kantaa.

Nyt jäljellä on enää mahdollisuus, että neuvosto tai parlamentti käyttävät veto-oikeuttaan ja estävät asetuksen voimaansaattamisen. Suomen ja teollisuuden aktiivinen vaikuttamistyö on tuottanut tulosta: Euroopan parlamentin liikennevaliokunta äänesti komission esitystä vastaan.

EU-parlamentti äänestää asiassa tänään 17.4. Jäsenmaiden enemmistö ei päätöksen merkitystä tulevaisuuden liikenteelle ole ymmärtänyt, ja tällä hetkellä näyttää siltä, ettei neuvosto asetu komissiota vastaan. Päätöksistä riippumatta Suomi jatkaa työtä 5G:n mahdollistamisen eteen.

Maria Rautavirta

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön tietoliiketoimintayksikön johtaja

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

 

 

 

automatisaatio, digitalisaatio, liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Uudistuminen perustuu yhteiseen tahtotilaan ja mahdollistavaan hallintoon

Harri_Pursiainen_blogi
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Markkinataloudessa yritykset tuottavat palveluita markkinoilla. Liikenteen palveluita on historiallisesti tuotettu julkisten ja yksityisten yksinoikeuksien varassa. Liikennemarkkinat, sanan varsinaisessa merkityksessä, on luotu vasta viime vuosina, eikä työ ole ihan valmis vieläkään.

Mallia haettiin viestintäalalta, jossa regulaatiolla on 30 vuodessa luotu maailman kehittyneimmät, edullisimmat ja turvallisimmat palvelumarkkinat. Sen seurauksena Suomessa käytetään absoluuttisinkin luvuin mitattuna enemmän dataa kuin esimerkiksi Saksassa ja maahan on syntynyt menestyvää telealan teollisuutta. Sääntely on kiistatta tuottanut hyötyjä asiakkaalle, palveluiden tarjoajille ja koko yhteiskunnalle.

Mitä hallinnon sitten pitää tehdä mahdollistaakseen uudistumisen?

Sääntelyn tärkein asiakas on palvelujen käyttäjä

Ensiksi pitää hoksata, kuka on asiakas. Tärkein mahdollistamisen ideologiaa edistävä askel otetaan päättäjien ja regulaattoreiden päässä. Regulaation asiakas pitää valita oikein.

Aikoinaan meidänkin ministeriömme strategiatyössä törmättiin kysymykseen asiakkaasta. Konservatiivisemman ajattelutavan mukaan sääntely on laadittava liikennepalvelun tarjoajien ehdoin. Olen itsekin ollut todistamassa aikaa, kun pykälät kirjoitettiin liikenne- ja viestintäalan yrityksissä ja etujärjestöissä, ja ministeriö jakoi ne eteenpäin omina ajatuksinaan.

Uudempi näkemys sai voimaa viestintäpolitiikan kokemuksista, jotka seurasivat siitä, että palveluiden käyttäjä nostettiin keskiöön. Regulaattori ei enää palvellutkaan teleyritysten tuottotarpeita ja sujuvaa tulonjakoa, vaan sen asiakas oli viestintäpalveluiden loppukäyttäjä, viestivä kuluttaja tai yritys. Palvelun tarjoajat olivat toki elintärkeitä kumppaneita ja asiantuntijoina, mutta regulaatio perusteltiin aina loppukäyttäjän tarpeilla.

Tuo uudempi asiakasnäkemys voitti ja laajeni liikennepolitiikkaan. Se on siitä lähtien kirjattu kaikkiin strategioihimme. Se on keskeisin mahdollistavan regulaation oppi: regulaation tärkein asiakas, markkinoiden herra ja hidalgo, on palveluiden käyttäjä.

Oppi ei ollenkaan tarkoita, että regulaattorin ja palveluiden tarjoajien intressit olisivat jotenkin perustavasti vastakkain. Päinvastoin: niillä on sama asiakas. Sääntelyviranomainen ja palveluntarjoaja voivat löytää toisensa. Regulaattorin luomassa toimintaympäristössä palveluiden tarjoajat voivat hoitaa tehtävänsä ja palvella hyvin.

Elinvoimainen liikennetoimiala ja kukoistava liiketoiminta ovat kuluttajan ja koko yhteiskunnan etu, ja hyvä sääntely on lopulta myös hyvää elinkeinopolitiikkaa. Viestintämarkkinoiden avaamismyrskyjen jälkeen eivät viestintäyrityksetkään ole toivoneet vanhaa aikaa takaisin.

Regulaattorin ei pidä valita kuluttajan puolesta

Toiseksi pitää ymmärtää disruptiota. Regulaattorin ei pidä mennä valitsemaan kuluttajan puolesta. Aika, jolloin teknologia disruptoi markkinoita niin kuin liikennealalla nyt, altistaa regulaattorin virheille. Sen ei pidä ryhtyä puolustamaan häviävää teknologiaa eikä kohtuuttomasti suosimaan uutta. Teknologianeutraalista sääntelystä ei pidä poiketa ilman painavia yhteiskunnallisia syitä.

Disruptiossa syntyy usein jännite regulaattorin ja erityisesti niiden yritysten välillä, jotka ovat disruption kohteena. Silloin regulaattorin pitää muistaa, kuka asiakas on. Asiakkaan hyödyt ja tarpeet ratkaisevat. Kauempaa tarkastellen disruptio on yleensä – vaikka ei aina – asiakkaalle hyväksi.

Luottamusta markkinoihin

Kolmanneksi pitää luottaa markkinoihin. Markkinoita luotaessa poistetaan kilpailun esteitä. Tyypillisesti alallepääsy helpottuu ja toiminnan ehdot kevenevät. Se ei kuitenkaan tarkoita, että viidakon lait tulisivat kumottavien pykälien tilalle. Meillähän on kilpailu- ja kuluttajanormistoa, jota sovelletaan esimerkiksi liikennemarkkinoilla erityissääntelyn vähentyessä. Ideaalimaailmassa erityissääntely tekee itsensä lopulta tarpeettomaksi.

Käytännössä sääntelyä tarvitaan aina. Regulaation suuri ongelma on, että sillä on taipumus elää liian sitkeästi, kun maailma muuttuu. Mitä yksityiskohtaisempi pykälä, sitä suurempi riski. Hyvää tarkoittavia pykäliä saatetaan kirjoittaa varsinkin kuluttajaa suojaamaan, mutta ajan oloon hyvä regulaatio muuttuu huonoksi ja tulee estäneeksi uusia palveluita. Esimerkiksi liikennepalvelun kuluttajaa suojeleva normi kääntyy itseään vastaan, jos kuluttaja joutuu maksamaan suojelustaan sen, että markkinoille ei tule uusia palveluita.

Joskus regulaattorin pitää kajota rajustikin markkinoihin, jotta kilpailu ylipäänsä alkaisi. Esimerkiksi käyvät liikennepalvelulain tuoreet säännökset, joilla avattiin liikennepalvelun tarjoajien kaupallista dataa myös niiden kilpailijoiden käyttöön. Kovia, mutta välttämättömiä normeja.

Sääntelyn noudattamista pitää valvoa. Se on kuluttajan etu ja hyvin toimivien markkinoiden välttämätön edellytys. Ilman ammattitaitoista, rohkeaa ja riittävän toimivaltaista valvojaa regulaatio jää vain hyväksi aikeeksi. Sellaisen valvojan luominen oli liikenne- ja viestintähallinnon uudistuksen tavoite.

Mahdollisuuksista otettava kaikki irti

Tekeehän se mahdollistava hallinto muutakin kuin reguloi. On hienoa, miten Suomessa koko toimiala vie yhteisvoimin eteenpäin liikenteen digitalisaatiota. Liikenteen mahdollisuuksista ei kukaan saa kaikkea irti yksin. Liikennealan kasvuohjelma on askel yhteistyön kehityspolulla, jota pitkin liikenteen älystrategiat ovat kulkeneet jo yli vuosikymmenen.

LVM on saanut parina viime vuonna kansainvälistä tunnustusta sekä mahdollistavasta ja digitalisaation huomioivasta liikennelainsäädännöstä että edistyksellisestä viestintäpolitiikasta. Suomalainen hallinto on liikenteen palveluistumisen edelläkävijä.

Lakimme ovat maailman sallivimpia myös autonomiselle liikenteelle. Katse kääntyy nyt yrityksiin ja kaupunkeihin: saadaanko mahdollisuuksista kaikki irti? Tarvitaan ennakkoluulotonta bisnestä ja topakkaa lain valvojaa, jotta hyvät säännökset muuttuvat lihaksi parempina palveluina ja liiketoimintana.

