infrastruktuuri, liikenne, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, Ministeri Bernerin blogi, väyläverkot, viestintäpolitiikka, yleinen

Liikennepalvelulaki toi mahdollisuudet, nyt opetellaan yhdessä niitä käyttämään

siirila-heli-berner-anne-1600x840
Ministeri Anne Berner ja projektipäällikkö Heli Siirilä (Kuvat: LVM / Tomi Parkkonen ja Vaasan yliopisto / Riikka Kalmi)

Liikkuminen pysyy ihmisten perustarpeena. Laadukas infrastruktuuri ja toimivat liikennepalvelut ovat sujuvan arjen perusta. Ihmisten katoamaton toive on, että liikkuminen olisi helpompaa, nopeampaa ja edullisempaa – ja yhä useammin myös ympäristöystävällisempää.

Uudella liikennepalvelulailla pyritään vastamaan kaikkiin näihin tavoitteisiin. Tämä on huomattu myös maailmalla. Suomelle myönnettiin tällä helmikuussa 2019 Barcelonassa kansainvälinen tunnustus, GSMA Government Leadership Award -palkinto. Sen perusteissa kiitetään erityisesti liikennepalvelulakia, jossa tieto nähdään kiinteänä osana liikennejärjestelmää, viidentenä liikennemuotona.

Tämä on jo toinen kansainvälinen tunnustus liikennepalvelulaille. Ensimmäisen saimme vuonna 2017 Montrealissa älyliikenteen maailmankongressissa.

Suomen liikennepalvelulaki on valmisteltu kolmessa osassa koko hallituskauden ajan. Sen keskeisen sisällön muodostaa liikennemarkkinoita koskeneen sääntelyn modernisointi ja kokoaminen yhteen lakiin. Kyse ei ollut aiempien lakien pienestä hiomisesta, vaan isommasta päivittämisestä ja toimintakentän muutoksesta.

Muutos on suuri: enää ei ole kulkumuotokohtaisia lakeja siitä, miten liikkuminen tulee järjestää. Liikkuminen nähdään nyt lainsäädännössä samalla tavalla kuin ihmisten arjessa: ei yksittäisinä bussilinjoina tai rautatiekiskoina, vaan kokonaisuutena. Liikkuminen ja kuljetukset ovat tavoite saavuttaa muita asioita, kuten palvelut, työpaikat, harrastukset tai yrityksen toiminnan pyörittäminen.

Tämän takia liikennepalvelulain mahdollisuuksien käyttäminen, ja laajemmin ajateltuna liikenteen muutos, koskettaa huomattavasti laajempaa joukkoa kuin pelkästään liikennealan toimijoita.

Osa lain mahdollistamista muutoksista on tullut vauhdilla voimaan, osa odottelee hyödyntämistään. Muutokset taksialan toimintaan ovat ehkä näkyneet eniten. Isoissa kaupungeissa erilaisten liikkumispakettien tarjonta kehittyy. Monilla maaseutualueilla on tullut esille, millaisia heijastevaikutuksia kuljetuspalveluilla on alueen muihin yrittäjiin ja toimijoihin.

Alueiden kannalta laajasti ajateltuna liikkuminen ja kuljetukset ovat yksi alueen vetovoimaan vaikuttava tekijä. Silloin kun liikkumispalvelut heikkenevät, ihmisten ja yrittäjien huoli on hyvin ymmärrettävää. Tilanteeseen voi vastata yhteistyöllä, kukin omalla osuudellaan.

Kunnat ja muut julkiset organisaatiot voivat hankinnoillaan edistää ja mahdollistaa uusien toimintamallien ja tekniikoiden käyttöönottoa liikenteessä. Silloin asia koskettaa esimerkiksi koulu-, sote- ja ateriakuljetuksia sekä asiointi- ja palveluliikennettä. Toimivimmat kokonaisuudet syntyvät eri sektorien ja muiden toimijoiden välisessä keskustelukumppanuudessa ja yhteistyössä. Tämän vuoksi vaaditaan uudenlaista hankintaosaamista, toteutettiin hankinnat sitten eri sektorien sisällä tai isoissa hankintaorganisaatioissa.

Muut kuin kuljetusalan yritykset voivat tarkastella omia ja asiakkaidensa liikkumis- ja kuljetustarpeita, ja sen perusteella kenties kokeilla uutta palvelua tai tekniikkaa. Esimerkiksi matkailuyrityksille toimivat matkaketjut voivat tuoda uusia asiakkaita paremman saavutettavuuden myötä.

Yhdistyksissä ja muissa yhteisöissä voidaan ottaa puheeksi liikkumisasiat ja miettiä yhdessä, josko liikkumista ja kuljetuksia voisikin toteuttaa toisin. Esimerkiksi harrastusyhteisöissä voidaan kokeilla kimppakyytejä ja kylä- ja asukasyhdistyksissä pohtia asiaa laajemminkin alueen asukkaiden ja pienten yritysten tarpeita. Uuden kokeileminen helpottuu, kun tietää ympäristössä olevan muitakin aiheesta kiinnostuneita.

Liikennepalvelulaki toi siis monenlaisia mahdollisuuksia. Mutta autoiluun perustuvaan arkeen ei liikennepalvelulaki aiheuta suoraan muutoksia. Lailla halutaan kuitenkin muun muassa aktivoida uudenlaisten liikkumiseen liittyvien palveluiden ja applikaatioiden syntyä. Näiden toivotaan houkuttelevan jättämään oma auto yhä useammin talliin, ja sen sijaan taittamaan matka esimerkiksi kimppakyydillä tai muulla jaetulla kyydillä, taksilla tai julkisella kulkuvälineellä.

Lopulta kyse on meistä yksilöistä ja liikkumisvalinnoistamme. Me liikkujina ja asiakkaina ratkaisemme, mitkä liikkumiseen liittyvät tottumukset ja palvelut jäävät elämään.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

Heli Siirilä

projektipäällikkö, Vaasan yliopisto

 

Kirjoitus liittyy 5.3.2019 järjestettävään Liikenne- ja viestintäfoorumiin, jossa ministeri Anne Berner puhuu aiheesta ”Suomen hiiletön huominen tehdään yhdessä”. Heli Siirilä osallistuu paneeliin, jonka otsikkona on ”Päästötön liikenne – Hillittömän sujuvaa arkea”. Foorumia voi seurata suorana nettilähetyksenä ja myöhemmin tallenteena.

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

digitalisaatio, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Vinkkejä voittajilta

Laitinen_Kaisa_blogi
Viestintäneuvos Kaisa Laitinen (Kuva: LVM)

Suomi tunnetaan kansainvälisesti mobiiliverkkojen ja -teknologioiden edelläkävijänä. Viimeisimpänä osoituksena tästä on maailman suurimmassa vuosittaisessa mobiilialan tapahtumassa Mobile World Congressissa Suomelle tiistaina 26.2. myönnetty merkittävä tunnustus edistyksellisestä viestintäpolitiikasta.

Palkinnon perusteluissa kiitettiin sekä suomalaista liikennepalvelulakia, jossa tieto tunnistetaan kiinteäksi osaksi liikennejärjestelmää, että edistyksellistä taajuuspolitiikkaa.

Palkinnon innoittamana on hyvä ajankohta pohtia, miksi suomalaista taajuuspolitiikkaa pidetään edistyksellisenä ja mitä muut voisivat meiltä oppia. Miksi harvaan asutun ja väkimäärältään vähäisen maan lähes koko väestön kattavissa mobiiliverkoissa liikkuu eniten dataa käyttäjää kohti koko maailmassa?

