digitalisaatio, viestintä, yleinen

Tietosuoja digitaalisessa liiketoiminnassa: katse asiakkaaseen

”Kaksi silmää ei tee oloamme paremmaksi: yhdellä näemme elämän hyvät puolet, toisella huonot. Monilla on paha tapa sulkea ensimmäinen, ja kovin harvat sulkevat jälkimmäisen, senpä tähden yksi jos toinenkin olisi mieluummin sokea, ettei näkisi kaikkea mitä näkee.” *) Voltaire kirjoitti huomionsa ylös jo vuonna 1715, mutta filosofien terävät huomiot eivät muutamassa sadassa vuodessa tylsy.

Tietosuojakysymyksissä on viimeaikoina riittänyt katsottavaa, kun parisataasivuinen EU:n yleinen tietosuoja-asetus julkaistiin huhtikuussa 2016. Monet rekisterinpitäjät näkevät asetuksessa vain huonoja puolia, ja osa varmasti haluaisi vain ummistaa silmänsä ja unohtaa koko asian. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä.

Toimiva ja asiakaslähtöinen digitaalinen liiketoiminta edellyttää vahvaa tietosuojaa. Vahvaa tietosuojan tasoa edellyttää myös EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Vaikka joskus tuntuukin, että moni saattaa ajatella toisin, tietosuoja-asetuksen tavoitteena ei ole haitata digitaalista liiketoimintaa tai kangistaa toimijat miljoonasanktioiden pelolla: päinvastoin sen tavoitteena on luoda vankka pohja luotettavalle toiminnalle ja avata ovet EU:n sisämarkkinoille.

Ministeriön järjestämän Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumin ydinviesti on, että tietosuoja on mahdollisuus digitaalisille palveluille ja mahdollisuus kehittää uutta liiketoimintaa. ”Mistä niitä mahdollisuuksia sitten löytyy tietosuoja-asetuksen velvollisuuksien ja paikoin hankalasti kirjoitettujen artikloiden keskeltä?” kysytään usein.

Luottamus on yksi niistä avainsanoista, joita on hyvä nostaa esille. Luotettava toiminta houkuttaa asiakkaita ja siitä voi tulla vahva kilpailuetu. Kysymys on myös liiketoimintamallien turvaamisesta: jos datan hyödyntämistä halutaan jatkaa, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Henkilötietojen hyödyntäminen on usein tarpeellista, ja läpinäkyvästi tehtynä se palvelee sekä rekisteröityä kuluttajana että rekisterinpitäjää palveluntarjoajana.

Rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisen luottamuksen rakentamisen keskiössä on rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen. Rekisteröidyn oikeudet ovat myös tietosuoja-asetuksen kulmakivi. Tietosuoja-asetuksessa on monelta osin kyse sellaisista oikeuksista, jotka rekisterinpitäjien on tullut jo ennen asetusta ottaa huomioon. Tietosuoja-asetus kyllä tarkentaa rekisteröidyn oikeuksia ja luo myös muutaman uuden oikeuden.

Rekisterinpitäjän katseen asiakkaaseen ei tule olla vain tiedonkeruuta vaan on osattava nähdä myös asiakkaan etu ja toiveet. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisessa ei ole kyse vain rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisestä oikeudellisesta suhteesta, vaan kyse on ennen kaikkea palveluntarjoajan ja asiakkaan välisestä asiakassuhteesta.

Luottamuksellisen asiakassuhteen kannalta on ensiarvoista muistaa se, että rekisteröity voi kiinnostua entistä tarkemmin rekisterinpitäjän toiminnasta ja omien oikeuksiensa toteutumisesta. Kestävän ja kilpailukykyisen liiketoiminnan kannalta ei ole toisarvoista, millä silmillä asiakkaat katsovat takaisin palveluntarjoajaansa.

Tuomas Kaivola

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

*) Sitaatti: Voltaire: Silmäpuoli kantaja. Suomentanut Leena Rantanen.

Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumi on liikenne- ja viestintäministeriön järjestämä sidosryhmätilaisuus, joka kokoontuu 3–5 kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään teemoittain tiettyä ajankohtaista tietosuojakysymystä.