Jatkoaskelia. Liikenteen palveluiden sääntelyssä keskeinen suunnanmuutos on ollut käyttäjän nostaminen huomion keskipisteeseen. Seuraavaksi uusi näkökulma on laajennettava infrastruktuuriin ja liikennejärjestelmän suunnitteluun. Kaupungit ovat yrityksille keskeinen alusta kehittää uusien teknologioiden sallimia liikkumisen palveluita asumisen ja elinkeinojen tarpeisiin. Mahdollisuuksien hyväksikäyttö vaatii myös kaupunkien ja valtion vahvempaa kumppanuutta.

Muutakin tarvitaan ja kaikkein eniten liikenteen hinnoittelun ja verotuksen sovittamista tukemaan liikennemarkkinoiden uudistumista ja ilmastopolitiikan tavoitteita.

Liikenteen kasvuohjelmassa meillä on hyvä tilaisuus yhdessä osoittaa, miten palveluiden käyttäjien etu, liikennepolitiikan ja elinkeinopolitiikan tavoitteet ja kukoistavan liiketoiminnan vaatimukset pystytään sovittamaan yhteen.

Harri Pursiainen

kansliapäällikkö

Kirjoitus perustuu Liiketoimintaa liikenteestä -foorumissa 2.4.2019 pidettyyn puheeseen.

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

 

 

 

 

digitalisaatio, ilmasto, infrastruktuuri, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, Ministeri Bernerin blogi, rahoitus, viestintäpolitiikka, yleinen

Yhdessä kohti Suomen hiiletöntä huomista

Anne_Berner_blogi3
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Suomalaisen liikenteen tulevaisuus ei ole kaukainen eikä vaikeasti kuviteltavissa. Teemme tulevaisuutta paraikaa. Elämme liikenteessä muutosvaihetta, jonka suunta on selvästi nähtävillä.

Kun noin neljä vuotta sitten aloitin liikenne- ja viestintäministerinä, oli siihen asti noudatettu liikennepolitiikka tullut tiensä päähän. Maailma ympärillä oli muuttunut. Viestinnän sektorilla maailman muutokseen oltiin sen sijaan jo vastattu ensimmäisten joukossa maailmassa.

Tarve vastaavanlaiseen muutokseen myös liikennesektorilla oli ilmeinen. Liikenteen markkinat oli avattava ja digitalisaation edellyttämä toimintatapojen muutos oli tehtävä mahdolliseksi. Ilmeistä oli myös, että liikenteen rahoitukseen oli löydettävä uuden ajan eväät.

Kuten odotettua, muutos herätti myös vastarintaa, eikä valmiutta kaikkiin muutoksiin löytynyt. Jos vastustusta ei olisi ollut, tuskin olisimme voineet todellisesta muutoksesta puhuakaan. Hiljalleen yhä suurempi joukko kuitenkin valveutui ja vakuuttui – ei pelkästään muutoksen välttämättömyydestä vaan myös sen mahdollisuuksista.

Myös oma koneistomme on viritetty muutoksen mahdollistajaksi. Vuodenvaihteessa aloittaneet Liikenne- ja viestintävirasto (Traficom) ja Väylävirasto tulevat luomaan edellytyksiä sekä liikenteen että viestinnän edelläkävijyydelle. Vähempää en niiltä odota.

Mikään ei ole yhtä varmaa kuin muutos. Erityisesti ilmastonmuutos, kaupungistuminen sekä julkisen talouden ja liikenteen rahoituksen haasteet pakottavat meidät uudistumaan ja uudistamaan. Helppoa se ei aina ole. Moni kokee muutoksen kourissa olonsa uhatuksi, kun taas toisille se tarjoaa jännittäviä mahdollisuuksia.

Miltä liikenteen ja viestinnän tulevaisuus näyttää?

Liikenteen ja viestinnän tulevaisuus perustuu siihen, mitä olemme tämän hallituskauden aikana rakentaneet.

Tulevaisuuden liikenne on palveluihin perustuvaa ja päästötöntä. Liikkuminen ja kuljettaminen näyttäytyvät nykyistä monimuotoisempina ja yksilöllisiin tarpeisiin räätälöityinä palveluina, jotka hyödyntävät täysimääräisesti erilaisia tieto- ja viestintäteknisiä palveluita. Tekoäly on kaikkialla käytössä, eikä teknologiselle kehitykselle näy päätepistettä.

Palvelut rakentuvat tiedolle ja ne toimivat sekä liikenne- että viestintäverkkojen varassa. Liikenne on enenevässä määrin automatisoitua ja sähköistä. Tietoliikenne- ja sähköverkkojen toimivuudella sekä tietoturvallisuudella on siten kasvava rooli.

Tulevaisuudessa etenkin suurilla kaupunkiseuduilla erilaisten personoitujen liikkumispalveluiden käyttö ja yhdistely näyttäytyvät kuluttajille yksityisautoilua edullisempana ja vaivattomampana tapana liikkua. Tulevaisuuden julkinen liikenne on elinvoimaista ja kilpailee innovatiivisuudellaan yksityisten palveluiden kanssa.

Liikenne ei ole itseisarvo, vaan se elää ja hengittää yhdyskuntasuunnittelun ytimessä ja yhteiskunnan ytimessä. Liikenne luo yhä enemmän arvoa rakentamisessa ja kaupunkisuunnittelussa.

Viestintäjärjestelmät ja -teknologiat on tulevaisuudessa valjastettu koko yhteiskunnan kehityksen moottoreiksi. Eri toimialojen raja-aidat häipyvät yhä enemmän.

Liikennejärjestelmämme ja liikenneverkkomme kunto vastaavat kehittyviä tarpeita. Erilaiset hankeyhtiöt ovat mahdollistaneet verkkojen kehittämisen ennennäkemättömällä tavalla. Liikenteen rahoitukseen on löytynyt myös muita innovatiivisia ratkaisuja.

Tulevaisuuden liikenne ei käytä fossiilista energiaa

Tulevaisuuden liikenteessä on päästy irti fossiilisesta energiasta. Liikenne on energiatehokasta. Autokantamme on uusiutunut ja vähä- tai nollapäästöisten autojen osuus käytössä olevista ajoneuvoista on kasvanut huimasti.

Henkilöautoliikenteessä valtavirtaa ovat sähkö- ja biokaasuautot, joiden määrä kasvaa nopeasti 2020- ja 2030-luvuilla. Sähköautojen hinnan alentumisen seurauksena tarjolle on tullut yhä suurempi kirjo vaihtoehtoja, jotka kukkaro kestää.

Tavanomaiset bensiini- ja dieselkäyttöiset henkilöautot ovat vähemmistössä ja niissäkin käytetään uusiutuvia polttoaineita. Raskaassa liikenteessä fossiilinen diesel pysyy käytössä pidempään kuin henkilöliikenteessä, mutta aikanaan rekatkin kulkevat biokaasulla, sähköllä tai vedyllä.

Mahdollisesti myös vetyä hyödyntävien henkilöautojen määrä on tulevaisuudessa kasvanut. Liikenteen päästöttömyyden tavoittelussa uusiutuvalla energialla kuten tuulivoimalla on suuri rooli. Teknologinen kehitys kiihtyy ilmaston lämpenemisen estämiseksi. Toivoakseni hiilen sitomisessa ilmakehästä tehdään läpimurto.

Nämä tulevaisuudenkuvat nojaavat uskoon siitä, että Suomella on osaamista ja kykyä ottaa uudet teknologiat käyttöön niin liikenne- kuin viestintäsektorillakin. Lisäksi näistä tulevaisuudenkuvista on kuultavissa, että ilmastomuutos on yksi merkittävimmistä liikenteen muutostekijöistä, eikä se jätä kylmäksi viestintäsektoriakaan.

Liikenteen päästöjen vähentäminen on välttämätöntä

Liikenteen päästövähennykset edellyttävät vahvaa johtajuutta ja askelmerkkejä, joilla saamme hiilijalanjälkemme pienemään. Tarvitsemme kunnianhimoisia tavoitteita, joilla osoitetaan suunta, johon meidän on kuljettava.

Liikenteen päästöjen vähentäminen ei voi olla valintakysymys. Se on välttämättömyys.

Syksyllä 2018 hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n erikoisraportti pysäytti ja sai meidät miettimään entistä kiireemmin niin politiikan vaikutusta kuin arjen valintoja.