Ratkaisevia tekijöitä ovat kilpaillut markkinat sekä taajuuksien runsas ja nopeatempoinen saatavuus. Lisäksi taikasanoja ovat teknologianeutraliteetti sekä hyvä yhteistyö ja aktiivinen vuoropuhelu toimialan ja taajuuksien päällä istuvien viranomaisten välillä ja myös viranomaisten kesken. Lämpimät terveiset Traficomin taajuushallintoon!

Suomessa viestintämarkkinat avattiin kilpailulle jo 1980-luvun lopulla. Kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäinen kilpailu on pitänyt kuluttajahinnat alhaisina ja synnyttänyt innovatiivisia liiketoimintamalleja.

Suurin osa myydyistä langattomista liittymistä sisältää rajoituksettoman netin: dataa saa kuukausimaksulla käyttää niin paljon kuin sielu sietää. Se osaltaan selittää mobiiliverkon suurta datamäärää viiden miljoonan asukkaan Suomessa. Taajuuspoliittisia ratkaisuja on arvioitu myös siitä lähtökohdasta, että markkinoilla olisi jatkossakin useamman eri yrityksen tarjoamia laajakaistaverkkoja.

Suomessa mobiiliverkkojen polttoaine on otettu käyttöön aina hyvin nopeasti kansainvälisten radiotaajuuksien harmonisointipäätösten jälkeen tai jopa ennen niitä. Etenkään halutuimpia taajuuksia ei riitä kaikille. Siksi valtioneuvosto päättää kenelle, miten ja minkälaisin ehdoin taajuuksista tärkeimmät annostellaan.

Taajuuksia on osoitettu langattomalle laajakaistalle vastikkeetta tai kohtuulliseen hintaan ilman fiskaalisia tavoitteita ja väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin muualla Euroopassa. Näin on mahdollistettu investoinnit ja lähestulkoon ruuhkattomat verkot. Ja melkein poikkeuksetta teleyritykset ovat rakentaneet verkkojaan jopa nopeammin kuin toimilupaehdot edellyttäisivät.

Suomessa on helppo saada toimiala saman pöydän ääreen. Se on osaltaan helpottanut asioiden valmistelua. Suomi on todellinen harvinaisuus siinä, että sekä teletoimijat että perinteinen televisiotoimiala ovat tunnistaneet katselutottumusten muutokset ja niiden vaikutukset taajuuspolitiikkaan. Siksi olemme voineet siirtää taajuuksia antennitelevisioverkoilta langattoman laajakaistan käyttöön, mikä on palvellut kummankin toimialan tarpeita. Suomi on pystynyt tekemään nämä ratkaisut useita vuosia muita Euroopan maita aikaisemmin.

Olemme voineet myös tehdä rohkeita avauksia kansainvälisillä areenoilla. Ehdotuksemme televisiotaajuuksien osoittamisesta rinnakkaisesti myös laajakaistan käyttöön ei ottanut muualla Euroopassa tuulta alleen kymmenen vuotta sitten, eikä edes muutama vuosi sitten. Telepoliittisten ratkaisujen historiassa Suomi on kuitenkin ollut usein aikaansa edellä ja muut ovat päätyneet saman tyyppisiin ratkaisuihin ennemmin tai myöhemmin. Useasti vasta myöhemmin.

EU:sta tulevaa sääntelyä valmisteltaessa on yritysten keskinäisestä kilpailusta huolimatta pystytty yhteistyöhön ja löydetty yhteisiä ratkaisuja suomalaisen viestintämarkkinan parhaaksi. Eikä kyse varmastikaan ole pelkästään suomalaisten viestintämarkkinoiden pienestä koosta ja pienistä piireistä vaan asiallisesta ja yhtenäisestä toimintakulttuurista sekä halusta kehittää markkinaa oikeaan suuntaan.

Taajuuksien erilaisten käyttötarpeiden välille maalataan usein ristiriitaisuuksia, joita ei todellisuudessa pitäisi olla. Suomessa erilaisten tarpeiden välistä kitkaa on ratkottu sovittamalla niitä yhteen. Langattoman laajakaistaverkon varaaminen vain yhteen käyttötarkoitukseen ei ole välttämätöntä eikä ainakaan taajuus- tai kustannustehokasta. Siksi Suomessa viranomaiset toimivat tulevaisuudessa kaupallisissa laajakaistaverkoissa ja toiminnan erityispiirteet turvataan esimerkiksi dataliikennettä priorisoimalla. Tämä suomalainen ratkaisu on edistyksellinen ja tehty ensimmäisten joukossa maailmassa.

Sääntely ei myöskään saa johtaa yksittäisen teknologian suosimiseen nopeasti kehittyvillä markkinoilla, ja esimerkiksi autonomisessa liikenteessä tulisi edistää yleiskäyttöisiä teknologioita kuten 5G:tä yksittäisten standardien sijaan.

Viranomaisten ja koko toimialan yhteisenä tavoitteena on tehdä Suomesta 5G:n kärkimaa. Ensimmäiset 5G-taajuudet otettiin meillä käyttöön jo vuoden alussa. Taajuuksia on vuosikausien ajan annettu myös monenlaiseen testaus- ja tuotekehityskäyttöön. Suomalaista testiverkkojen kokonaisuutta käytetään uusien tuotteiden ja liiketoimintamallien kokeiluun.

Viranomaisen toimet eivät ole jääneet vain taajuuksien myöntämiseen. Viranomaisilla on myös oma 5G-teknologiaa kokeileva hanke 5G Momentum, joka pyrkii toimialat ylittävään yhteistyöhön palvelujen kehittämiseksi. Suomessa on hyvät olosuhteet kokeilla esimerkiksi älykästä ja automatisoitua liikennettä maalla, merellä ja ilmassa.

Suomessa viranomaiset ovat halunneet ottaa vahvasti mahdollistajan roolin. Tällä tavalla luodaan edistyksellistä taajuuspolitiikkaa, joka ansaitsee sille myönnetyn tunnustuksen.

Kaisa Laitinen

Kirjoittaja on viestintäneuvos verkkojen sääntely-yksikössä

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

EU, liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Suomen tarinaa kertomassa

Mikael_Nyberg_blogi
Liikenne- ja viestintäpolitiikan korkean tason edustaja Mikael Nyberg (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Liikenne- ja viestintäministeriössä mietittiin viime keväänä sitä, miten EU-puheenjohtajuuskauden valmistelun voisi hoitaa vielä paremmin kuin aiemmilla kerroilla. Pontimen tähän antoi se, että puheenjohtajuuskautemme ajankohta on haasteellinen. EU-parlamenttivaalit käydään jo keväällä, mutta komission järjestäytyminen jää ehkä vasta loppusyksyyn.

Suomen puheenjohtajuus ehtii päättyä ennen kuin uusi komissio pääsee tositoimiin. Komission uusia avauksia joudumme odottamaan ensi vuoden puolelle. Tätä kirjoitettaessa täyttä varmuutta Brexitin luonteesta ja ajankohdasta ei vielä ole. EU-alueen talouskasvu on hiipumassa ja maahanmuuttoasiat sekä EU:n sotilaallinen ulottuvuus ovat enenevässä määrin huomion keskipisteenä.

