automatisaatio, digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku

Yhdessä kohti uusia ja yhä parempia liikennepalveluja

Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)
Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)

Liikennekaari on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua. Mistä liikennekaari sai alkunsa ja missä ollaan nyt?

Liikenteen digitalisaatio etenee ja liikenne on muuttumassa palveluksi. Tähän tarvitaan myös uudenlaista lainsäädäntöä. Hallitus antoikin kesäkuussa 2015 lähtölaukauksen liikennekaari-lakihankkeelle: on toteutettava henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus.

Siitä se lähti. Uudistusta suunniteltiin kesä ja syksy. Hanke päätettiin jakaa kolmeen vaiheeseen sen laajuuden vuoksi. Marraskuun alussa 2015 ministeri Berner tiedotti: Nyt aloitetaan liikennekaaren valmistelu.

Alusta alkaen oli selvää, että valmisteluun tarvitaan mukaan kaikki mahdolliset tahot: liikennepalvelujen käyttäjät, tuottajat ja kehittäjät. Seurantaryhmä edustaa laajasti yhteiskunnan eri tahoja. Alatyöryhmissä on käsitelty markkinoihin, palveluihin ja tietoon liittyviä erityiskysymyksiä. Valmistelun keskiössä ovat koko ajan olleet kansalaiset ja yritykset, liikennejärjestelmän käyttäjät.

Liikenteen toimijat ovat järjestäytyneitä ja tottuneita tuomaan esiin näkemyksiään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Entä liikenteen erilaiset käyttäjät, miten heidän näkemyksensä ja kokemuksensa saatiin mukaan valmisteluun?

Olemme halunneet tarjota sidosryhmille runsaasti mahdollisuuksia esittää kysymyksiä ja kommentteja. Liikennekaaren kaikki sidosryhmätilaisuudet ovat olleet avoimia ja niitä on voinut seurata myös verkossa. Keskusteluunkin on voinut osallistua etänä. Tupa on ollut aina täynnä ja verkossa on käynyt kuhina. Lisäksi meitä on pyydetty eri tilaisuuksiin kertomaan liikennekaaren valmistelusta. Media on ollut kiinnostunut aiheesta ja keskustelu somessa on ollut aktiivista. Verkossa on saatavilla runsaasti materiaalia liikennekaaresta: tiedotteita, faktalehtiä, videoita. Liikennekaaren sisältöä on jalostettu tilaisuudesta toiseen edetessä, ennen lausuntokierrosta ja sen aikana.

Kaikkien näiden keskustelujen pohjalta valmistelimme hallituksen esitysluonnoksen, joka on nyt kaikkien hankkeesta kiinnostuneiden tarkasteltavana ja lausuttavana 23. toukokuuta asti. Luonnoksessa on konkreettisia pykäläehdotuksia, jotka helpottavat hahmottamaan millaisesta muutoksesta on kyse. Lausuntokierroksella on siis ehdotus, josta muokataan varsinainen esitys eduskunnalle annettavaksi. Tätä ennen esitykselle tarvitaan hallituksen tuki.

Kun lausuntoaika päättyy, käymme lausunnot läpi ja hiomme esitystä niiden pohjalta eteenpäin niin, että pääsisimme hallitusohjelmassa asetettuun maaliin. Esitykseen, joka hyödyntäisi digitalisaatiota ja mahdollistaisi niin vanhat kuin uudenlaiset, markkinaehtoiset ja innovatiiviset liikenteen palvelut.

Lainvalmistelu on yhteinen ponnistus, kiitos kun olet ollut siinä mukana!


Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies, joka toimii liikennekaari-hankkeen projektipäällikkönä.

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, yleinen

Tehokkaammin, puhtaammin, taloudellisemmin

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Pariisin ilmastokokouksessa saatiin aikaan uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen.

Täällä Suomessa puolestaan valmistellaan kansallista energia- ja ilmastostrategiaa, jossa tavoitellaan 40 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä. Liikenne kantaa vastuun kokonaispäästöistä omalla lohkollaan.