 Foorumi alkaa asiantuntijapuheenvuoroilla, joiden jälkeen työpajakeskusteluissa vaihdetaan kokemuksia, jaetaan hyviä käytäntöjä sekä mietitään yhdessä ratkaisuja.

 Lue lisää osoitteessa: www.lvm.fi/tietosuojafoorumi

digitalisaatio, norminpurku, viestintä

Internetin osoitteisto muutosten tuulissa

Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja Jaakko Saarimäki (Kuva: Viestintävirasto)
Kyberturvallisuus-keskuksen johtaja Jarkko Saarimäki (Kuva: Viestintävirasto)

Verkkotunnusten hallinnoinnissa tapahtuu kansainvälisiä ja kansallisia mullistuksia. Kesällä internetin tunnisteita hallinnoiva ICANN järjestää Helsingissä kokouksen, johon odotetaan yli tuhatta kansainvälistä vierasta. Syksyllä taas suomalaiset fi-verkkotunnukset siirtyvät välittäjämalliin. Muutoksen jälkeen kaikki verkkotunnukseen liittyvät palvelut ovat saatavilla yhdeltä luukulta.

Finlandia talolla 27. – 30.6.2016 järjestettävässä ICANN-kokouksessa käsiteltävät asiat ovat historiallisia. Internetin osoitteisto on alkuperänsä johdosta ollut näihin päiviin saakka Yhdysvaltojen valvonnassa. Kansainvälisen painostuksen seurauksena hallintaa ollaan siirtämässä kansainväliselle monitoimijayhteisölle.

Uutta hallintomallia on työstetty lähes kahden vuoden ajan. Päätöstä siirron toteuttamisesta odotetaan Yhdysvaltojen hallitukselta kesällä – juuri ICANNin kokouksen aikoihin.

Suomalaisten näkökulmasta tarkasteltuna merkittävämpi mullistus tapahtuu kotimaisten fi-verkkotunnusten puolella. Tietoyhteiskuntakaaren 5.9.2016 voimaan tulevat uudet verkkotunnuspykälät muuttavat merkittävästi suomalaisten verkkotunnusten myöntämistä ja hakemista.

Muutoksen myötä asiakas asioi pelkästään verkkotunnusvälittäjien kanssa saaden kaikki haluamansa palvelut omalta välittäjältään. Verkkotunnuksen hakijalle asetetut vaatimukset poistuvat kokonaan ja jatkossa kuka tahansa ja mistä tahansa voi hankkia oman fi-verkkotunnuksensa. Myös vaatimukset pakollisista nimipalvelimista poistuvat ja verkkotunnusten ammattimainen jälleenmyynti sallitaan.

Muutoksen myötä vapautuu myös haettavaksi sellaisia tunnuksia, joita ei ole ennen voinut hakea. Tällaisia ovat esimerkiksi muiden ylimmän tason tunnusten nimet kuten se.fi ja com.fi. Tunnukset myönnetään tuttuun tapaan first-come, first-served -periaatteella.

Fi-verkkotunnustoiminnan muutokset voivat kuulostaa poikkeuksellisilta, mutta kansainvälisesti vertailtuna ne eivät sitä kuitenkaan ole. Kaikkien edellä mainittujen muutosten tarkoituksena on saattaa toiminta yhdenmukaiseksi muualla maailmassa vakiintuneen toimintatavan kanssa luopumalla raskaiksi muodostuneista kotimaisista erityispiirteistä.

Kansainvälistymisestä huolimatta fi-verkkotunnus säilyy edelleen kotimaisena, turvallisena ja luotettavana verkko-osoitteena kaikille suomalaisille. Sääntelyn merkittävä keveneminen on norminpurkua parhaimmillaan ja tehtävät muutokset mahdollistavat kokonaan uudenlaisen liiketoiminnan syntymisen fi-verkkotunnusten ympärille.

Jarkko Saarimäki

Kirjoittaja on Viestintäviraston Kyberturvallisuuskeskuksen johtaja

viestintä

Tukiasemat myrskyn armoilla

Sydäntalvi. Matalapaine, kylmät ilmavirtaukset ja myrskytuulet jyräävät läpi Suomen. Puissa notkuu tykkilumi, ja lumen painosta ne kaatuvat sähkölinjoille ja aiheuttavat sähkökatkoksia.

Pitkissä sähkökatkoksissa matkaviestinverkkojen tukiasemien akkukapasiteetti loppuu. Tukiasemat pimenevät. Sähkökatkojen vaikutukset kohdistuvat yleensä pääasiassa matkaviestinverkkojen toimintaan, mutta myös lankapuhelinverkkojen ja kiinteiden laajakaistaverkkojen toiminta voi häiriintyä.

Hätätilanteissa tulee soittaa numeroon 112. Mutta miten toimia, kun verkossa on ongelmia tai oma puhelin ei ole käytössä? Pääsääntöisesti hätäpuhelun soittaminen on yhä mahdollista, vaikka oman teleyrityksen verkko vikaantuu eikä puhelimessa enää näy kentän voimakkuutta tai teleyrityksen tietoja. Hätäpuhelut toimivat, sillä ne ohjautuvat automaattisesti muun alueella olevan teleyrityksen matkaviestinverkkoon, jos liittymän oma verkko ei ole tavoitettavissa.

Jos jostain syystä hätäpuhelun soittaminen ei onnistu, voi käynnistää puhelimen uudestaan ja yrittää soittaa hätäpuhelu ilman, että syöttää PIN-koodia. Tällöin puhelin ei yritä hakea oman verkon yhteytä ja toimii ilman SIM-korttia. Toinen vaihtoehto on irrottaa SIM-kortti ennen puhelua. Jollei puhelu siltikään onnistu, on hyvä liikkua ja kokeilla hätäpuhelun soittamista ajoittain uudelleen.

Viestintävirastolla on häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmä, jonka tarkoituksena on parantaa viestintä- ja sähkönjakeluverkkojen häiriötilanteisiin varautumista ja niistä toipumista. Työryhmässä ovat mukana keskeiset Suomessa toimivat tele- ja sähkönjakeluyritykset sekä tele- ja sähköverkkourakoitsijat. Lisäksi ryhmään kuuluvat Energiavirasto, Ilmatieteen laitos, Huoltovarmuuskeskus, sisäasiainministeriön pelastusosasto, Hätäkeskuslaitos sekä Viestintävirasto.

Laajojen häiriöiden aikana teleyritykset ja sähköyhtiöt aloittavat yhteistyön hätäpuheluaukkojen paikantamiseksi. Ryhmä on priorisoinut teleyritysten laitetilat ja niille pyritään palauttamaan sähkönsyöttö mahdollisemman pian hätäliikenteen toimivuuden turvaamiseksi. Yhteistyö ja myrskyistä toipuminen on parantunut merkittävästi.

Kuluttajan muistilistalla on kuitenkin edelleen pidettävä vanhat tutut kotivarat: kynttilä, taskulamppu ja patteri!

Kirsi Karlamaa

Kirjoittaja on Viestintäviraston vuoden 2016 alussa aloittava pääjohtaja.

digitalisaatio, sosiaalinen media, verkostot, viestintä

#Haloo ministeriö, #haloo virkamies

Taina Pieski
Taina Pieski

Vielä jokunen vuosi sitten monissa julkishallinnon organisaatioissa pohdittiin, saavatko virkamiehet käyttää sosiaalisen median palveluita virka-aikana. Nämä pohdinnat ovat onneksi vähentyneet, ja yhä useammassa organisaatiossa kannustetaan virkamiehiä hyödyntämään somea virkatyössään.

Näin on tehty myös liikenne- ja viestintäministeriössä. Some on virkamiehen perustyökalu, ja työnantaja tarjoaa sen käyttöön valmennusta tarvittaessa kädestä pitäen. Henkilöstöstämme yli kolmannes on tällä hetkellä Twitterissä, johtajista kaikki. Moni käyttää työssään muitakin some-palveluita.

Käytämme somea vuoropuheluun sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Kerromme valmisteilla olevista asioista ja vastaamme kysymyksiin. Some toimii myös mainiona tiedonhaun ja tiedonjaon palveluna.

Toki haluamme myös vaikuttaa somen kautta. Tutkimusten mukaan henkilön some-viesti on kuusi kertaa vaikuttavampi kuin organisaation lähettämä viesti. Siksi viestintä on kaikkien virkamiesten työtä.

On selvää, että nykyään kaikkien julkishallinnon organisaatioiden ja yhä useamman virkamiehen on oltava somessa, koska siellä ovat myös palkkamme maksajat, kansalaiset. Tulevaisuuden virkamies ei pukaa pykäliä poterossa yksin, vaan tekee sen vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa ja kansalaisia kuullen. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös uusien virkamiesten rekrytoinnissa.

Digitaalisessa maailmassa fiksu virkamies osaa hyödyntää kaikki olennaiset digitaaliset lähteet ja käyttää some-kanavia vuorovaikutuksessa, osallistamisessa ja tiedonhaussa. Tässä on vielä iso tuottavuusloikka tekemättä.

Virkamiesten läsnäolo somessa lisää organisaation läpinäkyvyyttä ja asioiden valmistelun avoimuutta – ja parantaa siten demokratiaa. Some-vuoropuhelu voi parhaimmillaan parantaa myös valmisteltavana olevien asioiden laatua.

Työaikana siis kuuluu someilla. Se on virkatyötä siinä missä muistioiden ja pykälien kirjoittaminen, kokoustaminen tai puhelimessa puhuminen.

Läsnäolo somessa tarkoittaa sitä, että linja on auki, kun kansalainen huhuaa #haloo virkamies!

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön viestintäjohtaja

digitalisaatio, lainsäädäntö, verkostot, viestintä

Turvallista ja helppoa tunnistautumista digitaalisiin palveluihin

Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)
Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)

Helppokäyttöiset ja turvalliset tunnistamisratkaisut ovat yksi perusedellytys digitaalisten palveluiden laajalle ja monipuoliselle käytölle.

Suomalainen tunnistamisjärjestelmä on rakentunut aikojen kuluessa. Näin on syntynyt monitoimijamalli, jossa vahvan sähköisen tunnistamisen välineitä tarjoavat pankit, teleyritykset ja valtiollisena toimijana Väestörekisterikeskus.

Vahvaa tunnistamista käytetään lähinnä pankki- ja viranomaisasiointiin. Muihin kaupallisiin palveluihin vahva sähköinen tunnistaminen ei ole laajassa mitassa levinnyt. Vahvaa tunnistamista pidetään kalliina ja monimutkaisena, koska se edellyttää sopimista kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien kanssa erikseen.

Nykytilaa ei voi pitää tyydyttävänä palvelun käyttäjän eikä tarjoajan näkökulmasta. On lukuisia kaupallisia digitaalisia palveluita, joihin käyttäjien on luotava erilliset käyttäjätunnukset ja salasanat hallitakseen tileillään olevia teatterilippuja, matkalippuja tai veikkausvoittoja. Tällainen heikko sähköinen tunnistaminen ei ole tietoturvallisuuden näkökulmasta hyvä eikä käyttäjäystävällinen malli.

Muutosta parempaan on luvassa. Tammikuussa tulee voimaan sähköistä tunnistamista koskevan lain muutos, joka mahdollistaa ns. ensitunnistamisen ketjutuksen. Käyttäjä voi jatkossa hankkia uuden tunnistusvälineen sähköisesti edellyttäen, että hänellä on ennestään pankkitunniste tai muu vahvan sähköisen tunnistamisen väline. Muutos helpottaa vaihtoehtoisten tunnistusvälineiden hankkimista ja siten edistää tunnistusvälineiden keskinäistä kilpailua.

Suurempi muutos on luvassa keväällä 2017, jolloin kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien on määrä muodostaa luottamusverkosto. Tämä helpottaa merkittävästi tunnistautumista vaativien digitaalisten palveluiden tarjoajien asemaa. Niiden ei enää tarvitse sopia tunnistamisesta jokaisen tunnistuspalveluntarjoajan kanssa erikseen, vaan yksi tunnistusoperaattori voi hoitaa sopimukset luottamusverkoston jäsenten kanssa. Sopimisesta tulee yksinkertaisempaa ja odotettavasti myös kustannukset laskevat. Käyttäjän asema paranee, kun entistä useampiin kaupallisiinkin palveluihin pääsee samoilla tutuilla ja turvallisilla tunnisteilla kuin pankkiin ja verottajalle.