Komission pääosastoissa valmistaudutaan kuitenkin kuumeisesti tulevaisuuden liikenne- ja viestintäpolitiikkaan. Kysymys kuuluukin, miten pääsemme vaikuttamaan komission viiden vuoden työohjelmaan ja sitä kautta sisämarkkinoihin ja liikenteen ja viestinnän asioihin tehokkaasti. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös liikenteen päästöasiat.

LVM:n ratkaisu oli lähettää edustajansa vierailemaan EU:n jäsenmaihin kertomaan Suomen tarinaa: sitä, mitkä asiat Suomi näkee tärkeiksi koko Euroopalle.

Tämän sain tehtäväkseni, ja pakkasin laukkuni lokakuun alussa 2018. Ajatuksena oli kiertää kaikki jäsenvaltiot, ja sen jälkeen keskustella komission kollegojen kanssa Euroopan kasvusta ja kilpailukyvystä.

Olemme tehneet 40 vaikuttamismatkaa ja tavanneet lähes 300 virkamieskollegaa. Komissiossa olen tavannut neljä pääjohtajaa ja vielä tapaan kaksi maaliskuun puolivälissä. Alkuvuoden aikana toteutuvat myös virkamiesvierailut kansainvälisissä lentoliikenteen, merenkulun ja televiestinnän järjestöissä. Kaiken kaikkiaan urakka on ollut mittava ja jatkuu vielä tämän kevään.

Vaikuttamissuunnitelmaamme kuuluvat digitaaliset sekä liikenne- ja energiaverkot, datatalous, liikkumisen palveluistuminen, automaatio ja liikenteen hiilineutraalisuus.

Kuten pankki- ja vakuutussektorilla jo aiemmin, muuttavat uudet innovaatiot myös liikenne- ja viestintäpalvelujen vanhoja toimintatapoja. Verkot nivoutuvat tiiviisti yhteen, kun liikenneverkkoihin kuuluvat tulevaisuudessa niin vaihtoehtoisten polttoaineiden jakeluverkot kuin 5G-verkkokin, joka mahdollistaa datan liikkumisen ja uudet palvelut. Verkkojen avulla liikennevälineitä käytetään tehokkaammin, liikennesektori palveluistuu ja liikenteen ilmastovaikutuksia pystytään ehkäisemään. Oleellista on myös tunnistaa eurooppalaisen osaamisen ja koulutuksen kehittäminen. Kybervastustuskyky, keinoäly ja suurteholaskentakapasiteetti ovat edellytyksiä datataloudelle ja innovaatioille.

Tätä tarinaa olen testannut jäsenmaissa käymissäni keskusteluissa. Voidaan sanoa, että kaikki jäsenmaat näkevät, että verkot, palvelut, data ja ilmasto ovat keskeisiä. Painotukset vain vaihtelevat eri maiden välillä.

Osa jäsenvaltioista korostaa fyysisen infrastruktuurin ja saavutettavuuden merkitystä. Osa on taas hyvinkin kiinni verkkojen integroinnissa ja esimerkiksi 5G-suunnitelmat ovat pitkällä.

Osassa maista on tullut myös selvästi esille teollisuuspolitiikka ja työllisyyspolitiikka. Jos autoteollisuus on suuri työllistäjä, jäävät ilmastoargumentit helposti toiselle sijalle. Näissä maissa tarvitaan siirtymäaikaa teollisuuden mukautumiseen esimerkiksi sähköiseen liikenteeseen.

Datan tuominen liikenteeseen nähdään myönteisenä, mutta osa jäsenvaltioista liittää sen pelkästään joukkoliikenteen kehittämiseen. Uusien liiketoimintaideoiden, jakamistalouden ja alustatalouden mahdollisuudet eivät vielä ole niin paljon esillä kuin Suomessa, jossa jo mietitään palvelujen laajentumista ja MaaS-toimintamallia roaming-tyyppisesti.

Käymämme kierros – joka jatkuu eri muodoissa myös koko puheenjohtajuuskauden – on antanut näkemystä siitä, millainen on liikenteen ja viestinnän kokonaiskuva EU:ssa. Puheenjohtajamaana meillä on pakkokin olla kokonaisnäkemys, jonka avulla voimme hakea Euroopalle edelläkävijyyttä ja edistää sisämarkkinoita.

Kierros jatkuu ja uusia kontakteja solmitaan. Lokakuussa aloittamani matkalaukkuelämä on ollut avartava ja upea kokemus, ja myös ammatillisesti hieno tilaisuus.

Mikael Nyberg

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäpolitiikan korkean tason edustaja, joka on virkavapaalla ministeriön verkko-osaston osastopäällikön tehtävästä helmikuun 2020 loppuun saakka.

 

Lue myös aiemmat Impulssi-blogit!

 

lainsäädäntö, yleinen

Taustatyö ja avoimuus parantavat lainvalmistelun laatua

Sini_Wiren_blogi2
Sini Wirén (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Lainvalmistelun laatu herätti vuoden 2018 lopulla vilkasta keskustelua. Myös liikenne- ja viestintäministeriön työ sai osakseen arvostelua. Esimerkiksi eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnitti asiaan huomiota ja piti välttämättömänä, että ministeriö ryhtyy toimiin lainvalmistelun parantamiseksi.

Mutta millaista työtä lainvalmistelu on? Millaisten vaiheiden kautta eduskunta saa lakiesityksen käsiteltäväkseen? Impulssi-blogissa julkaistaan kaksi asiantuntija-artikkelia, joista Kimmo Kiisken kirjoitus kuvaa prosessia yleisellä tasolla, ja Sini Wirén kertoo käytännön esimerkkinä lähiaikoina aloitettavasta lakihankkeesta.

Taustatyö ja avoimuus parantavat lainvalmistelun laatua

Liikenne- ja viestintäministeriö on käynnistämässä sähköisen viestinnän palveluista annetun lain kokonaisuudistusta. Hankkeessa pannaan täytäntöön televiestintää ja audiovisuaalista mediaa koskevat EU-direktiivit. Samalla arvioidaan, onko puhtaasti kansallisia säännöksiä tarpeen muuttaa.

Lakiuudistuksella on vaikutusta muun muassa puhelin- ja laajakaistaliittymien sekä televisio- ja videonjakopalvelujen asiakkaille ja tarjoajille. Tästä syystä aihe koskettaa lähes jokaista suomalaista.

Merkittävä osa nykylainsäädännöstämme on EU-peräistä. Niin myös tämä uudistus. EU-oikeuden tuominen Suomen lainsäädäntöön tuo valmisteluun omat kuvionsa.

Lähtökohtana direktiivin täytäntöönpanossa on se, ettei mitään artiklaa ole pakko ottaa sellaisenaan suoraan lakiin. Valmistelussa on selkeästi arvioitava, miten laajasti eri artikloissa on kansallista liikkumavaraa. Kansallinen liikkumavara on voitava hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti erityisesti silloin, kun EU-oikeus sisältää artikloita, joita Suomi ei ole toivonut tai jotka eivät sovi järjestelmäämme.

Sidosryhmät mukaan alusta alkaen

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain – lyhyemmin viestintäpalvelulain – uudistus vaatii kokonaisvaltaista otetta. Tele- ja media-alan tuntemuksen lisäksi työssä tarvitaan osaamista esimerkiksi kilpailuoikeudesta, yleisestä kuluttajansuojasääntelystä ja viranomaisten valtuuksista sekä luonnollisesti perustuslaista. Ministeriössä lainvalmistelusta vastaa useamman asiantuntijan tiimi.

Viestintäpalvelujen käyttäjien ja tarjoajien asemaan vaikuttavat myös eräät muut uudet EU-säädökset sekä EU:n suositukset ja suuntaviivat, jotka ohjaavat säännösten soveltamista ja tulkintaa.

Tässä kuten muissakin lakihankkeissa lainvalmistelun laatua turvaavat etenkin tehokas esivalmistelu sekä avoimuus ja yhteistyö. Sidosryhmät otettiin mukaan työhön jo siinä vaiheessa, kun EU-direktiivejä valmisteltiin. Nyt avoin keskustelu myös kansallisista toimista on aloitettu hyvissä ajoin.

Valmistelun aikana järjestetään teemakohtaisia keskusteluja muun muassa alan yritysten ja yhteisöjen, loppukäyttäjien edustajien, tutkimuslaitosten sekä viranomaisten kanssa. Hankkeelle perustetaan kaikille avoin seurantaryhmä tuomaan monipuolisia näkemyksiä lainvalmistelun tueksi.

Hanke on suunniteltu niin, että kuulemisissa ja lausunnoissa esitettyjä näkemyksiä voidaan huomioida siinäkin tilanteessa, että aikatauluun tulee muutoksia.

Avoimuus edistää sitä, että lain käytännön soveltamiseen ja vaikutuksiin liittyvät ongelmakohdat saadaan ajoissa arvioitavaksi. Tämä voi työllistää valmistelun aikana paljonkin, mutta palkitsee pidemmällä tähtäimellä.

EU-säädöksissä lisähaasteita tuo usein kankea terminologia. Yhteistyöllä voidaan arvioida myös se, ovatko laadittavat säännökset selväkielisiä vai ei. Mikäli jo asiantuntijat kokevat tekstin monimutkaiseksi tai terminologian kankeaksi, se on sitä useimmiten myös kansalaiselle tai sääntelyn kohteena olevalle toimijalle.

Laatuvaatimusten ohella lainvalmistelulle saatetaan antaa tiukkoja aikatauluja tai muita reunaehtoja, joihin valmistelija ei aina itse voi vaikuttaa. Yleisesti työtä kuvataan vaativaksi, ja tuskin viestintäpalvelulain uudistuksessakaan vältytään yllätyksiltä.

Säädökset vaikuttavat ihmisten arkeen

Mikä sitten on lainvalmistelutyössä palkitsevaa? Lainvalmistelija toimii demokratian ytimessä ja saa vaikuttaa yhteiskunnan toimivuuteen. Monien säädösten vaikutukset ovat konkreettisia ja arkipäiväisiä.

Esimerkiksi ilmassa näkymättöminä kulkevia radioaaltoja koskeva taajuuspolitiikka voi tuntua arjessa kaukaiselta, mutta siitä seuraava puhelimen kuuluvuus ja laajakaistan kilpailukykyiset hinnat näkyvät asiakkaalle. Laajemmin sääntely vaikuttaa muun muassa palvelujen markkinoille tuloon ja teknologian kehitykseen.

Valmistelija pääsee tuomaan näitä käytännön vaikutuksia oikea-aikaisesti päättäjien tietoon ja pukemaan teknisestikin haastavia asioita ymmärrettäviksi ja toimiviksi säännöksiksi vallitsevan poliittisen tahtotilan mukaisesti.

Lainsäädäntövaltaa Suomessa käyttää perustuslain mukaisesti eduskunta. Lakiesitykset valmistellaan ministeriöissä, ja tämä on ministeriöiden ydintehtävä.

On tärkeää, että lainvalmistelun laadusta keskustellaan julkisuudessa. Lainvalmistelun laadun ei tule olla riippuvainen kulloisestakin hallituksesta tai poliittisesta tahdosta, vaan kyseessä kaikkien yhteinen, pysyvä tavoite. Oikeusvaltion toimivuus on turvattava kaikissa tilanteissa.

Sini Wirén

kirjoittaja on viestintäneuvos ja ministeriön peruspalveluyksikön johtaja

 

 

lainsäädäntö, yleinen

Lakien synty

kimmo_kiiski_blogi
Kimmo Kiiski (Kuva: LVM)

Lainvalmistelun laatu herätti vuoden 2018 lopulla vilkasta keskustelua. Myös liikenne- ja viestintäministeriön työ sai osakseen arvostelua. Esimerkiksi eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta kiinnitti asiaan huomiota ja piti välttämättömänä, että ministeriö ryhtyy toimiin lainvalmistelun parantamiseksi.

Mutta millaista työtä lainvalmistelu on? Millaisten vaiheiden kautta eduskunta saa lakiesityksen käsiteltäväkseen? Impulssi-blogissa julkaistaan kaksi asiantuntija-artikkelia, joista Kimmo Kiisken kirjoitus kuvaa prosessia yleisellä tasolla, ja Sini Wirén kertoo käytännön esimerkkinä lähiaikoina aloitettavasta lakihankkeesta.

Lakien synty

Lainvalmistelun laatua on ruodittu julkisuudessa viime aikoina. Jonkun mielestä lain vaikutusten arviointi oli puutteellista. Toinen sanoi, että sidosryhmän antamaa palautetta ei otettu huomioon. Kolmannen mukaan lakiteksti oli huonolaatuista. Kritiikkiä on monenlaista ja monen laatuista.

Keskustelussa kiinnitetään kuitenkin melko harvoin huomiota itse lainvalmisteluhankkeeseen ja siihen, mitä valmistelu käytännössä pitää sisällään. Toisin sanoen lainvalmistelijan ääni ei juuri kuulu hälyn seasta.

Lainvalmistelu tapahtuu valtioneuvostossa ja ministeriöissä. Lainvalmistelu on ministeriön ydintehtävä. Ministeriökohtaisia eroavaisuuksia on, mutta pääosin toimitaan samojen periaatteiden mukaisesti.

Ministeriöissä lainvalmistelun johtaminen on poliittisen ja virkamiesjohdon tehtävä. Oikeusministeriö kehittää lainvalmistelua valtioneuvostossa ja antaa muun muassa laintarkastus- ja asiantuntija-apua muille ministeriöille.

Lainvalmistelijan ammatilliset vaatimukset ovat ajan kuluessa kasvaneet. Samalla asioiden määrä on lisääntynyt huomattavasti. Lakiesitys on sovitettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä ja sen periaatteita. Esityksen tulee myös olla Euroopan unionin lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten asettamien reunaehtojen mukainen.

Lainvalmisteluhanke on vaativa projekti, joka voi kestää asian laajuudesta riippuen jopa vuosia.  On tietysti erilaisia valmisteluhankkeita, suurempia ja pienempiä. Projekti kuitenkin koostuu aina lainvalmistelun eri elementeistä. Se on sarja toimintoja, joilla on määrätty järjestys. Yhden toiminnan tai tehtävän tuotos on toisen syöte.

Projektilla on myös määrätty alku ja loppu. Valmisteluhanke alkaa lainsäädäntötilanteen kartoittamisella ja esimerkiksi arviomuistion laatimisella, ja päättyy lain voimaan tulon jälkeen lain toimeenpanon ja sen vaikutusten arviointiin. Lainvalmisteluhankkeelle asetettujen tavoitteiden puitteissa tähdätään tiettyihin tavoitteisiin ja hyvään laatutasoon.

