lainsäädäntö, liikenne, liikennepolitiikka, yleinen

Reilua peliä Suomen teille

anneberner-141x188
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Suomen kabotaasimääräysten muutos on herättänyt kuljetusalalla huolta. Ymmärrän erittäin hyvin huolen, joka yrittäjiä tässä kohtaa. Tärkein tehtävämme onkin huolehtia siitä, että meillä syntyy tasavertaiset kilpailuedellytykset koko kuljetusalalle. Kaikkien tulee noudattaa samoja pelisääntöjä.

Kabotaasisäädösten muuttamisen taustalla on se, että Suomen kansallinen kabotaasilainsäädäntö on komission mukaan osin EU-lainsäädännön vastaista. Tämän vuoksi hallitus on esittänyt, että laki muutetaan vastaamaan EU-sääntelyä.

Suomi ei siis ole avaamassa maantiekuljetuksiaan EU:n sisäisessä liikenteessä kokonaan vapaalle kilpailulle, vaan kabotaasilla on myös jatkossa Suomessa suoraan EU-lainsäädännöstä tulevat rajoitukset: kolme kuljetusta seitsemän päivän sisällä siitä, kun ajoneuvo on saapunut kansainvälisessä kuljetuksessa Suomeen.

On totta, että kabotaasin valvonta on haasteellista ja siihen meidän tuleekin löytää keinoja. Toisaalta valvontaa on viime vuosina jo tiivistetty: sekä Tullin että poliisin suorittamat tarkastukset ovat lisääntyneet. Esimerkiksi vuonna 2015 Tullin tarkastusten yhteydessä oli yhteensä 24 laittoman kabotaasin epäilyä.

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnittikin lainmuutosta koskevassa mietinnössään huomiota juuri tähän. Mietinnössä pidettiin tärkeänä, että viranomaiset valvovat säännösten noudattamista yhteistyössä ja että niillä on tähän riittävät resurssit.

Sähköisen rahtikirjan käyttöönotto nähtiin yhtenä keskeisenä keinona kabotaasin valvontaan. Olen itsekin vakuuttunut siitä, että digitalisaatio tuo uusia keinoja valvontaan. Valiokuntakin edellyttää, että liikenne- ja viestintäministeriö arvioi kattavasti lakimuutoksen käytännön vaikutuksia ja mahdollisia muutostarpeita. Näin luonnollisesti tehdään.

Kuljetusalan reilun kilpailun turvaamiseksi on pohdittu, osin jo valmisteltukin, myös muita keinoja.

Tieliikennelain kokonaisuudistus on valmisteluvaiheessa parhaillaan. Lain muutoksella kevennetään hallinnollista taakkaa ja huolehditaan liikenteen turvallisuudesta. Uudistuksen yhteydessä arvioidaan muun muassa sitä, millaiset kevyen ja raskaan liikenteen talviajan rengasvaatimukset ovat liikenneturvallisuuden kannalta perustelluimpia.

Samalla arvioidaan myös tieliikenteen seuraamusjärjestelmän toimivuutta. Automaattista valvontaa on pystyttävä kehittämään siten, että niin koti- kuin ulkomaistenkin kuljettajien tekemiin liikennerikkomuksiin voidaan puuttua mahdollisimman tehokkaasti ja tasa-arvoisesti.

Se, että Suomi joutuu luopumaan EU:ta tiukemmista kabotaasimääräyksistään, ei siis merkitse sitä, että kabotaasiliikennettä Suomessa ei säänneltäisi lainkaan.

Vireillä on myös työ harmaan talouden torjumiseksi niin sisäministeriön alla hallituksen kärkihankkeena kuin ministeriöni oman liikennesektorin tilannetta koskevan selvitysryhmän parissa.

Meidän on tehtävä työtä kansallisesti ja EU-tasolla sen puolesta, että saamme yhtenäiset pelisäännöt ja reilut kilpailuolosuhteet kaikille kuljetusyrittäjille.

