automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely, kävely ja pyöräily, lainsäädäntö, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, matkaketjut, Ministeri Bernerin blogi, pyöräily, ympäristö

Viisi näkökulmaa ilmastonmuutokseen ja liikenteeseen

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Nyt on kova kiire. Näin varoittaa 8.10.2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) erikoisraportti ilmastonmuutoksen etenemisestä. Maapallon lämpötila ei saisi nousta yli 1,5 astetta. Jos raja ylitetään riskit ja seuraukset ovat merkittäviä. Nykytahdilla raja ylitetään vuosisadan puoliväliin mennessä. Muutosta voidaan hillitä, mutta toimenpiteitä tarvitaan kuitenkin nyt heti, ei vasta tulevaisuudessa.

Ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu jo. Suomessa on maanviljelyksessä koettu vakavia tulonmenetyksiä kuivuuden ja märkyyden takia. Viime kesä oli monella tilalla katovuosi, jonka kaltaista harva viljelijä oli aiemmin kokenut. Maailmalla laajat alueet muuttuvat elinkelvottomiksi kuivuuden vuoksi, jos mitään ei tehdä.  Arktisella alueella ilmastonmuutos etenee nopeammin kuin missään muualla ja sillä on peruuttamattomia vaikutuksia alueen herkkään luontoon, ihmisiin ja elinkeinoihin.

On tärkeää ymmärtää ympäristömuutosten yhteys paitsi talouteen myös elämäntapaamme. Tarvitaan nopeita ja radikaaleja muutoksia sekä tuotannossa että kulutuksessa, myös liikenteessä. Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä.

Julkisuudessa on viime aikoina keskusteltu paljon, mikä on paras tapa vähentää liikenteen päästöjä. Nostan esille viisi erilaista näkökulmaa: verotus, sähköautot, kävely ja pyöräily, maaseudulla liikkuminen ja viidentenä globaali näkökulma.

1.  Ohjataan verotuksella autokannan nuorentamista

Suomen autokanta on vanhaa ja ikääntyneet autot saastuttavat. Autokannan uudistaminen on yksi keino liikenteen päästöjen vähentämisessä. Hinta taas on yksi tärkeimmistä auton hankintaan vaikuttavista tekijöistä.

Autoveron tasoa merkittävästi laskemalla hankintahintaa saataisiin alemmaksi ja autokantaa uudistettua nopeammin. Auton valmistuksen osuus auton elinkaaren aikaisista päästöistä on niin pieni, että vanha auto kannattaa nykyisellä teknologiakehityksellä vaihtaa uuteen jopa alle kymmenen vuoden ikäisenä.  Jotta uudistuksella olisi vaikutusta, veronalennukset tulisi kohdentaa erityisesti nolla- ja vähäpäästöisiin autoihin.

Veroja alentamalla autokanta uusiutuisi. Veroratkaisuilla ja vanhojen autojen romutuspalkkiolla voidaan ohjata kuluttajien valintoja. Vanhojen suuripäästöisten autojen sijaan liikenteeseen on saatava energiatehokkaampia ja pienipäästöisempiä autoja.

Verotuksen käyttö autokannan uudistamiseen on keinona suoraviivainen. Jotta tavoitteisiin päästään, nämä päätökset on tehtävä. Autoveron alentaminen auttaa vähentämään myös vanhojen autojen tuontia.

Tänä vuonna Suomeen tuodaan arviolta jopa 40 000 käytettyä autoa, lähinnä Saksasta ja Ruotsista. Nämä autot ovat usein vanhahkoja, suuripäästöisiä dieselautoja, jotka säilyvät käytössä pitkään. Kun tavoitteena on liikenteen päästöjen vähentäminen, näiden autojen kasvava kanta on ongelma.

2. Sähköisellä liikenteellä on merkittävä rooli päästöjen vähentämisessä

Vuoden 2018 alusta Suomessa otettiin käyttöön sähköautojen hankintatuki. Tuen suuruus on 2000 euroa. Se myönnetään yksityiselle henkilölle, joka ostaa tai pitkäaikaisvuokraa käyttöönsä täyssähköauton.