Lainvalmistelijan näkökulmasta onnistuneen hankkeen takeita ovat ainakin hankkeeseen varattu aika, resurssit sekä hankkeen yleinen organisointi. Selvää on, että lainvalmisteluhankkeen onnistuminen edellyttää hyvää johtamista. Projektin hallinta ja johtaminen edellyttävät tietoja, taitoja ja kykyä. Näitä voi oppia työssä ja niitä voi opiskella. Projektissa juristilla on oma roolinsa, toisella ammattilaisella omansa. Projektijohtajan tehtävä on sovittaa yhteen. Kaikkien osaamista ja kokemusta tarvitaan koherentin ja asianmukaisen lopputuloksen aikaansaamiseksi.

Tänä päivänä digitalisaatio on merkittävä lainvalmistelun laatua parantava tekijä. Liikenne-ja viestintäministeriö haluaa olla tässäkin asiassa eturintamassa. Digitalisaatio helpottaa esimerkiksi lainvalmisteluaineiston hankkimista merkittävästi. Liikenne- ja viestintäministeriöllä ja Itä-Suomen yliopistolla on myös käynnissä hanke siitä, miten tekoälyä voisi olla mahdollista hyödyntää lainvalmistelussa.

Tempora mutantur, nos et mutamur in illis – Ajat muuttuvat ja me muutumme niiden mukana.

Kimmo Kiiski

kirjoittaja on liikenneneuvos ministeriön tieto-osaston turvallisuusyksikössä

 

 

ilmasto, lentoliikenne, liikenne, yleinen

Tuleeko lentämisestä ikinä ilmastoystävällistä?

Janne Mänttäri (Kuva: LVM)

Ilmaston lämpenemisen vakavuus tuli jokaisen suomalaisen tietoisuuteen viimeistään viime syksynä. Samalla julkisuudessa käynnistyi vilkas keskustelu päästöjen vähentämiskeinoista. Huhtikuun eduskuntavaalit on nimetty ilmastovaaleiksi ja ilmastoahdistus on noussut käsitteeksi.

Liikenne ja liikkuminen ovat tietenkin olleet keskustelun keskiössä, koska ne koskettavat meitä jokaista. Tätä taustaa vasten ILMO45-raportti julkaistiin joulukuussa oivalliseen aikaan. Raportti on asiantuntijoiden toimenpide-ehdotus siitä, miten tieliikenteen päästöt poistetaan vuoteen 2045 mennessä ja miten haastava tavoite saavutetaan fiksusti. Tieliikenteen päästöjen vähentäminen on monimutkainen kokonaisuus ja vaatii päättäjiltä aitoa sitoutumista, sillä toimenpiteet eivät miellytä kaikkia.

Todelliseksi globaaliksi haasteeksi on kuitenkin nousemassa lentoliikenteen päästöt. Niiden osuus on noin kaksi prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, mutta tulevaisuus näyttää haasteelliselta. Lentoliikenteen määrän ennustetaan kaksinkertaistuvan 15 vuodessa, eikä kasvu todennäköisesti pysähdy tähän. Toisaalta käytettävissä on tieliikennettä rajallisempi keinovalikoima päästöjen vähentämiseksi. Yhtälö on hyvin vaikea ja jatkossa tulisi myös arvioida, voidaanko liikenteen kasvua jotenkin hillitä. Ratkaisu ei löydy kansallisin toimin, sillä lentoliikenne jos mikä on globaalia liiketoimintaa. Mitä siis tehdä, pitääkö katsella olkansa yli ja hävetä matkalla lentokentälle?

Lentoliikenne nähdään monesti yksipuolisesti ja lentämisestä syyllistetään. Kyse on kuitenkin paljosta muustakin kuin Thaimaan lomamatkoista. Maailman rahtiliikenteen tonnimäärästä lentäen kulkee vain noin puoli prosenttia, mutta rahdin arvosta se edustaa 35 prosenttia. Esimerkiksi monet lääkkeet ja muut pilaantuvat tai nopeaa humanitääristä käyttötarvetta vaativat tuotteet on kuljetettava lentäen. Koko maailmassa lentosektori työllistää suoraan kymmenen miljoonaa ja välillisesti 66 miljoonaa ihmistä. Sektorin taloudelliseksi kokonaisvaikutukseksi on arvioitu lähes 2,4 biljoonaa euroa. Lentoliikenteen kehittyminen on mahdollistanut kansakuntien yhteydenpidon ja luonut paljon hyvinvointia, mutta se ei anna oikeutta olla osallistumatta ilmastotalkoisiin.

Syksyllä 2016 kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n yleiskokouksessa tehtiin historiallinen päätös. Globaalin päästöjen hyvitysjärjestelmän avulla lentoliikenteen päästöjen kasvu on tarkoitus pysäyttää vuoden 2020 tasolle. Tärkeää tavoitetta tuetaan operationaalisilla parannuksilla, kuten lisäämällä lentokoneiden sähköisiä rullauksia lentoasemilla ja lyhentämällä lentoaikoja ilmatilan hallintaa kehittämällä. Lisäksi otetaan käyttöön uusiutuvia polttoaineita ja vähäpäästöistä teknologiaa kehitetään jatkuvasti.

Katseet on kuitenkin suunnattava kohti kunnianhimoisempia tavoitteita, jotta lentoliikenne tukee muita sektoreita Pariisin sopimuksen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan olisi, että ICAO asettaisi uskottavan pidemmän aikavälin päästövähennystavoitteen. Tästä käydään varmasti kiinnostavia keskusteluja ICAO:n ensi syksyn yleiskokouksessa.

Lentoliikenteen tulevaisuus on päästötön. Sen saavuttaminen tosin vie hieman tieliikennettä kauemmin. Esimerkiksi täyssähköisten kaupalliseen käyttöön soveltuvien lentokoneiden kehittäminen edellyttää uutta akkuteknologiaa. Päästöjä ei voida poistaa kansallisin toimin, vaan rakentavan ja kunnianhimoisen kansainvälisen yhteistyön kautta. Tarvitaan kaikille operaattoreille tasapuoliset velvoitteet ja kannustimet, jotka vievät kohti fossiilivapaata lentoliikennettä. Kansallisilla veroratkaisuilla ei päästöjä tehokkaasti vähennetä, kuten Ruotsissa on nähty. Maassa onkin päätetty luopua alle vuoden voimassa olleesta lentoverosta. 

Yksittäinen valtio voi silti näyttää suuntaa. Suomella olisi erinomaiset edellytykset edistää esimerkiksi uusiutuvien lentopolttoaineiden käyttöönottoa, koska meillä on alan kotimaista huippuosaamista. Helsinki-Vantaan kehittyvä lentoasema voisikin olla uusiutuviin polttoaineisiin panostava kestävän lentoliikenteen Green Hub ja hieno näyteikkuna myös alan vientiteollisuudelle. Uusiutuvat polttoaineet ovat lentoliikenteessä välttämättömyys ennen lentämisen sähköistä tulevaisuutta.


Janne Mänttäri

Twitter @janne_manttari

Kirjoittaja työskentelee hallitussihteerinä liikenne- ja viestintäministeriössä.