Lainvalmisteluprosessi sai hienolla tavalla eri ministeriöt, pankit ja teleyritykset kokoamaan voimansa ja kirkastamaan yhteisen päämäärän, jota kohti askeltaa. Luottamusverkoston rakentaminen edellyttää vielä runsaasti alemman tasoisia normeja, sopimuksia ja kuten nimikin sanoo: luottamusta. Aikataulu on tiukka ja asiat usein teknisesti monimutkaisia. Odotukset, että pykälät muuttuvat todellisuudeksi mahdollisimman pian, ovat korkeat. Sen vuoksi on tärkeää pitää tavoite kirkkaana ja edetä määrätietoisesti kohti kansainvälisestikin ainutlaatuista tunnistamismallia.

Kirjoittaja on Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja.

automatisaatio, digitalisaatio, viestintä

Teollinen internet – elinkeinoelämän digitalisaatio

Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)
Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)

Teollinen internet on digislangin melko tuore tulokas. Teollisella internetillä tarkoitetaan esineiden ja asioiden internetiä, joka mahdollistaa elinkeinoelämän tuotantoprosessien järjestämisen aivan uudella tavalla. Teollisen internetin moottorina toimivat internetin ja yhä nopeampien viestintäyhteyksien yleistyminen sekä samaan aikaan tapahtunut tallennuskapasiteetin halventuminen, tietokoneiden laskentatehojen nousu ja sensoriteknologioiden kehitys.

Viestintä ei ole enää vain ihmisten välistä, vaan mitä erilaisimpia laitteita kytketään internetiin kiihtyvällä tahdilla. Suomessa miljoonan internetesineen raja ylittyi äskettäin ja on arvioitu, että tämän vuosikymmenen lopulla koko maailmassa on kytkettynä verkkoon jopa 50 miljardia laitetta.

Teollisessa internetissä on hyvin pitkälti kyse samasta ilmiöstä monilla eri nimillä, puhujasta ja näkökulmasta riippuen: digitalisaatio, tietoyhteiskunta, ICT, kyber. Jopa ”internetin hallinto”-kattokäsitteen alla pidetään konferensseja, joissa käsitellään digitalisaation mahdollisuuksia ja riskejä.

Miksi sitten tarvitaan uusi käsite? Kyse on näkökulmasta. Teollisen internetin näkökulma on elinkeinoelämän näkökulma. Elämme uuden teollisen vallankumouksen aikaa.

Teollinen internet merkitsee murrosta perinteiselle teollisuudelle, sen ansaintamalleille ja työpaikoille. Samaan aikaan teollinen internet on valtavan suuri taloudellinen mahdollisuus, erityisesti Suomen kaltaiselle maalle, jonka kotimarkkina on pieni ja maantieteellinen sijainti syrjäinen. Teollinen internet mahdollistaa palvelujen globaalin tarjonnan. Myös perinteisen teollisuuden prosessit muuttuvat palveluiksi, joita voidaan ohjata ja huoltaa vaikka toiselta puolelta maapalloa.

Digitalisaation hyödyt eivät tietenkään rajoitu vain elinkeinoelämään. Talouskasvun ja uuden arvon luonnin kannalta on merkityksellisistä, että nimenomaan elinkeinoelämä hyödyntää digitalisaation potentiaalin täysimääräisesti. Julkisen vallan roolina on luoda edellytyksiä teollisen internetin toteutumiselle.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat jo virittäneet konkreettisia yhteistyömuotoja varmistaakseen, että molemmat ministeriöt käyttävät omia politiikan työkalujaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi mahdollisimman hyvin toisiaan tukien.

Kolmas olennaisen tärkeä yhteistyökumppani on tietenkin elinkeinoelämä itse. Suomalaisten yritysten intressi on tavoitella teollisen internetin arvoketjuissa asemaa, jossa ne tuottaisivat mahdollisimman suuren jalostusarvon. Menestyminen teollisen internetin ympäristössä edellyttää yrityksiltä ajattelua, jossa tuotteet suunnitellaan alusta alkaen tarjottaviksi globaaleilla markkinoilla.