Huoli ympäristöstä kanavoituu nuorten kautta. Ruotsalainen 16-vuotias ilmastoaktivisti Greta Thunberg on tullut tutuksi maailman päättäjille. Viime viikonloppuna Suomen nuoret antoivat oman ilmastojulkilausumansa. Nuorten ääni kirittää ilmastotyössä, kun lastemme ja lastenlastemme tulevaisuus on meidän käsissämme.

Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Jotta lämpötila ei nousisi enemmän kuin 1,5 astetta esiteollisesta ajasta, tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia. Niitä tarvitaan sekä kulutuksessa että tuotannossa – ja tietenkin myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä ja kuten tiedämme, siitä valtaosa tulee tieliikenteestä.

Suomi on jo sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä liikenteessä puoleen vuodesta 2005 vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi kansallisena tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuoteen 2045 mennessä.

Miten saamme liikenteestä päästötöntä ja puhdasta, ja kuinka voimme varmistua siitä, että nykyisen päästövähennyspolun kivet on oikein aseteltu?

Viime vuonna asettamani asiantuntijaryhmä kartoitti toimenpiteitä, joilla Suomen liikenteestä voitaisiin tehdä hiiletöntä vuoteen 2045 mennessä. Asiantuntijaryhmän työ avasi vilkkaan julkisen keskustelun. Se myös avasi monen silmät sille, miten valtavasta muutoksesta sekä liikennejärjestelmän että yksilön tasolla on kyse.

llmastonmuutos muokkaa myös talouttamme. Mitä vähemmän teemme ja toimimme, sitä suuremmaksi lasku kasvaa.

Suomalaisilla yrityksillä ja tutkimuslaitoksilla on valtavasti teknologista osaamista, jonka voimme valjastaa taisteluun ilmastonmuutosta vastaan. Olen ollut erityisen ilahtunut siitä, että suomalainen teollisuus on niin voimakkaasti sitoutunut päästöjen vähentämiseen.

Selvää on, että ilmastonmuutos ei taitu pelkillä kansallisilla ratkaisuilla. Suomen pitää olla kokoaan suurempi kaikissa tulevissa ilmastoneuvotteluissa. Liikennesektorilla tämä koskee erityisesti globaaleilla leveys- ja pituusasteilla operoivaa lento- ja meriliikennettä.

Viestintäsektorin haasteena on puolestaan tehostaa omaa energiankulutustaan sekä luoda ratkaisuja ilmaston lämpenemisen ehkäisemiseksi koko yhteiskunnan käyttöön.

Perusta liikenteen digitaalisille palveluille

Liikennepolitiikka on saanut tämän hallituskauden aikana uuden suunnan. Siitä on oltava ylpeä.

Kun laki liikenteen palveluista astui voimaan, saivat liikenteen digitaaliset palvelut pohjan, jolta ponnistaa. Liikennepalvelulaissa on edistyksellisellä tavalla käsitelty dataa ja sen hyödyntämistä osana liikenteen palveluita. Uusi lainsäädäntö mahdollistaa ennennäkemättömällä tavalla liikenteen palveluistumisen ja etenkin uudet niin sanotut MaaS-palvelut.

Liikenteen käyttäjälle voidaan räätälöidä avoimen datan ja yhteensopivien järjestelmien avulla sujuvia matkaketjuja. Liikenteen digitalisaatio tarkoittaa myös ajantasaista ja välittömästi siirtyvää tietoa teistä ja älykästä infraa, joka tukee älykästä liikennettä. Tähän tarvitsemme luotettavia, huippunopeita tietoverkkoja. Digitaalisen infrastruktuurin strategialla olemme luoneet edellytyksiä kaikkien yhteiskunnan sektoreiden digitalisaatiosuunnitelmille.

Suomi on myös ottanut konkreettisia askeleita 5G-teknologian käyttöönotossa. Viime syksynä huutokaupattiin 3,5 gigahertsin taajuusalue, joka mahdollistaa 5G-verkkojen rakentamisen. Suomi myönsi ensimmäisten Euroopan maiden joukossa toimiluvat tälle taajuusalueelle. Tätä edelläkävijyyttä tarvitsemme myös muilla viestintäpolitiikan osa-alueilla.

Luotettavien ja huippunopeiden tietoverkkojen lisäksi tarvitsemme toimivan ja tarkoituksenmukaisen liikenneinfrastruktuurin, jonka varaan palveluistuva, automaattinen ja enenevässä määrin sähköistyvä liikenne voi rakentua tulevaisuudessa.

Hankeyhtiöt rakennetaan liiketaloudellisin perustein

Kilpailukykyinen raideliikenne vähentää autolla kuljettuja kilometrejä ja siten hillitsee ilmastonmuutosta. Tarvitaan uusia rahoituskeinoja, koska perinteisen budjettirahoituksen tie on käyty loppuun.

Jos haluamme rahoittaa nykyisen budjettikehyksen mukaisilla rahoitustasoilla uudet nopeat raideyhteydet pohjoiseen, itään ja länteen, menisi niiden rakentamiseen vähintään 25 vuotta. Yhtä pitkäksi ajaksi jäädytettäisiin muut investoinnit liikenneverkolle.

Uusista rahoituskeinoista puhuttaessa esille nousevat hankeyhtiöt. Niiden perusajatuksena on sitoa liiketaloudellisesti liikennehankkeiden synnyttämät hyödyt kiinteäksi osaksi rahoitusta. Siten voidaan varmistaa rahoituksen kohdentuminen tehokkaalla tavalla vaikuttavimpiin hankkeisiin. Keskeisiä tulovirtoja ovat infran käyttäjiltä perittävät maksut sekä hankeyhtiöille osoitettujen kiinteistöjen tuotot.

Hankeyhtiöiden idea ei ole globaalisti uusi. Kiinteistömarkkinoiden hyödyntämistä osana raideliikenneinvestointien rahoitusta on testattu muun muassa Kööpenhaminan metroa rakennettaessa. Idean soveltaminen suomalaisiin olosuhteisiin vaatii kuitenkin yhä tiivistyvää yhteistyötä valtion ja kuntien välillä.

Jotta hankeyhtiöt saadaan toimimaan Suomen eduksi, tullaan ne rakentamaan liiketaloudellisin perustein. Yhtiön tulee saada toteuttaa tehokkaalla tavalla infrastruktuurin rakentaminen ilman eri osapuolien osaoptimointia.

Samalla on pidettävä huoli, että kannustimet yhteiskunnan kannalta keskeisten tavoitteiden toteutumiseksi ovat kunnossa. Kiinteistöomaisuuden yhdistäminen osaksi infrastruktuurin rahoitusta kannustaa omistajiksi tulevat kaupungit kaavoittamaan asemanseudut kestävästi ja tehokkaasti.

Vastaavasti raideliikenteessä avautuva kilpailu mahdollistaa käyttäjiltä perittävät maksut. Tehokkaat toimintatavat luovat hyvinvointia liikenteessä ja yhdyskuntarakenteen kehittämisessä tavalla, jollaista ei Suomessa ole aiemmin nähty.

Liikenteen verotus vaikuttaa valintoihin

Liikenteen osalta julkisella sektorilla on vielä paljon tehtävää liikenteen verotusratkaisuissa. Nykyisellään liikenteen verotus ei kannusta riittävällä tavalla liikkumispalveluiden käyttöön tai vähähiiliseen liikkumiseen. Verotuksella on voimakas vaikutus kulutusvalintoihin. On selvästi nähtävissä, että tarvitsemme liikenteen verotuksen kokonaisuudistuksen.

Liikenteen verouudistus vaatii huolellista valmistelua ja laajaa keskustelua yhteiskunnassa. On tunnustettava, että nykyisellä veromallilla emme pääse tavoitteeseen palveluistuvasta ja hiilettömästä liikenteestä.

12-vuotisella liikennejärjestelmäsuunnitelmalla pystymme jatkossa hahmottamaan entistä paremmin liikenteen tulevaisuutta ja tarvittavia investointeja. Väyläverkon perusparannuksia ja kehittämishankkeita priorisoimalla ja vaiheistamalla voimme tehdä tehokasta, ilmastoystävällistä ja tarkoituksenmukaista liikennepolitiikkaa, johon voimme kaikki sitoutua.

Muutos vaatii käyttäytymisen ja rakenteiden muuttumista

Liikenteen ja viestinnän tulevaisuuden rakennustarpeet ovat jo käsissämme. Kyse on siitä, miten hyödynnämme, skaalaamme ja kehitämme niitä edelleen.

Selkeä tulevaisuuden näkymä ei silti tee muutosvaiheesta helppoa tai yksinkertaista. Eivätkä suurimmat haasteet liity teknologisiin tai taloudellisiin tekijöihin, vaikka niilläkin on oma osansa.

