ilmasto, liikenne, liikennepolitiikka, työryhmät, yleinen

Liikenteellä tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa

Sabina-Lindstrom-impulssiblogiin-1200x630
Johtaja, liikenneneuvos Sabina Lindström. (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

On hienoa, että Ilta-Sanomat uutisoi LVM:n käynnistämästä liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän työstä (IS 27.6. ja IS 2.7). Kirjoitusten antamaa osin virheellistä kuvaa työryhmän työskentelystä ja työn tavoitteista on kuitenkin syytä täsmentää.

Toisin kuin Ilta-Sanomat kirjoittaa, työryhmän papereista ei ole luettavissa ”selkeitä tulevan poliittisen päätöksenteon tueksi tarkoitettuja linjoja”.

Työryhmän tehtävä on selvittää vaihtoehtoisia polkuja sille, miten liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan poistaa kotimaan liikenteessä vuoteen 2045 mennessä. Tavoitteena on tuoda esille erilaisten tulevaisuuspolkujen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tarkoituksena on myös mahdollistaa aiheesta käytävä keskustelu.

Myöskään työryhmän kokoonpanoa ei voi pitää suppeana. Kokoonpano edustaa laajasti suomalaista liikenne- ja ympäristöasioiden asiantuntemusta. Mukana on yhteiskunnan eri alueilta: teollisuudesta, yliopistomaailmasta ja etujärjestöistä.

Ryhmän työskentely on avointa ja asiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston verkkopalvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet (hankenumero LVM028:00/2018). Työn etenemistä voi seurata myös Twitterissä tunnisteella #ilmo45.

Työ on jaettu kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe päättyy 14.9. ja silloin julkaistaan työryhmän väliraportti. Siinä tullaan esittämään kolme toisistaan eroavaa polkua: biopolttoaineisiin, muihin uusiutuviin energialähteisiin ja päästökauppaan perustuva malli, sähköautoihin ja muihin vaihtoehtoisiin teknologioihin painottuva malli sekä palveluihin ja liikkumistapojen muutokseen perustuva malli. Työryhmän loppuraportti julkaistaan 12.12.2018

Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia ns. taakanjakosektorin päästöistä.

Suomessa hallitus hyväksyi marraskuussa 2016 kansallisen energia- ja ilmastostrategian. Siinä on esitetty tavoite päästöjen vähentämisestä 50 prosentilla verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen vuoteen 2030 mennessä.

Toivon, että keskustelu päästövähennyskeinoista jatkuu!

Sabina Lindström

Kirjoittaja on liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän varapuheenjohtaja.

Kommenttia tarjottiin myös Ilta-Sanomien julkaistavaksi.

Valtioneuvosto.fi: Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä (LVM028:00/2018)

 

 

liikenne, merenkulku

Merenkululle historiallinen ilmastostrategia – meriliikenteestä nollapäästöistä tällä vuosisadalla

Laura Sarlin, ylitarkastaja (Kuva: LVM)
Laura Sarlin, ylitarkastaja (Kuva: LVM)

Merenkulku oli viimeinen liikennemuoto, jolla ei ollut päästövähennystavoitteita. Huhtikuussa tilanne muuttui. Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa sovittiin strategiasta, joka koskee alusten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä.

Kyseessä on historiallinen päätös. Kansainvälisen merenkulun osuus kaikista maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä on noin 2,5 prosenttia, mutta sen on ennustettu kasvavan moninkertaiseksi, jos päästöjä ei aktiivisesti vähennetä.

Strategia on historiallinen myös sisältönsä vuoksi. Sen viesti on selvä: merenkulun kasvihuonekaasupäästöjen tulee vähentyä nollaan tämän vuosisadan aikana. Tämä tarkoittaa, että tulevaisuuden polttoaineet ja käyttövoimat eivät ole pitkällä tähtäimellä vain vähäpäästöisiä vaan nollapäästöisiä.

Tämänhetkinen arvio on, että pitkällä tähtäimellä alukset kulkevat lähiliikenteessä sähköllä ja valtameriliikenteessä vetyä tai ammoniakkia käyttävillä polttokennoilla tai biopolttoaineella. Lisäksi alukset voivat hyödyntää joko osittain tai kokonaan erilaisia purjeita. Strategian hyväksymisen myötä alan toimijoilla on kannustin alkaa tutkia ja kehittää tällaisia ratkaisuja.

Strategian kunnianhimon tasot eli päästövähennystavoitteet koskevat sekä yksittäisiä aluksia että sektoria kokonaisuutena. Yksittäisten alusten osalta IMO tarkastelee uusien alusten energiatehokkuussääntöjä ja tiukentaa niitä mahdollisuuksien mukaan. IMOssa sovittiin jo vuonna 2011 uusia aluksia koskevasta energiatehokkuussuunnitteluindeksistä, ja viime vuosina uusien alusten energiatehokkuus on parantunut huomattavasti.

Koko sektorin päästövähennystavoitteet koskevat kansainvälisen meriliikenteen tehokkuutta ja kokonaispäästöjä. Tehokkuustavoite ei ole riippuvainen alan kasvusta. Sen mukaan kansainvälisen merenkulun hiilidioksidipäästöjä tulee vähentää vähintään 40 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja vähintään 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2008 tasoon.

Viimeinen tavoite on absoluuttinen ja koskee alan kokonaispäästöjä kysynnän kasvusta riippumatta. Sen mukaan alan päästöjen tulee kääntyä laskuun mahdollisimman pian ja niitä tulee vähentää vähintään 50 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 2008 tasoon. Lisäksi päästöjen tulee vähentyä jatkuvasti kohti nollaa tämän vuosisadan aikana Pariisin ilmastosopimuksen lämpötilatavoitteiden mukaisesti.

Jatkossa kunnianhimon tasoa on kiristettävä

Suomen näkökulmasta strategian kunnianhimon taso on hyväksyttävissä, vaikkakaan ei alkuperäisen ehdotuksemme mukainen. Suomi ehdotti vuoden 2050 koko sektorin tavoitteiksi 70-100 prosentin päästövähennyksiä, jotka olisivat vastanneet Pariisin sopimuksen mukaisia selvästi alle 2 asteen ja 1,5 asteen lämpötilatavoitteita suhteutettuna merenkulun osuuteen kaikkiin maailmanlaajuisista päästöistä. Saavutettua sopimusta voi kuitenkin pitää hyvänä kompromissina valtioiden eriävien kantojen välillä.

Strategian päästövähennystavoitteet koskevat koko sektoria eikä niistä ole johdettavissa yksittäisiä valtioita koskevia päästövähennystavoitteita. Strategia ei myöskään ole juridisesti sitova, vaan se on IMO:n, erityisesti sen meriympäristökomitean, toimintaa ohjaava asiakirja.

Strategia pitää sisällään myös kirjaukset ohjaavista periaatteista. Kohdan mukaan tulee tiedostaa periaatteet, joista on jo sovittu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten monista IMO-sopimuksista tutut syrjinnän kielto ja suotuisamman kohtelun kielto sekä YK:n ilmastopuitesopimuksen puitteissa kehitetty yhteisen mutta eriytetyn vastuun periaate, kuten se on kirjattu Pariisin sopimukseen.

Lisäksi ohjaavia periaatteita ovat IMO:ssa tärkeä periaate, että sitovat säännöt koskevat kaikkia aluksia riippumatta siitä, mihin valtioon ne on rekisteröity. Periaatteiden alla todetaan myös, että tulee ottaa huomioon vaikutukset valtioille ja tasapaino tietoon perustuvan päätöksenteon ja varovaisuusperiaatteen välillä.

Strategia sisältää tavoitteet, mutta ei kerro vielä, miten ne saavutetaan. Strategiassa listataan mahdollisia päästövähennystoimia, mutta niistä sovitaan erikseen. Työ jatkuu näiden osalta jo tämän vuoden lokakuussa. Suomen mukaan on tärkeää, että IMO:ssa ryhdytään pikaisesti toimiin, joilla vastataan päästövähennystavoitteisiin.