Nykyisen liikennejärjestelmämme perusta on yksityisauto, jonka kyydissä on keskimäärin yksi henkilö. Kyseessä lienee maailman tehottomin ja saastuttavin järjestelmä.

Auto saadaan toki liikkumaan vaihtoehtoisilla ja puhtaammilla käyttövoimilla kuten sähköllä, vedyllä, nestemäisillä biopolttoaineilla tai metaanilla. Siirtyminen näihin on jo alkanut, mutta kokonaisuuden kannalta käyttö on vielä marginaalista. Iloinen uutinen on se, että biopolttoaineiden käyttö Suomessa ylittää jo sille asetetut tavoitteet.

Päästöt saadaan vähenemään myös autokannan uusiutumisella. Tämän vauhdittamiseksi olisi pohdittava taloudellisia kannustimia, esimerkiksi verotusta.

Päästöjen väheneminen ei kuitenkaan vielä lisää järjestelmän tehokkuutta. Tehokkuudessa on kysymys siitä, miten koneisto viritetään palvelemaan vähemmällä liikennemäärällä useampia tarkoituksia ja asiakkaita.

Tähän tarvitaan laaja keinovalikoima sekä annos rohkeutta ja innovaatiokykyä. Liikennesektorilla keinoiksi on tunnistettu muun muassa liikenteen digitalisaatio, uudet palvelut sekä muut liikennesuoritteeseen ja kulkumuotojakaumiin vaikuttavat toimenpiteet – perinteistä joukkoliikennettä unohtamatta.

Liikenne palveluna (Mobility as a Service, MaaS) on suomalainen palveluinnovaatio, joka on saanut huomiota maailmalla nimenomaan siksi, että se vähentää riippuvuutta yksityisautosta.

Liikenteestä tehdään teknologian, tiedon sekä innovaatioiden avulla asiakaslähtöinen palvelu, jossa liikennemuotojen väliset rajat häipyvät ja matkaketjut tulevat sujuviksi. Tässä vaiheessa puhutaan vielä teoriasta, mutta kohti käytäntöä olemme menossa monella rintamalla.

Jos liikenne- ja kuljetustarpeita halutaan yhdistää, päällekkäisyyksiä purkaa ja rajoja häivyttää, on liikennejärjestelmää tarkasteltava kokonaisuutena myös sääntelyn näkökulmasta. Tähän tähtää liikenteen palveluja koskevan lainsäädännön uudistus, liikennekaari. Se tulee muuttamaan monta asiaa liikennemarkkinoilla.

Ilmastopakettimme on siis tämä: Vähennetään liikennetarpeita digitaalisilla palveluilla. Jos liikenteeseen on lähdettävä, liikutaan kimpassa ja hoidetaan monta asiaa samalla kertaa. Kun liikutaan, käytetään puhdasta energiaa, ja sitäkin säästeliäästi.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri.

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku, verkostot

Sinä olet vahvin lenkki?

Ylijohtaja, osastopäällikkö Minna Kivimäki (Kuva: LVM)
Ylijohtaja, osastopäällikkö Minna Kivimäki (Kuva: LVM)

Hallituksen strategisessa ohjelmassa visioidaan Suomen tulevaisuutta. Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Visiossa puhutaan vuodesta 2025, mutta omassa toiminnassamme pyrimme tähän samaan tulokseen päivittäin. Uudistuminen, välittäminen ja turvallisuus on jo leivottu sisälle liikennepolitiikkaan. Ne ohjaavat kaikkea tekemistämme.

Luottamus ja jokaisen aito kuuleminen ovat kuitenkin astetta haasteellisempia tavoitteita. Niihin pyrimme avoimella valmistelulla. Perinteisesti kuuleminen on hoidettu lausuntomenettelyllä hankkeen valmistelun ollessa jo loppusuoralla. Viime vuosina olemme kehittäneet koko valmisteluprosessia avoimemmaksi. Haluamme eri osapuolien näkemykset mukaan alusta asti ja koko valmistelumatkan ajan. Haluamme mukaan myös kaikki, joiden elämään valmistelullamme on vaikutusta. Kaikkien näkemyksillä ei kuitenkaan ole omia edustajiaan asioita edistämässä. Varsinkin yksittäisten palveluiden käyttäjien ja uudenlaisten palvelujen kehittäjien äänet ovat monesti jääneet vähäiselle huomiolle. Vahvojen ja järjestäytyneiden ääni on päässyt paremmin esille.