Käynnissä oleva muutos tarkoittaa valtaisaa käyttäytymisen ja rakenteiden muutosta. Se vaatii rohkeutta, innovatiivisuutta ja kykyä nähdä ja ottaa käyttöön uudet mahdollisuudet. Muutos ei tapahdu hetkessä, mutta se tapahtuu vääjäämättä.

Tulevaisuuden liikenteen ja viestinnän on oltava tavoittelemisen arvoista meille kaikille. Sen hyödyt ja mahdollisuudet on kyettävä sanoittamaan, kuvittamaan ja muuttamaan todellisuudeksi siten, että haluamme yhteiskuntana ja yksilöinä tavoitella sitä.

Meillä on mahdollisuus rakentaa jotakin sellaista, joka parantaa elämänlaatuamme sekä yksilöinä että kansakuntana.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

Kirjoitus perustuu Liikenne- ja viestintäfoorumissa 5.3.2019 pidettyyn puheeseen.

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

 

digitalisaatio, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Vinkkejä voittajilta

Laitinen_Kaisa_blogi
Viestintäneuvos Kaisa Laitinen (Kuva: LVM)

Suomi tunnetaan kansainvälisesti mobiiliverkkojen ja -teknologioiden edelläkävijänä. Viimeisimpänä osoituksena tästä on maailman suurimmassa vuosittaisessa mobiilialan tapahtumassa Mobile World Congressissa Suomelle tiistaina 26.2. myönnetty merkittävä tunnustus edistyksellisestä viestintäpolitiikasta.

Palkinnon perusteluissa kiitettiin sekä suomalaista liikennepalvelulakia, jossa tieto tunnistetaan kiinteäksi osaksi liikennejärjestelmää, että edistyksellistä taajuuspolitiikkaa.

Palkinnon innoittamana on hyvä ajankohta pohtia, miksi suomalaista taajuuspolitiikkaa pidetään edistyksellisenä ja mitä muut voisivat meiltä oppia. Miksi harvaan asutun ja väkimäärältään vähäisen maan lähes koko väestön kattavissa mobiiliverkoissa liikkuu eniten dataa käyttäjää kohti koko maailmassa?

Ratkaisevia tekijöitä ovat kilpaillut markkinat sekä taajuuksien runsas ja nopeatempoinen saatavuus. Lisäksi taikasanoja ovat teknologianeutraliteetti sekä hyvä yhteistyö ja aktiivinen vuoropuhelu toimialan ja taajuuksien päällä istuvien viranomaisten välillä ja myös viranomaisten kesken. Lämpimät terveiset Traficomin taajuushallintoon!

Suomessa viestintämarkkinat avattiin kilpailulle jo 1980-luvun lopulla. Kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäinen kilpailu on pitänyt kuluttajahinnat alhaisina ja synnyttänyt innovatiivisia liiketoimintamalleja.

Suurin osa myydyistä langattomista liittymistä sisältää rajoituksettoman netin: dataa saa kuukausimaksulla käyttää niin paljon kuin sielu sietää. Se osaltaan selittää mobiiliverkon suurta datamäärää viiden miljoonan asukkaan Suomessa. Taajuuspoliittisia ratkaisuja on arvioitu myös siitä lähtökohdasta, että markkinoilla olisi jatkossakin useamman eri yrityksen tarjoamia laajakaistaverkkoja.

Suomessa mobiiliverkkojen polttoaine on otettu käyttöön aina hyvin nopeasti kansainvälisten radiotaajuuksien harmonisointipäätösten jälkeen tai jopa ennen niitä. Etenkään halutuimpia taajuuksia ei riitä kaikille. Siksi valtioneuvosto päättää kenelle, miten ja minkälaisin ehdoin taajuuksista tärkeimmät annostellaan.

Taajuuksia on osoitettu langattomalle laajakaistalle vastikkeetta tai kohtuulliseen hintaan ilman fiskaalisia tavoitteita ja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muualla Euroopassa. Näin on mahdollistettu investoinnit ja lähestulkoon ruuhkattomat verkot. Ja melkein poikkeuksetta teleyritykset ovat rakentaneet verkkojaan jopa nopeammin kuin toimilupaehdot edellyttäisivät.

Suomessa on helppo saada toimiala saman pöydän ääreen. Se on osaltaan helpottanut asioiden valmistelua. Suomi on todellinen harvinaisuus siinä, että sekä teletoimijat että perinteinen televisiotoimiala ovat tunnistaneet katselutottumusten muutokset ja niiden vaikutukset taajuuspolitiikkaan. Siksi olemme voineet siirtää taajuuksia antennitelevisioverkoilta langattoman laajakaistan käyttöön, mikä on palvellut kummankin toimialan tarpeita. Suomi on pystynyt tekemään nämä ratkaisut useita vuosia muita Euroopan maita aikaisemmin.

Olemme voineet myös tehdä rohkeita avauksia kansainvälisillä areenoilla. Ehdotuksemme televisiotaajuuksien osoittamisesta rinnakkaisesti myös laajakaistan käyttöön ei ottanut muualla Euroopassa tuulta alleen kymmenen vuotta sitten, eikä edes muutama vuosi sitten. Telepoliittisten ratkaisujen historiassa Suomi on kuitenkin ollut usein aikaansa edellä ja muut ovat päätyneet saman tyyppisiin ratkaisuihin ennemmin tai myöhemmin. Useasti vasta myöhemmin.

EU:sta tulevaa sääntelyä valmisteltaessa on yritysten keskinäisestä kilpailusta huolimatta pystytty yhteistyöhön ja löydetty yhteisiä ratkaisuja suomalaisen viestintämarkkinan parhaaksi. Eikä kyse varmastikaan ole pelkästään suomalaisten viestintämarkkinoiden pienestä koosta ja pienistä piireistä vaan asiallisesta ja yhtenäisestä toimintakulttuurista sekä halusta kehittää markkinaa oikeaan suuntaan.

Taajuuksien erilaisten käyttötarpeiden välille maalataan usein ristiriitaisuuksia, joita ei todellisuudessa pitäisi olla. Suomessa erilaisten tarpeiden välistä kitkaa on ratkottu sovittamalla niitä yhteen. Langattoman laajakaistaverkon varaaminen vain yhteen käyttötarkoitukseen ei ole välttämätöntä eikä ainakaan taajuus- tai kustannustehokasta. Siksi Suomessa viranomaiset toimivat tulevaisuudessa kaupallisissa laajakaistaverkoissa ja toiminnan erityispiirteet turvataan esimerkiksi dataliikennettä priorisoimalla. Tämä suomalainen ratkaisu on edistyksellinen ja tehty ensimmäisten joukossa maailmassa.

Sääntely ei myöskään saa johtaa yksittäisen teknologian suosimiseen nopeasti kehittyvillä markkinoilla, ja esimerkiksi autonomisessa liikenteessä tulisi edistää yleiskäyttöisiä teknologioita kuten 5G:tä yksittäisten standardien sijaan.

Viranomaisten ja koko toimialan yhteisenä tavoitteena on tehdä Suomesta 5G:n kärkimaa. Ensimmäiset 5G-taajuudet otettiin meillä käyttöön jo vuoden alussa. Taajuuksia on vuosikausien ajan annettu myös monenlaiseen testaus- ja tuotekehityskäyttöön. Suomalaista testiverkkojen kokonaisuutta käytetään uusien tuotteiden ja liiketoimintamallien kokeiluun.

Viranomaisen toimet eivät ole jääneet vain taajuuksien myöntämiseen. Viranomaisilla on myös oma 5G-teknologiaa kokeileva hanke 5G Momentum, joka pyrkii toimialat ylittävään yhteistyöhön palvelujen kehittämiseksi. Suomessa on hyvät olosuhteet kokeilla esimerkiksi älykästä ja automatisoitua liikennettä maalla, merellä ja ilmassa.

Suomessa viranomaiset ovat halunneet ottaa vahvasti mahdollistajan roolin. Tällä tavalla luodaan edistyksellistä taajuuspolitiikkaa, joka ansaitsee sille myönnetyn tunnustuksen.

Kaisa Laitinen

Kirjoittaja on viestintäneuvos verkkojen sääntely-yksikössä

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

automatisaatio, digitalisaatio, lainsäädäntö, viestintäpolitiikka, yleinen

Mahdollisuuksien taajuuksilla

Kaisa-Laitinen-fb-rajaus
Kaisa Laitinen, viestintäneuvos (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriön ydintehtävänä on varmistaa sekä ihmisten ja tavaroiden että tiedon sujuva liikkuminen. Toimivat tietoliikenneyhteydet ja niiden kautta tarjottavat palvelut ovat välttämättömiä elinkeinoelämälle, kilpailukyvylle ja meille kansalaisille.