Tuki ei ole toiminut toivotulla tavalla. Uusia tuettuja sähköautoja on tähän mennessä ostettu alle 200 kappaletta. Tavoitteet ovat kaukana horisontissa. Päämäärä on, että liikenteessä olisi vuonna 2020 vähintään 20 000 ja vuonna 2030 vähintään 250 000 sähköautoa. On ilmiselvää, että tuen myöntämisen ehtoja on tarkistettava.

Sähköistä liikennettä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti. Liikenteen sähköistyminen vaatii useita eri toimenpiteitä.  Poliittisin päätöksin voidaan edistää esimerkiksi taloyhtiöiden latausinfran rakentamista.

Kun katsotaan sähköisen liikenteen tulevaisuuteen ei pelkkä yksityisautoilun tarkastelu riitä. On etsittävä mahdollisuuksia myös kumipyörillä kulkevasta tavaraliikenteestä. On oltava avoin sähköön perustuville ratkaisuille muidenkin liikennemuotojen osalta.  Merkkejä tulevasta on nähtävissä niin merenkulun kuin ilmailunkin alueella.

Liikenteen tulevaisuudessa odottaa suuri sähköinen muutos. Euroopan unionissa on juuri neuvoteltu autojen päästövähennystavoitteista. Näillä tavoitteilla on suora vaikutus autonvalmistajiin. Suunnittelupöydille ja tuotantolinjoille on pian tulossa merkittävä määrä vähäpäästöisiä autoja.

Suomelle korkean teknologina maana on luontevaa kulkea liikenteen sähköistämisen etujoukoissa. Muutos on mahdollisuus sekä ilmastolle että liiketoiminnalle. Mahdollisuuksiin kannattaa ja täytyy tarttua nyt, ei huomenna.

3. Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen on panostettava

Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma ja siihen liittyvä valtioneuvoston periaatepäätös valmistuivat maaliskuussa. Molempien tavoitteena on, että kävely- ja pyörämatkojen määrät kasvaisivat 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä.

Kansanterveyden kannalta myönteistä ja päästötöntä liikkumista voidaan edistää suhteellisen pienillä muutoksilla ja tuella. Kävelyn ja pyöräilyyn liittyvästä potentiaalista kertoo esimerkiksi kaupunkipyörien suuri suosio.

Kaupungeilla ja kaavoituksella on muutoksessa tärkeä rooli. Kevyt liikenne on huomioitava myös valtion vastuulla olevissa liikenneverkkohankkeissa sekä osana matkaketjuja.

Kävelyn ja pyöräilyn edistämiseen tarvitaan rahaa. Tarvittavat panostukset eivät ole valtiontalouden näkökulmasta suuria. Niiden hyödyt ovat kuitenkin merkittäviä sekä ilmaston että kansanterveyden näkökulmista On tärkeää, että näihin hankkeisiin suunniteltujen rahojen kohdalla ei käytetä punakynää.

4. Liikenteen muutos tuo maaseudulle mahdollisuuksia

Liikennepalvelulaki tuo uusia mahdollisuuksia maaseudun liikkumiseen ja logistiikkaan. On tärkeää mahdollistaa uusia liikkumisen palveluita. Esimerkiksi esteet ihmisten ja tavaroiden kuljettamiselle samoilla palvelukyydeillä on poistettu.

Uudet liikkumisen palvelut eivät poista tarvetta yksityisautoiluun, eikä niin ole tarkoituskaan. Ne kuitenkin luovat vaihtoehtoja ja tehostavat ihmisten ja tavaroiden liikkumista. Samalla pienenevät liikenteen päästöt.

