automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely, kävely ja pyöräily, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, matkaketjut, Ministeri Bernerin blogi, pyöräily, ympäristö

Viisi näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja liikenteeseen

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Nyt on kova kiire. Näin varoittaa 8.10.2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) erikoisraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Maapallon lämpötila ei saisi nousta yli 1,5 astetta. Jos raja ylitetään riskit ja seuraukset ovat merkittäviä. Nykytahdilla raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Muutosta voidaan hillitä, mutta toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin nyt heti, ei vasta tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu jo. Suomessa on maanviljelyksessä koettu vakavia tulonmenetyksiä kuivuuden ja märkyyden takia. Viime kesä oli monella tilalla katovuosi, jonka kaltaista harva viljelijä oli aiemmin kokenut. Maailmalla laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuivuuden vuoksi, jos mitään ei tehdä.  Arktisella alueella ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin missään muualla ja sillä on peruuttamattomia vaikutuksia alueen herkkään luontoon, ihmisiin ja elinkeinoihin.

On tärkeää ymmärtää ympäristömuutosten yhteys paitsi talouteen myös elämäntapaamme. Tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa, myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä.

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, mikä on paras tapa vähentää liikenteen päästöjä. Nostan esille viisi erilaista näkökulmaa: verotus, sähköautot, kävely ja pyöräily, maaseudulla liikkuminen ja viidentenä globaali näkökulma.

1.  Ohjataan verotuksella autokannan nuorentamista

Suomen autokanta on vanhaa ja ikääntyneet autot saastuttavat. Autokannan uudistaminen on yksi keino liikenteen päästöjen vähentämisessä. Hinta taas on yksi tärkeimmistä auton hankintaan vaikuttavista tekijöistä.

Autoveron tasoa merkittävästi laskemalla hankintahintaa saataisiin alemmaksi ja autokantaa uudistettua nopeammin. Auton valmistuksen osuus auton elinkaaren aikaisista päästöistä on niin pieni, että vanha auto kannattaa nykyisellä teknologiakehityksellä vaihtaa uuteen jopa alle kymmenen vuoden ikäisenä.  Jotta uudistuksella olisi vaikutusta, veronalennukset tulisi kohdentaa erityisesti nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin.

Veroja alentamalla autokanta uusiutuisi. Veroratkaisuilla ja vanhojen autojen romutuspalkkiolla voidaan ohjata kuluttajien valintoja. Vanhojen suuripäästöisten autojen sijaan liikenteeseen on saatava energiatehokkaampia ja pienipäästöisempiä autoja.

Verotuksen käyttö autokannan uudistamiseen on keinona suoraviivainen. Jotta tavoitteisiin päästään, nämä päätökset on tehtävä. Autoveron alentaminen auttaa vähentämään myös vanhojen autojen tuontia.

Tänä vuonna Suomeen tuodaan arviolta jopa 40 000 käytettyä autoa, lähinnä Saksasta ja Ruotsista. Nämä autot ovat usein vanhahkoja, suuripäästöisiä dieselautoja, jotka säilyvät käytössä pitkään. Kun tavoitteena on liikenteen päästöjen vähentäminen, näiden autojen kasvava kanta on ongelma.

2. Sähköisellä liikenteellä on merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköautojen hankintatuki. Tuen suuruus on 2000 euroa. Se myönnetään yksityiselle henkilölle, joka ostaa tai pitkäaikaisvuokraa käyttöönsä täyssähköauton.

Tuki ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusia tuettuja sähköautoja on tähän mennessä ostettu alle 200 kappaletta. Tavoitteet ovat kaukana horisontissa. Päämäärä on, että liikenteessä olisi vuonna 2020 vähintään 20 000 ja vuonna 2030 vähintään 250 000 sähköautoa. On ilmiselvää, että tuen myöntämisen ehtoja on tarkistettava.

Sähköistä liikennettä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti. Liikenteen sähköistyminen vaatii useita eri toimenpiteitä.  Poliittisin päätöksin voidaan edistää esimerkiksi taloyhtiöiden latausinfran rakentamista.

Kun katsotaan sähköisen liikenteen tulevaisuuteen ei pelkkä yksityisautoilun tarkastelu riitä. On etsittävä mahdollisuuksia myös kumipyörillä kulkevasta tavaraliikenteestä. On oltava avoin sähköön perustuville ratkaisuille muidenkin liikennemuotojen osalta.  Merkkejä tulevasta on nähtävissä niin merenkulun kuin ilmailunkin alueella.

Liikenteen tulevaisuudessa odottaa suuri sähköinen muutos. Euroopan unionissa on juuri neuvoteltu autojen päästövähennystavoitteista. Näillä tavoitteilla on suora vaikutus autonvalmistajiin. Suunnittelupöydille ja tuotantolinjoille on pian tulossa merkittävä määrä vähäpäästöisiä autoja.

Suomelle korkean teknologina maana on luontevaa kulkea liikenteen sähköistämisen etujoukoissa. Muutos on mahdollisuus sekä ilmastolle että liiketoiminnalle. Mahdollisuuksiin kannattaa ja täytyy tarttua nyt, ei huomenna.

3. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on panostettava

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös valmistuivat maaliskuussa. Molempien tavoitteena on, että kävely- ja pyörämatkojen määrät kasvaisivat 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Kansanterveyden kannalta myönteistä ja päästötöntä liikkumista voidaan edistää suhteellisen pienillä muutoksilla ja tuella. Kävelyn ja pyöräilyyn liittyvästä potentiaalista kertoo esimerkiksi kaupunkipyörien suuri suosio.

Kaupungeilla ja kaavoituksella on muutoksessa tärkeä rooli. Kevyt liikenne on huomioitava myös valtion vastuulla olevissa liikenneverkkohankkeissa sekä osana matkaketjuja.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tarvitaan rahaa. Tarvittavat panostukset eivät ole valtiontalouden näkökulmasta suuria. Niiden hyödyt ovat kuitenkin merkittäviä sekä ilmaston että kansanterveyden näkökulmista On tärkeää, että näihin hankkeisiin suunniteltujen rahojen kohdalla ei käytetä punakynää.

4. Liikenteen muutos tuo maaseudulle mahdollisuuksia

Liikennepalvelulaki tuo uusia mahdollisuuksia maaseudun liikkumiseen ja logistiikkaan. On tärkeää mahdollistaa uusia liikkumisen palveluita. Esimerkiksi esteet ihmisten ja tavaroiden kuljettamiselle samoilla palvelukyydeillä on poistettu.

Uudet liikkumisen palvelut eivät poista tarvetta yksityisautoiluun, eikä niin ole tarkoituskaan. Ne kuitenkin luovat vaihtoehtoja ja tehostavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Samalla pienenevät liikenteen päästöt.

Maaseudullakin liikenteen käyttövoimaratkaisut ovat tärkeitä. Sähkö yksin ei kuitenkaan ratkaisuksi riitä. Tarvitaan muassa maatalouden sivutuotteisiin perustuvaa puhdasta energiaa. Tulevaisuudessa esimerkiksi biokaasu on yhä useamman paikallisesti tuotettu liikkumisen energianlähde, erityisesti maaseudulla.

Mahdollistava lainsäädäntö on tärkeää uuden kehittämiselle. Liikenne- ja viestintäministeriössä mahdollisuuksia on luotu liikennepalvelulailla On tärkeää, että uuden luominen ja muutos huomioidaan myös muilla hallinnonaloilla.

5. Kaikkien on hoidettava osuutensa, vapaamatkustajille ei ole tilaa

Kaikilla kasvihuonekaasupäästöillä on väliä. Kaikki maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen osana Pariisin sopimusta. Myös meidän on hoidettava oma osuutemme.