Anne Berner

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

LVM:n verkkouutinen 9.6.2016: Suomi ei ole avaamassa maantiekuljetuksiaan EU:n sisäisessä liikenteessä kokonaan vapaalle kilpailulle

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku, viestintäpolitiikka

Matkalla kohti liikenteen supermarketteja

Olli-Pekka Rantala, osastopäällikkö (kuva: LVM)
Olli-Pekka Rantala, osastopäällikkö (kuva: LVM)

Miltä kuulostaisi se, että voisit saada yhdeltä toimittajalta tiedot eri kulkumuodoista koostuvasta matkaketjusta aikatauluineen, reitteineen ja hintoineen? Myös sinun erityistarpeesi ja toiveesi huomioitaisiin, esimerkiksi esteettömyys. Ja entä jos mentäisiin vielä pidemmälle ja liitettäisiin ketjuun myös muita matkustamiseen liittyviä palvelutarjouksia, vaikkapa konserttilippuja ja majoituspalveluita? Kaikki yhdestä paikasta.

Tämä on visio, johon liikennekaaren avulla pyritään. Vision toteutuminen edellyttää lainsäädännön uudistamista ja yksinkertaistamista, liikennemuotokohtaisten sääntöjen purkamista. Lisäksi vision toteutuminen edellyttää uusia pelisääntöjä tieto- ja maksurajapintojen avaamiseksi.

Liikennekaari luo edellytykset yhteentoimiville lippujärjestelmille. Liikennekaarella pohjustetaan tavoitetta tehdä lippujen hankkimisesta ja maksamisesta matkustajan kannalta mahdollisimman helppokäyttöistä. Matkustaja voisi myös käyttää omaa matkakorttia tai mobiililippua eri palveluntarjoajien kulkuvälineissä. Tehtyjä matkoja olisi helppo seurata samaan tapaan kuin vaikkapa oman pankkitilin tilitapahtumia.

Liikennekaareen sisältyy myös tie- ja raideliikenteen henkilökuljetuspalveluiden maksujärjestelmien myyntirajapinnan avaamista. Minimivaatimus olisi, että kolmannen osapuolen tulee voida välittää vähintäänkin tie- ja raideliikenteen kertalippuja ja yhdistää näitä matkustajille tarjottaviksi matkakokonaisuuksiksi.

On odotettavaa, että syntyy liikenteen palvelujen supermarketteja, joista matkustaja voi helposti ja vaivattomasti ostaa yhdellä lipulla ja maksutapahtumalla koko matkan lisäpalveluineen. Myös maksamiseen voi syntyä erilaisia laskutustapoja ja paketteja. Uudenlainen sääntely mahdollistaisi myös sen, että nykyiset palveluntarjoajat voisivat nykyistä helpommin tarjota matkoilleen jatkoyhteyksiä eri kulkumuodoilla.

Liikennemarkkinan uusilla pelisäännöillä ei pyritä nykyisen markkinakakun jakamiseen uudella tavalla. Tavoitteena on, että sääntelyn sujuvoittamisella ja välttämättömiksi arvioiduilla uusilla pelisäännöillä voidaan synnyttää kokonaan uutta liiketoimintaa. Tämä on Suomelle ja suomalaisille valtava mahdollisuus. Esimerkiksi McKinsey on arvioinut globaalin Mobility as a service- ja älyliikennemarkkinan potentiaaliseksi liikevaihdoksi jopa 6400 miljardia euroa.

Liikennekaari merkitsee toteutuessaan kaikille suomalaisille parempia, sujuvampia ja edullisempia liikkumisen palveluita. Suomalaisille yrityksille se merkitsee kasvavia markkinoita ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia, joissa on myös kansainvälistymisen edellytykset.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Tieto-osaston osastopäällikkö.

automatisaatio, digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku

Yhdessä kohti uusia ja yhä parempia liikennepalveluja

Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)
Susanna Metsälampi, neuvotteleva virkamies (kuva: Trafi)

Liikennekaari on herättänyt julkisuudessa paljon keskustelua. Mistä liikennekaari sai alkunsa ja missä ollaan nyt?

Liikenteen digitalisaatio etenee ja liikenne on muuttumassa palveluksi. Tähän tarvitaan myös uudenlaista lainsäädäntöä. Hallitus antoikin kesäkuussa 2015 lähtölaukauksen liikennekaari-lakihankkeelle: on toteutettava henkilö-, posti- ja tavarakuljetuksia koskevan lainsäädännön kokonaisuudistus.

Siitä se lähti. Uudistusta suunniteltiin kesä ja syksy. Hanke päätettiin jakaa kolmeen vaiheeseen sen laajuuden vuoksi. Marraskuun alussa 2015 ministeri Berner tiedotti: Nyt aloitetaan liikennekaaren valmistelu.