Positiivista on, että kansainvälisten vertailujen mukaan Suomella on erittäin hyvät edellytykset nousta teollisen internetin kärkimaaksi. Työtä on silti vielä tehtävänä.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja.

lainsäädäntö, viestintä

Maa on lailla rakennettava

Ylijohtaja Juhapekka Ristola (Kuva: LVM)
Ylijohtaja, osastopäällikkö Juhapekka Ristola (Kuva: LVM)

Suomessa yhteiskuntapoliittista punnintaa tehdään laeilla, ja todella isojen yksilön ja yhteiskunnan kysymysten punnintaa perustuslailla.

Perustuslain mukaan luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Lailla voidaan myös säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen eräiden rikosten tutkinnassa. Suomeen kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen tai vastaavan poikkeusolon aikana voidaan säätää välttämättömistä ja tilapäisistä perusoikeusrajoituksista.

Legalistisessa Suomessa hämmentävää on, että sotilas- ja siviilitiedustelulta on puuttunut koko niiden harjoittamisen ajan lailliset puitteet. Meiltä siis puuttuvat lait, joissa säädettäisiin tiedustelun tarkoituksesta, tarkoituksen kannalta välttämättömistä keinoista ja toiminnan valvonnasta. Puute ei kohdistu vain digitaaliseen maailmaan, vaan pykälät puuttuvat tyystin myös fyysisestä todellisuudesta.

Perustuslain mukaisten tiedustelulakiesitysten valmistelu on käynnistettävä viipymättä. Perustuslain vastaisten tiedustelutarpeiden arviointi on puolestaan syytä suorittaa kiihkottomasti. Sitä, minkä sortovuosina kykenimme kirkastamaan, älkäämme digitalisaation alkuvuosina hämärtäkö: Maa on lailla rakennettava.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön viestintäpolitiikan osaston osastopäällikkö.

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, viestintä, yleinen

Bitti ja bitumi kihloissa!

Laura Vilkkonen, yksikön johtaja, Viestintäverkot (Kuva: LVM)
Laura Vilkkonen, yksikön johtaja, Viestintäverkot (Kuva: LVM)

Viides sukupolvi matkaviestintäverkkoa häämöttää lähitulevaisuudessa. Tämä seuraavan sukupolven teknologia on vasta tutkimusvaiheessa ja sen kaupallisen käyttöönoton on arvioitu tapahtuvan ehkä vuonna 2020. Kukaan ei vielä siis tiedä, millainen ameeba 5G:stä on teknisesti rakentumassa, mutta kerrankin keskustelua käydään palveluiden ja käyttäjien tarpeista käsin.

On arvioitu, että 5G mahdollistaa jopa sata kertaa nykyistä nopeammat yhteydet. Tulevaisuudenmaalaajien mukaan 5G-teknologia tuo mukanaan lisäksi pienemmän latenssin, paremman peiton, turvallisuuden ja luotettavuuden sekä energiatehokkuuden.

Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot
Risto Murto, yksikön johtaja, Liikenneverkot (Kuva: LVM)

Vahva visio on, että 5G-verkkoa käyttävät perinteisen käyttäjäjoukon lisäksi ennen kaikkea teollisuuden ja liikenteen koneet ja robotit sekä erilaiset järjestelmät ja sovellukset. Esimerkiksi teollinen internet on tulevaisuuden ilmiö, jota hyödyntää autoteollisuus jo tänä päivänä.

Kun siirrymme tulevaisuudessa itsekseen ajeleviin robottiautoihin, -juniin ja -laivoihin – mikä ei ole enää scifi-kirjallisuutta, vaan jo todellisuutta – pitää niiden varmasti myös pysyä väylillä ja reiteillä. Tämä edellyttää lähivuosina valtavaa panostusta väyläinfrastruktuurin kuntoon. Pelkkä korjausvelan poisto ei riitä, vaan on investoitava myös väyläverkostomme älykkyyteen.