Suomessa laaja-alainen liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä eli ILMO45 on etsinyt keinoja hiilettömään liikenteeseen. Työryhmän väliraportti julkaistiin syyskuussa. Loppuraportin ryhmän työstä saamme joulukuussa. Se on skenaario päästöttömästä liikenteestä vuonna 2045. Odotan sitä mielenkiinnolla.

On ollut hienoa seurata, miten laajalla rintamalla tätä työtä on tehty. Olen kiitollinen viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyöstä ja sitoutumisesta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti sähköisti keskustelun kaikkialla maailmassa. Sen viesti on selvä: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Yhtä selvä on johtopäätös: Nyt on toimittava ja löydettävä yhdessä keinot ennakkoluulottomille ratkaisuille ja päätöksille. Kaikkien on osallistuttava. Ratkaisut löydetään yhdessä.

Anne Berner
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

 

 

kävely, kävely ja pyöräily, lapset liikenteessä, yleinen

Koulumatkan suurin vaara on piittaamaton aikuinen

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM)

Ensimmäiset kouluviikot ovat innokkaille uusille ja vanhemmillekin oppilaille täynnä jännitystä ja uusia asioita. Monet koululaiset myös opettelevat ensimmäisiä kertoja kulkemaan itsenäisesti koulumatkoja.

Kyky kulkea omatoimisesti liikenteessä kasvaa vähitellen. Varhaiset kokemukset muokkaavat sitä, kuinka lapsi tulevaisuudessa oppii liikenteessä käyttäytymään. Aikuisten tehtävänä on antaa lapsille hyvä esimerkki siitä, kuinka liikenteessä kuljetaan turvallisesti. Liikennesääntöjen ja turvallisen liikennekäyttäytymisen kertaaminen ei varmasti tee pahaa tottuneellekaan tiellä kulkijalle.

Liikenne on yhteispeliä, jossa kaikki noudattavat tiettyjä sääntöjä. Jos sääntöjä ei olisi, tai kukaan ei noudattaisi niitä, tulisi liikenteestä kaaos.

Liikenteen turvallisuus perustuu siihen, että pystymme ennakoimaan toisten tienkäyttäjien toiminnan. Vaaratilanteita syntyy, kun joku ei toimikaan niin kuin oletetaan.

Yksi niistä paikoista, joissa oletuksen pitäisi ehdottomasti toimia, on suojatie. Suojatien käyttäjän pitäisi voida luottaa siihen, ettei hänen päälleen ajeta. Näin ei kuitenkaan aina ole.

Suojatien tarkoitus on, kuten nimikin kertoo, suojata jalankulkijaa. Liikennesääntöjen mukaan ”ajoneuvon kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.”

Säännöistä huolimatta suojateillä tapahtuu vuosittain useita liikenneonnettomuuksia. Jalankulkijoille sattuvien liikenneonnettomuuksien kuolonuhreista joka viides menehtyy suojatiellä. Näin ei saisi olla. Suojatieturvallisuudessa vain nollavisio onnettomuuksien määrässä on hyväksyttävä.

Yleisimmin suojatieonnettomuuksien taustalla on autoilijoiden piittaamattomuus ja varomattomuus. Yllättäviä vahinkojakin toki sattuu, mutta useimmiten kyse on autoilijan väärästä asenteesta ja toiminnasta.

Piittaamattomuus on asenne. Joskus tulevaisuudessa tähän on tulossa ratkaisu: automaattinen liikenne. Tänään se on vasta kokeiluasteella, mutta jossain vaiheessa siitä tulee meille arkipäivää.

Liikennekäyttäytymisen näkökulmasta robottiautolla ei ole huonoja asenteita. Se ennakoi, varoo ja pitää turvavälin. Se ei aja ylinopeutta, ei kiilaa, ei ärsyynny eikä väsy. Sen tarkkaavaisuus ei herpaannu. Sen huomio ei kiinnity epäoleellisiin asioihin. Se ei tee inhimillisiä virheitä, jotka nyt ovat osatekijä 90:ssä prosentissa liikenneonnettomuuksista. Automaatiosta hyötyvät erityisesti liikenteessä haavoittuvimmassa asemassa olevat, kuten jalankulkijat ja pyöräilijät.