Alusta alkaen oli selvää, että valmisteluun tarvitaan mukaan kaikki mahdolliset tahot: liikennepalvelujen käyttäjät, tuottajat ja kehittäjät. Seurantaryhmä edustaa laajasti yhteiskunnan eri tahoja. Alatyöryhmissä on käsitelty markkinoihin, palveluihin ja tietoon liittyviä erityiskysymyksiä. Valmistelun keskiössä ovat koko ajan olleet kansalaiset ja yritykset, liikennejärjestelmän käyttäjät.

Liikenteen toimijat ovat järjestäytyneitä ja tottuneita tuomaan esiin näkemyksiään yhteiskunnallisessa keskustelussa. Entä liikenteen erilaiset käyttäjät, miten heidän näkemyksensä ja kokemuksensa saatiin mukaan valmisteluun?

Olemme halunneet tarjota sidosryhmille runsaasti mahdollisuuksia esittää kysymyksiä ja kommentteja. Liikennekaaren kaikki sidosryhmätilaisuudet ovat olleet avoimia ja niitä on voinut seurata myös verkossa. Keskusteluunkin on voinut osallistua etänä. Tupa on ollut aina täynnä ja verkossa on käynyt kuhina. Lisäksi meitä on pyydetty eri tilaisuuksiin kertomaan liikennekaaren valmistelusta. Media on ollut kiinnostunut aiheesta ja keskustelu somessa on ollut aktiivista. Verkossa on saatavilla runsaasti materiaalia liikennekaaresta: tiedotteita, faktalehtiä, videoita. Liikennekaaren sisältöä on jalostettu tilaisuudesta toiseen edetessä, ennen lausuntokierrosta ja sen aikana.

Kaikkien näiden keskustelujen pohjalta valmistelimme hallituksen esitysluonnoksen, joka on nyt kaikkien hankkeesta kiinnostuneiden tarkasteltavana ja lausuttavana 23. toukokuuta asti. Luonnoksessa on konkreettisia pykäläehdotuksia, jotka helpottavat hahmottamaan millaisesta muutoksesta on kyse. Lausuntokierroksella on siis ehdotus, josta muokataan varsinainen esitys eduskunnalle annettavaksi. Tätä ennen esitykselle tarvitaan hallituksen tuki.

Kun lausuntoaika päättyy, käymme lausunnot läpi ja hiomme esitystä niiden pohjalta eteenpäin niin, että pääsisimme hallitusohjelmassa asetettuun maaliin. Esitykseen, joka hyödyntäisi digitalisaatiota ja mahdollistaisi niin vanhat kuin uudenlaiset, markkinaehtoiset ja innovatiiviset liikenteen palvelut.

Lainvalmistelu on yhteinen ponnistus, kiitos kun olet ollut siinä mukana!


Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies, joka toimii liikennekaari-hankkeen projektipäällikkönä.

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, yleinen

Tehokkaammin, puhtaammin, taloudellisemmin

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Pariisin ilmastokokouksessa saatiin aikaan uusi, kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jolla päästöjä vähennetään maailmanlaajuisesti vuodesta 2020 alkaen.

Täällä Suomessa puolestaan valmistellaan kansallista energia- ja ilmastostrategiaa, jossa tavoitellaan 40 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä. Liikenne kantaa vastuun kokonaispäästöistä omalla lohkollaan.

Nykyisen liikennejärjestelmämme perusta on yksityisauto, jonka kyydissä on keskimäärin yksi henkilö. Kyseessä lienee maailman tehottomin ja saastuttavin järjestelmä.

Auto saadaan toki liikkumaan vaihtoehtoisilla ja puhtaammilla käyttövoimilla kuten sähköllä, vedyllä, nestemäisillä biopolttoaineilla tai metaanilla. Siirtyminen näihin on jo alkanut, mutta kokonaisuuden kannalta käyttö on vielä marginaalista. Iloinen uutinen on se, että biopolttoaineiden käyttö Suomessa ylittää jo sille asetetut tavoitteet.

Päästöt saadaan vähenemään myös autokannan uusiutumisella. Tämän vauhdittamiseksi olisi pohdittava taloudellisia kannustimia, esimerkiksi verotusta.

Päästöjen väheneminen ei kuitenkaan vielä lisää järjestelmän tehokkuutta. Tehokkuudessa on kysymys siitä, miten koneisto viritetään palvelemaan vähemmällä liikennemäärällä useampia tarkoituksia ja asiakkaita.