Iso haaste on myös uudistusten vaikutusten arviointi. Miten selvitetään, toteutuuko hyvä tavoitetila suunnitelluilla toimilla? Kuinka vaikutusarvioinneilla voidaan luotettavasti arvioida uusia ilmiöitä ja palveluja? Tai voidaanko edes? Kuka olisi osannut arvioida joukkoliikenteen markkinasääntelyä purettaessa, että bussimatka Tampereelta Helsinkiin voi vuonna 2015 maksaa vain 2 euroa ja junalippujen hinnat tulevat alas, kun ne viimeiset vuosikymmenet ovat kallistuneet joka vuosi. Tuskin kukaan.

Avoin osallistaminen ja vaikutusten arviointi ovat isossa roolissa, kun ministeriö valmistelee parhaillaan liikennekaarta eli toimialan huomattavinta lainsäädäntöhanketta 2000-luvulla. Liikennekaari on samanaikaisesti sekä erinomaisen mielenkiintoinen että haastava kokonaisuus. Kuinka saada aikaiseksi uudistus, joka mahdollistaa parhaat mahdolliset liikkumispalvelut ja lisääntyvät vaihtoehdot ihmisille ja yrityksille sekä kasvua ja kukoistusta uusille ja nykyisille toimijoille? Samalla tulisi vielä tehostaa julkisten varojen käyttöä. Tällaisen win-win-win -tilanteen saavuttaminen sääntelyn keinoin vaatii aitoa ymmärrystä eri osapuolien tarpeista ja vahvaa tahtotilaa yhteisen hyvän saavuttamiseen.

Tulkaa mukaan valmisteluun. Ministeriön sivuilta löytyy avoimien tilaisuuksien aikataulut ja lähetämme tilaisuudet myös suoraan verkossa. Keräämme ideoita, kommentteja ja kritiikkiä sekä vuorovaikutteisen www.screen.io/lvm -työkalun että liikennekaari@lvm.fi -osoitteen kautta. Olemme mukana Twitterissä ja Facebookissa.

Kokonaisuus on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tunnistetaan yhdessä heikoimmat lenkit.

 

 

digitalisaatio, hallitusohjelma, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Kohti tulevaisuutta – liikenneverkot kuntoon

Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot
Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot

On ainakin yksi asia, josta Suomessa ollaan täysin yksimielisiä. Ei ole väliä, kysytäänkö asiaa tavalliselta tienkäyttäjältä tai poliitikolta, elinkeinoelämän edustajalta tai ammattiyhdistysliikkeeltä. Suomen väyläverkoston kunto ja tila on heikentynyt viime vuosina ja tilanteeseen tulee saada kiireellinen korjaus.

Hallitus on päättänyt tarttua asiaan määrätietoisesti. Hallituskauden aikana on tarkoitus investoida 900 miljoonaa euroa perusväylänpitoon. Tästä summasta 600 miljoonaa euroa on uutta rahaa ja loput siirtoa kehittämishankkeista. Tämäkään raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta iso osa nykyisestä väyläverkostosta saadaan korjattua nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon.

Mistä pitäisi lähteä liikkeelle? Helppoja valintoja ovat huonossa tilassa olevat sillat, tiet, rautatiet ja vesiväylät. Järkevintä on laittaa ensin kuntoon romahdusvaarassa oleva infra. Korjauskohteiden ja toimenpiteiden valinta tehdään asiantuntijavirastossa poliittisesti päätettyjen kriteereiden mukaisesti.