Kaikki sähköistä viestintää keskeisimmin koskettavat säännökset on koottu sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin. Aiemmin tietoyhteiskuntakaaren nimellä tunnetun järkäleen ensimmäiseen pykälään on kirjattu ydintehtävämme; viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen.

Toisena lakiin kirjattuna tavoitteena, ja myös viranomaisen keinona sekä televisio- ja radiolähetysten että langattomien puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuden varmistamiseksi, on radiotaajuuksien tehokkaan käytön turvaaminen.

Taajuudet ovat viestintäverkkojen polttoainetta. Pyrimme tarjoamaan tätä arvokasta ja rajallista polttoainetta teleyrityksille oikea-aikaisesti ja riittävästi. Ja aika hyvin olemme siinä onnistuneetkin.

Teleyrityksemme ovat saaneet runsaasti taajuuksia joko veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, mikä on mahdollistanut yritysten investoinnit verkkoihin. Kun taajuuksia on riittävästi, verkkojen suunnittelu on helpompaa ja ne eivät ruuhkaudu niin helposti.

Valtio on asettanut taajuuksien käyttöoikeuksille kuitenkin myös riittäviä ehtoja ja velvoitteita, jotta yritykset ja kuluttajat saisivat mahdollisimman nopeasti ja laajasti laadukkaita palveluja. Ja useimmiten teleyritykset ovat jopa pistäneet valtion asettamia rakentamisvelvoitteita paremmaksi, mistä saamme kiittää osaltaan jo useita vuosikymmeniä sitten avattua markkinaa ja kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäistä kilvoittelua.

Jotta kollegani taajuushallinnossa eivät menetä yöuniaan, en juristina yritä selittää taajuuksia ja radioaaltoja koskevia fysiikan lakeja. Eikä palveluita käyttävän kansalaisen tarvitse taajuuksia tai teknologioita miettiä; silloin olemme tehtävässämme onnistuneet. Tärkeintä on, että yhteydet toimivat ja ovat riittäviä jokaisen käyttötarpeisiin.

Miksi 5G?

Tällä hetkellä ympäri maailman valmistaudutaan 5G-aikakauteen. Meillä Suomessa tänä syksynä teleyrityksille myymämme ensimmäiset 5G-taajuudet otetaan käyttöön jo ensi vuoden alussa, kansainvälisessä vertailussa ensimmäisten joukossa.

Miksi me sitten kiritämme 5G:tä, kun kolme valtakunnallista 4G-verkkoa jo kattaa lähes koko väestön ja pyörittää dataa kansainvälisesti vertailtuna paljon ja halvalla? Varmasti on myös kuluttajia, joiden nykyinenkään liittymä ei vielä toimi täysin toivotulla tavalla.

Tavoite kärkisijoista 5G-kilpajuoksussa ei ole (vain) insinöörien ja virkamiesten iloksi. Maailma muuttuu ja meidän on pysyttävä mukana. 5G liikuttaa tietoa nopeammin ja varmemmin kuin edelliset sukupolvet ja siten vastaa tiedonsiirron kasvavaan määrään myös seuraavilla vuosikymmenillä.

Kuluttajille 5G tarkoittaa kymmenkertaisesti nopeampaa ja vakaampaa langatonta tiedonsiirtoa. Se mahdollistaa nykyistä laajemman etätyöskentelyn ja yhä personoidumpia media- ja viihdesisältöjä parhaalla kuvanlaadulla paikasta riippumatta.

5G-verkot eivät vielä korvaa nyt käytössä olevia verkkoja, vaan täydentävät niitä. 5G:n käyttöönotto itseasiassa vähitellen parantaa myös 4G-liittymiä.

Esineiden internetistä kaiken internetiksi

5G:n käyttöönotto mahdollistaa teollisuudelle ja yrityksille uutta liiketoimintaa ja tehokkaammat prosessit. Esineiden internet, eli esineiden varustaminen erilaisilla datasensoreilla, laajentuu myös aivan uusille alueille. Jääkaappi, joka tilaa itsekseen lisää maitoa on klassinen, mutta ehkä hieman väheksyvä esimerkki uuden teknologian tarjoamista monista mahdollisuuksista.

Esineiden verkoston massiivisen dataliikenteen hyödyntäminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi etäohjausta, etähallintaa, mittaamista, ohjelmointia ja automaatiota. Teollisuudelle se merkitsee uusia valmistusmenetelmiä.  Terveydenhuollossa voidaan hyödyntää etäpalveluja, reaaliaikaista terveydenhuoltoa ja terveyden seurantaa. Maatalous tehostuu, kun toimintoja voidaan entistä enemmän automatisoida ja ajoittaa esimerkiksi reaaliaikaisen ympäristönseurannan mukaan.

Älykäs liikenne mahdollistaa ajantasaiseen tilannekuvaan perustuvat käyttäjäkeskeisemmät ja sujuvammat matka- ja logistiikkaketjut. Osa liikenteestä on automatisoitua, mikä tekee siitä turvallisempaa ja tehokkaampaa. Kodeissa laitteet suorittavat toistuvia mekaanisia toimintoja ohjelmoidusti tai etäohjauksessa, mikä muuttaa asunnot taloudellisemmiksi ja energiatehokkaammiksi älykodeiksi. Älykkäissä kaupungeissa tiedon kerääminen ja jakaminen mahdollistaa parempia palveluja ja tehokkaamman resurssien käytön.

Sääntelyä uudistetaan

5G:tä ja sen mahdollistamia palveluja on testattu Suomessa jo jonkin aikaa. Toivottavasti ensimmäisiä 5G-liittymiä tarjotaan kuluttajille jo ensi vuonna ja laajasti viimeistään vuonna 2020. Edellä maalatut tulevaisuudennäkymät toteutunevat vähitellen ja edellyttävät paljon työtä sekä yrityksissä että viranomaisissa.

Ensimmäisten 5G-taajuuksien käyttöönotto on nyt mahdollista, mutta työmme jatkuu. Ensi syksynä järjestettävässä maailman radiotaajuuskonferenssissa tehdään tärkeitä kansainvälisiä päätöksiä 5G:n tarvitsemista lisätaajuuksista. Konferenssiin valmistautuminen ja siellä vaikuttaminen on iso urakka etenkin viranomaisille. Edistyksellisen taajuuspolitiikkamme ansiosta olemme saaneet kansainvälisesti taajuushäirikön maineen, mihin olemme suhtautuneet suorastaan ylpeydellä. Jotain kertoo se, että Suomen viestintäverkoissa liikkuu eniten dataa asiakasta kohden koko maailmassa.

Myös EU:n sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokonaisuudistuksen eli niin sanotun telepaketin kansallinen täytäntöönpano käynnistyy ensi vuoden alussa ja edellyttää lakijärkäleemme perkaamista ja uudistamista.

Lainvalmistelussa tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia telepalveluiden saatavuuteen ja laatuun. Näin ollen tätäkin tärkeää hanketta tullaan varmasti valmistelemaan totuttuun tapaan toimialan kanssa keskustellen.

Kaisa Laitinen

kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osastolla

digitalisaatio, esteettömyys, liikenne, viestintä, yleinen

Erilaisuuden huomioimisen pitäisi olla standardi

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Esteettömyys helpottaa meidän kaikkien elämää. Ei ainoastaan heidän, joille se on välttämätöntä. Erilaisuuden huomioimisen pitäisikin olla standardi.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime vuonna liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskevan toimenpideohjelman. Se on tarpeellinen ja ajankohtainen, koska yhä useammat palvelut tilataan tai niitä käytetään älylaitteilla. Nyt on hyvä hetki katsoa, miten ohjelman suosituksia on otettu käyttöön.

Haluan korostaa, että tämän kirjoituksen aiheena oleva ohjelma ei koske liikenteen yleistä, fyysistä esteettömyyttä, vaan liikenteeseen ja viestintään liittyviä digitaalisia palveluja.

Toimenpideohjelma on suunnattu pääasiassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastoille, mutta se toimii ohjenuorana myös esimerkiksi tuotekehittelijöille, palvelujen tarjoajille ja tuottajille sekä kenelle tahansa liikenteen tai viestinnän alan toimijalle. Lisäksi vipuvaikutusta synnyttää virastojen ominaisuus ostajina: jos ostaja edellyttää tuotteelta tai palvelulta esteettömyyttä, on tarjoajan täytettävä nämä vaatimukset.