Ministeri Bernerin blogi, tietosuoja, tietoturva, yleinen

Palvellaan paremmin, mutta pidetään kiinni tietosuojasta

Anne_Berner_blogi3
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Suomessa luottamus viranomaisiin on maailman huipputasoa. Tämä luottamus ansaitaan pitkäjänteisellä hyvällä työllä ja noudattamalla tarkasti yhteisiä sääntöjämme hyvästä hallinnosta. Tätä luottamusta rakentaa myös suomalaisten viranomaisten kyky olla ajassa kiinni ja kehittää palveluitansa. Sähköiset palvelukanavat ja viranomaisten näkyminen sosiaalisessa mediassa helpottavat arkea ja tuovat viranomaistoiminnot lähemmäs ihmisiä. Ei siis ihme, että digitaalisia palveluita halutaan tarjota yhä enemmän.

Kun kyse on ihmisten tiedoista, tarvitaan huolellista valmistelua. Kansalaisten tietosuojasta ei saa antaa tuumaakaan periksi. Avoimet rajapinnat, avoin data ei koskaan saa tarkoittaa tarpeettomien henkilötietojen levitystä ympäri maailmaa.

Sitä ei ole tarkoitettu liikennepalvelulaissakaan. Tietosuoja on yksi hallituksen esityksessä useimmin toistuvista sanoista. Tietosuojakysymyksiä punnitaan, painotetaan ja perustellaan. Liikenne- ja viestintäministeriön valmistelijat ovat tarkkaan lukeneet ja omaksuneet tietosuojavaltuutetun lausunnon esitysluonnoksesta. Esitys saatettiin valtioneuvoston omasta aloitteesta perustuslakivaliokunnan käsiteltäväksi juuri tietosuojasyistä. Valiokunnan vaatimat muutokset lakiesitykseen on tehty.

Euroopan unionin tietosuoja-asetus on liikennepalvelulain hallituksen esityksen keskeinen peruspilari. Se on henkilötietojen suojaa koskeva yleislaki, jota tulee noudattaa. Kansallisesti voidaan antaa vain sitä täydentävää erityissääntelyä, ei mitään sen kanssa ristiriidassa olevaa. Tämä on ollut liikenne- ja viestintäministeriössä lainvalmistelun kantava periaate. Se näkyy esimerkiksi niin, että tietosuoja-asetuksen mukaisia oikeuksia ei mahdollisuudesta huolimatta rajoiteta, vaan niitä vahvistetaan.

Vaikka sääntely jättää teknisten ratkaisujen valinnan ja arvioinnin tietojen vastuutaholle, on riittävät toimet lain käytännön toteutuksessakin tehtävä.  Tietosuoja ei saa jäädä vain paperinmakuisiksi sanoiksi lakiesityksen sivuille. On esimerkiksi tärkeää, että palvelu on määritelty ja toteutettu siten, ettei se anna ulos tai ettei sen perusteella pysty päättelemään tarpeettomia henkilötietoja. Sitä, onko näin tehty, vai ei, tutkitaan nyt Trafin tapauksessa.

Julkisuudessa on esitetty ankaria syytöksiä Trafin palveluiden tietosuojapuutteista. Sen vuoksi palvelu on nyt suljettuna ja Suomen parhaat asiantuntijat tutkivat palvelun tietosuojan ja tietoturvan. Myös tietosuojavaltuutettu osallistuu itseisarvoisesti tähän työhön. Palaamme selvityksen tuloksiin. Palveluiden kohtalo ratkeaa niiden perusteella.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

ilmasto, Ministeri Bernerin blogi, yleinen, ympäristö

Suomen hiiletön huominen tehdään yhdessä

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Suomi on pitkien etäisyyksien maa ja siksi sujuvat liikenneyhteydet ovat meille erityisen tärkeitä. Pääkaupunkiseudulla ja muissa suurissa kaupungeissa on käytössä julkinen liikenne, jolla oman auton ostamisen voi usein korvata. Kyse on asenteesta ja tottumuksesta.

Toisin on maaseudulla ja haja-asutusalueella. Oma auto on maaseudulla usein välttämättömyys.

Olen saanut kuulla huolestuneisuutta dieselautojen tulevaisuudesta.

Keski-Euroopassa dieselautojen käyttöä on paikallisesti kielletty ja perusteena on ollut ilmanlaatuongelmat tietyissä kaupungeissa. Meillä Suomessa ei samanlaisia ongelmia ole ja siitä syystä ei ole kiireellistä syytä rajoittaa dieselin käyttöä.

Pidemmällä aikavälillä ilmastonmuutoksen nimissä niin fossiilisesta dieselistä kuin fossiilisesta bensiinistäkin täytyy päästä eroon.

Ymmärrän, että jo ajatus dieselautojen poistumisesta on voinut tuntua kohtuuttomalta etenkin maaseudulla, missä ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat jo nyt eri tavalla kuin kaupungeissa. Ilmastonmuutos tuntuu konkreettisimmin siellä, missä sää vaikuttaa elantoon. Esimerkiksi viljelijät joutuvat työssään yhä useammin sopeutumaan sään ääri-ilmiöihin ja kasvintuhoajiin.

Tulevaisuus on aikamuodoista vaikein

Miksi sitten lainkaan olen ottanut esille tulevaisuudessa odottavia ratkaisuja, sellaisia, joita en enää liikenne- ja viestintäministerinä ole mukana päättämässä?

Siksi, että vastuunkantoa politiikassa on uskaltaa puhua myös aikamuodoista vaikeimmasta eli tulevaisuudesta. Menneisyyden tiedämme, nykyisyyttä elämme – mutta tuleva ei parhaimmallakaan suunnittelulla ole täysin varma. Menneestä oppimalla ja nykyhetken teoilla voimme kuitenkin luoda parhaan mahdollisen polun tulevaisuuteen.

Suomen hiiletön huominen tehdään yhdessä.  Hiilidioksidipäästöjen poistamisessa ja fossiilisista energianlähteistä luopumisessa on kyse isoista päätöksistä, jotka vaativat laajaa kansalaiskeskustelua ja huolellista valmistelua.

Lokakuussa julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raportti kuvaili riskejä, jotka toteutuvat, jos maapallon lämpötila nousee yli 1,5 astetta esiteollisesta ajasta. Ilmastonmuutoksen vaikutusten hillintä on tullut yhä vahvemmin koko hallituksen ja näin myös liikenne- ja viestintäministeriön työhön.

Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä maanantaina 10.12. pääministeri Juha Sipilä on kutsunut 150 suomalaista vaikuttajaa keskustelemaan aiheesta ”Suomalaisia ilmastotekoja – Enemmän ja nopeammin”. Tilaisuutta voi seurata suorana verkkolähetyksenä vn.fi/live

Maaseudulla ja kaupungeissa eri keinot

Suomen kasvihuonekaasupäästöistä viidennes tulee liikenteestä ja siitä valtaosa tieliikenteestä. Muutoksia tarvitaan siis myös liikenteessä. Tavoitteena ei ole rajoittaa liikkumista vaan ohjata sitä kestävämpiin kulkumuotoihin ja käyttövoimiin. Ministeriömme tämän hallituskauden suurin lakihanke – laki liikenteen palveluista – on alusta asti ollut myös laki liikenteen hiilipäästöjen hillitsemiseen.

Koska liikenne ja liikkuminen on erilaista maaseudulla ja kaupungeissa, myös keinot liikenteen päästöjen vähentämiseen voivat olla erilaisia.

”Sähköautoista tulee valtavirtaa ja pyörällä kuljetaan yhä useammin lyhyet matkat” on visio, joka toteutuu nopeammin kaupungeissa kuin maaseudulla. Välimatkat ovat pitkiä ja julkinen sähköautojen latausverkko maaseudulla vielä kehittymätön.