Vaikka 5G on siis mobiiliteknologiaa, sen arvioidaan lisäävän myös valokuidun rakentamistarvetta merkittävästi kaupungeissa ja väylien varsilla. Kulkuneuvot ja niiden matkustajat tulevat käyttämään erilaisia applikaatioita, jotka edellyttävät suuria datasiirtoyhteyksiä ja nykyistä pienempää viivettä tiedonsiirrossa. Tarvitsemme jatkossa infran laatukäytäviä, joissa sekä matkaviestintäverkko että väyläverkko takaavat matkustajille ja kuljetuksille sujuvan ja turvallisen (automaatio)liikkumisen ja mobiilipalvelut.

Toimintavarmat ja huippunopeat laajakaistayhteydet toimivat tulevaisuudessa liikennepalveluiden alustana. Voisi jopa sanoa, että 5G on osaltaan luomassa liikenteestä samanlaista palvelua kuin mitä aikaisemmat viestintäteknologiat ovat tehneet viestinnälle.

Matkaviestintäverkot ja väyläinfrastruktuuri ovat lupautuneet toisilleen. Häitä odotellessa!

Kirjoittajat ovat liikenne- ja viestintäministeriön Viestintäverkot-yksikön johtaja ja Liikenneverkot –yksikön johtaja.

digitalisaatio, viestintä

Kasvua digitalisaatiosta

Yksikön johtaja Päivi Antikainen (Kuva: LVM)
Yksikön johtaja Päivi Antikainen (Kuva: LVM)

Digitalisaatio on yksi tärkeimmistä yhteiskunnallisista ja taloudellisista muutosvoimista. Se on merkittävin yksittäinen talouskasvuun vaikuttava tekijä ja välttämätön aines lähes kaikissa liiketoiminta- ja rakenneuudistuksissa. Se ei jätä huomiotta ketään, eikä mitään.

Digitaalitalous imee ravinteensa palveluista ja räjähdysmäisesti kasvavasta digitaalisesta tiedosta. Se hyödyntää kasvuunsa nopeat tietoliikenneyhteydet ja anturit sekä jakamis- ja alustatalouden mahdollisuudet. Sille mikään maantieteellinen kolkka ei ole syrjäinen. Kasvun edellytykset löytyvät kaikkialta ja matka maailman markkinoille on yhtäläinen. Miksi siis viljellä vain kotimaan tarpeisiin?

Digitalouden kasvu edellyttää perinteisten toimintatapojen ja rakenteiden muutosta sekä vanhan sääntelyn kyseenalaistamista. Se edellyttää vahvoja isäntiä ja rohkeita emäntiä. Niitä, jotka uskaltavat ottaa uudet välineet ja menetelmät käyttöön, ja niitä, jotka uskaltavat sen mahdollistaa silloinkin kun se merkitsee vanhasta luopumista. Miksi siis viljellä vanhaa kun ilman uutta ei enää tule toimeen?

Julkishallinnon palveluiden digitalisointi on vienyt viime vuosina monen huomion. Toki julkishallinnossakin on vielä työsarkaa, mutta nyt on aika kääntää katse elinkeinoelämän ja yritysten suuntaan. Esimerkiksi sähköisen kaupan ja teollisuuden automatisaation saralla ei sirppi ole heilunut läheskään niin tiuhaan kuin mitä hedelmällinen maaperä olisi antanut myöten. Missä on digitalouden arvonluonti, kasvu ja työllisyys ellei yksityisellä sektorilla?

Digitalisaatioon perustuva kukoistus edellyttää uudenlaisia kumppanuuksia ja yhteistyötä. Kasvua ei synny pelkkään omaan siiloon katsomalla. Liikenne- ja viestintäministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö tiivistävät yhteistyötään. Ratkaisuja haetaan nyt yhdessä elinkeinoelämän kanssa liikenteen palvelukehityksen, teollisen internetin, robotisaation sekä dataliiketoiminnan haasteisiin. Samalla luodaan uudenlaista virkamieskulttuuria, jossa osaaminen lisääntyy ja toimintaan saadaan lisää tehokkuutta ja vaikuttavuutta. Miksei vastaavia kumppanuuksia luotaisi myös muualla yhteiskunnassa ja valtionhallinnossa?