Peruslähtökohtana on, että yleisiä digitaalisia palveluja, esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita, tulee kehittää mahdollisimman monelle soveltuviksi. Siis esteettömiksi. Esteettömyys tarkoittaa sitä, että henkilö pystyy käyttämään palvelua riippumatta iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä.

Tavoitteena on, että yleiset palvelut olisivat niin käyttäjäystävällisiä, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Tämä edellyttää sitä, että kaikille sopiva suunnittelu eli ”Design for All” lähtee jo piirustuspöydältä. On järkevämpää ja myös taloudellisempaa rakentaa alusta lähtien esteetön palvelu tai laite kuin joutua korjaamaan jo kerran tehtyä.

”Design for All” -periaatteen lisäksi toimenpideohjelman painopisteitä ovat lainsäädäntö ja tieto.

Kohti parempaa tiedon saatavuutta

Nykyisin esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä sisältyy useisiin alan yleisiin lakeihin, mutta edistämistavoite ei ilmene niistä selkeästi. Yhdenvertaisuusvaikutukset tulisi huomioida aina uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa tai nykyistä muutettaessa. Lisäksi esteettömyydestä on olemassa teknistä sääntelyä ja suosituksia, jotka täytyisi osata hyödyntää esimerkiksi kilpailutettaessa palveluja.

Ohjelmassa painotetaan myös liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempaa saatavuutta. Tiedon puute johtaa helposti siihen, ettei palveluja osata tai uskalleta käyttää, ja tämän seurauksena jäädään kotiin.

Tiedon saatavuus edellyttää sitä, että tieto ja sen välittämiseen tarvittavat rajapinnat ovat avoimia. Tätä kohti ollaan jo menossa. Kesällä voimaan tullut liikennepalvelulaki velvoittaa avaamaan uusien innovatiivisten palveluiden kehittämisen näkökulmasta oleellisia tietoja eli dataa reiteistä, pysäkeistä, aikatauluista, hinnoista sekä palvelun saatavuudesta ja esteettömyydestä.

Lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että liikennepalvelujen digitaaliset asiakasliittymät ovat esteettömiä. Esteettömien sovellusten lisäkustannukset ovat vähäisiä. Pikemminkin on kysymys siitä, että asia tiedostetaan ja esteettömiä palveluja osataan tehdä.

Samalla on kuitenkin otettava huomioon ne, jotka syystä tai toisesta eivät pysty lainkaan käyttämään digitaalisia palveluja. Heitä varten tarvitaan esimerkiksi puhelinpalvelua tai vaihtoehtoisia myynti- ja palvelukanavia.

Tärkeintä asenteiden muutos

Myös viestinnän digitaalisiin palveluihin on tullut lisää esteettömyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä sen jälkeen, kun toimenpideohjelma julkaistiin.

EU:n saavutettavuusdirektiivi edellyttää, että julkisen sektorin organisaatioiden verkkosivut ja mobiilisovellukset tulee tehdä saavutettaviksi kaikille. Tämä koskee luonnollisesti myös meidän hallinnonalaamme.

Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivustolle myönnettiinkin Saavutettavuus huomioitu -leima maaliskuussa 2017. Sivustoilla, joille leima on myönnetty, on erityisesti otettu huomioon käyttäjät, joilla on näkö- tai kuulovammoja, motorisia tai kognitiivisia rajoitteita, sekä seniorit. Myös yksityinen sektori soveltanee tätä vaatimusta tulevaisuudessa.

Television ääni- ja tekstipalveluita on lisätty. Tekstitys ja äänitekstitys toimivat kaikissa Yleisradion ohjelmissa. Viime keväänä annetussa asetuksessa näiden palvelujen osuutta kaupallisten toimijoiden ohjelmissa nostettiin 50 prosentista 75 prosenttiin.

Liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskeva toimenpideohjelma kattaa vuodet 2017-2021. Varmasti ohjelmaa päivitetään uusien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi myös vuoden 2021 jälkeen.

Ohjelmia tulee ja menee, mutta peruskysymys meillä on aina edessämme: asenteet. Niistä esteettömyyden edistäminen on paljolti kiinni.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021

 

automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely, kävely ja pyöräily, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, matkaketjut, Ministeri Bernerin blogi, pyöräily, ympäristö

Viisi näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja liikenteeseen

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Nyt on kova kiire. Näin varoittaa 8.10.2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) erikoisraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Maapallon lämpötila ei saisi nousta yli 1,5 astetta. Jos raja ylitetään riskit ja seuraukset ovat merkittäviä. Nykytahdilla raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Muutosta voidaan hillitä, mutta toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin nyt heti, ei vasta tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu jo. Suomessa on maanviljelyksessä koettu vakavia tulonmenetyksiä kuivuuden ja märkyyden takia. Viime kesä oli monella tilalla katovuosi, jonka kaltaista harva viljelijä oli aiemmin kokenut. Maailmalla laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuivuuden vuoksi, jos mitään ei tehdä.  Arktisella alueella ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin missään muualla ja sillä on peruuttamattomia vaikutuksia alueen herkkään luontoon, ihmisiin ja elinkeinoihin.

On tärkeää ymmärtää ympäristömuutosten yhteys paitsi talouteen myös elämäntapaamme. Tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa, myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä.

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, mikä on paras tapa vähentää liikenteen päästöjä. Nostan esille viisi erilaista näkökulmaa: verotus, sähköautot, kävely ja pyöräily, maaseudulla liikkuminen ja viidentenä globaali näkökulma.

1.  Ohjataan verotuksella autokannan nuorentamista

Suomen autokanta on vanhaa ja ikääntyneet autot saastuttavat. Autokannan uudistaminen on yksi keino liikenteen päästöjen vähentämisessä. Hinta taas on yksi tärkeimmistä auton hankintaan vaikuttavista tekijöistä.

Autoveron tasoa merkittävästi laskemalla hankintahintaa saataisiin alemmaksi ja autokantaa uudistettua nopeammin. Auton valmistuksen osuus auton elinkaaren aikaisista päästöistä on niin pieni, että vanha auto kannattaa nykyisellä teknologiakehityksellä vaihtaa uuteen jopa alle kymmenen vuoden ikäisenä.  Jotta uudistuksella olisi vaikutusta, veronalennukset tulisi kohdentaa erityisesti nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin.

Veroja alentamalla autokanta uusiutuisi. Veroratkaisuilla ja vanhojen autojen romutuspalkkiolla voidaan ohjata kuluttajien valintoja. Vanhojen suuripäästöisten autojen sijaan liikenteeseen on saatava energiatehokkaampia ja pienipäästöisempiä autoja.

Verotuksen käyttö autokannan uudistamiseen on keinona suoraviivainen. Jotta tavoitteisiin päästään, nämä päätökset on tehtävä. Autoveron alentaminen auttaa vähentämään myös vanhojen autojen tuontia.

Tänä vuonna Suomeen tuodaan arviolta jopa 40 000 käytettyä autoa, lähinnä Saksasta ja Ruotsista. Nämä autot ovat usein vanhahkoja, suuripäästöisiä dieselautoja, jotka säilyvät käytössä pitkään. Kun tavoitteena on liikenteen päästöjen vähentäminen, näiden autojen kasvava kanta on ongelma.

2. Sähköisellä liikenteellä on merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköautojen hankintatuki. Tuen suuruus on 2000 euroa. Se myönnetään yksityiselle henkilölle, joka ostaa tai pitkäaikaisvuokraa käyttöönsä täyssähköauton.

Tuki ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusia tuettuja sähköautoja on tähän mennessä ostettu alle 200 kappaletta. Tavoitteet ovat kaukana horisontissa. Päämäärä on, että liikenteessä olisi vuonna 2020 vähintään 20 000 ja vuonna 2030 vähintään 250 000 sähköautoa. On ilmiselvää, että tuen myöntämisen ehtoja on tarkistettava.

Sähköistä liikennettä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti. Liikenteen sähköistyminen vaatii useita eri toimenpiteitä.  Poliittisin päätöksin voidaan edistää esimerkiksi taloyhtiöiden latausinfran rakentamista.

Kun katsotaan sähköisen liikenteen tulevaisuuteen ei pelkkä yksityisautoilun tarkastelu riitä. On etsittävä mahdollisuuksia myös kumipyörillä kulkevasta tavaraliikenteestä. On oltava avoin sähköön perustuville ratkaisuille muidenkin liikennemuotojen osalta.  Merkkejä tulevasta on nähtävissä niin merenkulun kuin ilmailunkin alueella.

Liikenteen tulevaisuudessa odottaa suuri sähköinen muutos. Euroopan unionissa on juuri neuvoteltu autojen päästövähennystavoitteista. Näillä tavoitteilla on suora vaikutus autonvalmistajiin. Suunnittelupöydille ja tuotantolinjoille on pian tulossa merkittävä määrä vähäpäästöisiä autoja.

Suomelle korkean teknologina maana on luontevaa kulkea liikenteen sähköistämisen etujoukoissa. Muutos on mahdollisuus sekä ilmastolle että liiketoiminnalle. Mahdollisuuksiin kannattaa ja täytyy tarttua nyt, ei huomenna.

3. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on panostettava

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös valmistuivat maaliskuussa. Molempien tavoitteena on, että kävely- ja pyörämatkojen määrät kasvaisivat 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Kansanterveyden kannalta myönteistä ja päästötöntä liikkumista voidaan edistää suhteellisen pienillä muutoksilla ja tuella. Kävelyn ja pyöräilyyn liittyvästä potentiaalista kertoo esimerkiksi kaupunkipyörien suuri suosio.

Kaupungeilla ja kaavoituksella on muutoksessa tärkeä rooli. Kevyt liikenne on huomioitava myös valtion vastuulla olevissa liikenneverkkohankkeissa sekä osana matkaketjuja.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tarvitaan rahaa. Tarvittavat panostukset eivät ole valtiontalouden näkökulmasta suuria. Niiden hyödyt ovat kuitenkin merkittäviä sekä ilmaston että kansanterveyden näkökulmista On tärkeää, että näihin hankkeisiin suunniteltujen rahojen kohdalla ei käytetä punakynää.

4. Liikenteen muutos tuo maaseudulle mahdollisuuksia

Liikennepalvelulaki tuo uusia mahdollisuuksia maaseudun liikkumiseen ja logistiikkaan. On tärkeää mahdollistaa uusia liikkumisen palveluita. Esimerkiksi esteet ihmisten ja tavaroiden kuljettamiselle samoilla palvelukyydeillä on poistettu.

Uudet liikkumisen palvelut eivät poista tarvetta yksityisautoiluun, eikä niin ole tarkoituskaan. Ne kuitenkin luovat vaihtoehtoja ja tehostavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Samalla pienenevät liikenteen päästöt.

Maaseudullakin liikenteen käyttövoimaratkaisut ovat tärkeitä. Sähkö yksin ei kuitenkaan ratkaisuksi riitä. Tarvitaan muassa maatalouden sivutuotteisiin perustuvaa puhdasta energiaa. Tulevaisuudessa esimerkiksi biokaasu on yhä useamman paikallisesti tuotettu liikkumisen energianlähde, erityisesti maaseudulla.

Mahdollistava lainsäädäntö on tärkeää uuden kehittämiselle. Liikenne- ja viestintäministeriössä mahdollisuuksia on luotu liikennepalvelulailla On tärkeää, että uuden luominen ja muutos huomioidaan myös muilla hallinnonaloilla.

5. Kaikkien on hoidettava osuutensa, vapaamatkustajille ei ole tilaa

Kaikilla kasvihuonekaasupäästöillä on väliä. Kaikki maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen osana Pariisin sopimusta. Myös meidän on hoidettava oma osuutemme.

Suomessa laaja-alainen liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä eli ILMO45 on etsinyt keinoja hiilettömään liikenteeseen. Työryhmän väliraportti julkaistiin syyskuussa. Loppuraportin ryhmän työstä saamme joulukuussa. Se on skenaario päästöttömästä liikenteestä vuonna 2045. Odotan sitä mielenkiinnolla.

On ollut hienoa seurata, miten laajalla rintamalla tätä työtä on tehty. Olen kiitollinen viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyöstä ja sitoutumisesta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti sähköisti keskustelun kaikkialla maailmassa. Sen viesti on selvä: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Yhtä selvä on johtopäätös: Nyt on toimittava ja löydettävä yhdessä keinot ennakkoluulottomille ratkaisuille ja päätöksille. Kaikkien on osallistuttava. Ratkaisut löydetään yhdessä.

Anne Berner
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

 

 

automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely ja pyöräily, liikenne palveluna, matkaketjut, yleinen

Liikenteen palvelut parantamaan elämänlaatua

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Älyliikenteestä on totuttu puhumaan automaation asteiden ja teknologisen kehityksen kautta. Tällä viikolla Kööpenhaminassa järjestettävän maailman älyliikennekonferenssin teema on kuitenkin elämänlaatu, Quality of Life. Teema haastaa löytämään kytköksen teknologian ja ihmisen välillä.

Suomessa ja Pohjoismaissa edistetty Mobility as a Service (MaaS), liikenne palveluna –ajattelu yhdistää teknologisen kehityksen ja ihmislähtöiset palvelut toisiinsa. Ajattelemme, että liikenteen tulisi olla palveluihin perustuvaa ja asiakaslähtöistä. Tämä on ollut lähtökohta myös kesällä pääosin voimaan tulleessa liikennepalvelulaissa 2018.

Sujuviksi matkaketjuiksi yhdistettyjen liikenteen palveluiden käyttämisen pitäisi olla helppoa ja edullista. Niiden tulisi voittaa yksityisautoilu sekä hinnassa, että elämänlaadun parantamisessa. Tämä voi edellyttää myös meiltä käyttäjiltä ajattelutavan muutosta – liikenne ei olekaan tietty väline, vaan tarpeisiimme sopeutuva palvelukokonaisuus. Liikenne palveluna ei myöskään tarkoita yksityisautoilun kieltämistä tai kurittamista, vaan aidosti kilpailukykyisen vaihtoehdon tarjoamista niille, jotka eivät halua omistaa autoa.

Niin palveluita, kuin ne mahdollistavaa sääntelyäkin on kehitettävä asiakkaan tarpeet edellä. Uusien MaaS-palveluiden turvallisuus ja oikeudet ovat aiheita, joista käydään globaalisti keskustelua päättäjien ja alan toimijoiden kesken. Esimerkiksi Euroopan komissio on tunnistanut tarpeen turvata matkustajanoikeudet multimodaalisissa matkaketjuissa, joissa loppukäyttäjän ostama matka koostuu useammasta kuin yhden palveluntarjoajan liikkumispalvelusta.

Älykkäät palvelut auttavat vähentämään päästöjä

Elämänlaatuun liittyvät kiinteästi myös liikenteen ilmastokysymykset. Päästöjen vähentämisen eri keinot ovat aihe, jota käsitellään nykyään jokaisessa valistuneessa liikennekeskustelussa, ympäri maailmaa.

Tavoitteenamme on hiilidioksidipäästöjen puolittamisen lisäksi esimerkiksi ruuhkien vähentäminen. Yksi tärkeä keino tähän pääsemiseksi on liikenteen kestävien palveluiden, kuten joukkoliikenteen ja jaettujen kyytien kasvava käyttö, sekä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen. Tämä puolestaan edellyttää tiedon hyödyntämistä ja liikenteen infrastruktuurin suunnittelua ilmastotavoitteita tukien.

Infrastruktuurin tulee tukea ja kannustaa vähäpäästöisen liikenteen palveluiden käyttöön siirtymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa parempia raideliikenneyhteyksiä, kävely- ja pyöräteitä, joukkoliikennettä tukevaa liityntäpysäköintiä sekä –kuljetuksia. Tulevaisuudessa liikenteen automaation tulee myös tukea kestävien liikennemuotojen käyttöä ja kehitystä.

Käyttäjien tarpeet liikenteen palveluille eroavat toisistaan, eikä tulevaisuuden älykästä liikennejärjestelmää voida suunnitella vain yhteen muottiin sopivaksi. Olennaista on, että se mahdollistaa monien eri liikenteen palveluiden ja muotojen käyttämisen.

Yhteistyötä yli maa- ja sektorirajojen

Kööpenhaminassa olen tavannut myös muiden Pohjoismaiden päättäjiä. Suomi ja Pohjoismaat ovat olleet aktiivisia edelläkävijöitä kestävän liikenteen ja liikenteen palveluistumisen kentällä. Samankaltainen väestörakenteemme, arvopohjamme ja maantieteelliset erityispiirteemme kannustavat jatkamaan tiivistä yhteistyötä liikenteen kestävien, elämänlaatua parantavien ratkaisujen löytämiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin välillä, niin kaupungeissa, Suomessa kuin Euroopassakin. Julkisen liikenteen sujuva yhdistäminen erilaisiin yksityisiin palveluihin tapahtuu datan hyödyntämisen ja järjestelmien yhteensovittamisen kautta. Voittajia ovat palveluiden käyttäjien lisäksi palveluntarjoajat, joille uudet liikenteen palvelukokonaisuudet tuovat lisää asiakkaita.