Maaseudullakin liikenteen käyttövoimaratkaisut ovat tärkeitä. Sähkö yksin ei kuitenkaan ratkaisuksi riitä. Tarvitaan muassa maatalouden sivutuotteisiin perustuvaa puhdasta energiaa. Tulevaisuudessa esimerkiksi biokaasu on yhä useamman paikallisesti tuotettu liikkumisen energianlähde, erityisesti maaseudulla.

Mahdollistava lainsäädäntö on tärkeää uuden kehittämiselle. Liikenne- ja viestintäministeriössä mahdollisuuksia on luotu liikennepalvelulailla On tärkeää, että uuden luominen ja muutos huomioidaan myös muilla hallinnonaloilla.

5. Kaikkien on hoidettava osuutensa, vapaamatkustajille ei ole tilaa

Kaikilla kasvihuonekaasupäästöillä on väliä. Kaikki maat ovat sitoutuneet päästöjen vähentämiseen osana Pariisin sopimusta. Myös meidän on hoidettava oma osuutemme.

Suomessa laaja-alainen liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä eli ILMO45 on etsinyt keinoja hiilettömään liikenteeseen. Työryhmän väliraportti julkaistiin syyskuussa. Loppuraportin ryhmän työstä saamme joulukuussa. Se on skenaario päästöttömästä liikenteestä vuonna 2045. Odotan sitä mielenkiinnolla.

On ollut hienoa seurata, miten laajalla rintamalla tätä työtä on tehty. Olen kiitollinen viranomaisten, tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja yritysten yhteistyöstä ja sitoutumisesta.

Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin raportti sähköisti keskustelun kaikkialla maailmassa. Sen viesti on selvä: Ilmasto lämpenee hälyttävällä vauhdilla. Yhtä selvä on johtopäätös: Nyt on toimittava ja löydettävä yhdessä keinot ennakkoluulottomille ratkaisuille ja päätöksille. Kaikkien on osallistuttava. Ratkaisut löydetään yhdessä.

Anne Berner
kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeri

 

 

automatisaatio, digitalisaatio, ilmasto, kävely ja pyöräily, liikenne palveluna, matkaketjut, yleinen

Liikenteen palvelut parantamaan elämänlaatua

anne_berner_blogi
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Älyliikenteestä on totuttu puhumaan automaation asteiden ja teknologisen kehityksen kautta. Tällä viikolla Kööpenhaminassa järjestettävän maailman älyliikennekonferenssin teema on kuitenkin elämänlaatu, Quality of Life. Teema haastaa löytämään kytköksen teknologian ja ihmisen välillä.

Suomessa ja Pohjoismaissa edistetty Mobility as a Service (MaaS), liikenne palveluna –ajattelu yhdistää teknologisen kehityksen ja ihmislähtöiset palvelut toisiinsa. Ajattelemme, että liikenteen tulisi olla palveluihin perustuvaa ja asiakaslähtöistä. Tämä on ollut lähtökohta myös kesällä pääosin voimaan tulleessa liikennepalvelulaissa 2018.

Sujuviksi matkaketjuiksi yhdistettyjen liikenteen palveluiden käyttämisen pitäisi olla helppoa ja edullista. Niiden tulisi voittaa yksityisautoilu sekä hinnassa, että elämänlaadun parantamisessa. Tämä voi edellyttää myös meiltä käyttäjiltä ajattelutavan muutosta – liikenne ei olekaan tietty väline, vaan tarpeisiimme sopeutuva palvelukokonaisuus. Liikenne palveluna ei myöskään tarkoita yksityisautoilun kieltämistä tai kurittamista, vaan aidosti kilpailukykyisen vaihtoehdon tarjoamista niille, jotka eivät halua omistaa autoa.

Niin palveluita, kuin ne mahdollistavaa sääntelyäkin on kehitettävä asiakkaan tarpeet edellä. Uusien MaaS-palveluiden turvallisuus ja oikeudet ovat aiheita, joista käydään globaalisti keskustelua päättäjien ja alan toimijoiden kesken. Esimerkiksi Euroopan komissio on tunnistanut tarpeen turvata matkustajanoikeudet multimodaalisissa matkaketjuissa, joissa loppukäyttäjän ostama matka koostuu useammasta kuin yhden palveluntarjoajan liikkumispalvelusta.

Älykkäät palvelut auttavat vähentämään päästöjä

Elämänlaatuun liittyvät kiinteästi myös liikenteen ilmastokysymykset. Päästöjen vähentämisen eri keinot ovat aihe, jota käsitellään nykyään jokaisessa valistuneessa liikennekeskustelussa, ympäri maailmaa.

Tavoitteenamme on hiilidioksidipäästöjen puolittamisen lisäksi esimerkiksi ruuhkien vähentäminen. Yksi tärkeä keino tähän pääsemiseksi on liikenteen kestävien palveluiden, kuten joukkoliikenteen ja jaettujen kyytien kasvava käyttö, sekä kävelyn ja pyöräilyn edistäminen. Tämä puolestaan edellyttää tiedon hyödyntämistä ja liikenteen infrastruktuurin suunnittelua ilmastotavoitteita tukien.

Infrastruktuurin tulee tukea ja kannustaa vähäpäästöisen liikenteen palveluiden käyttöön siirtymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa parempia raideliikenneyhteyksiä, kävely- ja pyöräteitä, joukkoliikennettä tukevaa liityntäpysäköintiä sekä –kuljetuksia. Tulevaisuudessa liikenteen automaation tulee myös tukea kestävien liikennemuotojen käyttöä ja kehitystä.

Käyttäjien tarpeet liikenteen palveluille eroavat toisistaan, eikä tulevaisuuden älykästä liikennejärjestelmää voida suunnitella vain yhteen muottiin sopivaksi. Olennaista on, että se mahdollistaa monien eri liikenteen palveluiden ja muotojen käyttämisen.

Yhteistyötä yli maa- ja sektorirajojen

Kööpenhaminassa olen tavannut myös muiden Pohjoismaiden päättäjiä. Suomi ja Pohjoismaat ovat olleet aktiivisia edelläkävijöitä kestävän liikenteen ja liikenteen palveluistumisen kentällä. Samankaltainen väestörakenteemme, arvopohjamme ja maantieteelliset erityispiirteemme kannustavat jatkamaan tiivistä yhteistyötä liikenteen kestävien, elämänlaatua parantavien ratkaisujen löytämiseksi.

Yhteistyötä tarvitaan myös julkisen ja yksityisen sektorin välillä, niin kaupungeissa, Suomessa kuin Euroopassakin. Julkisen liikenteen sujuva yhdistäminen erilaisiin yksityisiin palveluihin tapahtuu datan hyödyntämisen ja järjestelmien yhteensovittamisen kautta. Voittajia ovat palveluiden käyttäjien lisäksi palveluntarjoajat, joille uudet liikenteen palvelukokonaisuudet tuovat lisää asiakkaita.

Tulevaisuuden visiot voivat välillä tuntua todellisuudesta vieraantuneilta utopioilta. On totta, että liikenteen palveluistuminen on vasta aluillaan ja paikoin vielä hyvin marginaalista.

Globaalien liikenteen palvelumarkkinoiden ennustetaan kasvavan satojen miljardien eurojen arvoisiksi jo lähivuosina. Jos haluamme, että näillä markkinoilla pärjäävät elämänlaatuamme parantavat ratkaisut, toimeen on tartuttava tänään.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, matkaketjut, viestintä

3 + 1 tärppiä älyliikenteen tulevaisuuteen Kööpenhaminasta

Saara Reinimäki, erityisasiantuntija (Kuva: LVM)
Saara Reinimäki, erityisasiantuntija (Kuva: LVM)

Maailman älykkäiden liikenneratkaisujen kehittäjät kokoontuvat jälleen ITS World Congressiin tänä vuonna Kööpenhaminaan. Luvassa on 17. syyskuuta alkaen viikon verran luentoja, keskusteluita ja demoja älyliikenteen trendeistä. Tapahtumassa pääsee kurkistamaan tulevaisuuteen, joka ei ihan vielä näy kotikadulla, mutta on jo nurkan takana.

Viikon tapahtumavalikoima on runsaudessaan tyrmäävä. Ohjelmaviidakossa luovimisen tueksi tässä 3 + 1 teematärppiä, joita seurata viikon aikana. Näitä teemoja kannattaa seurata myös kotimaassa, jos liikenteen tulevaisuus kiinnostaa.

  1. Disruptoiva digitalisaatio eli miten automaatiosta tulee arkea

Panokset kovenevat, kun teollisuus taistelee satojen miljardien uudesta markkinasta, jonka ajoneuvojen kytkeytyminen verkkoon ja automaatio avaavat. Automaattisen ja verkottuneen liikenteen viestintäteknologiat esittäytyvät Kööpenhaminassa usealla lavalla, ständillä ja vierailukohteissa.

Miten olemassa olevien teknologioiden ja disruptiivisten ratkaisujen kehityspolut kohtaavat, ja kuka selviytyy voittajana? Veikkauksiin pääsee osalliseksi etenkin ”Mobility services” ja ”Connected, cooperative and automated transport” -teemoja seuraamalla. Käytännön toteutusta kaipaavat hyötyvät puolestaan teknisen tason asiantuntijoiden pragmaattisemmista pohdinnoista – miten tehdä asiat vielä paremmin, yksinkertaisemmin ja toimivammin. Näitä kannattaa seurata ”Technical / scientific sessions” -formaattipolulta.

Menovinkki:”Data in autonomous driving: Different strategies to data compatibility” -sessio torstaina 20. syyskuuta. Jotta autonominen liikenne olisi mahdollista ja turvallista, tarvitaan reaaliaikaista ja luotettavaa dataa. Sessiossa eri toimijat ympäri maailmaa esittelevät hankkeitaan liikkumisen datan keräämisessä ja jakamisessa.

  1. Älykäs ja vihreä Kööpenhamina?

Tämän vuoden kongressissa ympäristöasioiden edistämisen tulokulma on selkeä: miten digitaalisuuteen ja tietoon perustuvalla liikkumisella ja logistiikalla voidaan parantaa kaikkien meidän elämisen laatua. Aiheesta käydään keskustelua sekä ministereiden ja kaupunginjohtajien pyöreässä pöydässä että lukuisissa miniseminaareissa ja asiantuntijatapaamisissa.

”Copenhagen Green Agenda” -teeman alla pohditaan muun muassa miten älykaupungit parantavat asukkaidensa elämänlaatua, mitä on älyliikenne pyöräilijöille ja miten Kööpenhamina aikoo saavuttaa kunnianhimoisen tavoitteensa olla hiilineutraali pääkaupunki 2025 mennessä. Kiinnostava teema myös suomalaiselle osallistujalle!

  1. Satelliiteista dataa tien pintaan

Satelliittiteknologian nopea kehitys tuo aivan uuden ulottuvuuden liikenteen älykkäiden palveluiden kehittämiseen.  Satelliitit tarjoavat saumattoman ja edullisen tekniikan infrastruktuurin, ajoneuvojen, tavaroiden sekä liikkujien matkaketjuihin ja logistiikkaan.

”Satellite technology applied to mobility”-teeman alla pohditaan myös turvallisuutta, kartoitus- ja paikkatietojen hyödyntämistä sekä satelliittitietojen yhteensovittamista eri järjestelmien kanssa. Luvassa on kirjaimellisesti korkealentoista pohdintaa.

+ 1 Minne menet, MaaS?

Liikkuminen palveluna, Mobility as a Service, läpileikkaa Kööpenhaminan tapahtumaviikkoa. Automaatio, markkinoiden kasvu, julkisen liikenteen rooli ja käytännön kokeilut ovat esillä monessa sessiossa. Laajasta kattauksesta näkee, että liikkuminen palveluna on ajattelutapana lyönyt läpi älyliikenteen kentässä ja suomalaiset ratkaisut kiinnostavat.