Tähän tarvitaan laaja keinovalikoima sekä annos rohkeutta ja innovaatiokykyä. Liikennesektorilla keinoiksi on tunnistettu muun muassa liikenteen digitalisaatio, uudet palvelut sekä muut liikennesuoritteeseen ja kulkumuotojakaumiin vaikuttavat toimenpiteet – perinteistä joukkoliikennettä unohtamatta.

Liikenne palveluna (Mobility as a Service, MaaS) on suomalainen palveluinnovaatio, joka on saanut huomiota maailmalla nimenomaan siksi, että se vähentää riippuvuutta yksityisautosta.

Liikenteestä tehdään teknologian, tiedon sekä innovaatioiden avulla asiakaslähtöinen palvelu, jossa liikennemuotojen väliset rajat häipyvät ja matkaketjut tulevat sujuviksi. Tässä vaiheessa puhutaan vielä teoriasta, mutta kohti käytäntöä olemme menossa monella rintamalla.

Jos liikenne- ja kuljetustarpeita halutaan yhdistää, päällekkäisyyksiä purkaa ja rajoja häivyttää, on liikennejärjestelmää tarkasteltava kokonaisuutena myös sääntelyn näkökulmasta. Tähän tähtää liikenteen palveluja koskevan lainsäädännön uudistus, liikennekaari. Se tulee muuttamaan monta asiaa liikennemarkkinoilla.

Ilmastopakettimme on siis tämä: Vähennetään liikennetarpeita digitaalisilla palveluilla. Jos liikenteeseen on lähdettävä, liikutaan kimpassa ja hoidetaan monta asiaa samalla kertaa. Kun liikutaan, käytetään puhdasta energiaa, ja sitäkin säästeliäästi.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri.

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku, verkostot

Sinä olet vahvin lenkki?

Ylijohtaja, osastopäällikkö Minna Kivimäki (Kuva: LVM)
Ylijohtaja, osastopäällikkö Minna Kivimäki (Kuva: LVM)

Hallituksen strategisessa ohjelmassa visioidaan Suomen tulevaisuutta. Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Visiossa puhutaan vuodesta 2025, mutta omassa toiminnassamme pyrimme tähän samaan tulokseen päivittäin. Uudistuminen, välittäminen ja turvallisuus on jo leivottu sisälle liikennepolitiikkaan. Ne ohjaavat kaikkea tekemistämme.

Luottamus ja jokaisen aito kuuleminen ovat kuitenkin astetta haasteellisempia tavoitteita. Niihin pyrimme avoimella valmistelulla. Perinteisesti kuuleminen on hoidettu lausuntomenettelyllä hankkeen valmistelun ollessa jo loppusuoralla. Viime vuosina olemme kehittäneet koko valmisteluprosessia avoimemmaksi. Haluamme eri osapuolien näkemykset mukaan alusta asti ja koko valmistelumatkan ajan. Haluamme mukaan myös kaikki, joiden elämään valmistelullamme on vaikutusta. Kaikkien näkemyksillä ei kuitenkaan ole omia edustajiaan asioita edistämässä. Varsinkin yksittäisten palveluiden käyttäjien ja uudenlaisten palvelujen kehittäjien äänet ovat monesti jääneet vähäiselle huomiolle. Vahvojen ja järjestäytyneiden ääni on päässyt paremmin esille.

Iso haaste on myös uudistusten vaikutusten arviointi. Miten selvitetään, toteutuuko hyvä tavoitetila suunnitelluilla toimilla? Kuinka vaikutusarvioinneilla voidaan luotettavasti arvioida uusia ilmiöitä ja palveluja? Tai voidaanko edes? Kuka olisi osannut arvioida joukkoliikenteen markkinasääntelyä purettaessa, että bussimatka Tampereelta Helsinkiin voi vuonna 2015 maksaa vain 2 euroa ja junalippujen hinnat tulevat alas, kun ne viimeiset vuosikymmenet ovat kallistuneet joka vuosi. Tuskin kukaan.