Tulevaisuuden visiot voivat välillä tuntua todellisuudesta vieraantuneilta utopioilta. On totta, että liikenteen palveluistuminen on vasta aluillaan ja paikoin vielä hyvin marginaalista.

Globaalien liikenteen palvelumarkkinoiden ennustetaan kasvavan satojen miljardien eurojen arvoisiksi jo lähivuosina. Jos haluamme, että näillä markkinoilla pärjäävät elämänlaatuamme parantavat ratkaisut, toimeen on tartuttava tänään.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

digitalisaatio, ilmasto, liikenne palveluna, yleinen

Transport services to improve the quality of life

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

When we talk about intelligent transport systems and services (ITS), we are used to addressing the topic through stages of automation and technological advances. However, the theme chosen for the ITS World Congress arranged in Copenhagen this week is Quality of Life. It challenges us to look for the connection between technology and human beings.

Finland and the Nordic countries have promoted the Mobility as a Service (MaaS) thinking that links the technological development with human-centred services. We believe that transport should be based on services and it should be customer-oriented. This was also the premise for the Transport Services Act that, for most parts, entered into force in summer 2018.

The use of transport services that have been integrated into smooth travel chains should be easy and inexpensive. They should surpass the use of a private car in terms of both the price and the quality of life. This also requires us, as users, to think differently – transport does not refer to a specific means of transport but is a service package that can be adjusted to meet our needs. MaaS does not mean that private motoring would be forbidden or made punishable – it aims to provide a genuinely competitive alternative for those who do not want to own a car.

Both the services and the regulation enabling them must be developed with the needs of the customer in mind. Topics of global discussion among the decision-makers and stakeholders in the sector include the security and rights of the new MaaS services. For example the European Commission has identified the need to secure the traveller’s rights in multimodal travel chains, if the trip bought by the end user consists of mobility services provided by more than service provider.

Intelligent services help reduce emissions

Closely connected with the quality of life are also climate issues in the transport sector. The different means to reduce emissions are a topic of every educated discussion on transport around the world.

In addition to halving the CO2 emissions, we also aim at reducing congestion. Important means to achieve this is to increase the use of sustainable services in transport, such as public transport and ride-sharing, and promote walking and cycling.  This, in turn, calls for utilisation of data and planning of the transport infrastructure supporting the climate targets.

The infrastructure must support and encourage the introduction of low-emission transport services.  In practice, this means better rail connections, walking and cycling paths, park-and-ride facilities and transport services that support public transport. In future, the use and development of sustainable transport modes must also be supported by transport automation.

Users’ needs are different and the intelligent transport system of the future cannot be designed with only one model in mind. It is essential that the system will allow the use of many different transport services and modes.

Cooperation across national and sectoral borders

In Copenhagen, I have met decision-makers of other Nordic countries. Finland and the Nordic countries have been active leaders in sustainable transport and servicification. Our similar demographies, value bases and geographical characteristics encourage us to continue our close cooperation in seeking sustainable solutions that improve the quality of life.

Cooperation is also needed between the private and public sectors, in cities, in Finland and in Europe. Linking public transport with various private services will take place through data utilisation and system integration. Both the users and the providers of the services will win as the new transport service packages will bring more customers.

Sometimes the future visions may seem like a utopia that has little to do with reality. It is true that the servicification in the transport sector is just beginning and is in some places still very marginal.

The global transport service markets are expected to reach hundreds of billions of euros already in the coming years. If we want these markets to endorse solutions that improve the quality of our life, we need to take action today.

Anne Berner

Minister of Transport and Communications

 

automatisaatio, digitalisaatio, meriliikenne, Rakkaudesta infraan

Digitalisaatiolla tehoa satamien toimintaan

Laura Vilkkonen (Kuva: LVM)
Laura Vilkkonen (Kuva: LVM)

Satamat ovat Suomen viennille ja taloudelle ehdottoman tärkeitä. Ne toimivat solmukohtina meri- ja maakuljetusten välillä. Suomessa ulkomaan tavarakuljetuksista merikuljetusten osuus tuonnista on lähes 80 % ja viennistä yli 90 %. Kaikki me tunnemme hokeman, jonka mukaan Suomi on saari ja tämähän sen todistaa. 

Maailmalla satamien automatisointikehitys on ollut vauhdikasta, mutta olemmeko me Suomessa pysyneet perässä? Meiltä löytyy yrityksiä, joilla on huippuosaamista automaation kehittämisessä ja tarjonnassa, mutta väitän, että tätä ei ole Suomen satamissa vielä hyödynnetty.   

Johtuuko se siitä, että monet suomalaiset satamat ovat varsin pieniä toimijoita? Prosessien muuttaminen kun edellyttää investointeja. 

Koko liikennesektori on tulevina vuosikymmeninä valtavien muutosten edessä, eikä meriliikenne ole tässä suhteessa mikään poikkeus. Myös satamien kehitys on väistämätöntä, koska niiden on pystyttävä vastaamaan merenkulun automatisaatioon.  

Itseohjautuvat alukset asettavat satamille uudenlaisia vaatimuksia, joihin niiden on vastattava oman tulevaisuutensa sekä Suomen kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Tämä edellyttää esimerkiksi robotiikan täysimääräistä hyödyntämistä.  

Maksimaalisten hyötyjen saavuttaminen edellyttää myös sitä, että koko liikenneketju on digitalisoitu. Siirtymisen liikennemuodosta toiseen – vaikkapa rekasta laivaan – tulee olla mahdollisimman sujuvaa ja sen tulee tulevaisuudessa perustua digitaaliseen tietoon.  

Koko liikennejärjestelmän automatisoinnilla voidaan saavuttaa merkittäviä tehokkuushyötyjä, luoda uutta liiketoimintaa sekä alentaa logistiikan ja liikenteen ympäristöhaittoja. 

Digitaalisen tiedon hyödyntäminen satamassa ja logistiikassa on avain prosessien tehostamiselle. Tiedon avulla lastien siirtämistä satamissa pystytään tehostamaan ja optimoimaan, jolloin tarve ylimääräiselle varastoinnille vähenee. Liian usein kuljetusketjut liikkuvat vajaina.  

EU-tasolla on laskettu, että 10-30 %:n tehostaminen logistiikassa säästäisi vuosittain yrityksiltä 100-300 miljardia euroa. Samalla hiilidioksidipäästöt vähenisivät 15-30 %. Digitalisaation hyödyt logistiikkasektorille maailmalaajuisesti voisivat olla 1500 miljardia dollaria vuoteen 2025 mennessä. Kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta muutokselta, eikö totta? 

Pieni ja helppo askel kohti uutta tulevaisuutta on siirtyminen sähköisiin rahtikirjoihin. Meriliikennealan henkilöstö käyttää vuosittain 4,6 miljoonaa tuntia satamakäynteihin liittyviin ilmoituksiin. Tämä on valtava hallinnollinen taakka alan toimijoille, joten prosessin yhdenmukaistamiselle ja yksinkertaistamiselle olisi suuri tarve.  

Sähköinen rahtikirja on tässä oiva työkalu. Sähköiset rahtikirjat myös ehkäisevät väärinkäytöksiä ja parantavat lastiturvallisuutta, koska ne ovat lähtökohtaisesti luotettavampia kuin paperiset rahtikirjat.  

Maantieteellinen sijaintimme on Suomelle suuri mahdollisuus, joka pitää hyödyntää. Suomen kautta kulkee lyhin reitti Euroopasta Aasiaan ja lisäksi meillä on ainutlaatuinen asema idän ja lännen välillä. Tätä vahvuutta on jo osattu hyödyntää lentoliikenteessä, etenkin henkilöliikenteessä, mutta tämä tulisi hyödyntää myös tavaraliikenteen ja logistiikan puolella. 

Satamissa voi aistia tulemisen ja menemisen. Satamista aukeavat väylät koko Suomeen ja maailmalle. Muutos on satamainfran ydin: tuleminen ja meneminen, vieminen ja tuominen pysyy, ja digitalisaatiolla tätä perustehtävää pyritään vain tehostamaan. 

Laura Vilkkonen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön tieto-osaston ylijohtaja ja osastopäällikkö.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Rakkaudesta infraan tunnus