Tämä on kuitenkin vasta tulevaisuutta. Robottiautoja ei päästetä liikenteeseen ennen kuin ne ovat turvallisempia kuin ihmisten ohjaamat autot. On vaikea sanoa, milloin tekniikka on riittävän kehittynyttä tähän.

Mutta sitä odotellessa, ihmisillä itsellään on vielä toistaiseksi suurin vastuu siitä, että kaikki voivat kulkea liikenteessä turvallisesti.

Yhteistyötä liikenneturvallisuuden parantamiseksi on tehty pitkäjänteisesti. Jalankulkijoiden liikennekuolemien määrä onkin puolittunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan loukkaantuneiden määrä väheni kolmanneksella.

Yksi suurimmista ponnistuksista tällä hallituskaudella on ollut tieliikennelain kokonaisuudistus. Uudistuksen tavoitteena on selkeyttää ja ajanmukaistaa liikenteen säännöt niin, että liikenne on sujuvaa ja turvallista kaikille. Eduskunta on hyväksynyt lain, ja se vahvistetaan piakkoin.

Tieliikennelain keskeisenä lähtökohtana on heikomman tienkäyttäjän suojeleminen. Kaikkien on ennakoitava ja noudatettava varovaisuutta, kun lähestytään heikompia tienkäyttäjiä. Lapsiin tulee kiinnittää erityistä huomiota.

Laki on tehty myös tulevaisuutta ajatellen. Mainitsin edellä automaattisen liikenteen. Se on otettu huomioon laissa. Myös tieliikenteen automaattista valvontaa pystytään tehostamaan niin, että nopeuksien lisäksi voidaan valvoa esimerkiksi punaisia päin ajamista. Valvonnan vaikutuksia voidaan parantaa kohdistamalla automaattivalvontaa erityisille riskialueille, kuten koulujen lähistölle ja vaarallisiin risteyksiin.

Liikenteen turvallisuuteen voidaan vaikuttaa myös liikennejärjestelyillä ja infrastruktuuria kehittämällä. Teille voidaan rakentaa hidasteita ja suojateiden näkyvyyttä parantaa. Turvallisessa ympäristössä lasta voi kevyemmin mielin rohkaista kulkemaan kävellen tai pyörällä koulumatkoja.

Liikennesäännöt ja turvallinen liikenneinfrastruktuuri eivät kuitenkaan yksinään tee liikenteestä turvallisempaa. Meillä tienkäyttäjillä on suurin vastuu. Jokainen meistä pystyy osallistumaan liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Omalla toiminnallamme voimme parhaiten vaikuttaa siihen, ettei tänä vuonna koulumatkoilla sattuisi vaaratilanteita tai onnettomuuksia.

Otetaan tämä vastuu vakavasti. Erityisesti nyt koulujen alkaessa.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

Blogiteksti perustuu Liikenneturvan tilaisuudessa 8.8.2018 pidettyyn puheeseen.

kaupunkisuunnittelu, kävely, lapset liikenteessä, osallistava suunnittelu, Rakkaudesta infraan, Vieraileva asiantuntija

Käveltävyys on kaupungin toimivuuden todellinen mittari

Pihla Meskanen, kuva: Arkki
Arkkitehtuurikasvatuksen edelläkävijä, arkkitehti Pihla Meskanen (Kuva: Arkkitehtuurikoulu Arkki)

Ennen tätä vuotta en erityisemmin ajatellut, että käveleminen kaupungissa olisi mitenkään erikoista – kunnes vietin kuukauden Ho Chi Minhissä.

Siellä kävely osoittautui monin paikoin mahdottomaksi. Tien ylitys sujui vain paikallisen viereen liimautuneena, ja koko ajan piti väistellä niin autoja kuin moottoripyöriä. Jalankulkijoille ei ollut erikseen liikennevaloja, vaan tiet piti ylittää puikkelehtien kääntyvien moottoripyörien loputtoman virran keskeltä.