Avoin osallistaminen ja vaikutusten arviointi ovat isossa roolissa, kun ministeriö valmistelee parhaillaan liikennekaarta eli toimialan huomattavinta lainsäädäntöhanketta 2000-luvulla. Liikennekaari on samanaikaisesti sekä erinomaisen mielenkiintoinen että haastava kokonaisuus. Kuinka saada aikaiseksi uudistus, joka mahdollistaa parhaat mahdolliset liikkumispalvelut ja lisääntyvät vaihtoehdot ihmisille ja yrityksille sekä kasvua ja kukoistusta uusille ja nykyisille toimijoille? Samalla tulisi vielä tehostaa julkisten varojen käyttöä. Tällaisen win-win-win -tilanteen saavuttaminen sääntelyn keinoin vaatii aitoa ymmärrystä eri osapuolien tarpeista ja vahvaa tahtotilaa yhteisen hyvän saavuttamiseen.

Tulkaa mukaan valmisteluun. Ministeriön sivuilta löytyy avoimien tilaisuuksien aikataulut ja lähetämme tilaisuudet myös suoraan verkossa. Keräämme ideoita, kommentteja ja kritiikkiä sekä vuorovaikutteisen www.screen.io/lvm -työkalun että liikennekaari@lvm.fi -osoitteen kautta. Olemme mukana Twitterissä ja Facebookissa.

Kokonaisuus on yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki. Tunnistetaan yhdessä heikoimmat lenkit.

 

 

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikennepolitiikka, norminpurku, viestintäpolitiikka

Norminpurku on mahdollisuus

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Haluaisitko olla mukana sujuvoittamassa ihmisten arkea tai helpottamassa yritysten toimintaa ja innovaatioita? Tätä olemme halunneet kysyä kun tällä viikolla olemme lähestyneet sidosryhmiämme norminpurun hengessä. Nyt jos koskaan olisi oikea aika kertoa miten liikenne- ja viestintäalan sääntelyä pitäisi kehittää. Kyse voi olla isoista, rakenteellisista muutoksista tai pieniltä tuntuvista asioista, joista kuitenkin on haittaa jokapäiväiseen elämään.

Kaikki ministeriöt ovat mukana toteuttamassa hallituksen norminpurun kärkihanketta. Työ on lähtenyt vauhdikkaasti käyntiin. Olemme saaneet seurata jo keskustelua esim. kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta. Omasta ministeriöstäni on jo syksyn aikana tulossa useita norminpurkuun liittyviä esityksiä, mm. ajoneuvolain muutos kevyistä ajoneuvoista sekä Suomen ja Venäjän väliset valtiosopimukset tie- ja rautatieliikenteestä. Lisäksi meillä on valmistelussa tieliikennelain kokonaisuudistus ja liikennekaaren valmistelu. Myös postin toimiluvista aiotaan luopua. Kaikissa näissä kysymys on mahdollistamisesta, lainsäädäntöä muuttamalla mahdollistetaan uudenlaista liiketoimintaa ja innovaatioita.

Norminpurussa on usein kyse isoista kokonaisuuksista, ja lainsäädäntömuutosten vaikutukset tuleekin arvioida tarkkaan. Norminpurku ei tarkoitakaan pelkästään sitä että luovuttaisiin joistakin säädöksistä. Kyse on lainsäädäntökulttuurin ja ajatustavan muutoksesta. Haluamme tehdä entistä parempaa ja vaikuttavampaa lainsäädäntöä. Pidänkin erityisen tärkeänä ministeriöiden välistä hyvää yhteistyötä, joka korostuu varsinkin kun teemme muutoksia lupa- ja valitusprosesseihin. Norminpurku on ennen kaikkea johtamisen hanke koko julkisessa hallinnossa.

Miksi norminpurkuun on lähdetty? Meidän on tartuttava digitalisaation mahdollisuuksiin ja saatava Suomen tuottavuus nousuun. Sääntelyn sujuvoittaminen ja purkaminen on yksi keino helpottaa jokaisen arkea, yritystoimintaa ja tervettä kilpailua.

Sinulla on nyt mahdollisuus vaikuttaa liikenne- ja viestintäministeriön norminpurkutyöhön. Moni onkin tähän mahdollisuuteen jo tarttunut, kyselyssä on tähän mennessä käynyt jo 1700 kävijää. Kiitos arvokkaasta panoksesta jokaiselle vastaajalle.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri.

>> Osallistu norminpurkukartoitukseen

>> Hallituksen kärkihanke: Norminpurku

lainsäädäntö, liikennepolitiikka

Tieliikenteeseen tuoreet lait

Meneillään oleva tieliikennelain kokonaisuudistus on iso remontti. Nykyisin voimassa oleva laki on peräisin vuodelta 1981 ja sitä täydentävät monet asetukset eri vuosilta. Laissa on noin sata pykälää ja asetuksissa pykäliä on satoja.