Kasvukilpailun voittajia on vaikea veikata. Ja miksi pitäisikään. Viimekädessä kuluttajat äänestävät jaloillaan ja pädeillään. Siksi kannattaa kuunnella käyttäjien tarpeita ja rakentaa luottamusta internetiin. Siksi kannattaa panostaa kokeiluihin ja varautua suunnan muutoksiin. Koskaan ei tiedä mistä versosta lähtee komein kasvu.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Viestintäpalvelut-yksikön johtaja

digitalisaatio, viestintä, yleinen

Luottamus = bisnestä

Ylijohtaja Juhapekka Ristola (Kuva: LVM)
Ylijohtaja Juhapekka Ristola (Kuva: LVM)

Meistä kerätään jatkuvasti uskomattomia määriä tietoa. Sitä kerätään usein kaupallisiin tarkoituksiin niin älypuhelimien, kanta-asiakaskorttien kuin verkkopalvelujen avulla.  Täydelle listalle kertyisi mittaa parin Remeksen jouluromaanin verran.

Henkilötietoja sisältäviä tietoaineistoja piisaa. Mutta mikä on datavirran keskellä olevan ihmisen rooli? Typistyykö se vaihtoehtojen puutteessa alistuneeseen ”accept”-napin klikkaamiseen epäselvien, Päätalon Iijoki-sarjan pituisten käyttöehtojen äärellä?

Käyttäjän kontrollia tietoihin täytyy parantaa.  My data, suomeksi omadata, on ”ihmiskeskeinen lähestymistapa henkilötiedon hallintaan ja käsittelyyn.(…) Siinä ihmisille annetaan oikeus ja pääsy heistä kerättyyn dataan. Keskeistä on ihmisten mahdollisuus siirtää tietojaan nykyistä uudelleenkäytettävämmässä muodossa itselleen tai valtuuttamaansa palveluun hyödynnettäväksi.” Kuvaus on LVM:n teettämästä Mydata-keskustelunavauksesta (Poikola&Kuikkaniemi&Kuittinen 2014).

Luottamusta lisäävä ja yksityisyyden suojaan liittyviä pelkoja hälventävä lähestymistapa ei automaattisesti tarkoita bisnesmahdollisuuksien estämistä. Päinvastoin, se voisi jopa tuoda lisää euroja yritysten tileille.

Jos kuluttajan kontrollissa olevia, eri lähteistä kerättyjä tietoja voitaisiin hyödyntää, voisi yritys tai julkinen hallinto kehittää uudenlaisia palveluja ja ruuvata toimintaansa asiakaslähtöisemmäksi. Kaikki asiakkaan ehdoilla.

Mitä voisikaan saada aikaan esimerkiksi terveyspalveluissa, kun käytettävissä olisi erilaisista itsemittausvempeleistä kerätty tieto yhdistettynä muihin datalähteisiin? Tätä pohditaan tällä hetkellä mm. Tekesin rahoittamassa Digital Health Revolution-tutkimushankkeessa. Omadata on vahvasti tapetilla myös ministeriömme liikennepuolella.

Laaja soveltaminen vaatinee jonkinlaisen operaattorin syntymistä. Globaalisti katsoen tällaisen alustan ja infran synnyttäminen olisi täysin uutta. Tässä piilee ensimmäisenä liikkeelle lähteville todella kovia ansaintamahdollisuuksia.

EU-pöydissä omadata-ajattelusta ollaan oltu hyvin kiinnostuneita. Asian rummuttamista brysseliläisiin korviin täytyy jatkaa, sillä EU-tason sääntely vaikuttaa vahvasti kotimaiseen kehitykseen.

Kehitys on alussa. Omadata tulee olemaan yhä vahvemmin esillä. Kentällä pomppii useita palloja: Omadata-kehitystä mahdollistavaa lainsäädäntökehikkoa on tarkasteltava yhdessä eri sidosryhmien kanssa, yrityksiä on saatava mukaan kokeiluihin ja omadatan mahdollisuuksia julkisten palveluiden osana täytyy pohtia.  Tässä pelissä LVM tulee olemaan vahvasti mukana.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön viestintäpolitiikan osaston osastopäällikkö.

My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen (2014)