ilmasto, liikenne, liikennepolitiikka, työryhmät, yleinen

Liikenteellä tärkeä merkitys ilmastonmuutoksen torjumisessa

Sabina-Lindstrom-impulssiblogiin-1200x630
Johtaja, liikenneneuvos Sabina Lindström. (Kuva: LVM / Tomi Parkkonen)

On hienoa, että Ilta-Sanomat uutisoi LVM:n käynnistämästä liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän työstä (IS 27.6. ja IS 2.7). Kirjoitusten antamaa osin virheellistä kuvaa työryhmän työskentelystä ja työn tavoitteista on kuitenkin syytä täsmentää.

Toisin kuin Ilta-Sanomat kirjoittaa, työryhmän papereista ei ole luettavissa ”selkeitä tulevan poliittisen päätöksenteon tueksi tarkoitettuja linjoja”.

Työryhmän tehtävä on selvittää vaihtoehtoisia polkuja sille, miten liikenteen kasvihuonekaasupäästöt voidaan poistaa kotimaan liikenteessä vuoteen 2045 mennessä. Tavoitteena on tuoda esille erilaisten tulevaisuuspolkujen mahdollisuuksia ja rajoitteita. Tarkoituksena on myös mahdollistaa aiheesta käytävä keskustelu.

Myöskään työryhmän kokoonpanoa ei voi pitää suppeana. Kokoonpano edustaa laajasti suomalaista liikenne- ja ympäristöasioiden asiantuntemusta. Mukana on yhteiskunnan eri alueilta: teollisuudesta, yliopistomaailmasta ja etujärjestöistä.

Ryhmän työskentely on avointa ja asiakirjat ovat saatavilla valtioneuvoston verkkopalvelussa osoitteessa valtioneuvosto.fi/hankkeet (hankenumero LVM028:00/2018). Työn etenemistä voi seurata myös Twitterissä tunnisteella #ilmo45.

Työ on jaettu kahteen vaiheeseen. Ensimmäinen vaihe päättyy 14.9. ja silloin julkaistaan työryhmän väliraportti. Siinä tullaan esittämään kolme toisistaan eroavaa polkua: biopolttoaineisiin, muihin uusiutuviin energialähteisiin ja päästökauppaan perustuva malli, sähköautoihin ja muihin vaihtoehtoisiin teknologioihin painottuva malli sekä palveluihin ja liikkumistapojen muutokseen perustuva malli. Työryhmän loppuraportti julkaistaan 12.12.2018

Liikenteen päästöt muodostavat noin viidenneksen Suomen kaikista kasvihuonekaasupäästöistä ja noin 40 prosenttia ns. taakanjakosektorin päästöistä.

Suomessa hallitus hyväksyi marraskuussa 2016 kansallisen energia- ja ilmastostrategian. Siinä on esitetty tavoite päästöjen vähentämisestä 50 prosentilla verrattuna vuoden 2005 tilanteeseen vuoteen 2030 mennessä.

Toivon, että keskustelu päästövähennyskeinoista jatkuu!

Sabina Lindström

Kirjoittaja on liikenteen ilmastopolitiikan työryhmän varapuheenjohtaja.

Kommenttia tarjottiin myös Ilta-Sanomien julkaistavaksi.

Valtioneuvosto.fi: Liikenteen ilmastopolitiikan työryhmä (LVM028:00/2018)

 

 

digitalisaatio, sosiaalinen media, verkostot, viestintä

#Haloo ministeriö, #haloo virkamies

Taina Pieski
Taina Pieski

Vielä jokunen vuosi sitten monissa julkishallinnon organisaatioissa pohdittiin, saavatko virkamiehet käyttää sosiaalisen median palveluita virka-aikana. Nämä pohdinnat ovat onneksi vähentyneet, ja yhä useammassa organisaatiossa kannustetaan virkamiehiä hyödyntämään somea virkatyössään.

Näin on tehty myös liikenne- ja viestintäministeriössä. Some on virkamiehen perustyökalu, ja työnantaja tarjoaa sen käyttöön valmennusta tarvittaessa kädestä pitäen. Henkilöstöstämme yli kolmannes on tällä hetkellä Twitterissä, johtajista kaikki. Moni käyttää työssään muitakin some-palveluita.

Käytämme somea vuoropuheluun sidosryhmien ja kansalaisten kanssa. Kerromme valmisteilla olevista asioista ja vastaamme kysymyksiin. Some toimii myös mainiona tiedonhaun ja tiedonjaon palveluna.

Toki haluamme myös vaikuttaa somen kautta. Tutkimusten mukaan henkilön some-viesti on kuusi kertaa vaikuttavampi kuin organisaation lähettämä viesti. Siksi viestintä on kaikkien virkamiesten työtä.

On selvää, että nykyään kaikkien julkishallinnon organisaatioiden ja yhä useamman virkamiehen on oltava somessa, koska siellä ovat myös palkkamme maksajat, kansalaiset. Tulevaisuuden virkamies ei pukaa pykäliä poterossa yksin, vaan tekee sen vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa ja kansalaisia kuullen. Tämä on hyvä ottaa huomioon myös uusien virkamiesten rekrytoinnissa.

Digitaalisessa maailmassa fiksu virkamies osaa hyödyntää kaikki olennaiset digitaaliset lähteet ja käyttää some-kanavia vuorovaikutuksessa, osallistamisessa ja tiedonhaussa. Tässä on vielä iso tuottavuusloikka tekemättä.

Virkamiesten läsnäolo somessa lisää organisaation läpinäkyvyyttä ja asioiden valmistelun avoimuutta – ja parantaa siten demokratiaa. Some-vuoropuhelu voi parhaimmillaan parantaa myös valmisteltavana olevien asioiden laatua.

Työaikana siis kuuluu someilla. Se on virkatyötä siinä missä muistioiden ja pykälien kirjoittaminen, kokoustaminen tai puhelimessa puhuminen.

Läsnäolo somessa tarkoittaa sitä, että linja on auki, kun kansalainen huhuaa #haloo virkamies!

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön viestintäjohtaja

digitalisaatio, lainsäädäntö, verkostot, viestintä

Turvallista ja helppoa tunnistautumista digitaalisiin palveluihin

Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)
Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)

Helppokäyttöiset ja turvalliset tunnistamisratkaisut ovat yksi perusedellytys digitaalisten palveluiden laajalle ja monipuoliselle käytölle.

Suomalainen tunnistamisjärjestelmä on rakentunut aikojen kuluessa. Näin on syntynyt monitoimijamalli, jossa vahvan sähköisen tunnistamisen välineitä tarjoavat pankit, teleyritykset ja valtiollisena toimijana Väestörekisterikeskus.

Vahvaa tunnistamista käytetään lähinnä pankki- ja viranomaisasiointiin. Muihin kaupallisiin palveluihin vahva sähköinen tunnistaminen ei ole laajassa mitassa levinnyt. Vahvaa tunnistamista pidetään kalliina ja monimutkaisena, koska se edellyttää sopimista kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien kanssa erikseen.

Nykytilaa ei voi pitää tyydyttävänä palvelun käyttäjän eikä tarjoajan näkökulmasta. On lukuisia kaupallisia digitaalisia palveluita, joihin käyttäjien on luotava erilliset käyttäjätunnukset ja salasanat hallitakseen tileillään olevia teatterilippuja, matkalippuja tai veikkausvoittoja. Tällainen heikko sähköinen tunnistaminen ei ole tietoturvallisuuden näkökulmasta hyvä eikä käyttäjäystävällinen malli.

Muutosta parempaan on luvassa. Tammikuussa tulee voimaan sähköistä tunnistamista koskevan lain muutos, joka mahdollistaa ns. ensitunnistamisen ketjutuksen. Käyttäjä voi jatkossa hankkia uuden tunnistusvälineen sähköisesti edellyttäen, että hänellä on ennestään pankkitunniste tai muu vahvan sähköisen tunnistamisen väline. Muutos helpottaa vaihtoehtoisten tunnistusvälineiden hankkimista ja siten edistää tunnistusvälineiden keskinäistä kilpailua.

Suurempi muutos on luvassa keväällä 2017, jolloin kaikkien tunnistuspalvelun tarjoajien on määrä muodostaa luottamusverkosto. Tämä helpottaa merkittävästi tunnistautumista vaativien digitaalisten palveluiden tarjoajien asemaa. Niiden ei enää tarvitse sopia tunnistamisesta jokaisen tunnistuspalveluntarjoajan kanssa erikseen, vaan yksi tunnistusoperaattori voi hoitaa sopimukset luottamusverkoston jäsenten kanssa. Sopimisesta tulee yksinkertaisempaa ja odotettavasti myös kustannukset laskevat. Käyttäjän asema paranee, kun entistä useampiin kaupallisiinkin palveluihin pääsee samoilla tutuilla ja turvallisilla tunnisteilla kuin pankkiin ja verottajalle.

Lainvalmisteluprosessi sai hienolla tavalla eri ministeriöt, pankit ja teleyritykset kokoamaan voimansa ja kirkastamaan yhteisen päämäärän, jota kohti askeltaa. Luottamusverkoston rakentaminen edellyttää vielä runsaasti alemman tasoisia normeja, sopimuksia ja kuten nimikin sanoo: luottamusta. Aikataulu on tiukka ja asiat usein teknisesti monimutkaisia. Odotukset, että pykälät muuttuvat todellisuudeksi mahdollisimman pian, ovat korkeat. Sen vuoksi on tärkeää pitää tavoite kirkkaana ja edetä määrätietoisesti kohti kansainvälisestikin ainutlaatuista tunnistamismallia.

Kirjoittaja on Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja.

automatisaatio, digitalisaatio, viestintä

Teollinen internet – elinkeinoelämän digitalisaatio

Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)
Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja Olli-Pekka Rantala (Kuva: LVM)

Teollinen internet on digislangin melko tuore tulokas. Teollisella internetillä tarkoitetaan esineiden ja asioiden internetiä, joka mahdollistaa elinkeinoelämän tuotantoprosessien järjestämisen aivan uudella tavalla. Teollisen internetin moottorina toimivat internetin ja yhä nopeampien viestintäyhteyksien yleistyminen sekä samaan aikaan tapahtunut tallennuskapasiteetin halventuminen, tietokoneiden laskentatehojen nousu ja sensoriteknologioiden kehitys.

Viestintä ei ole enää vain ihmisten välistä, vaan mitä erilaisimpia laitteita kytketään internetiin kiihtyvällä tahdilla. Suomessa miljoonan internetesineen raja ylittyi äskettäin ja on arvioitu, että tämän vuosikymmenen lopulla koko maailmassa on kytkettynä verkkoon jopa 50 miljardia laitetta.

Teollisessa internetissä on hyvin pitkälti kyse samasta ilmiöstä monilla eri nimillä, puhujasta ja näkökulmasta riippuen: digitalisaatio, tietoyhteiskunta, ICT, kyber. Jopa ”internetin hallinto”-kattokäsitteen alla pidetään konferensseja, joissa käsitellään digitalisaation mahdollisuuksia ja riskejä.

Miksi sitten tarvitaan uusi käsite? Kyse on näkökulmasta. Teollisen internetin näkökulma on elinkeinoelämän näkökulma. Elämme uuden teollisen vallankumouksen aikaa.

Teollinen internet merkitsee murrosta perinteiselle teollisuudelle, sen ansaintamalleille ja työpaikoille. Samaan aikaan teollinen internet on valtavan suuri taloudellinen mahdollisuus, erityisesti Suomen kaltaiselle maalle, jonka kotimarkkina on pieni ja maantieteellinen sijainti syrjäinen. Teollinen internet mahdollistaa palvelujen globaalin tarjonnan. Myös perinteisen teollisuuden prosessit muuttuvat palveluiksi, joita voidaan ohjata ja huoltaa vaikka toiselta puolelta maapalloa.

Digitalisaation hyödyt eivät tietenkään rajoitu vain elinkeinoelämään. Talouskasvun ja uuden arvon luonnin kannalta on merkityksellisistä, että nimenomaan elinkeinoelämä hyödyntää digitalisaation potentiaalin täysimääräisesti. Julkisen vallan roolina on luoda edellytyksiä teollisen internetin toteutumiselle.

Liikenne- ja viestintäministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat jo virittäneet konkreettisia yhteistyömuotoja varmistaakseen, että molemmat ministeriöt käyttävät omia politiikan työkalujaan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi mahdollisimman hyvin toisiaan tukien.

Kolmas olennaisen tärkeä yhteistyökumppani on tietenkin elinkeinoelämä itse. Suomalaisten yritysten intressi on tavoitella teollisen internetin arvoketjuissa asemaa, jossa ne tuottaisivat mahdollisimman suuren jalostusarvon. Menestyminen teollisen internetin ympäristössä edellyttää yrityksiltä ajattelua, jossa tuotteet suunnitellaan alusta alkaen tarjottaviksi globaaleilla markkinoilla.

Positiivista on, että kansainvälisten vertailujen mukaan Suomella on erittäin hyvät edellytykset nousta teollisen internetin kärkimaaksi. Työtä on silti vielä tehtävänä.

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön Viestinnän tietovarannot -yksikön johtaja.