Kaasuautot ja niiden tankkaaminen kotimaisella biokaasulla taas voisi olla maaseudulla toimivampi vaihtoehto. Paikallisen biokaasutuotannon kehittäminen ja käyttö liikenteessä voisi tuoda alueella työtä ja toimeentuloa.

Myös perinteinen dieselauto voisi päästöjä ajatellen olla maaseudulla hyvä ratkaisu, jos polttoaineena olisi uusiutuva diesel. Jo nyt markkinoilla on sataprosenttisesti uusiutuvaa dieselpolttoainetta, joka sopii periaatteessa kaikkiin dieselautoihin. Uusiutuvan dieselin osalta on huomioitava tämän polttoaineen raaka-aineiden rajallisuus. Kun uusiutuvan dieselin tuotantoa ei voi kasvattaa rajattomasti, on mahdollista, että uusiutuva diesel täytyy tulevaisuudessa säästää niiden liikennemuotojen käyttöön, joita ei pitemmälläkään aikavälillä ole mahdollista kovin helposti sähköistää. Tällaisia ovat esimerkiksi raskas liikenne ja lentoliikenne.

Kaikki nämä ovat aiheita, josta meidän on hyvä keskustella tulevaisuuden vuoksi jo nyt. Luomme tulevaisuutta tämän päivän ajatuksilla, sanoilla ja teoilla. Ajatuksemme tulevasta vaikuttavat siihen, millainen lapsiemme ja lastenlapsiemme tuleva nykyisyys on. Tämän päivän nuoret ovat huomattavasti huolestuneempia ilmastonmuutoksesta kuin ikätoverinsa kymmenen vuotta sitten.

Asiantuntijoille kiitos liikenteen ilmastotyöhön osallistumisesta

Liikenne- ja viestintäministeriön ilmastopolitiikan työryhmä julkaisee ylihuomenna 12.12. loppuraporttinsa, jossa kerrotaan, miten Suomen liikenne on hiiletöntä vuoteen 2045 mennessä. Tätäkin tilaisuutta voi seurata suorana verkko lähetyksenä osoitteesta www.lvm.fi löytyvästä linkistä.

Olen kiitollinen siitä, että saimme ryhmään mukaan Suomen parhaimpia asiantuntijoita kuten Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikaisen, Sitran johtaja Mari Pantsarin ja Tampereen teknillisen yliopiston apulaisprofessori Heikki Liimataisen vain muutamia mainitakseni. Luotan siihen, että asiantuntijat tekevät parhaansa.

Luen raportin, kun se minulle julkaisupäivänä luovutetaan.

Anne Berner

liikenne- ja viestintäministeri

 

ilmasto, yleinen, ympäristö

Kun kaikki on jo sanottu

Paivi_Antikainen_003_1200x630
Päivi Antikainen (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

Kansainvälisen ilmastoraportin (IPCC) julkistus sai aikaan kalevalaisen kilpalaulannan siitä, kuka sitoutuu tekoihin, jotka ovat välttämättömiä.

Hyvä niin. Ilmastonmuutos on vääjäämätöntä ilman nopeita ja merkittäviä toimia. Toimia, jotka jättävät jälkensä elämäntapaan, yhteiskuntaan ja talouteen. Toimia, joihin emme ole valmiita tai valmistautuneita. Toimia, joita ilman seuraamukset ovat katastrofaaliset, ellemme toimi nyt ja huomenna.

Mitä jää jäljelle, kun kaikki on jo sanottu ilmastonmuutoksesta? Kun kaikkien vilpittömyys ja tahdonlujuus tehdä tarvittavat päätökset on vuorollaan kyseenalaistettu? Kun oma ja kansakuntamme rooli tämän pyöreän pallon pelastajana tuntuu pieneltä ja mitättömältä?

Jäljelle jäävät arki ja intohimo. Arkea ovat ne suuret ja pienet jokapäiväiset ilmaston eduksi tehtävissä olevat päätökset. Päätökset, jotka on helppo sivuuttaa, mutta joiden kollektiivinen merkitys on suuri. Päätös tehdä työmatka auton sijaan julkisella liikenteellä, taittaa kauppamatka kävellen tai pyöräillen, tankata biopolttoaineita bensiinin sijaa, laatia suunnitelmat sähköauton hankkimiseksi heti kun kukkaron nyörit antavat myöten.

Arkea on myös se työ, jota kukin meistä tekee omassa roolissaan henkensä pitimiksi. Ilmastonmuutos ei jätä yhtään ammattikuntaa kylmäksi. Pikemminkin päinvastoin. Jokaisen meistä pitäisi pohtia, miten ilmasto- ja ympäristöasiat otetaan omassa työssä ja sen tavoitteissa huomioon. Vaikka johtajuutta kaipaisimmekin, ilmastonmuutosta ei voi ulkoistaa.

Liikenne- ja viestintäministeriön arki rakentuu yhä enemmän ilmastonmuutoksen edellyttämien ratkaisujen etsimiseen ja löytämiseen. Ministeriöön perustetaan vuodenvaihteessa ilmasto- ja ympäristöyksikkö. Se ei tule jättämään yhtään kiveä kääntämättä, jotta liikenteestä tulisi hiiletöntä vuoteen 2045 mennessä.

Jo ennen kuin yksikkö aloittaa, valmistuu suunnitelma (#ILMO45) siitä, miten tavoitteeseen päästään liikenteen palveluita, teknologisia ratkaisuja ja uusiutuvia energialähteitä hyödyntämällä.

Koska ilmastonmuutokseen on päädytty globaalin toiminnan kautta, on myös ratkaisuista päästävä sopuun maailmanlaajuisesti. Hiilidioksidipäästöt syntyvät niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Meret roskaantuvat, melu haittaa ja fossiiliset polttoaineet haukkaavat ilmaa jota hengitämme. Ministeriö tulee siten panostamaan voimakkaasti kansainväliseen yhteistyöhön EU:ssa, Itämerellä, Arktisella sekä YK:n alaisissa tieliikenteen (UNECE), merenkulun (IMO) ja ilmailun (ICAO) organisaatioissa.

Kun kaikki on jo sanottu, jäljelle jää myös intohimo – palava halu toimia. Polte muuttaa maailmaa, jotta se säilyy monimuotoisena, turvallisena ja tasa-arvoisena myös tuleville sukupolville. Uskallus vaikuttaa. Voima, joka luo rohkeutta tehdä tarvittavat selvitykset, sopimukset ja päätökset. Voima, joka luo uudet ratkaisut ja innovaatiot ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kalevalassa Ilmarinen takoo uuden auringon ja kuun, mutta ne eivät paista. Väinämöinen palaa teettämään Ilmarisella avaimet, joilla aurinko ja kuu saadaan takaisin taivaalle tarkoitustaan täyttämään.

Nyt on aika takoa uudet avaimet maapallomme pelastamiseksi.

Päivi Antikainen

kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksikön johtaja 1.1.2019 alkaen

automatisaatio, digitalisaatio, lainsäädäntö, viestintäpolitiikka, yleinen

Mahdollisuuksien taajuuksilla

Kaisa-Laitinen-fb-rajaus
Kaisa Laitinen, viestintäneuvos (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriön ydintehtävänä on varmistaa sekä ihmisten ja tavaroiden että tiedon sujuva liikkuminen. Toimivat tietoliikenneyhteydet ja niiden kautta tarjottavat palvelut ovat välttämättömiä elinkeinoelämälle, kilpailukyvylle ja meille kansalaisille.

Kaikki sähköistä viestintää keskeisimmin koskettavat säännökset on koottu sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin. Aiemmin tietoyhteiskuntakaaren nimellä tunnetun järkäleen ensimmäiseen pykälään on kirjattu ydintehtävämme; viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuuden ja laadun varmistaminen.

Toisena lakiin kirjattuna tavoitteena, ja myös viranomaisen keinona sekä televisio- ja radiolähetysten että langattomien puhe- ja laajakaistapalvelujen saatavuuden varmistamiseksi, on radiotaajuuksien tehokkaan käytön turvaaminen.

Taajuudet ovat viestintäverkkojen polttoainetta. Pyrimme tarjoamaan tätä arvokasta ja rajallista polttoainetta teleyrityksille oikea-aikaisesti ja riittävästi. Ja aika hyvin olemme siinä onnistuneetkin.

Teleyrityksemme ovat saaneet runsaasti taajuuksia joko veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, mikä on mahdollistanut yritysten investoinnit verkkoihin. Kun taajuuksia on riittävästi, verkkojen suunnittelu on helpompaa ja ne eivät ruuhkaudu niin helposti.

Valtio on asettanut taajuuksien käyttöoikeuksille kuitenkin myös riittäviä ehtoja ja velvoitteita, jotta yritykset ja kuluttajat saisivat mahdollisimman nopeasti ja laajasti laadukkaita palveluja. Ja useimmiten teleyritykset ovat jopa pistäneet valtion asettamia rakentamisvelvoitteita paremmaksi, mistä saamme kiittää osaltaan jo useita vuosikymmeniä sitten avattua markkinaa ja kolmen valtakunnallisen teleyrityksen keskinäistä kilvoittelua.

Jotta kollegani taajuushallinnossa eivät menetä yöuniaan, en juristina yritä selittää taajuuksia ja radioaaltoja koskevia fysiikan lakeja. Eikä palveluita käyttävän kansalaisen tarvitse taajuuksia tai teknologioita miettiä; silloin olemme tehtävässämme onnistuneet. Tärkeintä on, että yhteydet toimivat ja ovat riittäviä jokaisen käyttötarpeisiin.

Miksi 5G?

Tällä hetkellä ympäri maailman valmistaudutaan 5G-aikakauteen. Meillä Suomessa tänä syksynä teleyrityksille myymämme ensimmäiset 5G-taajuudet otetaan käyttöön jo ensi vuoden alussa, kansainvälisessä vertailussa ensimmäisten joukossa.

Miksi me sitten kiritämme 5G:tä, kun kolme valtakunnallista 4G-verkkoa jo kattaa lähes koko väestön ja pyörittää dataa kansainvälisesti vertailtuna paljon ja halvalla? Varmasti on myös kuluttajia, joiden nykyinenkään liittymä ei vielä toimi täysin toivotulla tavalla.

Tavoite kärkisijoista 5G-kilpajuoksussa ei ole (vain) insinöörien ja virkamiesten iloksi. Maailma muuttuu ja meidän on pysyttävä mukana. 5G liikuttaa tietoa nopeammin ja varmemmin kuin edelliset sukupolvet ja siten vastaa tiedonsiirron kasvavaan määrään myös seuraavilla vuosikymmenillä.

Kuluttajille 5G tarkoittaa kymmenkertaisesti nopeampaa ja vakaampaa langatonta tiedonsiirtoa. Se mahdollistaa nykyistä laajemman etätyöskentelyn ja yhä personoidumpia media- ja viihdesisältöjä parhaalla kuvanlaadulla paikasta riippumatta.

5G-verkot eivät vielä korvaa nyt käytössä olevia verkkoja, vaan täydentävät niitä. 5G:n käyttöönotto itseasiassa vähitellen parantaa myös 4G-liittymiä.

Esineiden internetistä kaiken internetiksi

5G:n käyttöönotto mahdollistaa teollisuudelle ja yrityksille uutta liiketoimintaa ja tehokkaammat prosessit. Esineiden internet, eli esineiden varustaminen erilaisilla datasensoreilla, laajentuu myös aivan uusille alueille. Jääkaappi, joka tilaa itsekseen lisää maitoa on klassinen, mutta ehkä hieman väheksyvä esimerkki uuden teknologian tarjoamista monista mahdollisuuksista.

Esineiden verkoston massiivisen dataliikenteen hyödyntäminen tarkoittaa käytännössä esimerkiksi etäohjausta, etähallintaa, mittaamista, ohjelmointia ja automaatiota. Teollisuudelle se merkitsee uusia valmistusmenetelmiä.  Terveydenhuollossa voidaan hyödyntää etäpalveluja, reaaliaikaista terveydenhuoltoa ja terveyden seurantaa. Maatalous tehostuu, kun toimintoja voidaan entistä enemmän automatisoida ja ajoittaa esimerkiksi reaaliaikaisen ympäristönseurannan mukaan.

Älykäs liikenne mahdollistaa ajantasaiseen tilannekuvaan perustuvat käyttäjäkeskeisemmät ja sujuvammat matka- ja logistiikkaketjut. Osa liikenteestä on automatisoitua, mikä tekee siitä turvallisempaa ja tehokkaampaa. Kodeissa laitteet suorittavat toistuvia mekaanisia toimintoja ohjelmoidusti tai etäohjauksessa, mikä muuttaa asunnot taloudellisemmiksi ja energiatehokkaammiksi älykodeiksi. Älykkäissä kaupungeissa tiedon kerääminen ja jakaminen mahdollistaa parempia palveluja ja tehokkaamman resurssien käytön.

Sääntelyä uudistetaan

5G:tä ja sen mahdollistamia palveluja on testattu Suomessa jo jonkin aikaa. Toivottavasti ensimmäisiä 5G-liittymiä tarjotaan kuluttajille jo ensi vuonna ja laajasti viimeistään vuonna 2020. Edellä maalatut tulevaisuudennäkymät toteutunevat vähitellen ja edellyttävät paljon työtä sekä yrityksissä että viranomaisissa.

Ensimmäisten 5G-taajuuksien käyttöönotto on nyt mahdollista, mutta työmme jatkuu. Ensi syksynä järjestettävässä maailman radiotaajuuskonferenssissa tehdään tärkeitä kansainvälisiä päätöksiä 5G:n tarvitsemista lisätaajuuksista. Konferenssiin valmistautuminen ja siellä vaikuttaminen on iso urakka etenkin viranomaisille. Edistyksellisen taajuuspolitiikkamme ansiosta olemme saaneet kansainvälisesti taajuushäirikön maineen, mihin olemme suhtautuneet suorastaan ylpeydellä. Jotain kertoo se, että Suomen viestintäverkoissa liikkuu eniten dataa asiakasta kohden koko maailmassa.

Myös EU:n sähköistä viestintää koskevan sääntelyn kokonaisuudistuksen eli niin sanotun telepaketin kansallinen täytäntöönpano käynnistyy ensi vuoden alussa ja edellyttää lakijärkäleemme perkaamista ja uudistamista.

Lainvalmistelussa tehtävillä ratkaisuilla on kauaskantoisia vaikutuksia telepalveluiden saatavuuteen ja laatuun. Näin ollen tätäkin tärkeää hanketta tullaan varmasti valmistelemaan totuttuun tapaan toimialan kanssa keskustellen.

Kaisa Laitinen

kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osastolla