Seuraavina vuosina saadaan lisätietoa merenkulun päästöistä, kun kansainvälinen alusten polttoaineen kulutusta koskevan tiedon kerääminen alkaa. Lisäksi vuonna 2020 julkaistaan seuraava sektorin kasvihuonekaasupäästöjen kasvuarvio ja jo tämän vuoden aikana julkaistaan hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin 1,5 asteen erityisraportti. Nyt sovittu strategia on tarkoitus päivittää näiden tietojen perusteella. Voi hyvin olla, että kunnianhimon tasoja on tuolloin tarpeen tiukentaa entisestään.

Kirjoittaja työskentelee ylitarkastajana liikenne- ja viestintäministeriön verkko-osastolla.

digitalisaatio, yleinen

Innovaatioilla ilmastonmuutoksen kimppuun

Juhani Damski 009_rajattu_w300pxMaapallon keskilämpötila on noussut esiteollisista ajoista noin yhden asteen. Viime joulukuussa sovitun Pariisin ilmastosopimuksen kunnianhimoisena tahtotilana esitetään lämpenemiselle 1,5 asteen rajaa. Olemme siis käyttäneet jo 2/3 nousuvarasta.

Suomen keskilämpötila on noussut noin kaksi astetta esiteollisista ajoista. Vaikka lopettaisimme kaikkien kasvihuonekaasujen ja niihin liittyvien pienhiukkasten päästöt nyt, lämpeneminen jatkuisi vielä muutaman vuosikymmenen. Tuona aikana Suomen keskimääräinen lämpötila nousisi todennäköisesti vielä noin 1-2 astetta.

Pariisin sopimuksen pääteemoja ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja sopeutuminen. Hillintä vaatii nettopäästöjen nollaamista vuosisadan jälkimmäisellä puoliskolla. Kunnianhimoinen tavoite edellyttää innovatiivisia ratkaisuja päätöksenteon ja uuden teknologian käyttöönoton osalta. Olemme kenties tietoisesti ottamassa innovaatiovelkaa.

Ilmastonmuutostutkimusta tarvitaan lisää. Esimerkiksi alueellisesti tarkempien laskelmien pohjalta voidaan tukea muuta ilmastonmuutokseen liittyvää tutkimusta ja tarvittavaa päätöksentekoa sekä arvioida hillintä- ja sopeutumistoimenpiteiden yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia. Tarvitaan myös rakenteet kasvihuonekaasupäästöjen monitoroinnille ja päästötavoitteiden toteutumisen seurannalle. Lisäksi on arvioitava hillintäkeinojen mahdollisia haittavaikutuksia.

Kaikki ilmastonmuutoksen ulosmitattavissa olevat mahdollisuudet ovat myös potentiaalisia sopeutumis- ja hillintätoimia. Teknologian kehittämisen näkökulmasta ilmastonmuutos voidaan jopa nähdä mahdollisuutena, jonka hyödyntäminen on itsessään hyve.

Suomessa on paljon huippuosaamista, jota voidaan hyödyntää sopeutumisessa ja hillinnässä. Pelkästään liikenne- ja energiasektoreilla voidaan kehittää toimintaa, joka auttaa Suomea toteuttamaan kestävällä tavalla Pariisin sopimuksen tavoitteet.

Energiataloudellisesti kestävästi toteutettu digitalisoituminen ja robotiikan kehittyminen on yksi tapa vaikuttaa Pariisin sopimuksen menestymiseen. Digitalisoituva yhteiskunta on yhä kuitenkin herkempi lisääntyville ääriolosuhteille, mikä edellyttää yhä parempia sää-, ilmasto-, meri- ja ennakkovaroituspalveluita.

Digitalisaation ja avoimen datan mahdollisuuksien hyödyntämisestä voi syntyä uudenlainen globaali kilpailuasetelma, joten lienee selvää, että emme voi menestyä ilman rohkeita valintoja. Tässä on nyt Suomella upea näytön paikka ja mahdollisuus toimia globaalina suunnannäyttäjänä.

Juhani Damski

Kirjoittaja on Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja.