ilmasto, infrastruktuuri, liikenne, Ministeri Bernerin blogi, väyläverkot, yleinen

Teiden talvihoito paremmalle tasolle

Anne_Berner_blogi3
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Viime talvikausi oli vaikea niin tienkäyttäjille kuin teiden hoidosta vastaavillekin. Talvi oli vetinen ja lämpötilat pyörivät nollan tienoilla ympäri maan. Kun lunta satoi, sitä tuli yllättäen ja paljon kerrallaan. Liukkaudentorjunta ja auraus eivät aina pysyneet sään vaihteluiden perässä. Lisäksi kelirikosta tuli pahin kahteenkymmeneen vuoteen.

Teiden huonosta hoidosta ja kunnosta saimme paljon palautetta niin yksittäisiltä kansalaisilta kuin yrityksiltäkin. Palaute oli ymmärrettävää ja aiheellista.

Taas uuden talvikauden kynnyksellä on pohdittava, kuinka varmistamme, etteivät edellisten vuosien talvihoito-ongelmat ole jälleen edessämme. Ilmastonmuutoksen seurauksena sääoloja on vaikea ennakoida, mutta reagointinopeuteemme ja hoidon tasoon voimme vaikuttaa.

Viime talvena jouduimme tekemään muutamia nopeita ratkaisuja akuutin tilanteen hoitamiseksi. Olennaista on kuitenkin pyrkiä pitkävaikutteisempaan toimintaan. Kysymys on liikenneturvallisuudesta, kansalaisten arjen sujuvuudesta ja elinkeinoelämän toimivuudesta.

Kunnossapidon vanhoja toimintamalleja tarkasteltiin viime kevään ja kesän aikana kriittisesti.  Liikennevirasto on yhdessä ELY-keskusten kanssa saanut nyt valmiiksi teiden talvihoitoon uudet toimintalinjat, joista osa otetaan käyttöön jo tulevana talvena. Linjaukset koskevat muun muassa toimenpideaikoja, kriteerejä ja itse toimenpiteitä.

Talvihoidon taso määräytyy tien hoitoluokan mukaan. Jo vuoden 2019 alusta lähtien korotetaan hoitoluokkaa erityisesti sellaisilla tieosuuksilla, joilla on runsaasti raskasta liikennettä. Osalla hiljaisista teistä puolestaan alennetaan liikennemäärien rajoja, joilla hoitoluokat määräytyvät. Tämä tarkoittaa sitä, että aiempaa vähäisempi liikenne oikeuttaa korkeampaan hoitotasoon.

Lisäksi käyttöön on tulossa uusi urakkamalli, jonka mukaiset uusimuotoiset urakat alkavat vaiheittain lokakuusta 2019 alkaen.  Uudessa mallissa korostuvat tilaajan ja urakoitsijan yhteistyö, nopeampi reagointikyky muutoksiin ja läpinäkyvyys koko urakointiketjussa. Kiinteästä kokonaishinnasta siirrytään tavoitehintaan eli maksetaan toteutumien mukaan.

Talvihoitoon vaikuttaa myös uusi laki liikennejärjestelmästä ja maanteistä, joka tuli voimaan elokuun alussa. Tämän lain nojalla voimme valvoa tienpidon laatua aikaisempaa kattavammin. Kokonaan uusi käsite on ELY-keskusten ja Liikenneviraston omavalvonta. Laissa määritellään, miten tienpidon vaatimusten toteutumista seurataan ja miten puutteet korjataan. Lisäksi näistä toimenpiteistä on raportoitava julkisesti.

Digitaalisilla apuvälineillä pystymme jakamaan tienkäyttäjille ajantasaista karttatietoa siitä, miten auraukset ja hiekoitukset etenevät. Myös ajantasaisen ja ennakoivan kelitiedon olemassaolo ja kehittäminen ovat tärkeitä, jotta tienkäyttäjät osaavat varautua huonoihin keleihin ja sopeuttaa ajamisensa sen mukaiseksi.

Kokonaistavoitteenamme on, että tienpidosta vastaavina viranomaisina toimintamme on vaikuttavampaa ja parempaa. Siksi hiomme toimintatapojamme sellaisiksi, ettei tienpidon laadun pitäisi ainakaan prosesseista olla kiinni.

Väistämättömänä kysymyksenä koko tieverkkomme kunnosta ja hoidosta puhuttaessa on raha. Lisärahoitusta teiden talvihoitoon suunnattiin hieman jo viime talvena, ja mennyt talvi pysyi mielessä myös syksyn budjettiriihessä.

Riihessä päätettiin 49 miljoonan euron liikennepaketista, josta 25 miljoonaa euroa osoitetaan tiestön talvikunnossapitoon ja kelirikon hoitamiseen vuoden 2019 aikana. Tämä on tienkäyttäjien kannalta hyvä uutinen: talveen on varauduttu.

Talvisin ovat aurauksen ja liukkaudentorjunnan varassa monet tärkeät, jopa elintärkeät toiminnot. Koulubussien ja -taksien on päästävä liikkumaan turvallisesti. Maitoautojen on päästävä hakemaan maidot maatiloilta. Tavaroiden on päästävä kauppojen hyllyille. Ihmisten on päästävä työpaikoilleen. Ambulanssin ja palokunnan täytyy päästä kohteisiinsa nopeasti keleistä riippumatta.

Koska talvi ilmastonmuutoksesta huolimatta tulee Suomeen joka vuosi muodossa tai toisessa, on tärkeää huolehtia siitä, että talvikunnossapitoon osoitetaan pysyvästi riittävä määrä varoja.

Tienpitäjälle talvi ei saa koskaan tulla yllätyksenä.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

arktisuus, ilmasto, infrastruktuuri, meriliikenne, Ministeri Bernerin blogi, yleinen, ympäristö

Suomi on kokoaan merkittävämpi arktinen valtio

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Suomen rooli arktisena toimijana on vahvistunut entisestään tällä hallituskaudella. Kansallisen arktisen strategian toimeenpano on edennyt hyvin ja Suomi on ollut aikaansaava puheenjohtaja Arktisessa neuvostossa.

Toukokuussa päättyvän kaksivuotisen puheenjohtajakauden aikana Suomi on toiminut aktiivisesti ilmastonmuutosta vastaan ja tehnyt työtä kestävän kehityksen edistämiseksi arktisilla alueilla. Liikenteen ja viestinnän ratkaisuilla on yhä keskeisempi merkitys arktisessa toiminnassa ja politiikassa.

Arktisen toimintaympäristön merkityksen kasvaessa Suomi haluaa olla johtava toimija arktisessa politiikassa niin Euroopan unionissa kuin globaalistikin. Arktisesta toiminnasta halutaan Suomelle kasvua ja kilpailukykyä arktista ympäristöä kunnioittaen. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen ovat kaiken arktisen toiminnan ytimessä.

Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan vastuulla on erityisesti liikenne- ja viestintäverkkoihin, meteorologiaan ja merenkulun turvallisuuteen ja ympäristöystävällisyyteen liittyvät arktiset asiat.

Haluamme huolehtia elinkeinoelämän toimivista liikenneyhteyksistä pohjoisessa, edistää Koillisväylän tietoliikennekaapelin rakentamista ja varmistaa satelliittijärjestelmien tehokkaan hyödyntämisen liikenteessä ja sääpalveluissa. Jäämeren radan jatkoselvitys valmistuu joulukuussa, ja siinä arvioidaan erityisesti niitä toimenpiteitä, joita radan jatkosuunnittelu edellyttäisi.

Olemme aktiivisesti edistäneet parempien viestintäyhteyksien saamista kaikille arktisille alueille. Hyvät viestintäyhteydet luovat perusedellytyksen arktisen alueen väestön elinolosuhteiden ja elämän laadun sekä alueen liiketoiminnan kehittymiselle. Julkisia palveluita kuten terveydenhuoltoa ja koulutusta voidaan huomattavasti kehittää digitalisaation avulla, kun riittävä viestintäinfrastruktuuri on olemassa. Tarvitaan tiiviimpää yhteistyötä paikallisten asukkaiden, päätösten tekijöiden ja elinkeinoelämän kanssa.

Olemme arvioineet uusien langattomien ratkaisujen, merikaapeleiden ja satelliittipaikantamisen potentiaalia arktisilla alueilla. Toimivat langattomat yhteydet parantaisivat arktisen alueen meriliikenteen turvallisuutta ja mahdollistaisivat olosuhdetiedon välittämisen sekä luotettavan paikantamisen.

Tiedonsiirtotarve tulee kasvamaan monikymmenkertaiseksi jo lähivuosina, siksi olemme halunneet edistää Koillisväylän tietoliikennekaapelin rakentamista. Hanke edistää maamme kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä tuomalla lisää kapasiteettia viestintäverkkojen käyttöön. Uuden yhteyden avulla on mahdollista toteuttaa nopein fyysinen tietoliikennereitti Aasiasta Eurooppaan Norjan, Venäjän ja Suomen kautta. Teknisesti haastava hanke on tarkoitus toteuttaa kaupalliselta pohjalta teknologianeutraalisti. Tavoitteena on, että kaapeli rakennetaan vuonna 2019–2022.

Suomalainen kylmä- ja jääosaaminen on maailman huippua. Siksi on ollut ilo edistää arktista meteorologista yhteistyötä Ilmatieteen laitoksen tukena, jotta sää- ja olosuhdetietoa voitaisiin hyödyntää entistä paremmin. Laadukas sää- ja olosuhdetieto parantaa yleistä turvallisuutta, palvelee kansainvälistä meri- ja lentoliikennettä sekä tuottaa tietoa arktiselle ilmastotutkimukselle.

Valtaosa arktisesta alueesta on merta. Meriliikenteen odotetaan kasvavan arktisilla alueilla merijään sulaessa ja uusien väylien avautuessa liikennöinnille. Siksi Suomi on vahvasti edistänyt meriturvallisuuden ja merenkulun ympäristöystävällisyyden parantamista.

Keskeinen työkalu tässä on niin sanottu Polaarikoodi eli Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) hyväksymä arktisen merenkulun säännöstö. Suomi on edistänyt merenkulun turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä myös tukemalla digitaalisia innovaatioita kuten automaattista merenkulkua sekä vaikuttamalla merenkulun päästöjen vähentämiseen. Suomi on myös aktiivisesti edistänyt raskaan polttoöljyn käyttö- ja kuljetuskieltoa arktisilla merialueilla.

Uskon että Suomi voi olla jatkossakin kokoaan merkittävämpi arktinen valtio. Meillä on paljon käyttämätöntä potentiaalia erityisesti elinkeinoelämän puolella. Suomalaisten yritysten tuottamilla innovaatioilla ja uusilla palveluilla voidaan tukea arktisen alueen kestävää kehitystä ja vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin. Tarvitaan yhteistyötä, verkostoitumista ja investointeja. Valtion tehtävänä on toimia mahdollistajana.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely, kävely ja pyöräily, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, matkaketjut, Ministeri Bernerin blogi, pyöräily, ympäristö

Viisi näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja liikenteeseen

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Nyt on kova kiire. Näin varoittaa 8.10.2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) erikoisraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Maapallon lämpötila ei saisi nousta yli 1,5 astetta. Jos raja ylitetään riskit ja seuraukset ovat merkittäviä. Nykytahdilla raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Muutosta voidaan hillitä, mutta toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin nyt heti, ei vasta tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu jo. Suomessa on maanviljelyksessä koettu vakavia tulonmenetyksiä kuivuuden ja märkyyden takia. Viime kesä oli monella tilalla katovuosi, jonka kaltaista harva viljelijä oli aiemmin kokenut. Maailmalla laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuivuuden vuoksi, jos mitään ei tehdä.  Arktisella alueella ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin missään muualla ja sillä on peruuttamattomia vaikutuksia alueen herkkään luontoon, ihmisiin ja elinkeinoihin.

On tärkeää ymmärtää ympäristömuutosten yhteys paitsi talouteen myös elämäntapaamme. Tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa, myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä.

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, mikä on paras tapa vähentää liikenteen päästöjä. Nostan esille viisi erilaista näkökulmaa: verotus, sähköautot, kävely ja pyöräily, maaseudulla liikkuminen ja viidentenä globaali näkökulma.

1.  Ohjataan verotuksella autokannan nuorentamista

Suomen autokanta on vanhaa ja ikääntyneet autot saastuttavat. Autokannan uudistaminen on yksi keino liikenteen päästöjen vähentämisessä. Hinta taas on yksi tärkeimmistä auton hankintaan vaikuttavista tekijöistä.

Autoveron tasoa merkittävästi laskemalla hankintahintaa saataisiin alemmaksi ja autokantaa uudistettua nopeammin. Auton valmistuksen osuus auton elinkaaren aikaisista päästöistä on niin pieni, että vanha auto kannattaa nykyisellä teknologiakehityksellä vaihtaa uuteen jopa alle kymmenen vuoden ikäisenä.  Jotta uudistuksella olisi vaikutusta, veronalennukset tulisi kohdentaa erityisesti nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin.

Veroja alentamalla autokanta uusiutuisi. Veroratkaisuilla ja vanhojen autojen romutuspalkkiolla voidaan ohjata kuluttajien valintoja. Vanhojen suuripäästöisten autojen sijaan liikenteeseen on saatava energiatehokkaampia ja pienipäästöisempiä autoja.

Verotuksen käyttö autokannan uudistamiseen on keinona suoraviivainen. Jotta tavoitteisiin päästään, nämä päätökset on tehtävä. Autoveron alentaminen auttaa vähentämään myös vanhojen autojen tuontia.

Tänä vuonna Suomeen tuodaan arviolta jopa 40 000 käytettyä autoa, lähinnä Saksasta ja Ruotsista. Nämä autot ovat usein vanhahkoja, suuripäästöisiä dieselautoja, jotka säilyvät käytössä pitkään. Kun tavoitteena on liikenteen päästöjen vähentäminen, näiden autojen kasvava kanta on ongelma.

2. Sähköisellä liikenteellä on merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköautojen hankintatuki. Tuen suuruus on 2000 euroa. Se myönnetään yksityiselle henkilölle, joka ostaa tai pitkäaikaisvuokraa käyttöönsä täyssähköauton.

Tuki ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusia tuettuja sähköautoja on tähän mennessä ostettu alle 200 kappaletta. Tavoitteet ovat kaukana horisontissa. Päämäärä on, että liikenteessä olisi vuonna 2020 vähintään 20 000 ja vuonna 2030 vähintään 250 000 sähköautoa. On ilmiselvää, että tuen myöntämisen ehtoja on tarkistettava.

Sähköistä liikennettä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti. Liikenteen sähköistyminen vaatii useita eri toimenpiteitä.  Poliittisin päätöksin voidaan edistää esimerkiksi taloyhtiöiden latausinfran rakentamista.

Kun katsotaan sähköisen liikenteen tulevaisuuteen ei pelkkä yksityisautoilun tarkastelu riitä. On etsittävä mahdollisuuksia myös kumipyörillä kulkevasta tavaraliikenteestä. On oltava avoin sähköön perustuville ratkaisuille muidenkin liikennemuotojen osalta.  Merkkejä tulevasta on nähtävissä niin merenkulun kuin ilmailunkin alueella.

Liikenteen tulevaisuudessa odottaa suuri sähköinen muutos. Euroopan unionissa on juuri neuvoteltu autojen päästövähennystavoitteista. Näillä tavoitteilla on suora vaikutus autonvalmistajiin. Suunnittelupöydille ja tuotantolinjoille on pian tulossa merkittävä määrä vähäpäästöisiä autoja.

Suomelle korkean teknologina maana on luontevaa kulkea liikenteen sähköistämisen etujoukoissa. Muutos on mahdollisuus sekä ilmastolle että liiketoiminnalle. Mahdollisuuksiin kannattaa ja täytyy tarttua nyt, ei huomenna.

3. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on panostettava

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös valmistuivat maaliskuussa. Molempien tavoitteena on, että kävely- ja pyörämatkojen määrät kasvaisivat 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Kansanterveyden kannalta myönteistä ja päästötöntä liikkumista voidaan edistää suhteellisen pienillä muutoksilla ja tuella. Kävelyn ja pyöräilyyn liittyvästä potentiaalista kertoo esimerkiksi kaupunkipyörien suuri suosio.

Kaupungeilla ja kaavoituksella on muutoksessa tärkeä rooli. Kevyt liikenne on huomioitava myös valtion vastuulla olevissa liikenneverkkohankkeissa sekä osana matkaketjuja.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tarvitaan rahaa. Tarvittavat panostukset eivät ole valtiontalouden näkökulmasta suuria. Niiden hyödyt ovat kuitenkin merkittäviä sekä ilmaston että kansanterveyden näkökulmista On tärkeää, että näihin hankkeisiin suunniteltujen rahojen kohdalla ei käytetä punakynää.

4. Liikenteen muutos tuo maaseudulle mahdollisuuksia

Liikennepalvelulaki tuo uusia mahdollisuuksia maaseudun liikkumiseen ja logistiikkaan. On tärkeää mahdollistaa uusia liikkumisen palveluita. Esimerkiksi esteet ihmisten ja tavaroiden kuljettamiselle samoilla palvelukyydeillä on poistettu.

Uudet liikkumisen palvelut eivät poista tarvetta yksityisautoiluun, eikä niin ole tarkoituskaan. Ne kuitenkin luovat vaihtoehtoja ja tehostavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Samalla pienenevät liikenteen päästöt.

Maaseudullakin liikenteen käyttövoimaratkaisut ovat tärkeitä. Sähkö yksin ei kuitenkaan ratkaisuksi riitä. Tarvitaan muassa maatalouden sivutuotteisiin perustuvaa puhdasta energiaa. Tulevaisuudessa esimerkiksi biokaasu on yhä useamman paikallisesti tuotettu liikkumisen energianlähde, erityisesti maaseudulla.

Mahdollistava lainsäädäntö on tärkeää uuden kehittämiselle. Liikenne- ja viestintäministeriössä mahdollisuuksia on luotu liikennepalvelulailla On tärkeää, että uuden luominen ja muutos huomioidaan myös muilla hallinnonaloilla.

5. Kaikkien on hoidettava osuutensa, vapaamatkustajille ei ole tilaa

Kaikilla kasvihuonekaasupäästöillä on väliä. Kaikki maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen osana Pariisin sopimusta. Myös meidän on hoidettava oma osuutemme.

Suomessa laaja-alainen liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä eli ILMO45 on etsinyt keinoja hiilettömään liikenteeseen. Työryhmän väliraportti julkaistiin syyskuussa. Loppuraportin ryhmän työstä saamme joulukuussa. Se on skenaario päästöttömästä liikenteestä vuonna 2045. Odotan sitä mielenkiinnolla.

On ollut hienoa seurata, miten laajalla rintamalla tätä työtä on tehty. Olen kiitollinen viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyöstä ja sitoutumisesta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti sähköisti keskustelun kaikkialla maailmassa. Sen viesti on selvä: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Yhtä selvä on johtopäätös: Nyt on toimittava ja löydettävä yhdessä keinot ennakkoluulottomille ratkaisuille ja päätöksille. Kaikkien on osallistuttava. Ratkaisut löydetään yhdessä.

Anne Berner
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

 

 

automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely ja pyöräily, liikenne palveluna, matkaketjut, yleinen

Liikenteen palvelut parantamaan elämänlaatua

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Älyliikenteestä on totuttu puhumaan automaation asteiden ja teknologisen kehityksen kautta. Tällä viikolla Kööpenhaminassa järjestettävän maailman älyliikennekonferenssin teema on kuitenkin elämänlaatu, Quality of Life. Teema haastaa löytämään kytköksen teknologian ja ihmisen välillä.

Suomessa ja Pohjoismaissa edistetty Mobility as a Service (MaaS), liikenne palveluna –ajattelu yhdistää teknologisen kehityksen ja ihmislähtöiset palvelut toisiinsa. Ajattelemme, että liikenteen tulisi olla palveluihin perustuvaa ja asiakaslähtöistä. Tämä on ollut lähtökohta myös kesällä pääosin voimaan tulleessa liikennepalvelulaissa 2018.

Sujuviksi matkaketjuiksi yhdistettyjen liikenteen palveluiden käyttämisen pitäisi olla helppoa ja edullista. Niiden tulisi voittaa yksityisautoilu sekä hinnassa, että elämänlaadun parantamisessa. Tämä voi edellyttää myös meiltä käyttäjiltä ajattelutavan muutosta – liikenne ei olekaan tietty väline, vaan tarpeisiimme sopeutuva palvelukokonaisuus. Liikenne palveluna ei myöskään tarkoita yksityisautoilun kieltämistä tai kurittamista, vaan aidosti kilpailukykyisen vaihtoehdon tarjoamista niille, jotka eivät halua omistaa autoa.

Niin palveluita, kuin ne mahdollistavaa sääntelyäkin on kehitettävä asiakkaan tarpeet edellä. Uusien MaaS-palveluiden turvallisuus ja oikeudet ovat aiheita, joista käydään globaalisti keskustelua päättäjien ja alan toimijoiden kesken. Esimerkiksi Euroopan komissio on tunnistanut tarpeen turvata matkustajanoikeudet multimodaalisissa matkaketjuissa, joissa loppukäyttäjän ostama matka koostuu useammasta kuin yhden palveluntarjoajan liikkumispalvelusta.

Älykkäät palvelut auttavat vähentämään päästöjä

Elämänlaatuun liittyvät kiinteästi myös liikenteen ilmastokysymykset. Päästöjen vähentämisen eri keinot ovat aihe, jota käsitellään nykyään jokaisessa valistuneessa liikennekeskustelussa, ympäri maailmaa.

Tavoitteenamme on hiilidioksidipäästöjen puolittamisen lisäksi esimerkiksi ruuhkien vähentäminen. Yksi tärkeä keino tähän pääsemiseksi on liikenteen kestävien palveluiden, kuten joukkoliikenteen ja jaettujen kyytien kasvava käyttö, sekä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen. Tämä puolestaan edellyttää tiedon hyödyntämistä ja liikenteen infrastruktuurin suunnittelua ilmastotavoitteita tukien.

Infrastruktuurin tulee tukea ja kannustaa vähäpäästöisen liikenteen palveluiden käyttöön siirtymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa parempia raideliikenneyhteyksiä, kävely- ja pyöräteitä, joukkoliikennettä tukevaa liityntäpysäköintiä sekä –kuljetuksia. Tulevaisuudessa liikenteen automaation tulee myös tukea kestävien liikennemuotojen käyttöä ja kehitystä.

Käyttäjien tarpeet liikenteen palveluille eroavat toisistaan, eikä tulevaisuuden älykästä liikennejärjestelmää voida suunnitella vain yhteen muottiin sopivaksi. Olennaista on, että se mahdollistaa monien eri liikenteen palveluiden ja muotojen käyttämisen.

Yhteistyötä yli maa- ja sektorirajojen

Kööpenhaminassa olen tavannut myös muiden Pohjoismaiden päättäjiä. Suomi ja Pohjoismaat ovat olleet aktiivisia edelläkävijöitä kestävän liikenteen ja liikenteen palveluistumisen kentällä. Samankaltainen väestörakenteemme, arvopohjamme ja maantieteelliset erityispiirteemme kannustavat jatkamaan tiivistä yhteistyötä liikenteen kestävien, elämänlaatua parantavien ratkaisujen löytämiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin välillä, niin kaupungeissa, Suomessa kuin Euroopassakin. Julkisen liikenteen sujuva yhdistäminen erilaisiin yksityisiin palveluihin tapahtuu datan hyödyntämisen ja järjestelmien yhteensovittamisen kautta. Voittajia ovat palveluiden käyttäjien lisäksi palveluntarjoajat, joille uudet liikenteen palvelukokonaisuudet tuovat lisää asiakkaita.

Tulevaisuuden visiot voivat välillä tuntua todellisuudesta vieraantuneilta utopioilta. On totta, että liikenteen palveluistuminen on vasta aluillaan ja paikoin vielä hyvin marginaalista.

Globaalien liikenteen palvelumarkkinoiden ennustetaan kasvavan satojen miljardien eurojen arvoisiksi jo lähivuosina. Jos haluamme, että näillä markkinoilla pärjäävät elämänlaatuamme parantavat ratkaisut, toimeen on tartuttava tänään.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

digitalisaatio, ilmasto, liikenne palveluna, yleinen

Transport services to improve the quality of life

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

When we talk about intelligent transport systems and services (ITS), we are used to addressing the topic through stages of automation and technological advances. However, the theme chosen for the ITS World Congress arranged in Copenhagen this week is Quality of Life. It challenges us to look for the connection between technology and human beings.

Finland and the Nordic countries have promoted the Mobility as a Service (MaaS) thinking that links the technological development with human-centred services. We believe that transport should be based on services and it should be customer-oriented. This was also the premise for the Transport Services Act that, for most parts, entered into force in summer 2018.

The use of transport services that have been integrated into smooth travel chains should be easy and inexpensive. They should surpass the use of a private car in terms of both the price and the quality of life. This also requires us, as users, to think differently – transport does not refer to a specific means of transport but is a service package that can be adjusted to meet our needs. MaaS does not mean that private motoring would be forbidden or made punishable – it aims to provide a genuinely competitive alternative for those who do not want to own a car.

Both the services and the regulation enabling them must be developed with the needs of the customer in mind. Topics of global discussion among the decision-makers and stakeholders in the sector include the security and rights of the new MaaS services. For example the European Commission has identified the need to secure the traveller’s rights in multimodal travel chains, if the trip bought by the end user consists of mobility services provided by more than service provider.

Intelligent services help reduce emissions

Closely connected with the quality of life are also climate issues in the transport sector. The different means to reduce emissions are a topic of every educated discussion on transport around the world.

In addition to halving the CO2 emissions, we also aim at reducing congestion. Important means to achieve this is to increase the use of sustainable services in transport, such as public transport and ride-sharing, and promote walking and cycling.  This, in turn, calls for utilisation of data and planning of the transport infrastructure supporting the climate targets.

The infrastructure must support and encourage the introduction of low-emission transport services.  In practice, this means better rail connections, walking and cycling paths, park-and-ride facilities and transport services that support public transport. In future, the use and development of sustainable transport modes must also be supported by transport automation.

Users’ needs are different and the intelligent transport system of the future cannot be designed with only one model in mind. It is essential that the system will allow the use of many different transport services and modes.

Cooperation across national and sectoral borders

In Copenhagen, I have met decision-makers of other Nordic countries. Finland and the Nordic countries have been active leaders in sustainable transport and servicification. Our similar demographies, value bases and geographical characteristics encourage us to continue our close cooperation in seeking sustainable solutions that improve the quality of life.

Cooperation is also needed between the private and public sectors, in cities, in Finland and in Europe. Linking public transport with various private services will take place through data utilisation and system integration. Both the users and the providers of the services will win as the new transport service packages will bring more customers.

Sometimes the future visions may seem like a utopia that has little to do with reality. It is true that the servicification in the transport sector is just beginning and is in some places still very marginal.

The global transport service markets are expected to reach hundreds of billions of euros already in the coming years. If we want these markets to endorse solutions that improve the quality of our life, we need to take action today.

Anne Berner

Minister of Transport and Communications

 

ilmasto, viestintä, yleinen

#ilmo45 – Miksi julkaisemme keskeneräisen työn?

Viestintäjohtaja Susanna Niinivaara
Susanna Niinivaara (Kuva: LVM)

Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmässä otettiin viestintälinjaksi rajaton avoimuus. Sovittiin, että kaikki viestivät ja viestitään työn ollessa kesken. Kaikki vaan someen ja tunnisteeksi #ilmo45. Tämähän on hauskaa!

Mitä lähemmäs väliraportin julkaisupäivä eli perjantai 14.9. on tullut, sitä hermostuneemmaksi porukka on käynyt. Viikko sitten työkaveri kysyi: ”Miten olemme varautuneet siihen, että koko viikonlopun sitten oikaisemme viestimissä tahattomia ja tahallisia väärinymmärryksiä?”

Väliraportti on kirjaimellisesti keskeneräinen työ, välietappi matkalla loppuraporttiin. Väliraportissa kerromme kolme skenaariota eli polkua hiilettömään liikenteeseen vuonna 2045. Olemme viestineet kolmatta viikkoa sosiaalisessa mediassa, että mitään näistä skenaarioista ei tulla sellaisenaan toteuttamaan. Työryhmä ei sitä edes ehdota.

No, miksi näitä sitten julkaistaan? Siksi, että väliraporttiin on haluttu kuvitella myös lähes mahdotonta, jotta meillä olisi varmasti laaja kirjo keinoja, joista valita toimivimmat loppuraporttiin.

”Entä jos väliraportti kuitenkin luetaan niin, että se on toimenpideohjelma?” on työryhmässä keskeinen ja ymmärrettävä huolenaihe.

Väärinymmärryksen riskin tunnistaen olemme silti sitä mieltä, että keskeneräinen työ on syytä avata keskusteluun. Ilmastonmuutos on ihmiskunnan kohtalonkysymys ja keinojen etsinnässä sen vaikutusten torjuntaan jokunen väärinkäsitys on pikkujuttu.

Sanat – puhutut ja kirjoitetut – luovat ymmärrystä vaikeistakin aiheista. Muodottaman kokoinen ilmastonmuutos voi tuntua pelottavalta tai liian suurelta tajuttavaksi. Päätoimittaja Hanna Nikkanen kirjoittaa kauniisti ilmastonmuutosta käsittelevän Hyvän sään aikana -kirjan esipuheessa, kuinka hänen olonsa keveni kirjatyön edetessä: ”Huojennusta suo eritoten se, kuinka moni ihminen ja yhteisö nyt ponnistelee keksiäkseen, miten tällä oudoksi muuttuvalla planeetalla parhaiten elettäisiin. Matkaa ei tarvitse taittaa yksin. Kävi miten kävi.”

Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän asettamispäätökseen on kirjattu, että ”tavoitteena on myös keskustelun lisääminen liikenteen ilmastopolitiikan tavoitteista ja keinoista”. Keskustelua ei voi lisätä olemalla hiljaa. Siksi pitää puhua myös keskeneräisistä asioista, joihin keskustelulla vielä voidaan vaikuttaa.

Työelämäprofessori Pekka Sauri pohdiskeli hiljattain Twitterissä, että avoimella vuorovaikutuksella meidän kaikkien osaaminen voitaisiin valjastaa yhteiseksi hyväksi, eräänlaiseksi supermieleksi. Kannatettava ajatus. Keskusteluun hiilivapaasta liikenteestä sopiikin mainiosti kaksi tunnistetta: #ilmo45 ja #supermieli

Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän väliraportti julkaistaan perjantaina 14.9. kello 7 osoitteessa www.lvm.fi. Samana päivänä avataan kaikille avoin nettikysely väliraportin sisällöstä.

Susanna Niinivaara

Kirjoittaja on viestintäjohtaja liikenne- ja viestintäministeriössä.

 

ilmasto, liikenne, liikennepolitiikka, työryhmät, yleinen

Liikenteellä tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa

Sabina-Lindstrom-impulssiblogiin-1200x630
Johtaja, liikenneneuvos Sabina Lindström. (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

On hienoa, että Ilta-Sanomat uutisoi LVM:n käynnistämästä liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän työstä (IS 27.6. ja IS 2.7). Kirjoitusten antamaa osin virheellistä kuvaa työryhmän työskentelystä ja työn tavoitteista on kuitenkin syytä täsmentää.

Toisin kuin Ilta-Sanomat kirjoittaa, työryhmän papereista ei ole luettavissa ”selkeitä tulevan poliittisen päätöksenteon tueksi tarkoitettuja linjoja”.

Työryhmän tehtävä on selvittää vaihtoehtoisia polkuja sille, miten liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan poistaa kotimaan liikenteessä vuoteen 2045 mennessä. Tavoitteena on tuoda esille erilaisten tulevaisuuspolkujen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tarkoituksena on myös mahdollistaa aiheesta käytävä keskustelu.

Myöskään työryhmän kokoonpanoa ei voi pitää suppeana. Kokoonpano edustaa laajasti suomalaista liikenne- ja ympäristöasioiden asiantuntemusta. Mukana on yhteiskunnan eri alueilta: teollisuudesta, yliopistomaailmasta ja etujärjestöistä.

Ryhmän työskentely on avointa ja asiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston verkkopalvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet (hankenumero LVM028:00/2018). Työn etenemistä voi seurata myös Twitterissä tunnisteella #ilmo45.

Työ on jaettu kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe päättyy 14.9. ja silloin julkaistaan työryhmän väliraportti. Siinä tullaan esittämään kolme toisistaan eroavaa polkua: biopolttoaineisiin, muihin uusiutuviin energialähteisiin ja päästökauppaan perustuva malli, sähköautoihin ja muihin vaihtoehtoisiin teknologioihin painottuva malli sekä palveluihin ja liikkumistapojen muutokseen perustuva malli. Työryhmän loppuraportti julkaistaan 12.12.2018

Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia ns. taakanjakosektorin päästöistä.

Suomessa hallitus hyväksyi marraskuussa 2016 kansallisen energia- ja ilmastostrategian. Siinä on esitetty tavoite päästöjen vähentämisestä 50 prosentilla verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen vuoteen 2030 mennessä.

Toivon, että keskustelu päästövähennyskeinoista jatkuu!

Sabina Lindström

Kirjoittaja on liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän varapuheenjohtaja.

Kommenttia tarjottiin myös Ilta-Sanomien julkaistavaksi.

Valtioneuvosto.fi: Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä (LVM028:00/2018)