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Ei tarvitse kuin muistella 80-luvun alun automalleja oivaltaakseen, kuinka paljon sekä maailma että liikenne ovat tänä aikana muuttuneet. Tähän asti lainsäädäntöä on toki korjailtu ja ajantasaistettu sieltä täältä, mutta nyt se perataan pohjia myöten.

Tarkoituksena on luoda uusi säädöskokonaisuus, joka pysyisi muun muassa autotekniikan ja älyliikenteen kehityksen vauhdissa. Lisäksi tavoitteena on esimerkiksi yksinkertaistaa viranomaisten menettelytapoja, kiinnittää nykyistä enemmän huomiota liikenneturvallisuuteen ja kansalaisten oikeusturvaan. Viimeksi mainittuun poistamalla säädöksistä tulkinnanvaraisuutta.

Työ alkoi kesällä 2013. Nyt kirjoitetaan säädösluonnoksia useissa työryhmissä. Seuraava vaihe on luonnosten lähettäminen lausuntokierrokselle ennen kuin niistä tulee hallituksen esityksiä, jotka annetaan eduskunnalle. Tämän arvioidaan tapahtuvan vuoden kuluttua eli syksyllä 2016.

Lainsäädäntöprosessi on yhtä monipolvinen riippumatta siitä, onko kyseessä iso vai pieni laki. Siksi nyt olisi järkevää niputtaa pienemmät säädöstarpeet samaan nippuun kokonaisuudistuksen kanssa.

Näin on luontevaa toimia esimerkiksi raskaiden ajoneuvojen rengasvaatimusten kanssa. Asia puhutti erityisesti pohjoisessa viime talvena. Kuljetus- ja rengasala esittivät talvirenkaille uusia vaatimuksia ja asian korjaamista pikaisella lakimuutoksella. Poliisin ja Trafin tienvarsitarkastusten perusteella raskaan kaluston renkaat ovat kuitenkin varsin hyvässä kunnossa, eikä vaatimusten kiristämiseen ole kiireellistä tarvetta.

Jos säädöksiä muutettaisiin nyt, ne jouduttaisiin kuitenkin avaamaan uudelleen kokonaisuudistuksen yhteydessä lakiteknisistä syistä.

Tieliikennelain kokonaisuudistus on paketti, joka koskettaa käytännössä meitä jokaista. Liikenne on myös asia, josta jokaisella on mielipide.

Lain valmistelu on avoin prosessi. Kaikista teksteistä pyydetään lausuntoja ennen kuin niistä muovautuu virallisempia esityksiä. Lausunnot eivät ole vain valittujen tahojen yksinoikeus, vaan mielipiteensä voi kertoa kuka tahansa. Tämä olisikin tervetullutta.

Kun lausuntojen aika tulee, kannattaa käyttää tilaisuutta hyväkseen. Koska liikenne koskee meitä kaikkia.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

digitalisaatio, hallitusohjelma, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Kohti tulevaisuutta – liikenneverkot kuntoon

Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot
Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot

On ainakin yksi asia, josta Suomessa ollaan täysin yksimielisiä. Ei ole väliä, kysytäänkö asiaa tavalliselta tienkäyttäjältä tai poliitikolta, elinkeinoelämän edustajalta tai ammattiyhdistysliikkeeltä. Suomen väyläverkoston kunto ja tila on heikentynyt viime vuosina ja tilanteeseen tulee saada kiireellinen korjaus.

Hallitus on päättänyt tarttua asiaan määrätietoisesti. Hallituskauden aikana on tarkoitus investoida 900 miljoonaa euroa perusväylänpitoon. Tästä summasta 600 miljoonaa euroa on uutta rahaa ja loput siirtoa kehittämishankkeista. Tämäkään raha ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta iso osa nykyisestä väyläverkostosta saadaan korjattua nykytarpeita vastaavaan hyvään kuntoon.

Mistä pitäisi lähteä liikkeelle? Helppoja valintoja ovat huonossa tilassa olevat sillat, tiet, rautatiet ja vesiväylät. Järkevintä on laittaa ensin kuntoon romahdusvaarassa oleva infra. Korjauskohteiden ja toimenpiteiden valinta tehdään asiantuntijavirastossa poliittisesti päätettyjen kriteereiden mukaisesti.