Kuukauden aikana Ho Chi Minhissä en nähnyt yhtäkään lasta tai teiniä yksin kaupungilla. En myöskään käveleviä perheitä. Syitä tähän on ehkä monia, mutta yksi perustavanlaatuinen syy on se, ettei kaupunkia ole suunniteltu turvalliseen kävelyyn.

Ideoita lapsiystävällisen kaupungin kehittämiseksi (Kuva: Arkki)
Ideoita lapsiystävällisen kaupungin kehittämiseksi. (Kuva: Arkki)

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki ry toteutti yhdessä Helsingin kaupungin kanssa vuonna 2007 hankkeen, jossa kuultiin lasten mielipiteitä Hernesaaren ideointiin kaavoitusvaiheessa. Suurimmalle osalle hankkeeseen osallistuneista sadasta lapsesta hyvän ympäristön tärkeimpiä tekijöitä oli se, että alueella on turvallista kävellä. Perusteluina he kertoivat, että on tärkeää päästä helposti ja turvallisesti kavereiden luo, kouluun, harrastuksiin, kauppaan jne.

Kesällä 2018 Arkki aloitti lasten arkkitehtuurikasvatusprojektin Vietnamissa yhdessä Unicefin ja Ho Chi Minh Cityn kaupunkisuunnitteluviraston kanssa. Projektissa mietittiin Ho Chi Minhin keskustan keskeisen alueen Thu Thiemin uutta suunnitelmaa.

Paikallisten lasten pääasialliset toiveet kaupungin kehittämisessä liittyivät kaupungin käytettävyyteen kävelijän näkökulmasta – turvallinen käveltävyys, mopoilun hillitseminen ja ilmansaasteen vähentäminen kehittämällä julkista liikennettä – esim. sähköpyörävuokraus, julkisen liikenteen parantaminen jne. Lasten toiveissa toistuivat samat asiat kuin kymmenen vuotta aiemmin Helsingissä Hernesaari-projektissa: kävelijän näkökulma, kaupunkiluonto, ilmanlaatu ja liikenteen sujuvuus.

Vietnamilaislapset esittelevät kaupunkisuunnitteluideoitaan (Kuva: Arkki)
Vietnamilaislapset esittelevät kaupunkisuunnitelmiaan. (Kuva: Arkki)

On kiinnostavaa, että lapset pitävät kävelyturvallisuutta yhtenä kaupungin toimivuuden ja “hyvyyden” tärkeimmistä mittareista. Tämä on helposti ymmärrettävää sen kautta, että kävely ja julkinen liikenne ovat ainoita mahdollisuuksia sen ikäisille liikkua itsenäisesti kaupungissa.

Itsenäinen liikkuminen tuo laatua elämään niin aikuisille kuin lapsillekin. Se lisää lasten ja nuorten itsenäisyyttä ja aktiivisuutta, vähentää aikuisilta harrastuskuljetusrumbaa ja sitä kautta vähentää saastetta ja säästää luontoa.

Yhä useampi viettää urbaanin lapsuuden. Siksi on erittäin merkityksellistä, minkälaisia kaupungit ovat lasten ja nuorten kasvuympäristöinä ja mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat itsenäisen liikkumisen ja saavutettavuuden suhteen.

Pihla Meskanen

Kirjoittaja on arkkitehti ja Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin rehtori.

Artikkelin kirjoittaja on Impulssiblogin vieraileva asiantuntija liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan ulkopuolelta.

Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkki on perustettu 1993. Arkkitehtuurikasvatuksen tavoitteena on mm. kehittää innovaatiotaitoja, herättää kiinnostusta rakennettua ympäristöä kohtaan, ja antaa nuorille välineitä vaikuttaa tulevaisuuden ympäristöön ja päätöksentekoon. Arkissa harrastaa viikoittain noin 750 lasta pääkaupunkiseudulla.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Rakkaudesta infraan tunnus

 

 

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave