liikennepolitiikka, viestintäpolitiikka, yleinen

Liikenne- ja viestintäministeriö 125 vuotta

Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)
Kansliapäällikkö Harri Pursiainen (Kuva: LVM)

Liikenne- ja viestintäministeriö täyttää 125 vuotta 13. päivänä syyskuuta 2017. Vuonna 1892 perustetun kulkulaitostoimituskunnan ajoista maa on kehittynyt ja ministeriö edeltäjineen on antanut siihen vahvan panoksen.

1800-luvun kulkulaitospolitiikka keskittyi kahteen liikennemuotoon: valtio rakensi kanavia ja rautateitä kasvaviin kuljetustarpeisiin. Radat ja vesiväylät nostivat Suomen teollisuusyhteiskunnaksi. Valtion infrastruktuuri nieli kulkulaitospolitiikan resurssit ja vei syystäkin hallinnon huomion. Maantiet olivat maanomistajien vastuulla. Siksi niitä oli vähän ja nekin huonoja. Teollisuuden kuljetuksiin niistä ei juuri ollut ja ihmiset taittoivat pitkätkin matkat jalan.

Palveluiden järjestämisessä suurimmat murheet olivat postipalvelut ja kehno kyytilaitos kestikievareineen. Myös lennätin ja sen kannoilla puhelin paransivat jo 1800-luvulta alkaen teollisuuden ja kaupan tuottavuutta. Vielä vuosikymmeniä ne olivat kuitenkin vain käenpoika kulkulaitosten pesässä.

Suomi tutustui autoon 1800-luvun lopulla, mutta liikennepolitiikassa tämän kolmannen liikennemuodon arvo tunnustettiin vasta 1920-luvulla. Muutamissa vuosikymmenissä kirkastui, että laivat ja junat olivat kohdanneet voittajansa.

Sodan jälkeen vaurastuva maa kasvoi autoyhteiskunnaksi. Kauppa ja kansainvälinen vuorovaikutus kasvattivat panostusta myös lentoliikenteeseen. Siitä tuli neljäs liikennemuoto vesi-, rautatie- ja tieliikenteen rinnalle.

Vielä suurempi muutos nähtiin kuitenkin vasta 1900-luvun lopulla. Viides liikennemuoto, viestintä, kasvoi kulkulaitosten liitännäisestä keskeiseksi yhteyksien tarjoajaksi. Alettiin puhua tietoyhteiskunnasta, jossa sähköisen viestinnän ja tietotekniikan liitto muutti kaiken, jota se kosketti. Kehitys jatkuu yhä.

Vuosikymmenten kuluessa liikennepolitiikan keinot ovat vaihdelleet. Liikennepolitiikan missio on kuitenkin säilynyt ennallaan. Ministeriö ja kaikki sen edeltäjät ovat edistäneet yhteiskuntaa, jossa ihmiset ja elinkeinoelämä voivat saada käyttöönsä korkealaatuisia, turvallisia ja edullisia yhteyksiä.

Liikenne ja viestintä ovat kiistattomasti keskeisiä hyvinvoinnin ja kilpailukyvyn lähteitä. Yhteiskunnan siirtyessä tällä vuosisadalla yhä syvemmälle digitaalitalouteen liikenne- ja viestintäpolitiikan ydinalue on laajentunut infrastruktuurista palveluihin.

Liikenteen ja viestinnän verkot ovat toki edelleen tärkeitä ja vaativat niin julkiselta kuin yksityiseltäkin sektorilta suuria panostuksia. Nyky-yhteiskunta toimii kuitenkin verkossa tarjottujen palveluiden varassa. Niiden polttoaine on digitaalinen tieto. Ministeriö luo suotuisaa ympäristöä tietoon perustuvien liikenne- ja viestintäpalveluiden tarjonnalle.

Hyvät liikenne- ja viestintämarkkinat tuottavat suomalaisille ja maan elinkeinoelämälle maailmanluokan palvelut, jotka ovat turvallisia, edullisia, ympäristöystävällisiä ja teknisesti edistyneitä.

Osana Suomen 100-vuotisjuhlaa ministeriö kunnioittaa 125-vuotista historiaansa ja sen tekijöitä jatkamalla rohkeasti uudistustyötään.

Harri Pursiainen

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö

 

automatisaatio, digitalisaatio, liikenne, liikenne palveluna, tutkimus, viestintä, viestintäpolitiikka

Datan jakamisen sietämätön keveys

Taru Ratsas, viestintäneuvos, Tietoliiketoimintayksikkö

Kodakia käytetään esimerkkinä digitaalisesta disruptiosta. Kuvien digitointi ei sinällään ollut mullistus vaan se, että kotialbumin sijaan valokuvia pystyttiin levittämään. Sama murros on tapahtumassa datataloudessa: varastoinnin sijaan arvo syntyy jakamisesta.

Maailman yleisin käyttöjärjestelmä on avoin. Avoimuus tarkoittaa jakamista. Linux on jakanut ytimensä eli lähdekoodin. Arvo syntyy kehityksestä, jota koodilla tuotetaan. Samoin datassa, jonka jalostaminen tuottaa arvon. Esimerkiksi liikennepalvelulain tarkoitus on siten avata tietorajapintoja, sillä uudet liikkumisen palvelut ja matkaketjut edellyttävät datan yhdistämistä.

Asiakasdata nähdään uniikkina. Asiakkaat eivät ole kuitenkaan vain sinun, vaan jaettuna myös muiden. Kokonaiskuva on vain henkilöllä itsellään. Siten tietosuoja-asetuksen antama oikeus itseään koskevaan dataan ja sen siirtämiseen on mahdollisuus henkilötiedon laajempaan hyödyntämiseen. Finanssiala on sopeutumassa muutokseen myös maksupalveludirektiivin myötä. Pankeille vaatimus avata asiakastilien rajapinnat tarjoaa samalla pääsyn kilpailijan asiakkaisiin.

Datan määrä kasvaa, mutta silti datan saatavuus on palvelukehityksen rajoite. Klassinen seuraus tästä on ns. katulamppuefekti, jossa ihminen etsii puistoon hukkaamiaan avaimia lampun alta, koska valaistulta alueelta hän voi avaimen löytää. Valon kohdetta tulisi laajentaa yli organisaatiorajojen, jolloin ratkaisuja etsitään laajemmalla datalla. Yksittäisellä yrityksellä ei ole usein tarpeeksi dataa, jotta koneen opettaminen olisi järkevää.

Teimme selvityksen yritysten tarpeista datan anonymisointiin. Oletuksena oli, että yrityksillä on tarve palveluihin, joiden avulla ne voivat massamuotoisesti hyödyntää dataa, josta henkilö ei ole enää tunnistettavissa. Tilastokeskus tarjoaa tällaista palvelua tutkimukselle. Haastattelut eivät tuoneet oletukselle kuitenkaan vahvistusta. Anonymisointi nähdään tärkeäksi, mutta datan käsittelyä ei haluta antaa yrityksen ulkopuolelle.

Yritykset haluaisivat selkeitä ohjeita siitä, milloin henkilötiedon anonymisointi on riittävää. Data on sidonnaista käyttöyhteyteen, joten yhtä yleistä ratkaisua ei ole. Eikä anonymisointia tule nähdä kertaluonteisena toimenpiteenä. Yrityksellä tulee olla käytänteitä, joilla se hallitusti käsittelee ja seuraa henkilötiedon käsittelyä vaatimusten mukaisesti sekä kykyä arvioida tietojen anonymiteettiä säännöllisesti. Osoitus tietosuojasta huolehtimisesta on yrityksen paras vakuutus.

Datan jakaminen edellyttää oikeuksien ja vastuiden tasapuolista määritystä. Datayhteistyö estyy usein jo etukäteen, kun pelkästä naapurikateudesta tai luottamuksen puutteesta nousee kiista hyödyistä. Jakamistaloudessa arvo syntyy, kun panostuksia voidaan osittaa ja maksut määräytyvät käytöstä. Palveluista tulisi sekä datan tuottajille että käyttäjille järkeviä.

Anonymisoidun datan käyttökohteita riittää. Tietoa analysoiden voitaisiin esimerkiksi löytää terveysriskejä, syrjäytyviä nuoria, kehittää liikenteenohjausta, koulutussuunnittelua tai markkinointia, optimoida energiankulutusta, paljastaa petoksia, ennakoida taloutta tai kertoa miten verenpaineeni suhteutuu verrokkikansalaiseen.

Tulevaisuus on datan hyödyntämisessä ihmisten palvelemiseksi. Se on ”on-demand”- palveluja, jotka vastaavat käyttäjän tarpeeseen tarvittaessa. Se on dataa yhdistelevien ympäristöjen, joissa robotit auttavat murskaamalla dataa. Ei ole järkeä, että kone opetetaan lukemaan datalla, joka nollataan seuraavaa asiakasta varten. Tekoälyn tarjoamaa oppimisetua ei kannata hukata vain sillä, että valmius datan jakamiseen puuttuu.

Kirjoittaja on viestintäneuvos liikenne- ja viestintäministeriön Tietoliiketoimintayksikössä. 

Julkaisu:   Anonymisointipalvelut. Tarve ja toteutusvaihtoehdot (LVM:n julkaisuja 7/2017)

digitalisaatio, hallitusohjelma, lainsäädäntö, liikenne palveluna, liikennepolitiikka, norminpurku

Kohti uusia liikenteen palvelumahdollisuuksia

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner

Eduskunta antoi tänään tukensa uusien liikenteen palvelujen kehittämiselle kun se hyväksyi liikennekaari-nimellä valmistellun lain sisällön. Lain peruslähtökohta on tarjota asiakkaalle mahdollisimman hyviä ja joustavia liikenteen palveluja.

Laki liikenteen palveluista on merkittävä asia liikenteelle ja koko yhteiskunnalle, meille jokaiselle. Siinä on kyse kansalaisten tarpeisiin ja odotuksiin vastaamisesta, maaseudun palvelujen turvaamisesta, uusista innovaatioista ja Suomen kilpailukyvystä. Laki on myös valmistautumista tulevaisuuteen ja samalla keino vastata ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Uusi laki mahdollistaa saumattomat liikenteen palveluketjut. Keskeistä on, että lailla avataan liikkumispalveluja koskevat olennaiset tiedot. Tällä varmistetaan se, että tiedot ja tietojärjestelmät sekä lippu- ja maksujärjestelmät ovat yhteen toimivia. Eduskunta piti liikenteen palveluiden digitalisaation kehittämistä niin tärkeänä, että halusi nopeuttaa uuden lain voimaantuloa tältä osin.

Sääntelyn keveneminen parantaa mahdollisuuksia uusiin ja monipuolisempiin palveluihin erityisesti maaseudulla. Laki mahdollistaa erilaisten kuljetusten yhdistämisen. Palvelut voidaan turvata ja pitää kohtuuhintaisina kun samassa kyydissä kulkevat niin yritysten, viranomaisten kuin postinkin kuljetukset.

Lain valmistelun aikana huomiota saivat erityisesti taksijärjestelmän muutokset. Suuret uudistukset herättävät aina mahdollisuuksien lisäksi huolenaiheita. Onkin hyvä todeta, että moni asia taksitoimialalla pysyy edelleen säänneltynä ja taksiyrittäjiä ja taksinkuljettajia tulevat jatkossakin koskemaan tarkat vaatimukset. On tärkeää, että taksit pysyvät keskeisenä osana liikennejärjestelmää ja ovat asiakkaille osa sujuvaa matkaketjua.

Lain toisen vaiheen valmistelu on jo pitkällä. Siinä jatketaan palvelevan liikennejärjestelmän kehittämistä ottamalla mukaan kaikki liikennemuodot. Liikenteen palvelujen digitalisoinnin ja tiedon hyödyntämisen edellytyksiä parannetaan edelleen.

Liikenne- ja viestintävaliokunta esitti omassa mietinnössään, että lain nimi muutettaisiin liikennekaaresta laiksi liikenteen palveluista. Tämä muutos kertoo siitä, että liikenne nähdään palvelukokonaisuutena. Olen iloinen siitä, että eduskunta on vahvasti mukana tässä uudistuksessa.

 

hallitusohjelma, lainsäädäntö, norminpurku

Kuka hyötyy sujuvasta sääntelystä?

Silja Ruokola, lainsäädäntöjohtaja (kuva: LVM)

Parempi sääntely on jo pitkään ollut EU:n tavoitteena. Kotimaassa sujuvampaan sääntelyyn pyritään hallituksen kärkihankkeella. Mitä paremman sääntelyn ja norminpurun hankkeilla tavoitellaan?

Lainsäädäntö on yhteiskunnan perusta, ja säädösvalmistelu yksi ministeriön perustehtävistä. Yhteiskunnan muuttuessa myös lainsäädäntöä pitää uudistaa, sujuva sääntely on valmistautumista tulevaisuuteen.  Hyvä lainsäädäntö on loogista, ymmärrettävää ja joustavaa. Lainsäädäntö luo raamit erilaiselle toiminnalle, mutta sen ei turhaan pidä estää innovaatioita ja kehittämistä. Toimiva lainsäädäntö on Suomelle kilpailutekijä.

Hallituksen norminpurkuhankkeen tavoitteena on helpottaa kansalaisten arkea ja yritysten toimintaa. Eri hallinnonaloilla käydään läpi lainsäädäntöä, perataan ja puretaan.  Meneillään on noin 200 norminpurkuhanketta tai säädösten uudistushanketta. Yhtenä kärkihankkeen tavoitteena on sujuvoittaa lupa- ja valitusprosesseja ja minimoida viranomaisten keskinäiset valitukset. Sujuva sääntely on kansalaisten ja sidosryhmien palvelemista.

Avoimuus on viranomaistoiminnan perusasioita. EU:n paremman sääntelyn ohjelmassa painotetaan, että kansalaisilla ja sidosryhmillä tulee olla mahdollisuus vaikuttaa valmisteilla oleviin asioihin. Lainsäädännön valmistelua ja kuulemismenettelyjä halutaan parantaa. Norminpurussa ei olekaan kyse pelkästään pykälistä vaan koko lainsäädäntökulttuurin uudistamisesta. Vaikuttavuuden parantaminen on yksi oman norminpurkuhankkeemmekin tavoitteita.

Suomen edistyksellinen liikennealan lainsäädäntö kiinnostaa maailmalla. Komission ja joidenkin EU-jäsenmaiden edustajat ovatkin parhaillaan Suomessa keskustelemassa liikennealan paremmasta sääntelystä. Tulevaisuus on täynnä mahdollisuuksia ja haasteita, joihin lainsäädännössä tulee varautua. Tässä työssä olemme aktiivisesti mukana.

digitalisaatio, viestintä, yleinen

Tietosuoja digitaalisessa liiketoiminnassa: katse asiakkaaseen

”Kaksi silmää ei tee oloamme paremmaksi: yhdellä näemme elämän hyvät puolet, toisella huonot. Monilla on paha tapa sulkea ensimmäinen, ja kovin harvat sulkevat jälkimmäisen, senpä tähden yksi jos toinenkin olisi mieluummin sokea, ettei näkisi kaikkea mitä näkee.” *) Voltaire kirjoitti huomionsa ylös jo vuonna 1715, mutta filosofien terävät huomiot eivät muutamassa sadassa vuodessa tylsy.

Tietosuojakysymyksissä on viimeaikoina riittänyt katsottavaa, kun parisataasivuinen EU:n yleinen tietosuoja-asetus julkaistiin huhtikuussa 2016. Monet rekisterinpitäjät näkevät asetuksessa vain huonoja puolia, ja osa varmasti haluaisi vain ummistaa silmänsä ja unohtaa koko asian. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä.

Toimiva ja asiakaslähtöinen digitaalinen liiketoiminta edellyttää vahvaa tietosuojaa. Vahvaa tietosuojan tasoa edellyttää myös EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Vaikka joskus tuntuukin, että moni saattaa ajatella toisin, tietosuoja-asetuksen tavoitteena ei ole haitata digitaalista liiketoimintaa tai kangistaa toimijat miljoonasanktioiden pelolla: päinvastoin sen tavoitteena on luoda vankka pohja luotettavalle toiminnalle ja avata ovet EU:n sisämarkkinoille.

Ministeriön järjestämän Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumin ydinviesti on, että tietosuoja on mahdollisuus digitaalisille palveluille ja mahdollisuus kehittää uutta liiketoimintaa. ”Mistä niitä mahdollisuuksia sitten löytyy tietosuoja-asetuksen velvollisuuksien ja paikoin hankalasti kirjoitettujen artikloiden keskeltä?” kysytään usein.

Luottamus on yksi niistä avainsanoista, joita on hyvä nostaa esille. Luotettava toiminta houkuttaa asiakkaita ja siitä voi tulla vahva kilpailuetu. Kysymys on myös liiketoimintamallien turvaamisesta: jos datan hyödyntämistä halutaan jatkaa, tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Henkilötietojen hyödyntäminen on usein tarpeellista, ja läpinäkyvästi tehtynä se palvelee sekä rekisteröityä kuluttajana että rekisterinpitäjää palveluntarjoajana.

Rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisen luottamuksen rakentamisen keskiössä on rekisteröidyn oikeuksien toteuttaminen. Rekisteröidyn oikeudet ovat myös tietosuoja-asetuksen kulmakivi. Tietosuoja-asetuksessa on monelta osin kyse sellaisista oikeuksista, jotka rekisterinpitäjien on tullut jo ennen asetusta ottaa huomioon. Tietosuoja-asetus kyllä tarkentaa rekisteröidyn oikeuksia ja luo myös muutaman uuden oikeuden.

Rekisterinpitäjän katseen asiakkaaseen ei tule olla vain tiedonkeruuta vaan on osattava nähdä myös asiakkaan etu ja toiveet. Rekisteröidyn oikeuksien toteuttamisessa ei ole kyse vain rekisterinpitäjän ja rekisteröidyn välisestä oikeudellisesta suhteesta, vaan kyse on ennen kaikkea palveluntarjoajan ja asiakkaan välisestä asiakassuhteesta.

Luottamuksellisen asiakassuhteen kannalta on ensiarvoista muistaa se, että rekisteröity voi kiinnostua entistä tarkemmin rekisterinpitäjän toiminnasta ja omien oikeuksiensa toteutumisesta. Kestävän ja kilpailukykyisen liiketoiminnan kannalta ei ole toisarvoista, millä silmillä asiakkaat katsovat takaisin palveluntarjoajaansa.

Tuomas Kaivola

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n tieto-osaston tietoliiketoimintayksikössä

*) Sitaatti: Voltaire: Silmäpuoli kantaja. Suomentanut Leena Rantanen.

Digitaalisen liiketoiminnan tietosuojafoorumi on liikenne- ja viestintäministeriön järjestämä sidosryhmätilaisuus, joka kokoontuu 3–5 kertaa vuodessa. Tilaisuuksissa käsitellään teemoittain tiettyä ajankohtaista tietosuojakysymystä.

 Foorumi alkaa asiantuntijapuheenvuoroilla, joiden jälkeen työpajakeskusteluissa vaihdetaan kokemuksia, jaetaan hyviä käytäntöjä sekä mietitään yhdessä ratkaisuja.

 Lue lisää osoitteessa: www.lvm.fi/tietosuojafoorumi

yleinen

Miksi digitalisaatio on maaseudun kannalta keskeistä? Tässä viisi syytä

pyry_2016
Pyry Takala

Maaseudun menestys tulevaisuudessa on paljon kiinni siitä, osataanko digitalisaation mahdollisuuksia hyödyntää. Näin voisi tiivistää yhteen virkkeeseen juuri valmistuneen Smart Countryside -selvityksen sanoman.

Kyseessä on valtioneuvoston selvityshanke, jossa on etsitty keinoja siihen, kuinka maaseudun palveluja voisi parantaa digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä (lisätietoja selvityksestä saa osoitteesta tietokayttoon.fi).

Digitalisaatio tarkoittaa eri ihmisille eri asioita: yhdelle se on videoneuvotteluita, toiselle verkko-ostoksia. Joillekin koko digitalisaation käsite voi jäädä hämäräksi. Mutta miksi varsinkin syrjäseuduilla asuvien tulisi olla kiinnostuneita aiheesta?

Ensinnäkin, sähköisiin palveluihin ladataan suuria odotuksia. Monet kokevat ne tärkeimpänä keinona pitää tyhjenevä maaseutu asuttuna jatkossakin. Moni kuitenkin kokee tarvitsevansa lisää tietoa ja opastusta palvelujen käyttöön. Toisin sanoen kaikkien taidot eivät ole vielä odotusten tasolla.

Toiseksi, digitalisaatioon liittyy syrjäytymisen riski. Monet hoitavat jo kätevästi pankkiasiat ja uutisten luvun älypuhelimella. Sen sijaan monet digitaalisia palveluja eniten tarvitsevista, kuten vanhukset, uhkaavat jäädä palvelujen ulkopuolelle. Monelta puuttuu yhä sähköpostiosoite. Osa yrityksistä hyödyntää jo big dataa, toiset eivät koe digitalisaation hyödyttävän lainkaan.

Tästä päästäänkin kolmanteen huomioon: digitalisaatio mullistaa yritystoimintaa. Moni yritys pyrkii yhä muokkaamaan nykyistä toimintaansa sähköiseksi, vaikka koko toimintamallia voisi hahmotella uusiksi. Jos verkkoyhteydet ovat kunnossa, syrjäisimmälläkin peräkylän kaupalla on mahdollisuus hankkia asiakkaita kaikkialta maailmasta. Tätä globaalissa kilpailussa pärjääminen myös vaatii.

Neljänneksi, digitalisaatio on jo tuonut maaseudulle paljon hyvää. Yritykset houkuttelevat asiakkaita Facebookissa, Seinäjoella liikkumista voi ostaa palvelupaketteina, kirjastot opettavat tablettien käyttöä ja etätyö onnistuu vaikka savusaunan kuistilta. Lääkäri hoitaa etäyhteydellä, Postilta voi tilata ruohonleikkuun ja verkkokurssit mahdollistavat etäopiskelun. Jatkossa esimerkiksi tavaroiden ja ihmisten liikkumisvirrat on mahdollista yhdistää niin, että turhat ajot vähenevät.

Viimeisenä huomiona on syytä mainita, että nettiyhteyksissä on parantamisen varaa. Vaikka 4G-verkko kattaa jo yli 97 prosenttia väestöstä, lisäpanostuksia tarvitaan toimintavarmaan, kiinteään verkkoon. Tähän on panostettu ja panostetaan jatkossakin. LVM valmistelee esimerkiksi laajakaistatukilain muutosta, jolla edistetään laajakaistaverkkojen rakentamista lisäämällä julkisen tuen osuutta hankkeen kokonaiskustannuksista.

Smart Countryside on tutkimus, jossa on haalittu valtava määrä perustietoa tulevien kokeilujen pohjaksi. Suomi on jo täynnä alueellisia kokeiluja, ja jatkossa on keskityttävä hyödyllisen tiedon ja kokemusten levittämiseen. Tätä varten valtioneuvoston kanslia rakentaa parhaillaan Kokeilun paikkaa, jossa tietoa ja kokeiluideoita voi jakaa (kokeilunpaikka.fi). Palvelu avataan helmi-maaliskuun vaihteessa.

Erilaisilla alueilla digitalisaatio ei kuitenkaan etene ylhäältä johdetusti, vaan paikallistuntemus on äärimmäisen tärkeää. Jotta maaseutu voidaan säilyttää elinvoimaisena, ideoita ja uudistushenkeä tarvitaan joka puolella Suomea.

Pyry Takala

Kirjoittaja on ylitarkastaja LVM:n palveluosaston markkinayksikössä

Smart Countryside: Maaseudun palveluiden kehittäminen ja monipuolistaminen digitalisaatiota ja kokeiluja hyödyntämällä

 

yleinen

Tiesitkö tämän datasta?

Liikenteen turvallisuus- ja automatisaatio -yksikön johtaja Kirsi Miettinen (kuva LVM)
Kirsi Miettinen (kuva LVM)

Tieto, tietosuoja, data, avoin data, henkilötieto, mydata, massadata… Kauhea soppa näidenkin eri nimikkeiden kanssa, ja mistä ihmeestä kukaan voi tietää, mitä milläkin oikeastaan tarkoitetaan?

Tieto on jo nykyään palveluiden perusraaka-ainetta, ja monet yritykset käsittelevät suuria tietomääriä tarjotessaan ja kehittäessään palveluitaan. Yksilön kannalta kiinnostavaa on hänen henkilötietojensa käsittely. Tästä on monesti ollut vaikeaa saada kokonaiskuvaa, vaikka henkilötietojen käsittelylle onkin olemassa EU-oikeudesta peräisin olevat tarkat pelisäännöt. Kaikessa tietojen käsittelyssä ei kuitenkaan ole kyse henkilötiedoista.

Henkilötiedolla tarkoitetaan varsin sananmukaisesti sellaista tietoa, joka on yhdistettävissä tiettyyn henkilöön. Tyypillisiä henkilötietoja ovat vaikkapa syntymäaika, osoite ja auton rekisterinumero.

Henkilötiedon käsittely terminä kattaa kaiken henkilötiedolle tehtävät toimenpiteet keräämisestä luovuttamiseen. Pääsääntö on, että henkilötietoa saa käsitellä henkilön oman suostumuksen, sopimuksen tai lailla säädetyn käsittelyoikeuden nojalla.

Henkilötieto voidaan anonymisoida, jolloin poistetaan mahdollisuus yhdistää tieto tiettyyn henkilöön. Tällöin tiedon käsittely muuttuu vapaammaksi. Tulevaisuudessa esimerkiksi ajoneuvot keräävät paljon tietoa, joka liittyy mm. sääolosuhteisiin, liikenteen sujuvuuteen ja tiestön kuntoon. Tällaisella tiedolla on paljon käyttöä ilman, että tarvitsisi tietää, mitkä ajoneuvot tietoa ovat keränneet.

Tietosuoja tarkoittaa ensiksikin henkilötietojen suojaamista ja niitä käytännön toimenpiteitä, joita henkilötietoja käsittelevän on tietojen suojaamiseksi tehtävä, ja toiseksi sitä lainsäädäntöä, jota tällöin on noudatettava. Tietosuojalla voidaan myös viitata henkilön oikeuksiin omien tietojensa suhteen, muun muassa rekisteriin merkittyjen tietojen tarkastusoikeuteen.

Tätä pidemmälle mennään niin sanotussa omadata- eli mydata-ajattelussa, jossa pyritään muuttamaan henkilötietojen käsittelyn painopiste nimenomaan yksilökeskeiseksi. Omadatan avulla pyritään mahdollistamaan tietojen laajempi hyödyntäminen niin, että päätösvalta tietojen käytöstä on lopulta aina ihmisellä itsellään.

Suomi on johtavia maita omadata-ajattelussa , joka on vähitellen saamassa jalansijaa myös muualla Euroopassa ja kansainvälisesti. Liikenne- ja viestintäministeriö on tuottanut vuonna 2014 aiheesta julkaisun ”Johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen”.

Massadatalla (big data) tarkoitetaan yksinkertaistaen suurten tietomassojen käsittelyä. Massadatassa voi olla kyse henkilötietojen käsittelystä, tai sitten ei. Massadataa hyödynnetään esimerkiksi markkina- ja asiakasanalyyseissa, markkinoinnissa, uusien palveluiden ja tuotteiden kehittämisessä ja vanhojen parantamisessa.

Nimensä mukaisesti kyse on datasta massana, jolloin tietoa käsittelevä organisaatio ei ole kiinnostunut yksittäisten henkilöiden tiedoista. Jos anonymisoimattomia henkilötietoja kuitenkin käsitellään, huomioon on otettava tietosuojan vaatimukset.

Avoimella tiedolla tarkoitetaan sellaisia internetin kautta saatavia tietoja, joita voidaan vapaasti käyttää, muokata ja jakaa eteenpäin. Suomessa on tehty aktiivisesti töitä etenkin julkisen sektorin hallussa olevien tietovarantojen avaamiseksi avoimena data.

Liikenne- ja viestintäministeriön sektori on tässä hyvin kunnostautunut. Ministeriö on hiljattain julkaissut selvityksen hallinnonalansa datan avaamisesta ja hyödyntämisestä liiketoiminnassa ja päätöksenteossa (1/2017).

Hallinnonalan avoin data koskee muun muassa liikenne- ja olosuhdetietoa, liikenneverkkoa sekä säähän ja ilmastoon liittyvää tietoa. Julkisen sektorin avoimessa tiedossa ei ole kysymys yksittäisiin henkilöihin liittyvistä tiedoista tai salassa pidettävistä tiedoista.

Kirsi Miettinen

Kirjoittaja on lainsäädäntöneuvos liikenne- ja viestintäministeriön tietoliiketoimintayksikössä