Liikennepolitiikan tehtävänä on tuottaa hyvinvointia, kasvua ja kilpailukykyä. Perusväylänpidon tulee ensisijaisesti vastata ihmisten ja elinkeinoelämän tarpeisiin. Liikenneverkon laadun ja kunnon tulee vastata asiakkaiden nopeastikin muuttuviin tarpeisiin ja luoda mahdollisuuksia elinkeinoelämän toiminnalle ja kehittymiselle. Tästä esimerkkinä on se, että perusväylänpidon rahoitusta kohdennetaan biotalouden edellytysten turvaamiseen, huomioiden koko logistinen ketju.

Liikenteen automatisaatio kehittyy koko ajan. Ennemmin tai myöhemmin tulemme automatisoimaan koko liikennejärjestelmän. Itse uskon vaihtoehtoon ennemmin, ja onkin järkevää alkaa valmistautua automatisaatioon jo nyt. Automatisoitu liikennejärjestelmä tarvitsee toimiakseen timanttisessa kunnossa olevan väylä- ja matkaviestintäverkon. Osa perusväylänpidon rahoituksesta käytetäänkin digitalisaation ja automatisaation kehittämiseen rahoittamalla niitä tukevia pilotteja ja kokeiluja. Samalla kun laitamme väyläverkon korjausvelkaa nurin, edistämme liikenteen digitalisaatiota ja valmistaudumme tulevaisuuteen.

 

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Lupa epäonnistua ja oppia

Liikennehallinnon ohjaus -yksikön johtaja Laura Eiro (kuva: LVM)
Liikennehallinnon ohjaus -yksikön johtaja Laura Eiro (kuva: LVM)

Maailman muuttuessa myös valtiokoneiston toimintatapoihin ja johtamiseen tarvitaan muutoksia. Aivan eri maailman aikaan viritetty koneisto on haasteen edessä, kun tulevasta on olemassa vasta – osin vielä hämärä – visio ja monia vaihtoehtoisia kehityspolkuja. Ainoa varma asia on muutos.

Meillä liikenne- ja viestintäministeriössä on jo pitkään tuettu yksilöiden innovatiivisuutta ja uusien toimintatapojen kehittämistä. Sitä todellakin tarvitaan liikennesektorin ollessa suurimmassa murroksessa sitten auton keksimisen!

Olemme aikamoisten haasteiden edessä pohtiessamme vaikkapa sitä, miten ja millä aikataululla mahdollistetaan liikenteen automatisaatio ja digitaaliset palvelumarkkinat. Samalla on huolehdittava pohjalla olevasta laadukkaasta infrasta sekä siirtymisestä vähäpäästöiseen liikenteeseen.

Muutos edellyttää virkakunnalta aivan uudenlaisten asioiden oppimista ja hahmottamista. Vanhat toimintamallit infran suunnittelussa, hallinnonalojen välisessä yhteistyössä ja sidosryhmätoiminnassa sekä lainsäädännön valmistelussa täytyy kyseenalaistaa. Pitää löytää uusia keinoja ja kumppaneita. Vaaditaan hallinnon ketteryyttä ja siiloista pois kiipeämistä.

Virkamieskunta on elänyt varsin tiukasti niissä valjaissa, että kaikista asioista pitäisi olla selvyys jo niitä tehtäessä. On ajateltu, että lainsäädäntöä ja päätöksiä ei voida tehdä ilman vaikutusarvioita ja jos jotain menee pieleen, on helppo syyttää puutteellista valmistelua. Ei päätöksiä tietenkään sokkona voida tehdä, mutta jos jäädään liian pitkäksi aikaa ottamaan tulevaisuudesta selvää, se jää tekemättä. Olemme törmänneet muun muassa kysymyksiin siitä, mikä tulee olemaan jonkin kokeilun vaikutus. Vaan onko se enää kokeilu, jos kaikki vaikutukset ovat tiedossa jo etukäteen?

Ilmapiiri muuttui uuden hallituksen strategisen hallitusohjelman myötä. Heti ensimmäisellä sivulla todetaan, että Suomessa kannustetaan uusiutumiseen, luovuuteen ja uteliaisuuteen. Epäonnistuakin saa, virheistä opitaan. Kokeilukulttuuri otetaan käyttöön. Innovatiivisuus ja palvelualttius nostetaan uusiksi virkamieshyveiksi perinteisten rinnalle. Oma liikenne- ja viestintäministerimme Anne Berner tulee kokonaan valtionhallinnon ulkopuolelta tuoden varmasti uusia tuulia toimintakulttuuriin.

Tällä mandaatilla on hyvä tehdä töitä Oy Suomi Ab:n eteen. Saamme avoimesti pohtia, miten entistä paremmin voimme edistää väestön hyvinvointia ja elinkeinoelämän kilpailukykyä. Yhdessä kokeillen. Ehkä välillä erehtyen. Varmuudella oppien. Uutta luoden.

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka

Kolmas teollinen vallankumous on robottien

Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)
Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)

Liikenteen automatisaatio on jo nyt todellisuutta. Autopilotit ohjaavat lentokoneita, autojen kaistavahdit ja parkkitoiminnot yleistyvät, junien ohjausjärjestelmät automatisoituvat ja työkoneet satamissa, kaivoksilla ja metsissä muuttuvat yhä älykkäämmiksi. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä vaan asteittain tapahtuvasta kehityksestä, joka juuri nyt etenee vauhdikkaasti.

Robotisaatio on osa yleistä digitalisaatiokehitystä. Se on kolmas teollinen vallankumous, joka etenee vääjäämättä. Robotisaatio tekee näkyväksi digitaalisaation luovan tuhon eli työpaikkojen muuttumisen: nykyiset työpaikat katoavat ja uusia tulee tilalle. Tämäkään ei ole uutta, sillä nykyisistä työpaikoista suurinta osaa ei ollut olemassa 1900-luvun alkupuolella. Ilmiö on haastava siksi, että digitalisaatio itsessään tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin teollisen vallankumouksen aikaisemmat vaiheet.

Digitalisaatio ja robotisaatio ovat väistämättömiä. Ainoa asia, jonka voimme valita on se, syntyvätkö innovaatiot ja työpaikat tänne Suomeen, vai olemmeko me niitä maita, joihin uudet asiat tuodaan vientituotteina.

Kyse ei useinkaan ole kokonaan uusista ja ennen tuntemattomista innovaatioista, vaan tavasta tehdä tuttua liiketoimintaa uudella tavalla. Toimintatapojen muuttaminen on haaste, johon jokaisen elinkeinoelämän toimialan ja yrityksen tulisi herätä viimeistään nyt.

Digitalisaation kulmakiviä ovat mobiliteetti, pilvipalvelut, suurten tietomassojen käsittely, esineiden internet ja robotisaatio. Näistä osa-alueista meillä on perinteisesti ollut huippuosaamista mobiliteetissa. Myös suurten tietomassojen käsittelyssä olemme maailman kärkikastia. Toisin on robotisaation kohdalla. Monissa muissa maissa ryhdyttiin innovoimaan samaan aikaan, kun Suomessa ilmiötä pidettiin vielä science fictionina.

Liikenne- ja viestintäministeriössä liikenteen automatisaation merkitys on tunnistettu selkeästi ja se nähdään keskeisenä työkaluna toteuttaa Liikenne palveluna –konseptia (MaaS). Halu nostaa Suomi liikenteen automatisaatiokehityksen kärkimaiden joukkoon on kova.

Suomella muutamia valttikortteja, joiden varaan menestystä voidaan rakentaa: meillä on korkeatasoista osaamista ohjelmistoista, sensoriteknologiasta, kartoista ja tietoliikenteestä, tietoliikenneverkot ovat tasokkaat ja Suomi on monelle kansainväliselle yritykselle tuttu autojen talvitestausmaa. Myös lainsäädäntö mahdollistaa hyvinkin pitkälle kehittyneiden automaattiajoneuvojen ja -alusten testaamisen.

Liikenne- ja viestintäministeriössä valmistellaan liikenteen älykkään automatisaation edistämissuunnitelmaa. Tavoitteena on viimeistellä suunnitelma alkukesän aikana. Sen pääpaino tulee olemaan konkreettisissa toimenpiteissä, joiden avulla mahdollisuuksista pyritään tekemään todellisuutta.

Tässä työssä tarvitaan pienen maan kykyä tehdä yhteistyötä yli kaikkien mahdollisten siilorajojen, ja erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Vähimmillään tämä johtaa antoisiin keskusteluihin, mutta parhaimmillaan voi syntyä jotain, joka voi aidosti muuttaa maailmaa.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Liikenteen turvallisuus ja automatisaatio –yksikön johtaja.