Liikennepolitiikan tehtävänä on tuottaa hyvinvointia, kasvua ja kilpailukykyä. Perusväylänpidon tulee ensisijaisesti vastata ihmisten ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Liikenneverkon laadun ja kunnon tulee vastata asiakkaiden nopeastikin muuttuviin tarpeisiin ja luoda mahdollisuuksia elinkeinoelämän toiminnalle ja kehittymiselle. Tästä esimerkkinä on se, että perusväylänpidon rahoitusta kohdennetaan biotalouden edellytysten turvaamiseen, huomioiden koko logistinen ketju.

Liikenteen automatisaatio kehittyy koko ajan. Ennemmin tai myöhemmin tulemme automatisoimaan koko liikennejärjestelmän. Itse uskon vaihtoehtoon ennemmin, ja onkin järkevää alkaa valmistautua automatisaatioon jo nyt. Automatisoitu liikennejärjestelmä tarvitsee toimiakseen timanttisessa kunnossa olevan väylä- ja matkaviestintäverkon. Osa perusväylänpidon rahoituksesta käytetäänkin digitalisaation ja automatisaation kehittämiseen rahoittamalla niitä tukevia pilotteja ja kokeiluja. Samalla kun laitamme väyläverkon korjausvelkaa nurin, edistämme liikenteen digitalisaatiota ja valmistaudumme tulevaisuuteen.

 

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Lupa epäonnistua ja oppia

Liikennehallinnon ohjaus -yksikön johtaja Laura Eiro (kuva: LVM)
Liikennehallinnon ohjaus -yksikön johtaja Laura Eiro (kuva: LVM)

Maailman muuttuessa myös valtiokoneiston toimintatapoihin ja johtamiseen tarvitaan muutoksia. Aivan eri maailman aikaan viritetty koneisto on haasteen edessä, kun tulevasta on olemassa vasta – osin vielä hämärä – visio ja monia vaihtoehtoisia kehityspolkuja. Ainoa varma asia on muutos.

Meillä liikenne- ja viestintäministeriössä on jo pitkään tuettu yksilöiden innovatiivisuutta ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Sitä todellakin tarvitaan liikennesektorin ollessa suurimmassa murroksessa sitten auton keksimisen!

Olemme aikamoisten haasteiden edessä pohtiessamme vaikkapa sitä, miten ja millä aikataululla mahdollistetaan liikenteen automatisaatio ja digitaaliset palvelumarkkinat. Samalla on huolehdittava pohjalla olevasta laadukkaasta infrasta sekä siirtymisestä vähäpäästöiseen liikenteeseen.

Muutos edellyttää virkakunnalta aivan uudenlaisten asioiden oppimista ja hahmottamista. Vanhat toimintamallit infran suunnittelussa, hallinnonalojen välisessä yhteistyössä ja sidosryhmätoiminnassa sekä lainsäädännön valmistelussa täytyy kyseenalaistaa. Pitää löytää uusia keinoja ja kumppaneita. Vaaditaan hallinnon ketteryyttä ja siiloista pois kiipeämistä.

Virkamieskunta on elänyt varsin tiukasti niissä valjaissa, että kaikista asioista pitäisi olla selvyys jo niitä tehtäessä. On ajateltu, että lainsäädäntöä ja päätöksiä ei voida tehdä ilman vaikutusarvioita ja jos jotain menee pieleen, on helppo syyttää puutteellista valmistelua. Ei päätöksiä tietenkään sokkona voida tehdä, mutta jos jäädään liian pitkäksi aikaa ottamaan tulevaisuudesta selvää, se jää tekemättä. Olemme törmänneet muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tulee olemaan jonkin kokeilun vaikutus. Vaan onko se enää kokeilu, jos kaikki vaikutukset ovat tiedossa jo etukäteen?

Ilmapiiri muuttui uuden hallituksen strategisen hallitusohjelman myötä. Heti ensimmäisellä sivulla todetaan, että Suomessa kannustetaan uusiutumiseen, luovuuteen ja uteliaisuuteen. Epäonnistuakin saa, virheistä opitaan. Kokeilukulttuuri otetaan käyttöön. Innovatiivisuus ja palvelualttius nostetaan uusiksi virkamieshyveiksi perinteisten rinnalle. Oma liikenne- ja viestintäministerimme Anne Berner tulee kokonaan valtionhallinnon ulkopuolelta tuoden varmasti uusia tuulia toimintakulttuuriin.

Tällä mandaatilla on hyvä tehdä töitä Oy Suomi Ab:n eteen. Saamme avoimesti pohtia, miten entistä paremmin voimme edistää väestön hyvinvointia ja elinkeinoelämän kilpailukykyä. Yhdessä kokeillen. Ehkä välillä erehtyen. Varmuudella oppien. Uutta luoden.

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Kolmas teollinen vallankumous on robottien

Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)
Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)

Liikenteen automatisaatio on jo nyt todellisuutta. Autopilotit ohjaavat lentokoneita, autojen kaistavahdit ja parkkitoiminnot yleistyvät, junien ohjausjärjestelmät automatisoituvat ja työkoneet satamissa, kaivoksilla ja metsissä muuttuvat yhä älykkäämmiksi. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä vaan asteittain tapahtuvasta kehityksestä, joka juuri nyt etenee vauhdikkaasti.

Robotisaatio on osa yleistä digitalisaatiokehitystä. Se on kolmas teollinen vallankumous, joka etenee vääjäämättä. Robotisaatio tekee näkyväksi digitaalisaation luovan tuhon eli työpaikkojen muuttumisen: nykyiset työpaikat katoavat ja uusia tulee tilalle. Tämäkään ei ole uutta, sillä nykyisistä työpaikoista suurinta osaa ei ollut olemassa 1900-luvun alkupuolella. Ilmiö on haastava siksi, että digitalisaatio itsessään tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin teollisen vallankumouksen aikaisemmat vaiheet.

Digitalisaatio ja robotisaatio ovat väistämättömiä. Ainoa asia, jonka voimme valita on se, syntyvätkö innovaatiot ja työpaikat tänne Suomeen, vai olemmeko me niitä maita, joihin uudet asiat tuodaan vientituotteina.

Kyse ei useinkaan ole kokonaan uusista ja ennen tuntemattomista innovaatioista, vaan tavasta tehdä tuttua liiketoimintaa uudella tavalla. Toimintatapojen muuttaminen on haaste, johon jokaisen elinkeinoelämän toimialan ja yrityksen tulisi herätä viimeistään nyt.

Digitalisaation kulmakiviä ovat mobiliteetti, pilvipalvelut, suurten tietomassojen käsittely, esineiden internet ja robotisaatio. Näistä osa-alueista meillä on perinteisesti ollut huippuosaamista mobiliteetissa. Myös suurten tietomassojen käsittelyssä olemme maailman kärkikastia. Toisin on robotisaation kohdalla. Monissa muissa maissa ryhdyttiin innovoimaan samaan aikaan, kun Suomessa ilmiötä pidettiin vielä science fictionina.

Liikenne- ja viestintäministeriössä liikenteen automatisaation merkitys on tunnistettu selkeästi ja se nähdään keskeisenä työkaluna toteuttaa Liikenne palveluna –konseptia (MaaS). Halu nostaa Suomi liikenteen automatisaatiokehityksen kärkimaiden joukkoon on kova.

Suomella muutamia valttikortteja, joiden varaan menestystä voidaan rakentaa: meillä on korkeatasoista osaamista ohjelmistoista, sensoriteknologiasta, kartoista ja tietoliikenteestä, tietoliikenneverkot ovat tasokkaat ja Suomi on monelle kansainväliselle yritykselle tuttu autojen talvitestausmaa. Myös lainsäädäntö mahdollistaa hyvinkin pitkälle kehittyneiden automaattiajoneuvojen ja -alusten testaamisen.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan liikenteen älykkään automatisaation edistämissuunnitelmaa. Tavoitteena on viimeistellä suunnitelma alkukesän aikana. Sen pääpaino tulee olemaan konkreettisissa toimenpiteissä, joiden avulla mahdollisuuksista pyritään tekemään todellisuutta.

Tässä työssä tarvitaan pienen maan kykyä tehdä yhteistyötä yli kaikkien mahdollisten siilorajojen, ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Vähimmillään tämä johtaa antoisiin keskusteluihin, mutta parhaimmillaan voi syntyä jotain, joka voi aidosti muuttaa maailmaa.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Liikenteen turvallisuus ja automatisaatio –yksikön johtaja.

digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Rohkeasti viidennen liikennemuodon kyytiin!

Liikenteen tietovarannot -yksikön johtaja Sabina Lindström (kuva: LVM)
Liikenteen tietovarannot -yksikön johtaja Sabina Lindström (kuva: LVM)

Tieto on valtaa. Tämä korostuu entistä enemmän mitä digitaalisemmaksi maailma kehittyy. Tulevaisuudessa tietoa hyödynnetään yhä enemmän, ja mielikuvituksemme tuskin riittää mieltämään kaikkia niitä uusia palveluja, joita tiedon pohjalta tullaan eri sektoreilla kehittämään melko lyhyessäkin ajassa.

Tieto ja digitalisaatio luovat pohjaa kokonaan uudenlaisille palvelukonsepteille myös liikennesektorilla. Liikenteen digitalisoitu tieto mahdollistaa liikennejärjestelmän tehostumisen ja palveluistumisen. Liikennesektorilla digitalisaation mahdollistama tuottavuusloikka on kuitenkin vielä ottamatta.

Näin jälkeenpäin ajateltuna voi sanoa, että liikennesektorilla havahduttiin turhan myöhään siihen, että hallinnonalallamme on omia valtavia tietovarantoja, joista voisi olla hyötyä kolmansille osapuolille. Liikenteen hallinnonalalla ollaankin nyt kahden vuoden ajan määrätietoisesti ja aktiivisesti avattu julkisia tietovarantoja maksutta, avoimin käyttöehdoin ja koneluettavassa muodossa muiden toimijoiden käyttöön. Tiedämme, että avatut tietovarannot ovat kuin polttoainetta digitaalisille palveluille ja uusien innovatiivisten palveluiden syntyminen avattujen tietojen pohjalta on jo nähtävissä. Suuri lumipalloilmiö kehityksessä on kuitenkin vielä näkemättä. Lisäsysäyksen asialle antaisi tietovarantojen avaamisen jatkumo sekä yritysten ja käyttäjien tietojen avaaminen.

Tietovarantojen avaaminen edellyttää jatkossa jonkin verran rahallista panostusta valtiovallalta. Mahdollisuudet saada tämä rahallinen satsaus moninkertaisena takaisin uuden kasvun ja yritystoiminnan kautta ovat sen verran hyvät, että meillä ei ole varaa jättää tätä mahdollisuutta käyttämättä. Voisi sanoa, että h/k-suhde on tässä hankkeessa kohdillaan.

Haasteellinen kysymys on se, miten yrityksiä ja käyttäjiä kannustetaan tiedon avaamiseen. Julkisen sektorin työkalupakin perinteisestä valikoimasta löytyvät kepit ja porkkanat, joista porkkanat ovat tähän tarkoitukseen suositeltava vaihtoehto. Oman tiedon luovuttamisen myötä saadut lisäpalvelut tai -hyödyt tulee olla henkilölle tai yritykselle niin houkuttelevia, että tietojen luovuttamista ei koeta ongelmaksi. Tietosuojakysymysten ratkaiseminen ja käyttäjien luottamuksen saaminen on luonnollisesti perusedellytys asian onnistumiselle.

Tänä päivänä tieto ja viestintä ovat merkittävä osa liikennepolitiikkaa. Liikenneinfra ja liikennetieto muodostavat vankan alustan liikennepalveluille, ja tieto viidentenä liikennemuotona on jo vakiintunut käsite. Se, miten tämä kaikki tulee vaikuttamaan liikennealan perinteisiin toimijoihin ja markkinoihin on tietysti mielenkiintoinen ja iso asia. Tulevaisuutta on näin muutoksen kynnyksellä vaikeata tarkasti ennustaa. Varmaa on oikeastaan vain se, että muutos on jo kovaa vauhtia käynnissä ja kehityksen etunenässä olevat hyötyvät eniten. Rohkeasti siis viidennen liikennemuodon kyytiin ja kohti tulevaisuutta!

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Liikenteen tietovarannot -yksikön johtaja.           

lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Liikennepalveluja koskeva sääntely uudistuu

Liikennepalvelut-yksikön johtaja Mikael Nyberg (kuva: LVM)
Liikennepalvelut-yksikön johtaja Mikael Nyberg (kuva: LVM)

Liikenne palveluna on uusi toimintatapa, jossa ihmiset ja tavarat voivat liikkua tiedon ja teknologian avulla eri liikennemuotoja saumattomasti hyväksi käyttäen paikasta toiseen. Tämän toimintatavan perusperiaatteet on hyvin tunnistettu: palvelun asiakaskeskeisyys, digitaalisuus, vahva personointi ja dynaaminen hinnoittelu. Liikkumispalveluiden operoinnin kilpailu ja toiminnan markkinaehtoisuus on hyvä asia myös julkisen sektorin talouden näkökulmasta. Joukkoliikenne edellyttää nykyisin huomattavaa julkista tukea.

Toistaiseksi kokemukset näistä uusista palveluista perustuvat matkaan paikasta A paikkaan B, mutta tavoitteena jo lähitulevaisuudessa on liikkumisen palvelupaketit eri liikkumistarpeisiin. Ja vielä vähän myöhemmin maaliikenne automatisoituu, mikä mullistaa palveluoperointia entisestään.

Yhdessä jakamistalouden ja omistamiskäsitteen muutoksen kanssa yksityisautoilun ja perinteisen joukkoliikenteen roolit murtuvat. Yksityistalouksissa pääomia ei laiteta enää kiinni liikkumisvälineisiin, vaan liikkumispalvelut ostetaan palveluoperaattoreilta. Autoja on varmasti tulevaisuudessakin mahdollista hankkia itselleen, mutta resurssien käytön kannalta se ei ole läheskään aina mielekästä.

Yhdestä asiasta ei ole vielä käytä kovinkaan paljon yhteiskunnallista keskustelua, vaikka se on hyvin tiedossa: liikennepalvelumarkkinoita koskeva lainsäädäntö on jäänyt ajastaan jälkeen. Sääntely on tarkkaa ja liikennemuotokohtaista. Ongelmana on myös yhteismitallisuuden puute. Jos hallinto toimii uusien palvelujen, työpaikkojen ja hyvinvoinnin mahdollistajana, edellyttää se huomattavaa liikennesektorin lainsäädännön mukauttamista uusiin toimintamalleihin ja käyttäytymiseen. Samassa yhteydessä on arvioitava myös muiden sektorien lainsäädäntöä, kuten verotusta ja liikennevakuutussääntelyä.

Koska suurin osa liikennepalvelumarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä on EU:n lainsäädäntöä, tarkoittaa tämä sitä, että työ on tehtävä suurelta osin EU-tasolla. Ensimmäinen komission ja EU:n jäsenvaltioiden yhteinen seminaari tästä pidetäänkin tulevana perjantaina Suomen isännöimänä. Myös muu kansainvälinen sääntelykehys on arvioinneissa otettava huomioon.

Sääntelykysymys on ajankohtainen myös eduskuntavaalien ja hallituksen vaihtumisen vuoksi. Digitalisaation tuomat mahdollisuudet liikennesektorille on saatava käyttöön, ja käytännössä koko seuraava hallituskausi on tehtävä määrätietoisesti lainsäädäntötyötä tämän saavuttamiseksi. Se miten työ vaiheistetaan, mitkä ovat lainsäädäntötyön keskeisimmät elementit ja miten toimenpiteiden vaikutusarvioinnit tehdään, on juuri nyt liikenne- ja viestintäministeriössä mietittävänä. Nyt tarvitaan rohkeutta ja uskallusta meiltä kaikilta.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Liikennepalvelut-yksikön johtaja.