digitalisaatio, esteettömyys, liikenne, viestintä, yleinen

Erilaisuuden huomioimisen pitäisi olla standardi

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Esteettömyys helpottaa meidän kaikkien elämää. Ei ainoastaan heidän, joille se on välttämätöntä. Erilaisuuden huomioimisen pitäisikin olla standardi.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkaisi viime vuonna liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskevan toimenpideohjelman. Se on tarpeellinen ja ajankohtainen, koska yhä useammat palvelut tilataan tai niitä käytetään älylaitteilla. Nyt on hyvä hetki katsoa, miten ohjelman suosituksia on otettu käyttöön.

Haluan korostaa, että tämän kirjoituksen aiheena oleva ohjelma ei koske liikenteen yleistä, fyysistä esteettömyyttä, vaan liikenteeseen ja viestintään liittyviä digitaalisia palveluja.

Toimenpideohjelma on suunnattu pääasiassa liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastoille, mutta se toimii ohjenuorana myös esimerkiksi tuotekehittelijöille, palvelujen tarjoajille ja tuottajille sekä kenelle tahansa liikenteen tai viestinnän alan toimijalle. Lisäksi vipuvaikutusta synnyttää virastojen ominaisuus ostajina: jos ostaja edellyttää tuotteelta tai palvelulta esteettömyyttä, on tarjoajan täytettävä nämä vaatimukset.

Peruslähtökohtana on, että yleisiä digitaalisia palveluja, esimerkiksi kuljetusyritysten verkkopalveluita, erilaisia mobiilisovelluksia ja television tilausohjelmapalveluita, tulee kehittää mahdollisimman monelle soveltuviksi. Siis esteettömiksi. Esteettömyys tarkoittaa sitä, että henkilö pystyy käyttämään palvelua riippumatta iästä, mahdollisesta toimintarajoitteesta kuten näkö- tai kuulovammasta, tai esimerkiksi kielestä.

Tavoitteena on, että yleiset palvelut olisivat niin käyttäjäystävällisiä, että erityisratkaisuja tarvittaisiin korkeintaan täydentämään yleistä tarjontaa. Tämä edellyttää sitä, että kaikille sopiva suunnittelu eli ”Design for All” lähtee jo piirustuspöydältä. On järkevämpää ja myös taloudellisempaa rakentaa alusta lähtien esteetön palvelu tai laite kuin joutua korjaamaan jo kerran tehtyä.

”Design for All” -periaatteen lisäksi toimenpideohjelman painopisteitä ovat lainsäädäntö ja tieto.

Kohti parempaa tiedon saatavuutta

Nykyisin esteettömyyttä edistävää lainsäädäntöä sisältyy useisiin alan yleisiin lakeihin, mutta edistämistavoite ei ilmene niistä selkeästi. Yhdenvertaisuusvaikutukset tulisi huomioida aina uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa tai nykyistä muutettaessa. Lisäksi esteettömyydestä on olemassa teknistä sääntelyä ja suosituksia, jotka täytyisi osata hyödyntää esimerkiksi kilpailutettaessa palveluja.

Ohjelmassa painotetaan myös liikenteen fyysistä esteettömyyttä koskevan tiedon parempaa saatavuutta. Tiedon puute johtaa helposti siihen, ettei palveluja osata tai uskalleta käyttää, ja tämän seurauksena jäädään kotiin.

Tiedon saatavuus edellyttää sitä, että tieto ja sen välittämiseen tarvittavat rajapinnat ovat avoimia. Tätä kohti ollaan jo menossa. Kesällä voimaan tullut liikennepalvelulaki velvoittaa avaamaan uusien innovatiivisten palveluiden kehittämisen näkökulmasta oleellisia tietoja eli dataa reiteistä, pysäkeistä, aikatauluista, hinnoista sekä palvelun saatavuudesta ja esteettömyydestä.

Lisäksi tärkeää on huolehtia siitä, että liikennepalvelujen digitaaliset asiakasliittymät ovat esteettömiä. Esteettömien sovellusten lisäkustannukset ovat vähäisiä. Pikemminkin on kysymys siitä, että asia tiedostetaan ja esteettömiä palveluja osataan tehdä.

Samalla on kuitenkin otettava huomioon ne, jotka syystä tai toisesta eivät pysty lainkaan käyttämään digitaalisia palveluja. Heitä varten tarvitaan esimerkiksi puhelinpalvelua tai vaihtoehtoisia myynti- ja palvelukanavia.

Tärkeintä asenteiden muutos

Myös viestinnän digitaalisiin palveluihin on tullut lisää esteettömyyteen velvoittavaa lainsäädäntöä sen jälkeen, kun toimenpideohjelma julkaistiin.

EU:n saavutettavuusdirektiivi edellyttää, että julkisen sektorin organisaatioiden verkkosivut ja mobiilisovellukset tulee tehdä saavutettaviksi kaikille. Tämä koskee luonnollisesti myös meidän hallinnonalaamme.

Liikenne- ja viestintäministeriön verkkosivustolle myönnettiinkin Saavutettavuus huomioitu -leima maaliskuussa 2017. Sivustoilla, joille leima on myönnetty, on erityisesti otettu huomioon käyttäjät, joilla on näkö- tai kuulovammoja, motorisia tai kognitiivisia rajoitteita, sekä seniorit. Myös yksityinen sektori soveltanee tätä vaatimusta tulevaisuudessa.

Television ääni- ja tekstipalveluita on lisätty. Tekstitys ja äänitekstitys toimivat kaikissa Yleisradion ohjelmissa. Viime keväänä annetussa asetuksessa näiden palvelujen osuutta kaupallisten toimijoiden ohjelmissa nostettiin 50 prosentista 75 prosenttiin.

Liikenteen ja viestinnän digitaalisten palvelujen esteettömyyttä koskeva toimenpideohjelma kattaa vuodet 2017-2021. Varmasti ohjelmaa päivitetään uusien tarpeiden ja tavoitteiden mukaiseksi myös vuoden 2021 jälkeen.

Ohjelmia tulee ja menee, mutta peruskysymys meillä on aina edessämme: asenteet. Niistä esteettömyyden edistäminen on paljolti kiinni.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

Liikenteen ja viestinnän digitaaliset palvelut esteettömiksi. Toimenpideohjelma 2017–2021