Agendalle kannattaa siis poimia ainakin nämä:

  • Rural MaaS – From definition to action (17.9.) Harvaan asuttujen alueiden liikkumisen haasteet ovat samanlaisia kaikkialla. Miten MaaS-ratkaisut voivat parantaa liikenteen palveluita myös maaseudulla?
  • How to build a roaming ecosystem for MaaS? (18.9.) Miten roaming toteutuu liikenteessä, osana matkaketjuja ja liikkumispaketteja? Entä jos voisit hoitaa tutun MaaS-palveluntarjoajan kautta liikkumisesi myös kotimaan ulkopuolella?
  • Implementing MaaS pilots in Europe: State of the art and expected impacts (19.9.) MaaS-aiheisia kokeiluja on tehty ympäri Eurooppaa. Multimodaalisuuden teemavuotta viettävä Eurooppa pohtii seuraavaksi MaaSia edistävän regulaation tarvetta ja muotoa, esimerkiksi dataa ja matkustajan oikeuksia koskien.
  • Dragon’s Den – MaaS service promise and the future of public transport (20.9.) Voiko MaaSin palvelulupaus olla parempi kuin oman auton? Tässä sessiossa on lupa haastaa, sillä yleisöä kannustetaan esittämään panelisteille ne tiukimmat kysymykset. Onko julkisen ja yksityisen liikenteen sujuva kytkeminen utopiaa vai kannattava palvelumuoto?
  • Open ecosystem for mobility as a service (20.9.) Pohjoismaiden edelläkävijyys MaaS-kentällä ei ole täällä pelkkää sanahelinää, vaan fakta. Voisivatko pohjoismaat muodostaa ensimmäisenä yhteisen MaaS-markkina-alueen?

Kööpenhaminan kuulumisia voi seurata Twitterissä tunnisteella #ITSWC18.

Vinkkilistan kokosivat Janne Hauta, Altti Iiskola, Maria Rautavirta ja Saara Reinimäki.

Saara Reinimäki

Kirjoittaja on erityisasiantuntija liikenne- ja viestintäministeriössä.

 

liikenne palveluna, matkaketjut, pyöräily, Rakkaudesta infraan

Polkupyöriä ja runoutta

bb
Liikenne- ja viestintäministeriön viestintäjohtaja Susanna Niinivaara (Kuvaaja: Tomi Parkkonen)

Jos olisin runoilija, kirjoittaisin oodin polkupyörälle. Löytäisin kauniit ja viisaat säkeet tekemään kunniaa kulkuneuvolle, joka on paitsi tavattoman käytännöllinen ja arkinen, myös ihmeellinen ja ihana.

Mutta kun en ole runoilija, kirjaan vailla lyyristä otetta talteen kaikki elämäni polkupyörät. Kas näin:

Muksuna ajoin punaisella kolmipyörällä, jossa oli erikoisuutena mustalla nupilla toimiva kippilava. Kasvoin ja siirryin hetkeksi pinkkiin pyörään, jossa oli apupyörät. Menin kouluun ja sain syntymä-päivälahjaksi keltaisen Nopsa 22 -pyörän. Yläkoululaisena sain vaihdepyörän: valkoinen Kaunotar, kuusi vaihdetta.

Kaunotar palveli mallikkaasti reilut 20 vuotta. Ajoin sillä kouluun ja kavereille, heppatallille (ehkä enemmän kuin minnekään muualle!), diskoon, yliopistoon, baariin, töihin (lukuisiin osoitteisiin useissa eri kaupungeissa!), mökille, muuten vaan veden ääreen ja… Oikeastaan lienee aika vähän paikkoja, minne en olisi pyörälläni koskaan ajanut.

Lopulta unohdin Kaunottaren lukitsemattomana yöksi kotikadulleni Helsingissä. Aamulla pyörää ei enää ollut Vaasankadun jalkakäytävällä. Ajattelin, että ehkä joku on lainannut sitä kulkiessaan yöllä kapakasta kotiin (en uskonut jo iäkkään Kaunottaren jälleenmyyntiarvoon, ja siksi varkaus ei tuntu-nut uskottavalta vaihtoehdolta). Etsin pyörää aikani, kunnes luovutin. Soita poliisille, neuvoi ystäväni, mutta sen sijaan meninkin pyöräkauppaan. Koeajoin korttelin ympäri harmaan Tunturi-pyörän (neonkeltaisin koristein!) ja teimme kaupat.

Muutamaa viikkoa myöhemmin näin vanhan Kaunottareni lukittuna läheisellä kadulla. Kaunottaren pyöräretket jatkuivat, satulan korkeudesta päätellen jonkun minua lyhyemmän polkijan kanssa.

Marsuja, pupuja, kissoja

Jos olisin runoilija, oodiin polkupyörälle kirjoittaisin myös muutamia riimejä kaikesta siitä, mitä olen elämäni aikana polkupyörällä kuljettanut. Mutta kun en ole runoilija, listaan asiat nyt vain talteen. Kas näin:

Tarakalla on kulkenut kavereita ja koulukirjoja, pieniä muuttokuormia (kuten lipasto) ja suuria pyykkipusseja. Pyörä on soveltunut mainiosti myös lemmikkikuljetuksiin: kyydissä on matkannut marsu, pupu ja kissoja.

Ja siitäpä tuli mieleeni kirjata ylös myös se, minne olen tarakalla kulkenut. Ainakin äidin kyydissä hoitopaikkaan (silloin ei ollut turvaistuimia, mutta hengissä ollaan yhä), mummon tarakalla marja-metsään (missä lapset poimivat marjat suoraan suuhun ja mummo täytti ämpärin) ja kavereiden kyydissä sinne ja tänne, jos oma pyörä oli jostain syystä toisaalla.

Kaupunkifillari on liikennettä ja viestintää

Tässä vaiheessa tarinointia todellinen runoilija puuttuisi amatöörin touhuun. Sanoisi lempeästi mutta lujasti: ”Mitä sinä menneitä muistelet, runous on nykypäivää ja tulevaa!”

Ja niin pääsisin vihdoin lempiaiheeseeni. Vailla lyriikkaa sanottuna näin:

Keväällä Espan puistoon ilmestyi rivillinen keltaisia kaupunkipyöriä (täsmällisesti ottaen 49). Jotenkin rehvakkaasti ne asettuivat liikenne- ja viestintäministeriötä vastapäätä. Ja jo olemassa olollaan ne hihkuvat meille ministeriöön töihin kiirehtiville: ”Tässä teille liikennettä ja viestintää! Tarvitaan väyliä ja datan liikkuvuutta, kiitos! Ja se liikennepalvelulaki, joka mahdollistaa matkaketjut – tässä me ollaan valmiit yhdistettäväksi muihin kulkumuotoihin!”

Päivän mittaan pyöräparkki täyttyy ja tyhjenee. Kaupunki hoitaa huollon niin, että meillä asiakkailla on käytössä ehjät fillarit. Käyttöliittymä on helppo ymmärtää ja käyttää. Pyörässä on mietitty jopa kori kassille.

”Eiköhän kaupunkipyöräillä meren rantaan jäätelölle”, sanoisi oikea runoilija tarinan tässä vaiheessa amatöörille, joka oli vihdoin päässyt juttunsa loppuun.

Niin me teimme – ja lokille ostimme oman tötterön saalistettavaksi.

Hyviä pyörämatkoja!

Susanna Niinivaara

Kirjoittaja toimii viestintäjohtajana liikenne- ja viestintäministeriössä.

Sinua voisi kiinnostaa myös:

Rakkaudesta infraan tunnus

 

 

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSaveSaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave